Olen ihan loppu työhöni varhaiskasvatuksessa.

Kaikki vanhemmat EIVÄT ole lapsensa parhaita asiantuntijoita. Kun sekä äiti että isä antavat 6-vuotiaan pelata K18-pelejä, niin tässä yksi esimerkki. Toinen esimerkki: kotona työtön isä mutta lapsi hoidossa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vaikertaa hoidossa: miksi mun vanhemmat on niin vähän mun kanssa.

Lohduta siinä sitten lasta joka ymmärtää että vanhemmat eivät HALUA viettää hänen kanssaan aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vanhemmat EIVÄT ole lapsensa parhaita asiantuntijoita. Kun sekä äiti että isä antavat 6-vuotiaan pelata K18-pelejä, niin tässä yksi esimerkki. Toinen esimerkki: kotona työtön isä mutta lapsi hoidossa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vaikertaa hoidossa: miksi mun vanhemmat on niin vähän mun kanssa.

Lohduta siinä sitten lasta joka ymmärtää että vanhemmat eivät HALUA viettää hänen kanssaan aikaa.

Kyllä.. Ja nämä pienet taaperot, jotka itkevät äitiään pitkin päivää, joka vauvan kanssa kotona, eikä edes aamupalaa halua esikoisen kanssa syödä, puhumattakaan siitä että joku päivä hakisi aikaisemmin.

Näitä päivähoitajien purkautumisavauksia on ihan jatkuvasti ja näistä saa todella huonon kuvan päivähoidosta. Pelottaa tuleva päiväkodin aloitus. Pelkään että lapseeni ja meihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia. Inhottaa ajatus siitä, että lastani myös hoitaa joku joka on täysin kyllästynyt ja uupunut. Tottakai lapsi aistii tämän. 

Mitä sanoisit meille rohkaisuksi? Lapseni on oikein reipas ja kestää mm. pettymyksiä aika hyvin, koska niitä on kotona harjoiteltu. Osaa 2 vuotiaaksi aika hyvin odottaa, eikä koskaan valita ruuasta. On kuiva ja syö itse. Pelottaa myös sekin, että lapseni jätetään yksin ja hoitamatta, koska pärjää hyvin eikä kiukuttele. Kertomanne mukaan kaikki energia käytetään niihin "huonoihin" lapsiin.

N30

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vanhemmat EIVÄT ole lapsensa parhaita asiantuntijoita. Kun sekä äiti että isä antavat 6-vuotiaan pelata K18-pelejä, niin tässä yksi esimerkki. Toinen esimerkki: kotona työtön isä mutta lapsi hoidossa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vaikertaa hoidossa: miksi mun vanhemmat on niin vähän mun kanssa.

Lohduta siinä sitten lasta joka ymmärtää että vanhemmat eivät HALUA viettää hänen kanssaan aikaa.

Kamalinta on nähdä kun vanhemmat eivät rakasta lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Näitä päivähoitajien purkautumisavauksia on ihan jatkuvasti ja näistä saa todella huonon kuvan päivähoidosta. Pelottaa tuleva päiväkodin aloitus. Pelkään että lapseeni ja meihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia. Inhottaa ajatus siitä, että lastani myös hoitaa joku joka on täysin kyllästynyt ja uupunut. Tottakai lapsi aistii tämän. 

Mitä sanoisit meille rohkaisuksi? Lapseni on oikein reipas ja kestää mm. pettymyksiä aika hyvin, koska niitä on kotona harjoiteltu. Osaa 2 vuotiaaksi aika hyvin odottaa, eikä koskaan valita ruuasta. On kuiva ja syö itse. Pelottaa myös sekin, että lapseni jätetään yksin ja hoitamatta, koska pärjää hyvin eikä kiukuttele. Kertomanne mukaan kaikki energia käytetään niihin "huonoihin" lapsiin.

N30

Kuulostaa siltä että teillä homma ihan hyvin hanskassa, enkä usko että kukaan suhtautuu teihin negatiivisesti jos siihen ei ole aihetta. Ikävä totuus on kyllä tuo, että näihin lapsiin, ketä omat vanhemmat eivät kykene kasvattamaan menee kohtuuttoman paljon resursseja ja että päiväkodeissa on liian vähän henkilökuntaa lapsiin nähden. Lapset pärjäävät kyllä, opeta lapsesi myös pyytämään apua kun hän sitä tarvitsee. Ja varmasti lapsilla on paljon hyviäkin hetkiä, mutta ei se päiväkoti kokonaisuudessan mikään ihmemaa ole, jonne kannattaa lapsia kuskata vapaapäivinä ja lomallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Näitä päivähoitajien purkautumisavauksia on ihan jatkuvasti ja näistä saa todella huonon kuvan päivähoidosta. Pelottaa tuleva päiväkodin aloitus. Pelkään että lapseeni ja meihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia. Inhottaa ajatus siitä, että lastani myös hoitaa joku joka on täysin kyllästynyt ja uupunut. Tottakai lapsi aistii tämän. 

Mitä sanoisit meille rohkaisuksi? Lapseni on oikein reipas ja kestää mm. pettymyksiä aika hyvin, koska niitä on kotona harjoiteltu. Osaa 2 vuotiaaksi aika hyvin odottaa, eikä koskaan valita ruuasta. On kuiva ja syö itse. Pelottaa myös sekin, että lapseni jätetään yksin ja hoitamatta, koska pärjää hyvin eikä kiukuttele. Kertomanne mukaan kaikki energia käytetään niihin "huonoihin" lapsiin.

N30

Varhaiskasvatus. Päivähoitolaki on kumottu.

T: vakaope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä päivähoitajien purkautumisavauksia on ihan jatkuvasti ja näistä saa todella huonon kuvan päivähoidosta. Pelottaa tuleva päiväkodin aloitus. Pelkään että lapseeni ja meihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia. Inhottaa ajatus siitä, että lastani myös hoitaa joku joka on täysin kyllästynyt ja uupunut. Tottakai lapsi aistii tämän. 

Mitä sanoisit meille rohkaisuksi? Lapseni on oikein reipas ja kestää mm. pettymyksiä aika hyvin, koska niitä on kotona harjoiteltu. Osaa 2 vuotiaaksi aika hyvin odottaa, eikä koskaan valita ruuasta. On kuiva ja syö itse. Pelottaa myös sekin, että lapseni jätetään yksin ja hoitamatta, koska pärjää hyvin eikä kiukuttele. Kertomanne mukaan kaikki energia käytetään niihin "huonoihin" lapsiin.

N30

Varhaiskasvatus. Päivähoitolaki on kumottu.

T: vakaope

Tämäkö oli se mitä oli pakko nyt korjata, kun mitään oikeaa annettavaa ei ollut? Naurettavaa pilkunviilaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä päivähoitajien purkautumisavauksia on ihan jatkuvasti ja näistä saa todella huonon kuvan päivähoidosta. Pelottaa tuleva päiväkodin aloitus. Pelkään että lapseeni ja meihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia. Inhottaa ajatus siitä, että lastani myös hoitaa joku joka on täysin kyllästynyt ja uupunut. Tottakai lapsi aistii tämän. 

Mitä sanoisit meille rohkaisuksi? Lapseni on oikein reipas ja kestää mm. pettymyksiä aika hyvin, koska niitä on kotona harjoiteltu. Osaa 2 vuotiaaksi aika hyvin odottaa, eikä koskaan valita ruuasta. On kuiva ja syö itse. Pelottaa myös sekin, että lapseni jätetään yksin ja hoitamatta, koska pärjää hyvin eikä kiukuttele. Kertomanne mukaan kaikki energia käytetään niihin "huonoihin" lapsiin.

N30

Varhaiskasvatus. Päivähoitolaki on kumottu.

T: vakaope

Ketä kiinnostaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä päivähoitajien purkautumisavauksia on ihan jatkuvasti ja näistä saa todella huonon kuvan päivähoidosta. Pelottaa tuleva päiväkodin aloitus. Pelkään että lapseeni ja meihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia. Inhottaa ajatus siitä, että lastani myös hoitaa joku joka on täysin kyllästynyt ja uupunut. Tottakai lapsi aistii tämän. 

Mitä sanoisit meille rohkaisuksi? Lapseni on oikein reipas ja kestää mm. pettymyksiä aika hyvin, koska niitä on kotona harjoiteltu. Osaa 2 vuotiaaksi aika hyvin odottaa, eikä koskaan valita ruuasta. On kuiva ja syö itse. Pelottaa myös sekin, että lapseni jätetään yksin ja hoitamatta, koska pärjää hyvin eikä kiukuttele. Kertomanne mukaan kaikki energia käytetään niihin "huonoihin" lapsiin.

N30

Varhaiskasvatus. Päivähoitolaki on kumottu.

T: vakaope

Ketä kiinnostaa..

Äläs nyt. VAKA-OPEA kiinnostaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä päivähoitajien purkautumisavauksia on ihan jatkuvasti ja näistä saa todella huonon kuvan päivähoidosta. Pelottaa tuleva päiväkodin aloitus. Pelkään että lapseeni ja meihin suhtaudutaan lähtökohtaisesti negatiivisesti koska on niin paljon huonoja kokemuksia. Inhottaa ajatus siitä, että lastani myös hoitaa joku joka on täysin kyllästynyt ja uupunut. Tottakai lapsi aistii tämän. 

Mitä sanoisit meille rohkaisuksi? Lapseni on oikein reipas ja kestää mm. pettymyksiä aika hyvin, koska niitä on kotona harjoiteltu. Osaa 2 vuotiaaksi aika hyvin odottaa, eikä koskaan valita ruuasta. On kuiva ja syö itse. Pelottaa myös sekin, että lapseni jätetään yksin ja hoitamatta, koska pärjää hyvin eikä kiukuttele. Kertomanne mukaan kaikki energia käytetään niihin "huonoihin" lapsiin.

N30

Varhaiskasvatus. Päivähoitolaki on kumottu.

T: vakaope

Ketä kiinnostaa..

Sinua ei siis kiinnosta se, että onko lapsesi vain jossain hoidossa työpäiväsi ajan vai saako hän varhaiskasvatusta? Varhaiskasvatus on opetuksen, kasvatuksen ja hoidon muodostama kokonaisuus jossa painottuu erityisesti pedagogiikka. Tutkimusten mukaan varhaiskasvatuksella on hyvin keskeinen merkitys lapsen tulevalle koulumenestykselle ja syrjäytymisen ehkäisylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle varhaiskasvattajana on ihan samantekevää, syökö lapsi hänelle tarjottua ruokaa vai nirsoileeko. Ei ketään pakoteta syömään. Leivän saa, maistui ruoka tai ei. Kerron sitten tietenkin hakijalle, jos ei ole ruoka kelvannut.

Eikö tarvi edes maistaa?

Ei. Kaupunkini varhaiskasvatussuunnitelmassa lukee, että maistamiseen (tai haistamiseen) kannustetaan, mutta ei painosteta eikä pakoteta. Leivän saa, vaikkei edes maistaisi ruokaa.

Ihan tosi, lukeeko se siellä? Kuulostaa aika laiskalta touhulta. Siihenkin voisi keksiä kaikenlaisia kannustimia, eikä lapsi kyllä koskaan opi syömään jos saa pelkkää näkkäriä vetää kaiket päivät.

Paras keino saada lapsi syömään on lopettaa pakottaminen ja tuputtaminen. Jos lapsi toteaa, että en kyllä syö, olen vain sanonut, että selvä seuraava ruoka on vasta päiväunien jälkeen. Usein kuitenkin sitten maistaa tai jopa syö lautasen tyhjäksi.

Ihan omasta kokemuksestakin, että tuollaisen uhmaikäisen kanssa pakottamiset ei toimi. Selvät rajat on, mutta väkisin en ketään syötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vanhemmat EIVÄT ole lapsensa parhaita asiantuntijoita. Kun sekä äiti että isä antavat 6-vuotiaan pelata K18-pelejä, niin tässä yksi esimerkki. Toinen esimerkki: kotona työtön isä mutta lapsi hoidossa aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vaikertaa hoidossa: miksi mun vanhemmat on niin vähän mun kanssa.

Lohduta siinä sitten lasta joka ymmärtää että vanhemmat eivät HALUA viettää hänen kanssaan aikaa.

Tämä on yksi kamalimmista asioista omasta mielestäni. Lohduttaa lasta jonka vanhemmat eivät halua viettää aikaa hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdoin itsenäiseen sihteerin työhön. Hermot lepää ja palkka paljon parempi :)

Höpöhöpö. Sihteereitä ei enää ole missään.

Ohis, en ole ikinä ymmärtänyt mikä varhaiskasvatuksessa viehättää. Kuuluu niihin ammatteihin, joihin en menisi edes maksusta.

Arvokasta työtä, jota periaatteessa voisin tehdäkin. Palkka ym. vaan huonot. Olen kuullut, että iso osa työajasta menee kusipäisten vanhempien hoitamiseen, eikä niinkään lasten hoitamiseen. Älytöntä!

t. kahden koululaisen isä

Tämäpä tämä. Siellä ne kasvatustieteen kandidaatit hoitavat teidän lapsianne, kuinkahan moni työtön Nokia-di vaihtaisi tuohon työhön neljäsosapalkalla? Jännä että näiden naisvaltaisten töiden "arvokkuus" ei ikinä näy palkassa paitsi ehkä lääkäreillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle varhaiskasvattajana on ihan samantekevää, syökö lapsi hänelle tarjottua ruokaa vai nirsoileeko. Ei ketään pakoteta syömään. Leivän saa, maistui ruoka tai ei. Kerron sitten tietenkin hakijalle, jos ei ole ruoka kelvannut.

Eikö tarvi edes maistaa?

Ei. Kaupunkini varhaiskasvatussuunnitelmassa lukee, että maistamiseen (tai haistamiseen) kannustetaan, mutta ei painosteta eikä pakoteta. Leivän saa, vaikkei edes maistaisi ruokaa.

Ihan tosi, lukeeko se siellä? Kuulostaa aika laiskalta touhulta. Siihenkin voisi keksiä kaikenlaisia kannustimia, eikä lapsi kyllä koskaan opi syömään jos saa pelkkää näkkäriä vetää kaiket päivät.

Paras keino saada lapsi syömään on lopettaa pakottaminen ja tuputtaminen. Jos lapsi toteaa, että en kyllä syö, olen vain sanonut, että selvä seuraava ruoka on vasta päiväunien jälkeen. Usein kuitenkin sitten maistaa tai jopa syö lautasen tyhjäksi.

Ihan omasta kokemuksestakin, että tuollaisen uhmaikäisen kanssa pakottamiset ei toimi. Selvät rajat on, mutta väkisin en ketään syötä.

Ei toki väkisin tarvi, mutta kyllä yleensä lapset maistaa jos heitä rohkaisee/kannustaa. Esim sanoa että Viivi on jo oppinut maistamaan kalamureketta, mites Viktorhan voisi kokeilla osaisikohan hänkin maistaa sitä, luulen että olet jo niin iso poika että osaat... Tms.. Voi keksiä jotain palkintosysteemejä myös. Sitten tietysti ylitsevuotavasti kehua jos lapsi uskaltautuu maistamaan. Näin tekisin oman lapseni kanssa. Tuskin kovin moni vanhempi ajattleee niin että Aijaa toi ei taaskaan syö, ihan sama evvk. Kyllä itse ainakin pyrin ajattelemaan hoitolasteni parasta sen sijaan että ajattelisin että mitä väliä maistaako lapsi vai ei. Väsyneitä kasvattajia taitaa olla päiväkoditkin pullollaan tänä päivänä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle varhaiskasvattajana on ihan samantekevää, syökö lapsi hänelle tarjottua ruokaa vai nirsoileeko. Ei ketään pakoteta syömään. Leivän saa, maistui ruoka tai ei. Kerron sitten tietenkin hakijalle, jos ei ole ruoka kelvannut.

Eikö tarvi edes maistaa?

Ei. Kaupunkini varhaiskasvatussuunnitelmassa lukee, että maistamiseen (tai haistamiseen) kannustetaan, mutta ei painosteta eikä pakoteta. Leivän saa, vaikkei edes maistaisi ruokaa.

Ihan tosi, lukeeko se siellä? Kuulostaa aika laiskalta touhulta. Siihenkin voisi keksiä kaikenlaisia kannustimia, eikä lapsi kyllä koskaan opi syömään jos saa pelkkää näkkäriä vetää kaiket päivät.

Paras keino saada lapsi syömään on lopettaa pakottaminen ja tuputtaminen. Jos lapsi toteaa, että en kyllä syö, olen vain sanonut, että selvä seuraava ruoka on vasta päiväunien jälkeen. Usein kuitenkin sitten maistaa tai jopa syö lautasen tyhjäksi.

Ihan omasta kokemuksestakin, että tuollaisen uhmaikäisen kanssa pakottamiset ei toimi. Selvät rajat on, mutta väkisin en ketään syötä.

Ei toki väkisin tarvi, mutta kyllä yleensä lapset maistaa jos heitä rohkaisee/kannustaa. Esim sanoa että Viivi on jo oppinut maistamaan kalamureketta, mites Viktorhan voisi kokeilla osaisikohan hänkin maistaa sitä, luulen että olet jo niin iso poika että osaat... Tms.. Voi keksiä jotain palkintosysteemejä myös. Sitten tietysti ylitsevuotavasti kehua jos lapsi uskaltautuu maistamaan. Näin tekisin oman lapseni kanssa. Tuskin kovin moni vanhempi ajattleee niin että Aijaa toi ei taaskaan syö, ihan sama evvk. Kyllä itse ainakin pyrin ajattelemaan hoitolasteni parasta sen sijaan että ajattelisin että mitä väliä maistaako lapsi vai ei. Väsyneitä kasvattajia taitaa olla päiväkoditkin pullollaan tänä päivänä!

Ei pitäisi olla hoitajalle samantekevää syökö lapsi vai ei.. Tietty jos on ”vaan siellä töissä” niin sitten se on niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle varhaiskasvattajana on ihan samantekevää, syökö lapsi hänelle tarjottua ruokaa vai nirsoileeko. Ei ketään pakoteta syömään. Leivän saa, maistui ruoka tai ei. Kerron sitten tietenkin hakijalle, jos ei ole ruoka kelvannut.

Eikö tarvi edes maistaa?

Ei. Kaupunkini varhaiskasvatussuunnitelmassa lukee, että maistamiseen (tai haistamiseen) kannustetaan, mutta ei painosteta eikä pakoteta. Leivän saa, vaikkei edes maistaisi ruokaa.

Ihan tosi, lukeeko se siellä? Kuulostaa aika laiskalta touhulta. Siihenkin voisi keksiä kaikenlaisia kannustimia, eikä lapsi kyllä koskaan opi syömään jos saa pelkkää näkkäriä vetää kaiket päivät.

Paras keino saada lapsi syömään on lopettaa pakottaminen ja tuputtaminen. Jos lapsi toteaa, että en kyllä syö, olen vain sanonut, että selvä seuraava ruoka on vasta päiväunien jälkeen. Usein kuitenkin sitten maistaa tai jopa syö lautasen tyhjäksi.

Ihan omasta kokemuksestakin, että tuollaisen uhmaikäisen kanssa pakottamiset ei toimi. Selvät rajat on, mutta väkisin en ketään syötä.

Ei toki väkisin tarvi, mutta kyllä yleensä lapset maistaa jos heitä rohkaisee/kannustaa. Esim sanoa että Viivi on jo oppinut maistamaan kalamureketta, mites Viktorhan voisi kokeilla osaisikohan hänkin maistaa sitä, luulen että olet jo niin iso poika että osaat... Tms.. Voi keksiä jotain palkintosysteemejä myös. Sitten tietysti ylitsevuotavasti kehua jos lapsi uskaltautuu maistamaan. Näin tekisin oman lapseni kanssa. Tuskin kovin moni vanhempi ajattleee niin että Aijaa toi ei taaskaan syö, ihan sama evvk. Kyllä itse ainakin pyrin ajattelemaan hoitolasteni parasta sen sijaan että ajattelisin että mitä väliä maistaako lapsi vai ei. Väsyneitä kasvattajia taitaa olla päiväkoditkin pullollaan tänä päivänä!

Ei pitäisi olla hoitajalle samantekevää syökö lapsi vai ei.. Tietty jos on ”vaan siellä töissä” niin sitten se on niin.

Ei sitä palkollisena voi työnantajan määräyksiä oikein rikkoakaan vaikka ne olisivat idíoottimaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle varhaiskasvattajana on ihan samantekevää, syökö lapsi hänelle tarjottua ruokaa vai nirsoileeko. Ei ketään pakoteta syömään. Leivän saa, maistui ruoka tai ei. Kerron sitten tietenkin hakijalle, jos ei ole ruoka kelvannut.

Eikö tarvi edes maistaa?

Ei. Kaupunkini varhaiskasvatussuunnitelmassa lukee, että maistamiseen (tai haistamiseen) kannustetaan, mutta ei painosteta eikä pakoteta. Leivän saa, vaikkei edes maistaisi ruokaa.

Ihan tosi, lukeeko se siellä? Kuulostaa aika laiskalta touhulta. Siihenkin voisi keksiä kaikenlaisia kannustimia, eikä lapsi kyllä koskaan opi syömään jos saa pelkkää näkkäriä vetää kaiket päivät.

Paras keino saada lapsi syömään on lopettaa pakottaminen ja tuputtaminen. Jos lapsi toteaa, että en kyllä syö, olen vain sanonut, että selvä seuraava ruoka on vasta päiväunien jälkeen. Usein kuitenkin sitten maistaa tai jopa syö lautasen tyhjäksi.

Ihan omasta kokemuksestakin, että tuollaisen uhmaikäisen kanssa pakottamiset ei toimi. Selvät rajat on, mutta väkisin en ketään syötä.

Ei toki väkisin tarvi, mutta kyllä yleensä lapset maistaa jos heitä rohkaisee/kannustaa. Esim sanoa että Viivi on jo oppinut maistamaan kalamureketta, mites Viktorhan voisi kokeilla osaisikohan hänkin maistaa sitä, luulen että olet jo niin iso poika että osaat... Tms.. Voi keksiä jotain palkintosysteemejä myös. Sitten tietysti ylitsevuotavasti kehua jos lapsi uskaltautuu maistamaan. Näin tekisin oman lapseni kanssa. Tuskin kovin moni vanhempi ajattleee niin että Aijaa toi ei taaskaan syö, ihan sama evvk. Kyllä itse ainakin pyrin ajattelemaan hoitolasteni parasta sen sijaan että ajattelisin että mitä väliä maistaako lapsi vai ei. Väsyneitä kasvattajia taitaa olla päiväkoditkin pullollaan tänä päivänä!

Ei pitäisi olla hoitajalle samantekevää syökö lapsi vai ei.. Tietty jos on ”vaan siellä töissä” niin sitten se on niin.

Ei sitä palkollisena voi työnantajan määräyksiä oikein rikkoakaan vaikka ne olisivat idíoottimaisia.

Ei tietenkään, mutta se on eri asia kuin sanoa että minulle on yhdentekevää syökö lapsi mitään koko hoitopäivän aikana. Se kertoo siitä ettei kiinnosta kauheasti lapsen hyvinvointi.

En ihmettele