Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa keksimään, että mitä ihmettä opiskelisin
23.04.2021 |
Näin yön valvoneena ja opiskeluasioita murehtineena ajattelin hetken mielijohteesta kysellä, että mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan lukion jälkeen. Suoritan tällä hetkellä lukiota.
Taustatiedoiksi sen verran, että opinnot sujuvat muuten hyvin (kursseilta tulee arvosanaksi numeroita 8-10 väliltä), mutta tiedostan etten oikein luota ollenkaan omaan osaamiseeni ja kärsin varmaankin jonkinlaisesta huijarisyndroomasta. Jostain syystä olen iskostanut päähäni idean, että olisin lukion jälkeen kiinnostunut yliopistoon menemisestä, mutta toisaalta ajatus siitä tuntuu jotenkin mahdottomalta. Olen perheenjäsenistäni ensimmäinen lukiota suorittava, joten kukaan lähipiiristä ei ole oikein pysty antamaan kokemuspohjalta vinkkejä näissä asioissa. Olen kova jännittämään ja stressaamaan, joten pelkästään tulevien ylioppilaskokeiden tulokset pelottavat jo nyt, enkä tiedä miten tulisin koskaan selviämään vaikkapa valintakokeista. Samalla ajattelen, että en ole ollenkaan tarpeeksi fiksu yliopistoon.
Toinen iso ongelma on se, etten koskaan ole suoranaisesti haaveillut mistään ammatista. Tällä hetkellä kiinnostavimmilta aloilta tuntuvat pääasiassa humanistiset tieteet, mutta työllistyminen vaikeus sellaisella koulutuksella huolettaa.
Listaan vielä tähän alapuolelle muutaman asian itsestäni, jos se auttaisi teitä heittelemään mitä tahansa ehdotuksia tai vinkkejä siitä, miten voisin löytää sopivan opiskelupaikan.
- Olen luonteeltani vahvasti introvertti, joten olisi mukavaa, jos tuleva työ ei vaatisi aivan jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä tai asiakaspalvelua.
- Kauppatieteet eivät kiinnosta ollenkaan.
- Pitäisin etuna, jos alalla olisi helppoa
- Sanoisin itseäni melko luovaksi, joten olisi mukavaa jos siitä olisi hyötyä tulevaisuuden työssä.
- Vaikka esimerkiksi kielet kiinnostavat, niin opetustyö ei tunnu omalta jutulta, joka vaikeuttaisi tietysti työllistymistä.
Kyselkää ihmeessä lisää, jos jotain tulee mieleen.
Kommentit (132)
Ei yliopisto ole mikään nerojen koulu. Minä sain C:n paperit, pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään ja nyt maisterivaiheessa keskiarvoni on yli 4. Rohkeasti vaan pyri sinne minne suurin halu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aineisa aloittaja on saanut niitä ysejä tai kymppejä kaikkien helpoiten? Se saattaisi kertoa luontaisesta lahjakkuudesa.
Tai mieluiten? Millä tavalla on kiva haastaa itseään?
Helpoiten niitä on tullut englannissa, kuviksessa, historiassa, äidinkielessä, biologiassa, maantieteessä ja psykologiassa. Ne ovat myös aineita, joista olen tykännyt eniten. - AP
Kehitysmaatutkimus?
Varma työpaikka. Suomi syytä miljoonia kehitysmaaprojekteihin. Siinä tarvitaan englantia, maantiedettä, psykologiaa...
Mene kauppakorkeaan ja erikoistu sijoitusneuvojaksi, sitä joku tuolla jo ehdottikin. Vauhtia haet opiskeluaikana tai suuntautumisvaiheessa ulkomailta, Lontoosta tms.
Raha liikkuu aina, hyville löytyy hyvin töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aineisa aloittaja on saanut niitä ysejä tai kymppejä kaikkien helpoiten? Se saattaisi kertoa luontaisesta lahjakkuudesa.
Tai mieluiten? Millä tavalla on kiva haastaa itseään?
Helpoiten niitä on tullut englannissa, kuviksessa, historiassa, äidinkielessä, biologiassa, maantieteessä ja psykologiassa. Ne ovat myös aineita, joista olen tykännyt eniten. - AP
Kehitysmaatutkimus?
Varma työpaikka. Suomi syytä miljoonia kehitysmaaprojekteihin. Siinä tarvitaan englantia, maantiedettä, psykologiaa...
ja paikallista historiaa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa yliopistoon.
Se kieltämättä kiinnostaisi, ja alalla varmaan työllistyisi, mutta epäilen jatkuvasti sitä, että pääsisinkö sisään yliopistoon opiskelemaan sitä. -Ap
Myös sosiaalityö yliopistossa voisi olla yksi vaihtoehto. Sosiaalityöntekijöiden työllisyystilanne on erinomainen (parempi kuin psykologien) ja palkkatasokin on noussut nopeasti (samalle tasolle tai yli kuin psykologeilla). Sosiaalityöntekijän ei tarvitse olla ekstrovertti. Ihmisiä pitää toki "sietää" ja jaksaa, mutta asiakaskontakteja ei ole jatkuvalla syötöllä. Työpäiviin sisältyy useimmissa paikoissa paljon myös kirjallisia töitä (päätöksentekoa, erilaisia lausuntoja/arvioita, palvelusuunnitelmia yms.). Omaa kalanteriaan pystyy myös useimmiten hallitsemaan ja rajaamaan asiakaskontaktien määrän itselleen sopivaksi.
Sosiaalityöntekijänä tarvitsee paineensietokykyä, rauhallisuutta, kykyä organisoida ja suunnitella omaa työtään, etsiä ja soveltaa tietoa sekä hallita laajoja kokonaisuuksia. Työpaikkoja on laidasta laitaan, ja lastensuojelun kaltaisiin "stressipesäkkeisiin" ei ole pakko mennä töihin, jos kokee sen liian raskaaksi. Joissain työpaikoissa kuten vammaispalvelussa korostuu päätöksenteko ja muu paperityö, eikä ns. akuutteja tilanteita juuri tule eteen (toki aina joskus).
Käytännössä työpaikan saa sosiaalityöntekijänä valita, tarjolla on nykyään hyvin myös mahdollisuuksia tehdä osittain etätöitä (tulee jatkumaan koronan jälkeenkin). Työajat ovat lähtökohtaisesti joustavat, työ on todella mielenkiintoista ja vaihtelevaa vaikkakin tosiaan vaatii myös tiettyä luonteenlujuutta.
Itse olin aikoinaan tasainen 9-10 oppilas, enkä ollut palavan kiinnostunut mistään opiskelualasta. Yhteiskunnalliset asiat ja ihmisten käyttäytyminen kuitenkin kiinnostivat, joten päädyin opiskelemaan sosiaalityötä hyvän työllisyyden vuoksi. En ole myöskään mikään hoivaajatyyppi tai superempaattinen, mutta sellainen perusempatia ja kiinnostus sekä kunnioitus muita ihmisiä kohtaan riittää hyvin sosiaalityöntekijälle. Liian empaattisena/herkkänä pikemminkin saattaa uupua helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä aineisa aloittaja on saanut niitä ysejä tai kymppejä kaikkien helpoiten? Se saattaisi kertoa luontaisesta lahjakkuudesa.
Tai mieluiten? Millä tavalla on kiva haastaa itseään?
Helpoiten niitä on tullut englannissa, kuviksessa, historiassa, äidinkielessä, biologiassa, maantieteessä ja psykologiassa. Ne ovat myös aineita, joista olen tykännyt eniten. - AP
Kehitysmaatutkimus?
Varma työpaikka. Suomi syytä miljoonia kehitysmaaprojekteihin. Siinä tarvitaan englantia, maantiedettä, psykologiaa...
Vaikka Suomi olisi konkurssissa, niin vihoviimeinenkin rahaerä laitettaisiin kehitysapuprojektiin. Siitä ei ikinä leikata. Jonkun pitää tehdä jotakin siellä paikan päällä, joten töitä on, jos on valmis matkustamaan. Voi tietysti olla liian sosiaalista.
Koodari.
Työt tulevat räjähtämään lähivuosina.
5G ja 6G antavat mahdollisuuksia laitteille joita kukaan ei vielä osaa edes haaveilla. Jonkun pitää koodaa ne toimiviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somali-kielen tulkiksi. Varmaan on töitä.
Vaikka tähän hommaan kuuluu tietty määrä asiakaspalvelua, niin ehdotan optikko. Aika simppeli ja stressivapaa homma, töitä on, kädentaidoista on hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene kauppakorkeaan ja erikoistu sijoitusneuvojaksi, sitä joku tuolla jo ehdottikin. Vauhtia haet opiskeluaikana tai suuntautumisvaiheessa ulkomailta, Lontoosta tms.
Raha liikkuu aina, hyville löytyy hyvin töitä.
Sijoittaminen, ja oikeastaan kaikki rahan pyörittelyyn tai myymiseen liittyvät työt, ovat olleet aina kohdallani sellaisia, jotka eivät ole valitettavasti kiinnostaneet pätkääkään. - Ap
Mä haluaisin kyllä sitten tietää, mihin päädyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain maanmittaukseen, karttoihin liittyvää?
Vierailija kirjoitti:
Mä haluaisin kyllä sitten tietää, mihin päädyt!
Varmaan sitten kuitenkin sinne kuuluisalle Siwan kassalle :D
No mutta juu, toivon tosiaan itsekin, että keksin vielä jotain! - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet, luokanopettaja, introverttejä/ambiverttejä tarvitaan mm. roolimalleina koulumaailmassa. Opettajissa on paljon introja, vaikka ei ehkä uskoisi.
T. Ambivertti luokanopeJoo samaa ehdotan! Itse introvertti luokanopettaja. En väsy oppilaiden kanssa vuorovaikuttamisesta yhtään samalla tavalla kuin "aikuisten". Se on niin eri asia olla opettaja kuin esim. asiakaspalvelija. Asiakaspalvelu kyllä hajottaa. Mielestäni on ihanaa kun saa käsitellä monipuolisesti eri aiheita ja ilmiöitä, käyttää luovuutta ja oppia kokoajan itsekin uutta. Työn autonomia (ns. itsenäisyys) on myös tosi kiva juttu.
Saanko kysyä, että minkä ikäisiä lapsia opetat? Itselläni on jotenkin tosi huonoja kokemuksia koulusta, kun tuntuu että jo silloin oppilaana se ympäristö oli erityisen uuvuttava, joten en tiedä mitä kestäisin sitä opettajana. - Ap
Tällä hetkellä 4. lk, mutta ihan kaikki luokka-asteet on itelle ok. Opettajana se oma työympäristö (eli luokka) pitää vaan tehdä sellaiseksi, että on itellä kiva tehdä töitä. Uuden luokan kanssa se voi viedä toki aikaa. Jotkut opettajat sietää aika paljonkin sellasta ylimäärästä sähläystä, mutta joidenkin luokassa on sitten taas tosi rauhallista. Mun mielestä mielenkiintoinen juttu on myös se, että itseasiassa usein introvertit pystyvät keskittymään suht. hyvin vaikka onkin ärsykkeitä ympäristössä. Niitä ärsykkeitä oppii myös suodattamaan, että esim. koulun käytävällä ei ikäänkuin "kuule" niitä kaikkia ääniä mitä siellä on :D
Asun itse pohjoisessa. Mikäli nuo alapeukut nyt viittaavat siihen, että puhun ihan "höpöjä", niin en tiedä esim. pääkaupunkiseudun koulujen työrauhasta. Varmasti sielläkin on erilaisia kouluja, erilaisia luokkia ja oppilaita.
LO kirjoitti:
LO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet, luokanopettaja, introverttejä/ambiverttejä tarvitaan mm. roolimalleina koulumaailmassa. Opettajissa on paljon introja, vaikka ei ehkä uskoisi.
T. Ambivertti luokanopeJoo samaa ehdotan! Itse introvertti luokanopettaja. En väsy oppilaiden kanssa vuorovaikuttamisesta yhtään samalla tavalla kuin "aikuisten". Se on niin eri asia olla opettaja kuin esim. asiakaspalvelija. Asiakaspalvelu kyllä hajottaa. Mielestäni on ihanaa kun saa käsitellä monipuolisesti eri aiheita ja ilmiöitä, käyttää luovuutta ja oppia kokoajan itsekin uutta. Työn autonomia (ns. itsenäisyys) on myös tosi kiva juttu.
Saanko kysyä, että minkä ikäisiä lapsia opetat? Itselläni on jotenkin tosi huonoja kokemuksia koulusta, kun tuntuu että jo silloin oppilaana se ympäristö oli erityisen uuvuttava, joten en tiedä mitä kestäisin sitä opettajana. - Ap
Tällä hetkellä 4. lk, mutta ihan kaikki luokka-asteet on itelle ok. Opettajana se oma työympäristö (eli luokka) pitää vaan tehdä sellaiseksi, että on itellä kiva tehdä töitä. Uuden luokan kanssa se voi viedä toki aikaa. Jotkut opettajat sietää aika paljonkin sellasta ylimäärästä sähläystä, mutta joidenkin luokassa on sitten taas tosi rauhallista. Mun mielestä mielenkiintoinen juttu on myös se, että itseasiassa usein introvertit pystyvät keskittymään suht. hyvin vaikka onkin ärsykkeitä ympäristössä. Niitä ärsykkeitä oppii myös suodattamaan, että esim. koulun käytävällä ei ikäänkuin "kuule" niitä kaikkia ääniä mitä siellä on :D
Asun itse pohjoisessa. Mikäli nuo alapeukut nyt viittaavat siihen, että puhun ihan "höpöjä", niin en tiedä esim. pääkaupunkiseudun koulujen työrauhasta. Varmasti sielläkin on erilaisia kouluja, erilaisia luokkia ja oppilaita.
Ohan toi ny jo ihan koulukohtasta
https://asiointi.mol.fi/avo/responsive/front-page.xhtml ja klikkaa löydä ammattisi,siinä sitten teet testit järjestyksessä,saat edes suuntaa mihin voisit kallistua.
Katso myös: https://www.studentum.fi/loyda-koulutuksesi/ammatit-15056
ite olin vasta 40+ kun löysin oman alani!
Vierailija kirjoitti:
Ap sanoo olevansa introvertti. Miljoona vinkkiä että pitäisi tulla ope. hmm.
Ja jokaisessa tällaisessa ketjussa ollaan ehdottamassa lähihoitajan ammattia.
Tykkäätkö ajaa autoa? Rekkakuskin ammatti sopisi introvertille :D
Toinen ehdotukseni on liikennesuunnittelija, paras ystäväni on sellainen ja pitää työtään ihan kivana. Lisäksi tuntuu, että kaipaavat sinne koko ajan lisää työntekijöitä.
Ap sanoo olevansa introvertti. Miljoona vinkkiä että pitäisi tulla ope. hmm.