Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa keksimään, että mitä ihmettä opiskelisin
23.04.2021 |
Näin yön valvoneena ja opiskeluasioita murehtineena ajattelin hetken mielijohteesta kysellä, että mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan lukion jälkeen. Suoritan tällä hetkellä lukiota.
Taustatiedoiksi sen verran, että opinnot sujuvat muuten hyvin (kursseilta tulee arvosanaksi numeroita 8-10 väliltä), mutta tiedostan etten oikein luota ollenkaan omaan osaamiseeni ja kärsin varmaankin jonkinlaisesta huijarisyndroomasta. Jostain syystä olen iskostanut päähäni idean, että olisin lukion jälkeen kiinnostunut yliopistoon menemisestä, mutta toisaalta ajatus siitä tuntuu jotenkin mahdottomalta. Olen perheenjäsenistäni ensimmäinen lukiota suorittava, joten kukaan lähipiiristä ei ole oikein pysty antamaan kokemuspohjalta vinkkejä näissä asioissa. Olen kova jännittämään ja stressaamaan, joten pelkästään tulevien ylioppilaskokeiden tulokset pelottavat jo nyt, enkä tiedä miten tulisin koskaan selviämään vaikkapa valintakokeista. Samalla ajattelen, että en ole ollenkaan tarpeeksi fiksu yliopistoon.
Toinen iso ongelma on se, etten koskaan ole suoranaisesti haaveillut mistään ammatista. Tällä hetkellä kiinnostavimmilta aloilta tuntuvat pääasiassa humanistiset tieteet, mutta työllistyminen vaikeus sellaisella koulutuksella huolettaa.
Listaan vielä tähän alapuolelle muutaman asian itsestäni, jos se auttaisi teitä heittelemään mitä tahansa ehdotuksia tai vinkkejä siitä, miten voisin löytää sopivan opiskelupaikan.
- Olen luonteeltani vahvasti introvertti, joten olisi mukavaa, jos tuleva työ ei vaatisi aivan jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä tai asiakaspalvelua.
- Kauppatieteet eivät kiinnosta ollenkaan.
- Pitäisin etuna, jos alalla olisi helppoa
- Sanoisin itseäni melko luovaksi, joten olisi mukavaa jos siitä olisi hyötyä tulevaisuuden työssä.
- Vaikka esimerkiksi kielet kiinnostavat, niin opetustyö ei tunnu omalta jutulta, joka vaikeuttaisi tietysti työllistymistä.
Kyselkää ihmeessä lisää, jos jotain tulee mieleen.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee se avo-testi, se on oikea ammatinvalinnanohjauksen testi eikä mikään Idiootit ympärilläni horoskooppi. Sitä paitsi aivan varmasti siitä tulee osuvampaa tuloksia kuin täällä kotipsykologien heitoista. Kaikenlaista tutkijan, kääntäjän ja kirjastovirkailijan uraa ehdotetaan vaikka työllistyminen on todella vaikeaa.
Tein sen. Tässä tuloksia.
TOP-10 -ammatit testin perusteella:
1.Kielenkääntäjä
2.Tutkija
3.Arkeologi
4.Arkkitehti
5.Dramaturgi
6.Analyytikko
7.Biokemisti
8.Kustannustoimittaja
9.Lääkäri
10.Biologi
Näistä harkitsisin työllistymisen perusteella arkkitehtia, analyytikkoa, biokemistin sijaan bioanalyytikkoa ja lääkäriä (jos kyvyt riittävät). Muut ovat heikkoja työllisyyden suhteen. Jos tämä siis oli ap:n vastaus. Helppoa näistä ei ole mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee se avo-testi, se on oikea ammatinvalinnanohjauksen testi eikä mikään Idiootit ympärilläni horoskooppi. Sitä paitsi aivan varmasti siitä tulee osuvampaa tuloksia kuin täällä kotipsykologien heitoista. Kaikenlaista tutkijan, kääntäjän ja kirjastovirkailijan uraa ehdotetaan vaikka työllistyminen on todella vaikeaa.
Olen eri mieltä. Tuo testi oli linkattu toisessa ketjussa (ehkä sinun toimesta) ja tein sen huvikseni, vaikken opiskelupaikkaa etsi. Sain nimen omaan kirjastonhoitajan ja kaiken maailman museovirkailijoiden ehdotuksia, ja kyllähän minä niistä tykkäisin, mutta tiedän, että työpaikat ovat kiven alla. Toisekseen tuli mm. hammashygienistin työ, jota en sietäisi edes sekuntia.
Tarkoitin sitä, että täällä luullaan että joku introvertti tadaa, noin vain työllistyy tutkijaksi tai kustannustoimittajaksi ihan kuin niitä paikkoja olisi tarjolla paljonkin.
Toki testi antaa myös huonon työllisyyden vaihtoehtoja, mutta ne pitää sitten sulkea pois ja miettiä mistä työn ominaisuuksista olisi valmis tinkimään työllistymisen eteen. Lähinnä tuo auttaa kokonaan uusien alojen löytämiseen etenkin jos sitten katsoo miten lista muuttuu kun vähän muuttaa vastauksiaan.
Suosittelen tutkimaan eri oppilaitosten ja yliopistojen tiedekuntien sivuja. Vaikka kuvaukset koulutuksesta voivat olla monesti sielläkin aika abstrakteja, niin sieltä yleensä löytyy kuitenkin myös opinto-opas, jonka kautta voi tutustua kursseihin ja kurssikirjoihin. Ne kertovat aika paljon alasta ja sen opiskelusta. Kun löydät muutaman edes alustavasti kiinnostavan, niin käy katsomassa kirjastosta niiden pääsykoe-/kurssikirjoja. Jos ala tuntuu siinä vaiheessa vielä kunnostavalta, niin pääset taas vähän eteenpäin pohdinnoissasi ja lähemmäs konkretiaa.
Aika monella aikuisellakin on ihan vääristynyt käsitys siitä, mitä eri alan opiskelu on tai minkälaisiin töihin niistä sijoitutaan. Esim. psykologi ei läheskään aina ole terapeutti eikä lääkäreistä iso osa tee ollenkaan kliinistä potilastyötä. Kannattaa nähdä itse vaivaa ja tutkia vaihtoehtoja.
Vaikka työllistyminen on tietysti tärkeää, niin ei sitä kannata pitää päällimmäisenä kriteerinä. Ei kukaan jaksa kovin pitkään opiskella ja tehdä työtä, jota inhoaa tai joka on vastenmielistä. Mieti mieluummin omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja valitse ala sen perusteella. Harva meistä tekee samaa työtä ikänsä tai pärjää vain yhdellä ammatilla, joten siihenkään on turha jumittua. Ehdit ja joudut vielä opiskelemaan moneen kertaan työurasi aikana.
Vierailija kirjoitti:
Jos et tiedä niin mene töihin! Esim sairaaloissa tarvitaan kipeästi lomakaudelle laitoshuoltajien sijaisia ja pääsee ihan ilman koulutusta tai kokemusta. Pääsee samalla vähän kuikuilemaan millaiselta näyttää erilaiset hommat terveydenhuoltoalalla. Palkkakin on hyvä.
Ai pääsee mm. leikkaussaliin puhdistamaan ilman koulutusta ja kokemusta? Porvoossa ehkä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvii harkita, voitko kuvitella olevasi tekemisissä yhden ihmisten kanssa kerrallaan (osan päivästä vai koko päivän), kokonaisen ryhmän, jossa ihmiset pysyy samana, ainoastaan työkavereiden (kahvitauoilla vai myös työssä) vai ei ollenkaan ihmisten kanssa. Tuo määrittää aika paljon,ja on tärkeä kysymys työssäjaksamisen kannalta.
Jos omaat taipumuksen jännittää ja stressata niin siitä kannattaa pyrkiä parempaan sisäiseen tasapainoon ja harmoniaan itsesi kanssa mahdollisimman pian.
Esim. säännöllisten mindfullness/meditaatioharjoitusten avulla.
Kroppa ei vanhemmiten kestä stressiä yhtä hyvin kuin nuorena ja voi olla että mitenkään liioittelematta voit päätyä burnouttiin tai muunlaisiin sairauksiin työelämän vaatimusten takia.
Sori en osaa suositella mitään tiettyä alaa, jos itse olisin lukioikäisenä alkanut meditoimaan säännöllisesti, olisin tällä hetkellä todennäköisesti paljon rikkaampi ja terveempi sekä menestyneempi. Nyt takana on monta burnouttia ja olen lähestulkoon hermoraunio pikkuhiljaa hivuttautumassa kohti parempaa terveydentilaa koska en nuorempana ollut hyvässä psyykkisessä tasapainossa ja puskin itseäni liian koviin suorituksiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun on lomakaudet tulossa niin Kuntarekryn kautta voit päästä ilman koulutusta monenlaisten alojen sijaiseksi. Hakemusta vaan laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka työllistyminen on tietysti tärkeää, niin ei sitä kannata pitää päällimmäisenä kriteerinä. Ei kukaan jaksa kovin pitkään opiskella ja tehdä työtä, jota inhoaa tai joka on vastenmielistä. Mieti mieluummin omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja valitse ala sen perusteella. Harva meistä tekee samaa työtä ikänsä tai pärjää vain yhdellä ammatilla, joten siihenkään on turha jumittua. Ehdit ja joudut vielä opiskelemaan moneen kertaan työurasi aikana.
No kyllä työllistymistä kannattaa pitää yhtenä tärkeimmistä kriteereistä kuitenkin. Aivan liian moni on lähtenyt opiskelemaan jotain mikrobiologiaa tai taidehistoriaa, vainhuomatakseen, ettei töitä ole. Yliopisto-opiskelu kestää monta vuotta, ja jos palkinto on työttömyys, ei se kivaa ole. Tietysti jotkut löytää töitä ei-omalta alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka työllistyminen on tietysti tärkeää, niin ei sitä kannata pitää päällimmäisenä kriteerinä. Ei kukaan jaksa kovin pitkään opiskella ja tehdä työtä, jota inhoaa tai joka on vastenmielistä. Mieti mieluummin omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja valitse ala sen perusteella. Harva meistä tekee samaa työtä ikänsä tai pärjää vain yhdellä ammatilla, joten siihenkään on turha jumittua. Ehdit ja joudut vielä opiskelemaan moneen kertaan työurasi aikana.
No kyllä työllistymistä kannattaa pitää yhtenä tärkeimmistä kriteereistä kuitenkin. Aivan liian moni on lähtenyt opiskelemaan jotain mikrobiologiaa tai taidehistoriaa, vainhuomatakseen, ettei töitä ole. Yliopisto-opiskelu kestää monta vuotta, ja jos palkinto on työttömyys, ei se kivaa ole. Tietysti jotkut löytää töitä ei-omalta alalta.
Tämä. En ole päässyt edes pätkäakateemiseksi. Nyt teen siivoojan ja henk. koht avustajan töitä. Muualle ei huolita.
FM
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen tutkimaan eri oppilaitosten ja yliopistojen tiedekuntien sivuja. Vaikka kuvaukset koulutuksesta voivat olla monesti sielläkin aika abstrakteja, niin sieltä yleensä löytyy kuitenkin myös opinto-opas, jonka kautta voi tutustua kursseihin ja kurssikirjoihin. Ne kertovat aika paljon alasta ja sen opiskelusta. Kun löydät muutaman edes alustavasti kiinnostavan, niin käy katsomassa kirjastosta niiden pääsykoe-/kurssikirjoja. Jos ala tuntuu siinä vaiheessa vielä kunnostavalta, niin pääset taas vähän eteenpäin pohdinnoissasi ja lähemmäs konkretiaa.
Aika monella aikuisellakin on ihan vääristynyt käsitys siitä, mitä eri alan opiskelu on tai minkälaisiin töihin niistä sijoitutaan. Esim. psykologi ei läheskään aina ole terapeutti eikä lääkäreistä iso osa tee ollenkaan kliinistä potilastyötä. Kannattaa nähdä itse vaivaa ja tutkia vaihtoehtoja.
Vaikka työllistyminen on tietysti tärkeää, niin ei sitä kannata pitää päällimmäisenä kriteerinä. Ei kukaan jaksa kovin pitkään opiskella ja tehdä työtä, jota inhoaa tai joka on vastenmielistä. Mieti mieluummin omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita ja valitse ala sen perusteella. Harva meistä tekee samaa työtä ikänsä tai pärjää vain yhdellä ammatilla, joten siihenkään on turha jumittua. Ehdit ja joudut vielä opiskelemaan moneen kertaan työurasi aikana.
Totta tämäkin, mutta etenkin ne rajalliset korkeakouluopintotukikuukaudet kannattaa käyttää johonkin työllistävään. Muuten sitten itketään tällä palstalla 10 vuoden päästä sitä valintaa ja ettei ole rahaa uuteen tutkintoon. Sitten täällä ihmetellään että miksi opiskelit sellaista huttua etkä jotain työllistävää.
Mä ehdotan ensin vaikka jotain ammatillista tutkintoa millä voi tehdä töitä ja sitten kun ajatukset kirkastuu ja kiinnostusta on, niin lähtee AMK/yliopisto-opintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aikoo hankkia sen filosofian maisterin tutkinnon joka ei työllistä mihinkään, niin kannattaa varmistaa että se on sellainen mitä edes maailmalla arvostetaan niin sit voi aina lähteä pois Suomesta!
Eikös luokanopettajien työllistyminen oli aika heikkoa? Tai no ehkä ei jossain Helsingissä. Sijaisuuksia saa, mutta vakivirkaa ei. Palkkakaan ei päätä huimaa, vaikka on maisterin paperit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka olisi farmasia?
Ei missään nimessä farmasia introvertille! Suurin osa työllistyy farmaseuteiksi apteekkiin. Eli olet tekemisissä ihmisten kanssa asiakaspalvelijana sen koko 8h päivässä. Tosi rankkaa introvertille.
Vierailija kirjoitti:
Eikös luokanopettajien työllistyminen oli aika heikkoa? Tai no ehkä ei jossain Helsingissä. Sijaisuuksia saa, mutta vakivirkaa ei. Palkkakaan ei päätä huimaa, vaikka on maisterin paperit.
Ruotsissa on opettajapula. Kouluissa alkaa olla niin levotonta, että opettajat pelkäävät oppilaiden pahoinpitelevän heidät, joten vaihtavat alaa, jos pystyvät.
Mutta jos osaa ruotsia, niin saa töitä. Sitten sillä työkokemuksella voi saada töitä Suomesta. Siis jos pysyy hengissä siihen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aineisa aloittaja on saanut niitä ysejä tai kymppejä kaikkien helpoiten? Se saattaisi kertoa luontaisesta lahjakkuudesa.
Tai mieluiten? Millä tavalla on kiva haastaa itseään?
Helpoiten niitä on tullut englannissa, kuviksessa, historiassa, äidinkielessä, biologiassa, maantieteessä ja psykologiassa. Ne ovat myös aineita, joista olen tykännyt eniten. - AP
Bilsan ja mantsan ope?
Vierailija kirjoitti:
LO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet, luokanopettaja, introverttejä/ambiverttejä tarvitaan mm. roolimalleina koulumaailmassa. Opettajissa on paljon introja, vaikka ei ehkä uskoisi.
T. Ambivertti luokanopeJoo samaa ehdotan! Itse introvertti luokanopettaja. En väsy oppilaiden kanssa vuorovaikuttamisesta yhtään samalla tavalla kuin "aikuisten". Se on niin eri asia olla opettaja kuin esim. asiakaspalvelija. Asiakaspalvelu kyllä hajottaa. Mielestäni on ihanaa kun saa käsitellä monipuolisesti eri aiheita ja ilmiöitä, käyttää luovuutta ja oppia kokoajan itsekin uutta. Työn autonomia (ns. itsenäisyys) on myös tosi kiva juttu.
Saanko kysyä, että minkä ikäisiä lapsia opetat? Itselläni on jotenkin tosi huonoja kokemuksia koulusta, kun tuntuu että jo silloin oppilaana se ympäristö oli erityisen uuvuttava, joten en tiedä mitä kestäisin sitä opettajana. - Ap
Alkuopetus,1-2lk, 3-4 joitain tunteja.
Opena näkökulma kouluun on aivan eri kuin silloin oppilaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös luokanopettajien työllistyminen oli aika heikkoa? Tai no ehkä ei jossain Helsingissä. Sijaisuuksia saa, mutta vakivirkaa ei. Palkkakaan ei päätä huimaa, vaikka on maisterin paperit.
Ruotsissa on opettajapula. Kouluissa alkaa olla niin levotonta, että opettajat pelkäävät oppilaiden pahoinpitelevän heidät, joten vaihtavat alaa, jos pystyvät.
Mutta jos osaa ruotsia, niin saa töitä. Sitten sillä työkokemuksella voi saada töitä Suomesta. Siis jos pysyy hengissä siihen asti.
Todella houkuttelevaa...
Jos kerta kansainvälistyminen kiinnostaa ja biologia sujuu, niin suosittelisin tutustumaan biolääketieteeseen. Hyvin monipuoliset työllistymismahdollisuudet (lääkekehitys, tutkimus yliopistoissa ja yksityisissä firmoissa, valtion virastot, vaikka mitä) ja kovin ekstrovertti ei kyllä tarvitse olla. Mikään helpoin ala ei ole, vaatii paljon työtä ja pänttäämistä, mutta kyllä lukiossa keskinkertaisetkin kaverit ovat pärjänneet täällä hyvin. Työllistyminen on käytännössä taattua, sillä opiskelijoita ei valmistu kuin alle sata vuodessa ja uusia työpaikkoja nousee koko ajan lisää. Itse on gradua vaille valmis, ja olen työskennellyt jo kolmannesta vuodesta lähtien oman alan työpaikassa opiskelujen ohella ja niin on todella monet muutkin.
Niin, siis eihän tuo testi kerro työllisyysnäkymistä vaan sun kiinnostuksen kohteista ja mitä odotat työltä. Jos ei tiedä vaikka jonkun alan työllisyydestä niin sitten tutkii vaikka Foreammattia.