Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa keksimään, että mitä ihmettä opiskelisin
23.04.2021 |
Näin yön valvoneena ja opiskeluasioita murehtineena ajattelin hetken mielijohteesta kysellä, että mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan lukion jälkeen. Suoritan tällä hetkellä lukiota.
Taustatiedoiksi sen verran, että opinnot sujuvat muuten hyvin (kursseilta tulee arvosanaksi numeroita 8-10 väliltä), mutta tiedostan etten oikein luota ollenkaan omaan osaamiseeni ja kärsin varmaankin jonkinlaisesta huijarisyndroomasta. Jostain syystä olen iskostanut päähäni idean, että olisin lukion jälkeen kiinnostunut yliopistoon menemisestä, mutta toisaalta ajatus siitä tuntuu jotenkin mahdottomalta. Olen perheenjäsenistäni ensimmäinen lukiota suorittava, joten kukaan lähipiiristä ei ole oikein pysty antamaan kokemuspohjalta vinkkejä näissä asioissa. Olen kova jännittämään ja stressaamaan, joten pelkästään tulevien ylioppilaskokeiden tulokset pelottavat jo nyt, enkä tiedä miten tulisin koskaan selviämään vaikkapa valintakokeista. Samalla ajattelen, että en ole ollenkaan tarpeeksi fiksu yliopistoon.
Toinen iso ongelma on se, etten koskaan ole suoranaisesti haaveillut mistään ammatista. Tällä hetkellä kiinnostavimmilta aloilta tuntuvat pääasiassa humanistiset tieteet, mutta työllistyminen vaikeus sellaisella koulutuksella huolettaa.
Listaan vielä tähän alapuolelle muutaman asian itsestäni, jos se auttaisi teitä heittelemään mitä tahansa ehdotuksia tai vinkkejä siitä, miten voisin löytää sopivan opiskelupaikan.
- Olen luonteeltani vahvasti introvertti, joten olisi mukavaa, jos tuleva työ ei vaatisi aivan jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä tai asiakaspalvelua.
- Kauppatieteet eivät kiinnosta ollenkaan.
- Pitäisin etuna, jos alalla olisi helppoa
- Sanoisin itseäni melko luovaksi, joten olisi mukavaa jos siitä olisi hyötyä tulevaisuuden työssä.
- Vaikka esimerkiksi kielet kiinnostavat, niin opetustyö ei tunnu omalta jutulta, joka vaikeuttaisi tietysti työllistymistä.
Kyselkää ihmeessä lisää, jos jotain tulee mieleen.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Opiskele bioanalyytikoksi. Töitä löytyy, opiskelijat revitään töihin jo koulun penkiltä. Työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Palkka on linjassa hoitoalan palkkojen kanssa eli ei kummoinen mutta toisaalta ei ole vastuukaan samaa luokkaa kuin esim. sairaanhoitajilla.
Ihmisten parissa joutuu olemaan jonkin verran näytteenoton parissa mutta se on vain pieni osa työtä eikä potilaiden asioista tarvitse tietää tai välittää sen enempää, riittää että ottaa näytteet. Sellaisiakin töitä löytyy jossa potilastyötä ei ole.
Vähän ohi aiheen, mutta bioanalyytikolla on kyllä myös vastuu potilaiden hengestä ja terveydestä! Bioanalyytikko analysoi näytteet ja vastaa tulokset, joiden perusteella lääkäri tekee hoitopäätökset ja määrää lääkkeet. Jos tuloksissa on virheitä, pahimmassa tapauksessa potilas voi menehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aineisa aloittaja on saanut niitä ysejä tai kymppejä kaikkien helpoiten? Se saattaisi kertoa luontaisesta lahjakkuudesa.
Tai mieluiten? Millä tavalla on kiva haastaa itseään?
Helpoiten niitä on tullut englannissa, kuviksessa, historiassa, äidinkielessä, biologiassa, maantieteessä ja psykologiassa. Ne ovat myös aineita, joista olen tykännyt eniten. - AP
Tekisi mieli sanoa, että humanistinen ala: kulttuurimaantiede, taidehistoria, arkeologia yms. mutta ne ovat vaikeita työllistymisen kannalta. Taidehistoriaan on vaikea päästä edes sisään.
Arkeologien pitää nykyään osata kemiaa. Siinä voisit yhdistää historian ja biologian/maantieteen, ehkäpä.
Ei taida olla helppo päästä sinnekään. Avoimessa yliopistossa voi tietysti kokeilla, että olisiko se mieluinen ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös luokanopettajien työllistyminen oli aika heikkoa? Tai no ehkä ei jossain Helsingissä. Sijaisuuksia saa, mutta vakivirkaa ei. Palkkakaan ei päätä huimaa, vaikka on maisterin paperit.
Ruotsissa on opettajapula. Kouluissa alkaa olla niin levotonta, että opettajat pelkäävät oppilaiden pahoinpitelevän heidät, joten vaihtavat alaa, jos pystyvät.
Mutta jos osaa ruotsia, niin saa töitä. Sitten sillä työkokemuksella voi saada töitä Suomesta. Siis jos pysyy hengissä siihen asti.
Turvallisempaa olisi mennä vaikka Saudi Arabiaan opettajaksi jos on nainen niin saa oppilaiksi vain tyttöjä. Ovat todella kilttejä ja rauhallisia.
Ja palkka ihan eri tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa yliopistoon.
Se kieltämättä kiinnostaisi, ja alalla varmaan työllistyisi, mutta epäilen jatkuvasti sitä, että pääsisinkö sisään yliopistoon opiskelemaan sitä. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös luokanopettajien työllistyminen oli aika heikkoa? Tai no ehkä ei jossain Helsingissä. Sijaisuuksia saa, mutta vakivirkaa ei. Palkkakaan ei päätä huimaa, vaikka on maisterin paperit.
Ruotsissa on opettajapula. Kouluissa alkaa olla niin levotonta, että opettajat pelkäävät oppilaiden pahoinpitelevän heidät, joten vaihtavat alaa, jos pystyvät.
Mutta jos osaa ruotsia, niin saa töitä. Sitten sillä työkokemuksella voi saada töitä Suomesta. Siis jos pysyy hengissä siihen asti.
Todella houkuttelevaa...
Tukholma on kiva kaupunki. Vapaa-ajan rientoja on vaikka millä mitalla, kivoja kahviloita ja museoita on joka nurkalla. Vaatteet, sisutustavarat yms. ovat halvempia kuin Suomessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aineisa aloittaja on saanut niitä ysejä tai kymppejä kaikkien helpoiten? Se saattaisi kertoa luontaisesta lahjakkuudesa.
Tai mieluiten? Millä tavalla on kiva haastaa itseään?
Helpoiten niitä on tullut englannissa, kuviksessa, historiassa, äidinkielessä, biologiassa, maantieteessä ja psykologiassa. Ne ovat myös aineita, joista olen tykännyt eniten. - AP
Tekisi mieli sanoa, että humanistinen ala: kulttuurimaantiede, taidehistoria, arkeologia yms. mutta ne ovat vaikeita työllistymisen kannalta. Taidehistoriaan on vaikea päästä edes sisään.
Arkeologien pitää nykyään osata kemiaa. Siinä voisit yhdistää historian ja biologian/maantieteen, ehkäpä.
Ei taida olla helppo päästä sinnekään. Avoimessa yliopistossa voi tietysti kokeilla, että olisiko se mieluinen ala.
Niinpä. Tuntuu hankalalta, että juuri nuo kiinnostavimmat alat ovat niitä, joille on joko vaikea päästä sisään tai työllistyminen on hyvin epävarmaa. Toisaalta olen ajatellut, että mielummin edes tuhlaisin elinvuosiani mielenkiintoisen aiheen opiskeluun kuin siihen, että opiskelen epäkiinnostavaa alaa vain varman työpaikan toivossa. - Ap
Opiskele bioanalyytikoksi, se ei vaadi niin hirveästi asiakaspalvelutaitoja ja työllistyminen on lähes varmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tuo logopedia? Kiinnostaako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset vähenee, ja luokanopettajille ei ole työpaikkoja 10v kuluttua.
No höpö höpö, ei täällä sukupuuttoon kuolla vielä pitkään aikaan!
Robotit opettaa paremmin. Hyvistä opettajista voidaan tehdä robottikopioita mitkä opettavat lapsia. Tietynlaisia lapsia ei myöskään tule kiinnostamaan mitä opettajat laitoksissa selittää, kun opin saa pyhistä teksteistä pyhän miehen kertomana. Lisäksi korona avasi ihmisten silmät etäopetukseen ja toisaalta riskeihin mitä liittyy jättimäisiin vankilatyyppisiin laitoksiin, niin lasten kehityksen kuin kansanterveyden kannalta.
Robotti ei yksinään opeta yhtään paremmin, se on vain kaikkein keskinkertaisin ope ikinä. Tarvitaan Koodaajia jotka nostavat robottiopet korkeimmalle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskele bioanalyytikoksi. Töitä löytyy, opiskelijat revitään töihin jo koulun penkiltä. Työ on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Palkka on linjassa hoitoalan palkkojen kanssa eli ei kummoinen mutta toisaalta ei ole vastuukaan samaa luokkaa kuin esim. sairaanhoitajilla.
Ihmisten parissa joutuu olemaan jonkin verran näytteenoton parissa mutta se on vain pieni osa työtä eikä potilaiden asioista tarvitse tietää tai välittää sen enempää, riittää että ottaa näytteet. Sellaisiakin töitä löytyy jossa potilastyötä ei ole.
Vähän ohi aiheen, mutta bioanalyytikolla on kyllä myös vastuu potilaiden hengestä ja terveydestä! Bioanalyytikko analysoi näytteet ja vastaa tulokset, joiden perusteella lääkäri tekee hoitopäätökset ja määrää lääkkeet. Jos tuloksissa on virheitä, pahimmassa tapauksessa potilas voi menehtyä.
Huom, linjaautonkuljettajakin voi saada sairaskohtauksen ja ajaa kolarin. Voi monta kuolla ja vammautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa yliopistoon.
Se kieltämättä kiinnostaisi, ja alalla varmaan työllistyisi, mutta epäilen jatkuvasti sitä, että pääsisinkö sisään yliopistoon opiskelemaan sitä. -Ap
Psykologina joutuu kyllä olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä. On hyvinkin vuorovaikutteinen ja kuormittava ammatti. Toki sillä koulutuksella voi monenlaisiinkin tehtäviin työllistyä mutta kuitenkin.
Ap on jotenkin niin samanlainen kuin nuorempi minä. Olin kiinnostunut samoista asioista. Kauppa- ja luonnontieteet ei kiinnostaneet. Opettajaksi mietin, mutta ajattelin, etten pärjää ujona introverttinä siinä hommassa. Ajattelin opiskella psykologiaa, mutta matikka ja tilastot eivät ole vahvuuksiani.
Päädyin ensin opiskelemaan pääaineena kieltä yliopistoon. Ja koska en halunnut opettajaksi, niin päädyin lopulta monen mutkan kautta valtiotieteiden puolelle sosiaalityöhön. Työskentelen kuraattorina koulussa ja olen tyytyväinen työhöni. Introvertille oma työhuone, itsenäinen työ, jossa saa auttaa nuoria. Ei kylläkään mikään helppo ala, mutta työllistyminen on 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paljonko olet sitten valmis panostamaan ja tekemään uraa? Esim. lääkäreillä usein 60 työtuntia viikko.
Miten olisi puheterapeutti eli logopedi? Käsittääkseni hyvin töitä tarjolla. Ja vain 1 ihminen kerrallaan käsiteltävänä.
Paljonkin. Jos työ tuntuisi omalta ja mielenkiintoiselta, niin uhraisin sille aivan mielelläni aikaa.
En ole perehtynyt aiemmin sen kummemmin logopediaan, mutta juuri tuo työn muodostuminen asiakkaiden kanssa työskentelystä ei oikein kiinnosta, vaikka olisinkin tekemisissä kerrallaan vain yhden ihmisen kanssa. Mielummin vaikka valitsisin työn, jossa pitää ajoittain sietää ryhmätyöskentelyä, kuin työn joka koostuu ainoastaan jatkuvasta työskentelystä yhden ihmisen kanssa. - Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa yliopistoon.
Se kieltämättä kiinnostaisi, ja alalla varmaan työllistyisi, mutta epäilen jatkuvasti sitä, että pääsisinkö sisään yliopistoon opiskelemaan sitä. -Ap
Pyh, miksi pyrkiä alalle .jossa ihmismieli on jokapäiväinen ongelma. Tosi vaikea päästä, vaik olisi älliä, mutta jää luonteesta kiinni. Lääkäriksi kun opiskelet, voit todella valita , mikä suunta kiinnostaa. On niin monen alan lääkäreitä ja töitä taatusti niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Pääset ,jos vaan kiinostusta lukea pääsykokoeisiin.
Mitä aineita olet meinannut kirjoittaa? Nykysysteemissä suurin osa aloituspaikoista menee todistusvalinnan kautta, ja eri aineista saa eri määrän pisteitä. Esim. suunilleen kaikissa luonnontieteissä arvostetaan ihan hullun paljon pitkää matikkaa todistusvalinnassa. Alaa olisi kannattanut miettiä jo kauan ennen ylppäreitä, jotta olisi osannut tehdä taktiset valinnat ylppäreissä.
No olisiko se arkkitehti sitten?
Ei stressiä.
Yliopisto/korkeakouluopinnoissa on nykyään se hyvä puoli, että melkein minkä tahansa aineen opintoja voi käyttää sivuaineen opintoina. Eli jos lukee puoli vuotta tai vuoden jotakin, ja se ei tunnukaan omalta, se ei haittaa. Ne suoritukset eivät mene hukkaan, koska ne voi laittaa sivuaineopintoihin tai vapaisiin opintoihin.
Sekään ei haittaa, että jo ne 10 tai 20 opintopistettä on suoritettu ihan eri tiedekunnassa tai eri yliopistossa kuin mikä se lopullinen ala/pääaine on. Vapaisiin opintohin ne kelpaavat kuitenkin, sinne tutkinnon täytteeksi.
Kunhan pääsee sisään jollakin, niin pääainetta voi myöhemmin koettaa vaihtaa.
Turvallisempaa olisi mennä vaikka Saudi Arabiaan opettajaksi jos on nainen niin saa oppilaiksi vain tyttöjä. Ovat todella kilttejä ja rauhallisia.