Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan loppu työhöni varhaiskasvatuksessa.
Kommentit (174)
En jaksanut, lähdin opiskelemaan, nyt olen opparia vaille valmis it-tradenomi.
Lapsissa ei ollut vikaa, paljon haasteellisia toki, mutta se nyt on oletuskin varhaiskasvatuksessa, että kohtaa hyvin erilaista lapsikatrasta. Samoin meillä oli pääasiassa mukavat vanhemmat, lasten ongelmista puhuttiin avoimesti ja suurin osa oli valmis ottamaan tarjottua apua vastaan. Työkaveritkin oli pääasiallisesti kivoja.
Ongelmat oli ennemmin byrokraattisella puolella. Sijaisia oli hankala saada, pidempiin poissaoloihin mahdollisesti, parin päivän poissaolot yleensä hoidettiin talonsisäisesti "väliaikaisella hoitajamitoituksen ylityksellä". Nämä vaan oli jokakuukautisia. Ryhmätilat, joita ei ole alun perin tehty varhaiskasvatusta varten: leikkejä hankala jakaa, eteistilat ahtaat ja äänentaso koko ajan korkea, ruokailu ja päiväunet tapahtuivat samassa tilassa. Yksityisessä päiväkodissa kaikki muu homma, siivous, ruokatilaukset, aamupalan valmistus lasten paikalla ollessa, tiskikoneen täyttö jne. Opettajan suunnitteluaika, jolloin ryhmän ainoana lastenhoitajana olin sidottuna yksin nukkariin. Johtajan työskentely ryhmässä, suurin osa ajasta meni paperitöihin, jolloin johtajan pari pyöritti päivähoitoarkea monta tuntia päivästä yksin.
Koin suurta riittämättömyyden tunnetta, sillä usein oli sellainen olo, että laadukas varhaiskasvatus ei toteutunut laadukkaana eikä aina edes varhaiskasvatuksena. Monena päivänä työpäivän jälkeen sai olla kiitollinen siitä, että kaikki selvisivät päivästä hengissä. Mulla tämä kaikki johti työuupumukseen. Työpäivän jälkeen ei jaksanut tehdä muuta kuin maata sohvalla ja stressata seuraavaa päivää. Viikonloput kului nukkuessa. Kuvaavaa on se, että opintojen aikana en ole missään vaiheessa ollut yhtä henkisesti hajalla kuin olin päiväkodissa. En vaikka suoritin kahden vuoden opinnot vuodessa, kävin töissä ja tein samalla vielä työharjoittelua. Jaksoin jopa vielä treenata säännöllisesti.
Sydän vetäisi edelleen varhaiskasvatukseen, mutta valitettavasti oma henkinen jaksaminen on siellä liian kovilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.
Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.
T. Vakaope
Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.
Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.
Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.
T: lastensuojelussa 20 vuotta
Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.
Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.
Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.
Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.
Mikä oli syynä koulupsykologilla käyntiin? Tuskin rajojen asettaminen?
Nimenomaan rajojen asettaminen. Lapsi meni koulupsykologille sillä näkökulmalla, että kärsii ahdistuksesta, jonka syynä ovat kodin tiukat rajat. Rajat toki ärsyttivät häntä ja on totta, että monella hänen kaverillaan on löysemmät rajat tai ei rajoja juuri lainkaan. Impulssi käyntiin tuli siitä, kun lapsi ei päässyt yökylään toiselle paikkakunnalle nettitutun luokse. Tätä esimerkkiä hän ei toki psykologille kertonut (ymmärsi itsekin, että tämä kielto oli ymmärrettävä), vaan mietti muita esimerkkejä ja liioitteli niitä sopivasti. Lapsi ajatteli, että lastensuojelu pakottaisi meidät löysentämään rajoja, mutta näin ei sitten käynytkään.
Niin no eikö tässä just lastensuojelu todennut, että kuri ei ole pahasta? Nehän ei mitään sille voi jos ilmoitus tulee tai et lapselle ei ole onnistuttu selittämään asioita vaan ne pitää käydä lastensuojelussa kädestä pitäen läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätilat, joita ei ole alun perin tehty varhaiskasvatusta varten: leikkejä hankala jakaa, eteistilat ahtaat ja äänentaso koko ajan korkea, ruokailu ja päiväunet tapahtuivat samassa tilassa.
Pääosa päiväkodeista on alun perin rakennettu päivähoitokäyttöön, eli lasten säilömiseen vanhempien työpäivän ajaksi. Laadukasta varhaiskasvatusta niissä ei ole huomioitu oikein mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätilat, joita ei ole alun perin tehty varhaiskasvatusta varten: leikkejä hankala jakaa, eteistilat ahtaat ja äänentaso koko ajan korkea, ruokailu ja päiväunet tapahtuivat samassa tilassa.
Pääosa päiväkodeista on alun perin rakennettu päivähoitokäyttöön, eli lasten säilömiseen vanhempien työpäivän ajaksi. Laadukasta varhaiskasvatusta niissä ei ole huomioitu oikein mitenkään.
Laadukas varhaiskasvatus my ass. Samaa päivähoitoa se edelleen on. Yritätte vain leikkiä hienompaa kikkailemalla termeillä.
Luojan kiitos olen ollut "äijäalalla" jo lähes 20 vuotta. Pääsee paljon helpommalla ja palkkakin parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun elämäni paras päätös oli, kun irtisanoin itseni.
Lapset olivat ihania, ja minulla oli todella hyvät välit vanhempiin.
Mutta kaikki vaatimukset olivat kaikkea muuta kuin oikein ja harmitti, että lapsia ei voinut kohdata niin hvyin kuin olisin toivonut. Piti vain koittaa pärjätä.Ei aina onnistunut. usein hävetti.
Kyllä tuota laadukasta tai ”laadukasta” varhaiskasvatusta nostetaan ihan turhaan niin korkealle jalustalle. Vanhemmat luulevat etteivät itse osaa kasvattaa lapsiaan. Se tekee niistä entistä enemmän kädettömiä. He jotnekin ajattelevat ettei heidän tarvikaan, koska varhaiskasvatus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätilat, joita ei ole alun perin tehty varhaiskasvatusta varten: leikkejä hankala jakaa, eteistilat ahtaat ja äänentaso koko ajan korkea, ruokailu ja päiväunet tapahtuivat samassa tilassa.
Pääosa päiväkodeista on alun perin rakennettu päivähoitokäyttöön, eli lasten säilömiseen vanhempien työpäivän ajaksi. Laadukasta varhaiskasvatusta niissä ei ole huomioitu oikein mitenkään.
Millä tavalla 2-vuotiaan päivähoito eroaa 2-vuotiaan varhaiskasvatuksesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätilat, joita ei ole alun perin tehty varhaiskasvatusta varten: leikkejä hankala jakaa, eteistilat ahtaat ja äänentaso koko ajan korkea, ruokailu ja päiväunet tapahtuivat samassa tilassa.
Pääosa päiväkodeista on alun perin rakennettu päivähoitokäyttöön, eli lasten säilömiseen vanhempien työpäivän ajaksi. Laadukasta varhaiskasvatusta niissä ei ole huomioitu oikein mitenkään.
Voi kun olisi rakennettu edes päivähoitokäyttöön. Oma kokemus tilasta, joka ollut aiemmin liikehuoneisto ja näitä on valitettavasti edelleen paljon olemassa. Näissä eteistilat on todellakin ahtaat, wc-tilat isolle lapsikatraalle olemattomat ja työntekijöiden sosiaalitilat on laitettu sinne, mihin mahtuu. Nämä ei ainakaan paranna viihtyvyyttä. Enkä myöskään pidä nykytrendistä, missä pystytetään jopa 8 ryhmän päiväkoteja ja syödään ruokasalissa omissa vuoroissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella paljon riippuu omasta tiimistä. Raskainta on olla ainoa, joka yrittää jonkinlaisia toimivia käytäntöjä, vaikka ne poikkesivat aiemmasta. Todella raskasta on myös, jos toiset eivät innostu mistään pedagogisesta toiminnasta. Alalla on todellakin erilaisia käsityksiä hyvästä varhaiskasvatuksesta. Joillekin on normaalia laittaa lapset vain leikkimään keskenään eri huoneisiin ja juoda kahvia yhdessä toisten aikuisten kanssa kunnes onkin aika lähteä ulos. Toisten kanssa taas onnistuu sopia ja suunnitella yhdessä toimintaa niin että kaikki saavat kuitenkin säilyttää oman tavan toimia ja jokainen saa myös taukoa lapsiryhmästä päivän aikana. Toiset eivät jaksa opettaa edes viikonpäiviä lapsille, kun taas toiset haluavat nimenomaan tarjota sitä ikätasoista kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Todella mahtavalla tiimillä jaksaa yllättävän hyvin, vaikka haasteita alalla on tosi paljon.
Nykykasvatus on kieltämättä liian vapaata. Lapsen kanssa neuvotellaan ja lapsen annetaan päättää asioista, joista hän ei iän perusteella pysty päättämään. Hirveän iso osa vanhemmista pitää lapsiaan fiksumpina ja etevämpinä kuin ovatkaan. Jos näille kertoo haastavammasta päivästä tai mikä pahinta, siitä että kehitys ei jollain osa-alueella etene ikätasoisesti, niin saatat saada osaksesi syyttelyä tai mykkäkoulua. Se tuntuu todella pahalta, kun olet tehnyt niska limassa töitä saman lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin eteen.
Selkein ongelma on alan huono arvostus, palkkataso ja resurssipuutteet. Ryhmien pitäisi olla pienempiä, jokaisessa ryhmässä olla ryhmäavustaja ja palkan vastata työn vastuuta niin opettajilla kuin hoitajilla. Todellisuudessa tilanne menee niin, että pidät seitsemälle lapselle esimerkiksi maalausta, paperitehtäviä (esim. 5-6-vuotiaat) tai vaikkapa jotain haastavampaa liikunnallista toimintaa, niin joudut tekemään kolmea asiaa yhtä aikaa: 1.) Ohjaamaan toimintaa ryhmälle niin, että lapset saavat siitä aidosti jotain ikätasoon sopivaa itseään kehittävää toimintaa, joka hyödyttää heitä elämässä ja tulevaisuudessa 2. Ohjaamaan vähintään yhtä kädestä pitäen, koska kehitys ei ole ikätasoista ja hän todella on oikeutettu saamaan siihen tukea - nämä kaksi menisivät - mutta sitten ovat vielä vähintään kaksi lasta, jotka eivät ole kotona tottuneet vastaanottamaan mitään käsky/ohjemuodossa, eivät ole ylipäätään tottuneet tekemään mitään itselle epämieluista. Nämä lapset joko valittavat koko toiminnan ajan tai sitten häiritsevät muita koko toiminnan ajan juoksemalla karkuun tai huutamalla tms. Ihan todella olen nähnyt keva lapsen ottavan paremmin ohjausta vastaan ryhmässä kuin normaaliälyisen lääkärin lapsen. Joskus jopa tuntuu, että mitä korkeampi on vanhemman koulutustaso, niin sen vaikeampaa lapsella on sietää, että häntä ohjataan ja käsketään. Ja sen ylimielisempi on asenne sitä hoitajaa/opettajaa kohtaan, jolla on järkyttävä työ opettaa edes normaaleja käytöstapoja lapselle.
Eniten arvostusta tulee niiltä ihan tavallisilta kaupan tädeiltä, ja rehellisesti sanottuna usein heidän lapset ovat tottuneet tekemään asioita vaikka aina ei huvita.
Minä kyllä ymmärrän todella hyvin, että aina ei jaksa eikä huvita vetää rajoja lapselle, mutta antaisivat edes meidän tehdä sitä. Ja ei se oikeastaan edes laiskuudesta ole monilla kiinni. Kirkkaasti on olemassa niin pihalla olevia vanhempia, että he ajattelevat oman lapsensa olevan niin edellä muita, että häntä ei täyty ohjeistaa ja komentaa! Osalla sitten on vaikeaa tuottaa pettymys lapselle, mutta näidenkin lapset kyllä tottuvat usein päivähoidon sääntöihin (ellei ole jotain kehityksellistä pulmaa lisäksi).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Juuri näin. Se on vaan tätä kun ollaan annettu päivähoitojärjestelmän rapistua ja mennä alimiehityksellä. Turha vanhempana ajatella että päiväkoti olisi mikään huippuihana paikka, jossa lapsi viihtyy ja on onnellinen vaikka ympäri vuoden pitkät päivät. Pidä pieni lapsi kotona aina kun on mahdollista ja anna hänelle huomiotasi ja aikaasi. Kukaan hoitotäti ei voi korvata oman vanhemman lapsellensa antamaa huomiota. Lapsi ei ole pieni kuin hyvin pienen
Päivähoitojärjestelmä on lakkautettu. Tilalle tuli varhaiskasvatus.
Vaihtui nimi ja tuli lisää tehtäviä, mutta edelliset ongelmat siirtyivät mukana. Lapsilla on hyvin eriarvoiset lähtökohdat riippuen minkälaiseen vaka yksikköön päätyvät. Mutta hej! Rahalla luulis saavan, mut hetkinen yksityiset tavoittelevat voittoa ( kuten uutisista olemme seuranneet) ja sekin tuuripeliä osuitko oikeaan. Turhahan noista on jankata on ihan ok et osa lapsista vaan säilötään päivän ajaksi ummistetaan vaan silmät, home pk / koulu talotkin vaan karaisevat lapsia? Mites se 3 apinaa? Toimitaan niin ja kaik hyvin?
Näistä päiväkodeista on tosi vaikea tietää etukäteen jossei tuttavapiirissä pienten lasten vanhempia! Mä pidän kuitenkin plussana, että mun lasten päiväkodissa yksi hoitaja ollut töissä jo monta kymmentä vuotta, toinenkin yli 10 vuotta ja luulen että myös lto on ollut töissä pidempään jo. Kuitenkin menevät vajaalla miehityksellä ja yksi lastenhoitajan paikka täyttämättä kun haastettelussa kertoneet työstä niin kukaan ei ole enää halunnut paikkaa. Ainakin kun kävin tutustumassa, puolet lapsista oli vain paikalla ja tunnelma oli tosi rauhallinen. Laittavat myös videoita ja valokuvia ja niissä meno näyttää ihan mukavalta. Ilman muuta on itkua ym varmasti mutta ainakin mun 2,5v sanoo että on mennyt hyvin ja nyt kun on muutamia kavereitakin niin menee kyllä innoissaan.
Ainoa on tuo syöminen, hän ei syö eikä häntä siihen juuri houkutella. Hän siis syö lähinnä minun kanssani, erittäin huonosti edes isänsä kanssa. Kaikki laskevat sen varaan että lapan hänet täyteen ruokaa illalla. Pph sai hänet syömään kuitenkin vähän mutta pk on nostanut kädet ihan pystyyn. Ei häntä kuitenkaan pakolla saa syömään mutta itse sanon aika tiukasti että nyt on ruoka-aika suu auki. Jos vain laitan ruokaa pöytään niin ei oikein mitään tapahdu, hänellä lähtee heti ajatus vaeltamaan eikä syömisestä tule mitään.
Itse lastenhoitajana tiesin tasan yhden päiväkodin, jonne uskalsin lapseni laittaa. Päiväkodin johtaja on vaativa ja huolehtinut esim. koulutetun henkilökunnan sinne, avustajia ja muutenkin vaihtuvuus on pientä.
Itse en omaa lastani haluaisi samaan päiväkotiin missä olen töissä. Kuinka kamalaa vai mitä? Kun yksin en voi päättää miten muut tekevät työnsä ja miten johtaja hoitaa hommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykykasvatus on kieltämättä liian vapaata. Lapsen kanssa neuvotellaan ja lapsen annetaan päättää asioista, joista hän ei iän perusteella pysty päättämään.
Kurinpitoa on systemaattisesti demonisoitu. Nykyisin on huono vanhempi jopa jos laittaa lapsensa jäähylle, ja ylipäätään tiukan linjan vetäjät joutuvat pelkäämään, että joku tekee lasun.
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä isot pomot on kärryillä asioista. Kenen luulet antavan toiminta- (ja säästö-) ohjeet?
Työpaikka ei ole pitkään alla, jos kritisoi tai kyseenalaistaa. Kyse ei ole työkohteen tai työnantajan suojelemisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätilat, joita ei ole alun perin tehty varhaiskasvatusta varten: leikkejä hankala jakaa, eteistilat ahtaat ja äänentaso koko ajan korkea, ruokailu ja päiväunet tapahtuivat samassa tilassa.
Pääosa päiväkodeista on alun perin rakennettu päivähoitokäyttöön, eli lasten säilömiseen vanhempien työpäivän ajaksi. Laadukasta varhaiskasvatusta niissä ei ole huomioitu oikein mitenkään.
Laadukas varhaiskasvatus my ass. Samaa päivähoitoa se edelleen on. Yritätte vain leikkiä hienompaa kikkailemalla termeillä.
Termi ei ole työntekijöiden keksimä. Työntekijät "kikkailevat" vaihtamalla alaa, ja työnantajat vastaavat tilaamalla halpatyövoimaa maailmalta. Seuraa uutisia. :)
Vierailija kirjoitti:
Todella paljon riippuu omasta tiimistä. Raskainta on olla ainoa, joka yrittää jonkinlaisia toimivia käytäntöjä, vaikka ne poikkesivat aiemmasta. Todella raskasta on myös, jos toiset eivät innostu mistään pedagogisesta toiminnasta. Alalla on todellakin erilaisia käsityksiä hyvästä varhaiskasvatuksesta. Joillekin on normaalia laittaa lapset vain leikkimään keskenään eri huoneisiin ja juoda kahvia yhdessä toisten aikuisten kanssa kunnes onkin aika lähteä ulos. Toisten kanssa taas onnistuu sopia ja suunnitella yhdessä toimintaa niin että kaikki saavat kuitenkin säilyttää oman tavan toimia ja jokainen saa myös taukoa lapsiryhmästä päivän aikana. Toiset eivät jaksa opettaa edes viikonpäiviä lapsille, kun taas toiset haluavat nimenomaan tarjota sitä ikätasoista kasvatusta, opetusta ja hoivaa. Todella mahtavalla tiimillä jaksaa yllättävän hyvin, vaikka haasteita alalla on tosi paljon.
Nykykasvatus on kieltämättä liian vapaata. Lapsen kanssa neuvotellaan ja lapsen annetaan päättää asioista, joista hän ei iän perusteella pysty päättämään. Hirveän iso osa vanhemmista pitää lapsiaan fiksumpina ja etevämpinä kuin ovatkaan. Jos näille kertoo haastavammasta päivästä tai mikä pahinta, siitä että kehitys ei jollain osa-alueella etene ikätasoisesti, niin saatat saada osaksesi syyttelyä tai mykkäkoulua. Se tuntuu todella pahalta, kun olet tehnyt niska limassa töitä saman lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin eteen.
Selkein ongelma on alan huono arvostus, palkkataso ja resurssipuutteet. Ryhmien pitäisi olla pienempiä, jokaisessa ryhmässä olla ryhmäavustaja ja palkan vastata työn vastuuta niin opettajilla kuin hoitajilla. Todellisuudessa tilanne menee niin, että pidät seitsemälle lapselle esimerkiksi maalausta, paperitehtäviä (esim. 5-6-vuotiaat) tai vaikkapa jotain haastavampaa liikunnallista toimintaa, niin joudut tekemään kolmea asiaa yhtä aikaa: 1.) Ohjaamaan toimintaa ryhmälle niin, että lapset saavat siitä aidosti jotain ikätasoon sopivaa itseään kehittävää toimintaa, joka hyödyttää heitä elämässä ja tulevaisuudessa 2. Ohjaamaan vähintään yhtä kädestä pitäen, koska kehitys ei ole ikätasoista ja hän todella on oikeutettu saamaan siihen tukea - nämä kaksi menisivät - mutta sitten ovat vielä vähintään kaksi lasta, jotka eivät ole kotona tottuneet vastaanottamaan mitään käsky/ohjemuodossa, eivät ole ylipäätään tottuneet tekemään mitään itselle epämieluista. Nämä lapset joko valittavat koko toiminnan ajan tai sitten häiritsevät muita koko toiminnan ajan juoksemalla karkuun tai huutamalla tms. Ihan todella olen nähnyt keva lapsen ottavan paremmin ohjausta vastaan ryhmässä kuin normaaliälyisen lääkärin lapsen. Joskus jopa tuntuu, että mitä korkeampi on vanhemman koulutustaso, niin sen vaikeampaa lapsella on sietää, että häntä ohjataan ja käsketään. Ja sen ylimielisempi on asenne sitä hoitajaa/opettajaa kohtaan, jolla on järkyttävä työ opettaa edes normaaleja käytöstapoja lapselle.
Eniten arvostusta tulee niiltä ihan tavallisilta kaupan tädeiltä, ja rehellisesti sanottuna usein heidän lapset ovat tottuneet tekemään asioita vaikka aina ei huvita.
Minä kyllä ymmärrän todella hyvin, että aina ei jaksa eikä huvita vetää rajoja lapselle, mutta antaisivat edes meidän tehdä sitä. Ja ei se oikeastaan edes laiskuudesta ole monilla kiinni. Kirkkaasti on olemassa niin pihalla olevia vanhempia, että he ajattelevat oman lapsensa olevan niin edellä muita, että häntä ei täyty ohjeistaa ja komentaa! Osalla sitten on vaikeaa tuottaa pettymys lapselle, mutta näidenkin lapset kyllä tottuvat usein päivähoidon sääntöihin (ellei ole jotain kehityksellistä pulmaa lisäksi).
Tämä oli hyvin kirjoitettu. Voin allekirjoittaa jokaisen kohdan. Ja olen huomannut tuon saman, että jos kertoo vanhemmalle hieman haastavammasta päivästä, he eivät jotenkin halua/kykene ottamaan sitä vastaan. Asenne on vähän se, että ei ole heidän ongelma, eikä he oikeastaan halua kuulla siitä haastavasta päivästä enempää. Meidän pitäisi ammattilaisena viihdyttää lapsia paremmin, keksiä enemmän kivaa tekemistä, jotta lapsi ei esim itkisi vanhempiensa perään pitkin päivää. Ja osalla vanhemmista on tosi suuret odotukset varhaiskasvatuksesta. Kotona ei esim olla annettu kun kolmea eri ruokalajia ”kun ei se kuitenkaan syö”, mutta sitten odotetaan että päiväkodissa opetetaan lapsi maistelemaan erilaisia ruokia ja syömään normaalisti. Toki lapsi päiväkodissa oppiikin paljon, mutta että noin räikeästi vanhempina pestään kädet oman lapsen kasvatuksesta?
Ja juuri tuon saman olen huomannut että moni korkeammin koulutettu vanhempi jotenkin väheksyy varhaiskasvatuksen henkilökunnan kokemusta ja osaamista. Vasut on aivan yhtä tyhjän kanssa jne. Vaikka vanhempi itse olisi aivan kädetön lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minun elämäni paras päätös oli, kun irtisanoin itseni.
Lapset olivat ihania, ja minulla oli todella hyvät välit vanhempiin.
Mutta kaikki vaatimukset olivat kaikkea muuta kuin oikein ja harmitti, että lapsia ei voinut kohdata niin hvyin kuin olisin toivonut. Piti vain koittaa pärjätä.Ei aina onnistunut. usein hävetti.
Ja oikeasti sen sisäistäminen, että hoitaja on työkseen joka päivä suoraan vastuussa monen lapsen hengestä ja terveydestä kasvatuksellisen ja hoidollisen annin ohella.
Eipä siinä hoitaja päivän aikana ehdi paljoa "tunteita sanoittamaan" jos aika menee siihen että juoksee ja reagoi salmannopeasti niiden villikoiden toimiin, joista on kaikkein hauskinta satuttaa muita nipistämällä, potkaisemalla, puremalla, oksalla silmiin tökkimällä tai pukkaamalla tuolilta nurin .
Hei, haen näkökulmaa siihen, että lapsi ja vanhemmat ovat liian kiinnostavia päiväkodissa, eli kiinnostavalla tarkoitan sitä, että lapsi on poikkeuksellisen fiksu ja kohtelias, sekä vanhemmat fiksuja myös ja hyvätuloisia.
Sitä vaan, että asiakkaan asiat kiinnostavat liiaksi, että varhaiskasvattaja luo itse itselleen ihan itseluotua tressiä siitä, että ei tiedä kaikkea ja sitten "kylällä kurkitaan nurkkien takana ja lapseltakin kysellään ns. asioita hoitopäivinä".
Vanhemmat ovat toki avoimia asioista ja haluavat säilyttää hyvät välit päiväkodin kanssa, ihan lapsenkin vuoksi ja myös siksi, että sivistyneet ihmiset toimivat niin.
Mutta sitten se seläntakana puhuminen, ei taida oikein olla asiallista ja mukavaa kuulla, että varhaiskasvattaja ns. "haukkuu" seläntakana siitä, että esim. isäsi/äitisi ei taida nyt käydä tällä hetkellä vakkariduunissa vaan etsii selvästi uutta työtä.
Onko mitenkään ammattimaista se, että menestyvän perheen asiat kiinnostavat päiväkotia liikaa, varsinkin, kun mielenkiinto johtuu liiasta omasta uteliaisuudesta ja sen tyydyttämisestä?
Miksi ette olisi vain onnellisia siitä, että jotkut vanhemmat kasvattavat lapsistaan fiksuja? Fiksu lapsi osaa kiittää, pyytää anteeksi, osaa keskustella asiallisesti sekä aikuisten, että kavereiden kanssa (ja on pidetty, sekä fiksu ja filmaattinen), eikä riitele/huuda, tai aiheuta selkkauksia, saati eripuraa.
Mikä hyvissä vanhemmissa ja fiksuissa lapsissa on niin kiinnostavaa, sekö, että voi olla ammatin puolesta utelias, eikä ole tilivelvollinen siitä kenellekään?
En ole lukenut ketjun kaikkia viestejä, mutta tulipa vaan mieleen tällainen viesti kirjoittaa....
Tähtitaivas☆
En jaksa. Ihan loppuväsypoikkirikkiuupunut olen.
Nykyään on informaatiotulva ähkyn riski monella alalla ja hyvin monessa ammattissa uupuu todella helposti, ellei itse yritä pitää kiinni omista rajoistaan ja siitä, että hyödytön tieto menisi toisesta korvasta suoraan ulos.
Liika uteliaisuus lisää riskiä polttaa itensä loppuun ja liian monet ymmärtävät vasta kantapään kautta, että itselle on oltava armollinen. Ihminen ei ole kaikkivoipa, eikä voi ottaa liikaa työtä vastaan.
Tähtitaivas☆
Kyllä niitä on paljon, jotka käyttävät systeemiä härskisti hyväksi ihan pelkkää mukavuudenhaluaan. Eivät ole itse kasvaneet aikuisiksi niin että osaisivat laittaa pienen lapsen etusijalle, vaan omat tarpeet ja halut ajavat ohi. Se on surullista ja minusta on ihan oikein nostaa tämä kissa pöydälle, koska tällainen tuntuu kokoajan lisääntyvän ja sitä pidetään jotenkin hyväksyttävänä, vaikka niin mukamas toitotetaan lasten oikeuksia.