Totaalisen leipiintynyt Suomeen

Täällä on kaikki niin kallista mutta palkat huonot, asuminen kallista ja ruoka, bensa yms. Kaikkeen työhön "kannustetaan" nolla tunti sopparilla, ja jos et suostu olet yhteiskunnan alinta kastia. Ihmisten epäystävällisyys, minä minä minä ja minun napa-kulttuuri myös kyllästyttää, töykeys, ahdasmielisyys, ennakkoluulot, negatiivisuus ja jatkuva marmatus sekä asioiden vaikeus. Onhan täällä myös hyvääkin kuten laadukas terveydenhuolto mutta minkäs teet kun jotkut asiat vain tuntuu älyttömältä. Kuten esim. eilen kävin työhaastattelussa, ja heti jo haastattelussa otti niin hermoon se ilmapiiri jonka oikein aisti huonoksi. Kysyttiin myös perhetaustaa vaikka se ei työhaastatteluun kuulu, ja eiköhän senkin pestin saa joku jolla on suhteita toimitusjohtajaan tai hyvä veli verkostoon. Näin se täällä menee. Liikenneruuhkaa oli myös, ja sielläkin kaikki puskee kiinni kun kaikilla muka niin kiire, ja liikenteessäkin tuijotetaan vain omaa napaa. Ei please, en kestä.

Täällä arki pyörii työn, ja kodin välillä. Töihin-kotiin-Töihin-kotiin-Töihin-kotiin. Iltaisin ei kukaan jaksa tehdä mitään, koska on aina kylmä ja pitkälti pimeetä. Töihin ajetaan jopa useampi kilometri, koska lähimmat ja potentiaaliset työt menee hyvä veli suhteilla. Viikonloppuisin porukka vetää viinaa, ja tappelee joka ei taas itseä kiinnosta pätkääkään.

Olenkin alkanut suunnittelemaan New Yorkin matkaa pallon toiselle puolelle, jossa ihmisillä on edes perus ystävälliset käytöstavat. Toki vallitseva korona tilanne määrittää milloin matkaan pääsen mutta suunnitteluun en tarvitse korona rajoituksia tai ihmisten tuomitsemista. Aluksi ajattelin, että tämä ärsytys ulottuu vain Pohjois-Pohjanmaalle jossa asun mutta nyt ärsytys on levinnyt jo Pääkaupunkiseudulle saakka. Olen vain totaalisen leipiintynyt täällä kaikkeen, ja tähän ahdasmieliseen kulttuuriin jossa erilaisuutta ei hyväksytä. Täällä pitää elämää tuijottaa vain tietyn putken läpi, joka menee näin: velalla hankittu omakotitalo, perhe, puoliso, lapset, koira, autot ja kulissiliitto. Jos, et tähän muottiin kuulu niin olet friikki, joka sulle myös sanotaan suoraan ilman, että edes perustellaan, että mihin friikkeys perustuu. En ole jenkkilän matkasuunnitelmaa edes kertonut kenellekkään, koska miksi kertoa kun kuitenkin vain sanotaan, että "ei kannata lähtä" tai "et kuitenkaan pärjää matkalla". Kannustamisen kulttuuri täällä on myös vieras käsite mutta sen sijaan lyttäämisen kulttuuri on normi.

En tiedä voiko muut samaistua mutta itsellä jo tovin ollut aika tukalat oltavat täällä. Onneksi sentään toukokuussa pääsen mökille metsän keskellä, jossa ei ole minä minä minä ihmisiä. Katsokaas kun olen niin totaalisen kyllästynyt tähän minä minä kulttuuriin.

Kiitos, anteeks ja lyttäävät kommentit voi kirjoittaa alle!