Lue keskustelun säännöt.
Onko pettämistä pettää kumppania, joka ei halua seksiä?
23.04.2021 |
Pitkä avioliitto takana, seksiä viimeksi yli 2 v sitten. Mies lihonut, muuttunut tietokonepeliriippuvaiseksi, laiska, passiivinen. Minä normaalipainoinen, kunnostani ja terveydestäni huolehtiva. Miehelle seksittömyys ei ole ongelma, mutta minulle se on yhtä piinaa. Silti mies sanoo, että seksi jonkin muun kanssa olisi pettämistä. Mitä olette mieltä? Lapset pian aikuisia.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin se on pettämistä, jos et kerro asiasta miehellesi. Mutta Sinun pitäisi tosiaan erota, Tai sitten pitäisi vaan pettää. Pettämisessä on vain se ongelma, että sinun pitäisi löytää todella vakituinen kumppani. Niitä ei joka oksalla istu.
Pettäminen on yksi ikävimmistä asioista, mitä voi kumppanilleen tehdä. Tee se toisille, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.
Seksitön suhde ei ole yhtään vähemmän ikävä asia kuin pettäminen.
Niin, eikö tuossa se pihtaava puoliso ole jo toiminut ikävästi? Sitä suuremmalla syyllä siis seksiä haluava osapuoli on oikeutettu tyydyttämään halunsa muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Jatkan vielä sen verran, että jos jostain syystä kaksi toisiaan kunnioittamatonta ihmistä haluaa kuitenkin itse jatkaa suhdetta, niin miksi heidän pitäisi erota? Kaikilla ihmisillä on omat syynsä pysyä suhteessa, ja joskus ne on paljon raadollisempia kuin perinteinen rakkaus ja kunnioitus. Olkoon se sitten oikein tai väärin.
Se seksiä haluamaton on kuitenkin avoin asiassa, ei salaa sitä. Seksiä muualta hakeva, pettävä, valehtelee. Eli tossa on valtava ero, vaikka molemmilta joku määrä kunnioitusta puuttuisikin.
Seksiä haluamaton voi sanoa "jos haluat olla mun kanssa, niin seksiä ei enää ole. Voidaan olla suhteessa muuten".
Jotta oltais tasavertaisia niin toisen vastuulla ois kertoa "okei, mutta jos sä puolestasi haluat olla mun kanssa niin haen seksin muilta ihmisiltä".Se että joku on haluton, ei ole samalla lupa toiselle tehdä aivan mitä lystää ja kenen kanssa lystää.
Kyllä eroaminen ois usein helpompaa kuin tollanen vatvominen ja pettäminen.
Minä olen kyllä sitä mieltä, että sen haluttoman pitäisi vielä erikseen sopia selibaatista, eikä vaan olettaa että "jos haluat olla mun kanssa niin seksiä ei ole" tarkoittaa sitä että toinenkin hyväksyy seksittömyyden. Kuten toisessa kommentissa sanoin, minusta on olemassa niin kohtuuttomia vaatimuksia ettei niihin enää tavanomaiset rehellisyysvaatimukset päde. Vähintään tällainen kohtuuton vaatimus pitäisi esittää kirjaimellisen selvästi ja erikseen varmistaa että se on todella toisellekin ok. Tyyliin "tämähän tarkoittaa sitä, että sinäkään et saa harrastaa enää koskaan seksiä. Pystytkö ja haluatko varmasti elää sellaista elämää?"
Ihminen on hautaan asti myös seksuaalinen olento.Toinen ihminen,ei aviopuolisokaan, saa kieltää tätä peruspiirrettä puolisossaan jättämällä huomiotta nämä tarpeet.
Jokaisen ihmisen itsensä on kannettava vastuu omasta hyvinvoinnistaan,että perustarpeet tulee tyydytettyä.
Kysyjällä on mielestäni oikeus etsiä itselleen rakastaja,joka sitoutuu
kysyjään niin ettei ulkopuoliset kärsi. Jos siitä seuraa avioero, onkin asia siltäosin ratkennut.
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun joillekin paneminen on niin tärkeää. Elämä ja parisuhde on kompromisseja, saat jotain ja luovut jostain. Kaikissa suhteissa ja ihmisissä on ongelmansa, täytyy valita, minkä kanssa voi elää. Jonkun kanssa seksi toimii ja jokin muu ominaisuus sitten tökkii.
Ihmettelen miten joku pystyy olemaan panematta, eikö teitä yhtään paneta edes?
Elämän halut aika nollissa ja muukin kiinnostus jos pitää toista palvella, eikä edes seksiä saa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna neuvoja Ap lle. Kerron kuitenkin omasta elämästäni, tai jatkan kertomista.
Kirjoitin aiemmin että muutin takkahuoneeseen nukkumaan ja nukuin siellä pari vuotta (noin 50 vuotiaana). Vaimo petti minua vuosien ajan ja minä petin häntä useiden kanssa.
Tätä ennen suhteemme exään oli huonontunut pitkään. Mitään yhteistä ei ollut, ei seksiä, ei yhteistä tekemistä ei suunnitemia tai haaveita. Ei käyty yhdessä missään ja vaimo ei halunnut tavata ystäviäni.
Sen jälkeen erosimme ja kerroin huomanneeni, että maailma on täynnä kivoja naisia jotka ihan oikeasti haluavat yhdessäoloa ja seksiä. Elintaso laski mutta elämänlaatu nousi.
Minun olisi pitäinyt erota kymmenen vuotta aikaisemmin, siis nelikymppisenä. Liittoa piti kasassa kai vain hieno talo ja asuntolaina. Sen lisäksi kai pelko muutoksesta tai laiskuus tehdä päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, eikö se ole molemmille parempi, että puhutte asiat halki?
Sitten tiedätte tehdä teille sopivan ratkaisun.
"Kumma, kun joillekin paneminen on niin tärkeää"
Tuo lainaus alkoi jotenkin ärsyttää. Ihan kuin nitistettäisiin koko tärkeä asia "panemisen" alle.
Seksissä tiivistyy läheisyys, rakkaus, luottamus toiseen, yhteys miehen ja naisen välillä. Se on parisuhteen liima. Lisäksi tietysti tuo nautintopuoli, biologinen tarve olla iholla ja tuntea vastakkaisen sukupuolen henkilö lähellä. Jos tämä puuttuu eritysesti avioliitossa, niin silloin puuttuu paljon!
Ei se ole vain "panemista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi olette valmiita elämään surkeaa seksitöntä elämää, ihmisen puolesta, joka ei rakasta ja välitä teistä? Ei mitään järkeä hukata elämää tolla tavalla. Täällä eletään vaik dream. Puhu miehellesi ja sano että joko seksielämää aletaan parantaa tai eroatte.
naiset: onko pettämistä jos mies menee vieraisiin kun teitä ei huvita päivä synnyttämisen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette valmiita elämään surkeaa seksitöntä elämää, ihmisen puolesta, joka ei rakasta ja välitä teistä? Ei mitään järkeä hukata elämää tolla tavalla. Täällä eletään vaik dream. Puhu miehellesi ja sano että joko seksielämää aletaan parantaa tai eroatte.
Toimiiko myös toisinpäin kun naisia ei kiinnosta "ruuhkavuosien aikana" lasten kasvaessa?
Perse pystyyn päivittäin tai erolla uhkailu käyttöön!
oletko ap yrittänyt herättää miehen haluja mitenkään? Kokeile vaikka pukeutua ja muista auttaa enemmän kotitöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
naiset: onko pettämistä jos mies menee vieraisiin kun teitä ei huvita päivä synnyttämisen jälkeen?
Tähän olisi kiinnostava kuulla ajatuksia.
Toisen lapsen syntymän jälkeen kävin maksullisella, en kylläkään päivä synnytyksen jälkeen, vaan olisikohan ollut vajaa viikko tytön syntymästä.
seksi ei ole ihmisoikeus tai perustarve
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Niin, olemme tässä ilmeisesti eri mieltä. Minusta yksipuolinen selibaatin vaatiminen toiselta on niin törkeää, ettei näin toimivalla ihmisellä ole enää oikeutta vaatia toiselta arvostusta tai kunnioittavaa käytöstä, koska hän on itse ensin osoittanut täydellistä kunnioituksen puutetta toisen hyvinvointia ja perustarpeita kohtaan. Epäkunnioittavaan käytökseen vastataan epäkunnioittavasti ja se on pelkästään inhimillistä. Jos joku sylkee päällesi kadulla, kohteletko häntä kunnioittavasti? Useimmat ei, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Niin, olemme tässä ilmeisesti eri mieltä. Minusta yksipuolinen selibaatin vaatiminen toiselta on niin törkeää, ettei näin toimivalla ihmisellä ole enää oikeutta vaatia toiselta arvostusta tai kunnioittavaa käytöstä, koska hän on itse ensin osoittanut täydellistä kunnioituksen puutetta toisen hyvinvointia ja perustarpeita kohtaan. Epäkunnioittavaan käytökseen vastataan epäkunnioittavasti ja se on pelkästään inhimillistä. Jos joku sylkee päällesi kadulla, kohteletko häntä kunnioittavasti? Useimmat ei, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista.
Mietikää tuota kun nainen valittaa että mies jätti vauvan saannin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Niin, olemme tässä ilmeisesti eri mieltä. Minusta yksipuolinen selibaatin vaatiminen toiselta on niin törkeää, ettei näin toimivalla ihmisellä ole enää oikeutta vaatia toiselta arvostusta tai kunnioittavaa käytöstä, koska hän on itse ensin osoittanut täydellistä kunnioituksen puutetta toisen hyvinvointia ja perustarpeita kohtaan. Epäkunnioittavaan käytökseen vastataan epäkunnioittavasti ja se on pelkästään inhimillistä. Jos joku sylkee päällesi kadulla, kohteletko häntä kunnioittavasti? Useimmat ei, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista.
Tässä tapauksessa molemmat toimivat epäkunnioittavasti toisiaan kohtaan. Vaimo halveksii miestä ja mies pakenee peleihin, lihoo ja veltostuu.
Nyt pitäisi ennen kaikkea kysyä onko pariskunnalla halua tai kykyä rakastaa toisiaan. Tai yrittää sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onko pettämistä pettää"
Siinäpä vasta pähkinä. Mitäs luulisit?Sen sijaan kysymys "Onko reilua/oikein pettää" olisi jo vähän järkevämpi. Vastaukseni kuitenkin myös tuolloin on että ei. Reiluinta on ensin erota. Sen jälkeen saa tehdä mitä ikinä haluaakaan. Toista pitää kunnioittaa, mutta sietää ei tarvitse.
Kunnioittaako se toisen perustarpeet kieltävä kumppani puolisoaan?
Ei, mutta ei ole täällä myöskään kyselemässä neuvoja. Jos olisi, neuvoisin häntäkin. Vaikka tuo toinen on epäkunnioittava, se ei tarkoita että ap:n tulisi myös alkaa epäkunnioittamaan. Voi myös valita kunniakkaan tien, ja päätöksen (kirjaimellisesti) molempien puolesta.
Olen vähän eri mieltä. Minusta on epäinhimillistä ja epärealistista vaatia kunnioittamaan ihmistä, joka on ensin itse ilmaissut ettei kunnioita. Kyllä se kunnioituksen menetys on silloin yleensä molemminpuolista. Se tosin on toinen asia, mitä järkeä kummankaan osapuolen on olla suhteessa ihmisen kanssa jota ei kunnioita.
Tässä kontekstissa epäkunnioittamisen tie tarkoittaa pettämään lähtemistä. Totta kai on väärin että toinen pihtaa, mutta oikeuttaako se ryhtyä toimimaan itsekin väärin? Avauksessa kysyttiin mielipidettä pettämisestä: minun mielestäni on reilua erota, jonka jälkeen ei tarvitse harjoittaa mitään eettistä pohdintaa. Ap halunnee olla kunnioittava, koska kyselee neuvoja mitä tehdä sen sijaan, että olisi jo käynyt vieraissa.
Niin, olemme tässä ilmeisesti eri mieltä. Minusta yksipuolinen selibaatin vaatiminen toiselta on niin törkeää, ettei näin toimivalla ihmisellä ole enää oikeutta vaatia toiselta arvostusta tai kunnioittavaa käytöstä, koska hän on itse ensin osoittanut täydellistä kunnioituksen puutetta toisen hyvinvointia ja perustarpeita kohtaan. Epäkunnioittavaan käytökseen vastataan epäkunnioittavasti ja se on pelkästään inhimillistä. Jos joku sylkee päällesi kadulla, kohteletko häntä kunnioittavasti? Useimmat ei, ja minusta se on täysin ymmärrettävää ja kohtuullista.
Mietikää tuota kun nainen valittaa että mies jätti vauvan saannin jälkeen.
Vauvan saannin jälkeen se seksi, läheisyys, yhteys ja rakkaus onkin erityisen tärkeää. Naiset saattavat unohtaa tämän jutun.
Seksitön suhde ei ole yhtään vähemmän ikävä asia kuin pettäminen.