Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan loppu työhöni varhaiskasvatuksessa.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.
Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.
T. Vakaope
Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.
Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.
Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.
T: lastensuojelussa 20 vuotta
Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.
Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.
Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.
Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.
Mielenkiintoinen näkökulma sulla, mutta luuletko että ette olisi koskaan joutunut olemaan lastensuojelun kanssa tekemisissä jos lapsella ei olisi ollut mitään rajoja?
Totta, tätä emme voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvitelkaa, jos joku sairaanhoitaja kertoisi täällä, miten itsekkäitä ja mahdottomia ne hoidettavat potilaat ovat. Pyytävät milloin mitäkin palvelua, vessaan saattamista, kahvia sängyn viereen ynnä muuta rasittavaa. Ja omaiset vielä soittelevat ja vaativat itsekkäästi kaikenlaista.
Näin sairaanhoitajana voin sanoa, että todellakin moni asiakas/potilas ihan mahdoton, puhumattakaan omaisista, ja olen täällä lukenut monta aloitusta aiheesta. Kuinka hoitajia kohdellaan kuin roskaa, puhutaan heille mitä sylki suuhun tuo, ei mitään kunnioitusta jne. Ja kun tällaista joutuu päivittäin työssä kohtaamaan, pitäisi vielä yksin hiljaa vaan itkeä asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Juuri näin. Se on vaan tätä kun ollaan annettu päivähoitojärjestelmän rapistua ja mennä alimiehityksellä. Turha vanhempana ajatella että päiväkoti olisi mikään huippuihana paikka, jossa lapsi viihtyy ja on onnellinen vaikka ympäri vuoden pitkät päivät. Pidä pieni lapsi kotona aina kun on mahdollista ja anna hänelle huomiotasi ja aikaasi. Kukaan hoitotäti ei voi korvata oman vanhemman lapsellensa antamaa huomiota. Lapsi ei ole pieni kuin hyvin pienen hetken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Juuri näin. Se on vaan tätä kun ollaan annettu päivähoitojärjestelmän rapistua ja mennä alimiehityksellä. Turha vanhempana ajatella että päiväkoti olisi mikään huippuihana paikka, jossa lapsi viihtyy ja on onnellinen vaikka ympäri vuoden pitkät päivät. Pidä pieni lapsi kotona aina kun on mahdollista ja anna hänelle huomiotasi ja aikaasi. Kukaan hoitotäti ei voi korvata oman vanhemman lapsellensa antamaa huomiota. Lapsi ei ole pieni kuin hyvin pienen hetken.
Päivähoitojärjestelmä on lakkautettu. Tilalle tuli varhaiskasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Juuri näin. Se on vaan tätä kun ollaan annettu päivähoitojärjestelmän rapistua ja mennä alimiehityksellä. Turha vanhempana ajatella että päiväkoti olisi mikään huippuihana paikka, jossa lapsi viihtyy ja on onnellinen vaikka ympäri vuoden pitkät päivät. Pidä pieni lapsi kotona aina kun on mahdollista ja anna hänelle huomiotasi ja aikaasi. Kukaan hoitotäti ei voi korvata oman vanhemman lapsellensa antamaa huomiota. Lapsi ei ole pieni kuin hyvin pienen hetken.
Päivähoitojärjestelmä on lakkautettu. Tilalle tuli varhaiskasvatus.
Hei jankuttaja Asperger vaka-ope, mikset ole töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Muutkin ongelmat on muunneltavissa siihen, että työntekijöistä on ongelma. Palo- ovi tulisi olla sujettuna (palotarkastajatkin sanoneet), mutta esimies haluaa, niin ovihan on auki. Ryhmässä erityislapsi, jolla ei vielä kunnon diagnoosia aiheuttaa vaaratilanteita huonoja työntekijöitä, kun eivät osaa hoitaa lasta, vasta kun toinen lapsi meinaa kuolla kaikesta varomisesta huolimatta tulee esimies oman esimiehensä kanssa hippulat vinkuen järjestelemään tilannetta. Henkilövaihtuvuus on jostain syystä (mistäköhän?) Suurta. Vanhemmat yrittävät hakea lastaan toisiin pk, mutta suuren kysynnän vuoksi ei sekään niin helppoa ole. Esimies tietää, kuinka tehdä "hankalan työntekijän" olosta vielä hankalemman, jotta älyää vaihtaa työpaikkaa tai taipua esimiehen ja muun rattaiston tahtoon..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Juuri näin. Se on vaan tätä kun ollaan annettu päivähoitojärjestelmän rapistua ja mennä alimiehityksellä. Turha vanhempana ajatella että päiväkoti olisi mikään huippuihana paikka, jossa lapsi viihtyy ja on onnellinen vaikka ympäri vuoden pitkät päivät. Pidä pieni lapsi kotona aina kun on mahdollista ja anna hänelle huomiotasi ja aikaasi. Kukaan hoitotäti ei voi korvata oman vanhemman lapsellensa antamaa huomiota. Lapsi ei ole pieni kuin hyvin pienen
Päivähoitojärjestelmä on lakkautettu. Tilalle tuli varhaiskasvatus.
Vaihtui nimi ja tuli lisää tehtäviä, mutta edelliset ongelmat siirtyivät mukana. Lapsilla on hyvin eriarvoiset lähtökohdat riippuen minkälaiseen vaka yksikköön päätyvät. Mutta hej! Rahalla luulis saavan, mut hetkinen yksityiset tavoittelevat voittoa ( kuten uutisista olemme seuranneet) ja sekin tuuripeliä osuitko oikeaan. Turhahan noista on jankata on ihan ok et osa lapsista vaan säilötään päivän ajaksi ummistetaan vaan silmät, home pk / koulu talotkin vaan karaisevat lapsia? Mites se 3 apinaa? Toimitaan niin ja kaik hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.
Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.
T. Vakaope
Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.
Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.
Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.
T: lastensuojelussa 20 vuotta
Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.
Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.
Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.
Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.
Mikä oli syynä koulupsykologilla käyntiin? Tuskin rajojen asettaminen?
Nimenomaan rajojen asettaminen. Lapsi meni koulupsykologille sillä näkökulmalla, että kärsii ahdistuksesta, jonka syynä ovat kodin tiukat rajat. Rajat toki ärsyttivät häntä ja on totta, että monella hänen kaverillaan on löysemmät rajat tai ei rajoja juuri lainkaan. Impulssi käyntiin tuli siitä, kun lapsi ei päässyt yökylään toiselle paikkakunnalle nettitutun luokse. Tätä esimerkkiä hän ei toki psykologille kertonut (ymmärsi itsekin, että tämä kielto oli ymmärrettävä), vaan mietti muita esimerkkejä ja liioitteli niitä sopivasti. Lapsi ajatteli, että lastensuojelu pakottaisi meidät löysentämään rajoja, mutta näin ei sitten käynytkään.
Tällainen ajattelu näkyy kyllä nykylapsissa. Kun olin nuori, ei kukaan mun luokalla puhunut noin vaikka oltiin aika hankala porukka. Kun nuorempana juristiopiskelijana tein opettajan sijaisuuksia niin ala-asteelaiset alkoivat uhkailla että haastavat minut oikeuteen ym. Aivan ihme settiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.
Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.
T. Vakaope
Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.
Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.
Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.
T: lastensuojelussa 20 vuotta
Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.
Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.
Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.
Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.
Mikä oli syynä koulupsykologilla käyntiin? Tuskin rajojen asettaminen?
Nimenomaan rajojen asettaminen. Lapsi meni koulupsykologille sillä näkökulmalla, että kärsii ahdistuksesta, jonka syynä ovat kodin tiukat rajat. Rajat toki ärsyttivät häntä ja on totta, että monella hänen kaverillaan on löysemmät rajat tai ei rajoja juuri lainkaan. Impulssi käyntiin tuli siitä, kun lapsi ei päässyt yökylään toiselle paikkakunnalle nettitutun luokse. Tätä esimerkkiä hän ei toki psykologille kertonut (ymmärsi itsekin, että tämä kielto oli ymmärrettävä), vaan mietti muita esimerkkejä ja liioitteli niitä sopivasti. Lapsi ajatteli, että lastensuojelu pakottaisi meidät löysentämään rajoja, mutta näin ei sitten käynytkään.
Tällainen ajattelu näkyy kyllä nykylapsissa. Kun olin nuori, ei kukaan mun luokalla puhunut noin vaikka oltiin aika hankala porukka. Kun nuorempana juristiopiskelijana tein opettajan sijaisuuksia niin ala-asteelaiset alkoivat uhkailla että haastavat minut oikeuteen ym. Aivan ihme settiä.
Ennen eivät olleet lasten oikeudet keskiössä niin kuin nykyisin. Eikä lastensuojelukaan ollut arkea, harva lapsi edes tiesi mikä on lastensuojeluilmoitus.
Tämä muuttui jostain vuoden 2010 kieppeiltä alkaen, ja kehitys on sen jälkeen vaan kiihtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.
Kyllä ne on tietoisia ne ylemmät tahot. Menee sen "tilapäisen," ylityksen piikkiin kaikki ja valittaminen ylemmäs on turhaa. Niillä luvuilla kikkaillaan, se riittää, että laskennallisesti on paperilla aikuisia tarpeeksi, mutta usein saattaa olla eri rakennuksessa tää laskennallisuus ja käytännön työssä on todellisuus eri.
Juuri näin. Se on vaan tätä kun ollaan annettu päivähoitojärjestelmän rapistua ja mennä alimiehityksellä. Turha vanhempana ajatella että päiväkoti olisi mikään huippuihana paikka, jossa lapsi viihtyy ja on onnellinen vaikka ympäri vuoden pitkät päivät. Pidä pieni lapsi kotona aina kun on mahdollista ja anna hänelle huomiotasi ja aikaasi. Kukaan hoitotäti ei voi korvata oman vanhemman lapsellensa antamaa huomiota. Lapsi ei ole pieni kuin hyvin pienen
Päivähoitojärjestelmä on lakkautettu. Tilalle tuli varhaiskasvatus.
Vaihtui nimi ja tuli lisää tehtäviä, mutta edelliset ongelmat siirtyivät mukana. Lapsilla on hyvin eriarvoiset lähtökohdat riippuen minkälaiseen vaka yksikköön päätyvät. Mutta hej! Rahalla luulis saavan, mut hetkinen yksityiset tavoittelevat voittoa ( kuten uutisista olemme seuranneet) ja sekin tuuripeliä osuitko oikeaan. Turhahan noista on jankata on ihan ok et osa lapsista vaan säilötään päivän ajaksi ummistetaan vaan silmät, home pk / koulu talotkin vaan karaisevat lapsia? Mites se 3 apinaa? Toimitaan niin ja kaik hyvin?
Näistä päiväkodeista on tosi vaikea tietää etukäteen jossei tuttavapiirissä pienten lasten vanhempia! Mä pidän kuitenkin plussana, että mun lasten päiväkodissa yksi hoitaja ollut töissä jo monta kymmentä vuotta, toinenkin yli 10 vuotta ja luulen että myös lto on ollut töissä pidempään jo. Kuitenkin menevät vajaalla miehityksellä ja yksi lastenhoitajan paikka täyttämättä kun haastettelussa kertoneet työstä niin kukaan ei ole enää halunnut paikkaa. Ainakin kun kävin tutustumassa, puolet lapsista oli vain paikalla ja tunnelma oli tosi rauhallinen. Laittavat myös videoita ja valokuvia ja niissä meno näyttää ihan mukavalta. Ilman muuta on itkua ym varmasti mutta ainakin mun 2,5v sanoo että on mennyt hyvin ja nyt kun on muutamia kavereitakin niin menee kyllä innoissaan.
Ainoa on tuo syöminen, hän ei syö eikä häntä siihen juuri houkutella. Hän siis syö lähinnä minun kanssani, erittäin huonosti edes isänsä kanssa. Kaikki laskevat sen varaan että lapan hänet täyteen ruokaa illalla. Pph sai hänet syömään kuitenkin vähän mutta pk on nostanut kädet ihan pystyyn. Ei häntä kuitenkaan pakolla saa syömään mutta itse sanon aika tiukasti että nyt on ruoka-aika suu auki. Jos vain laitan ruokaa pöytään niin ei oikein mitään tapahdu, hänellä lähtee heti ajatus vaeltamaan eikä syömisestä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.
Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.
T. Vakaope
Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.
Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.
Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.
T: lastensuojelussa 20 vuotta
Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.
Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.
Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.
Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.
Mikä oli syynä koulupsykologilla käyntiin? Tuskin rajojen asettaminen?
Nimenomaan rajojen asettaminen. Lapsi meni koulupsykologille sillä näkökulmalla, että kärsii ahdistuksesta, jonka syynä ovat kodin tiukat rajat. Rajat toki ärsyttivät häntä ja on totta, että monella hänen kaverillaan on löysemmät rajat tai ei rajoja juuri lainkaan. Impulssi käyntiin tuli siitä, kun lapsi ei päässyt yökylään toiselle paikkakunnalle nettitutun luokse. Tätä esimerkkiä hän ei toki psykologille kertonut (ymmärsi itsekin, että tämä kielto oli ymmärrettävä), vaan mietti muita esimerkkejä ja liioitteli niitä sopivasti. Lapsi ajatteli, että lastensuojelu pakottaisi meidät löysentämään rajoja, mutta näin ei sitten käynytkään.
Tällainen ajattelu näkyy kyllä nykylapsissa. Kun olin nuori, ei kukaan mun luokalla puhunut noin vaikka oltiin aika hankala porukka. Kun nuorempana juristiopiskelijana tein opettajan sijaisuuksia niin ala-asteelaiset alkoivat uhkailla että haastavat minut oikeuteen ym. Aivan ihme settiä.
Ennen eivät olleet lasten oikeudet keskiössä niin kuin nykyisin. Eikä lastensuojelukaan ollut arkea, harva lapsi edes tiesi mikä on lastensuojeluilmoitus.
Tämä muuttui jostain vuoden 2010 kieppeiltä alkaen, ja kehitys on sen jälkeen vaan kiihtynyt.
Mutta missä on lasten oikeudet kun lapsia säilötään tarhassa 9-10 päivässä, jotta vanhemmat voivat käydä asioilla, jumpassa, kampaajalla ym rauhassa? Kun lapset säilötään yhtä pitkiä päiviä myös kesällä, jotta vanhemmat saavat taas vähän lisää sitä elämääkin tärkeämpää ”omaa aikaa” ja omaa lomaa, koska täytyyhän sitä vanhempien omasta jaksamisestaan huolehtia! Vain siten voi olla hyvä vanhempi ja jaksaa taas kuskata lapsia seuraavan vuoden ajan pitkiksi päiviksi hoitoon. Lapsen oikeus toteutuu miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.
Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.
T. Vakaope
Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.
Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.
Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.
T: lastensuojelussa 20 vuotta
Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.
Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.
Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.
Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.
Mikä oli syynä koulupsykologilla käyntiin? Tuskin rajojen asettaminen?
Nimenomaan rajojen asettaminen. Lapsi meni koulupsykologille sillä näkökulmalla, että kärsii ahdistuksesta, jonka syynä ovat kodin tiukat rajat. Rajat toki ärsyttivät häntä ja on totta, että monella hänen kaverillaan on löysemmät rajat tai ei rajoja juuri lainkaan. Impulssi käyntiin tuli siitä, kun lapsi ei päässyt yökylään toiselle paikkakunnalle nettitutun luokse. Tätä esimerkkiä hän ei toki psykologille kertonut (ymmärsi itsekin, että tämä kielto oli ymmärrettävä), vaan mietti muita esimerkkejä ja liioitteli niitä sopivasti. Lapsi ajatteli, että lastensuojelu pakottaisi meidät löysentämään rajoja, mutta näin ei sitten käynytkään.
Tällainen ajattelu näkyy kyllä nykylapsissa. Kun olin nuori, ei kukaan mun luokalla puhunut noin vaikka oltiin aika hankala porukka. Kun nuorempana juristiopiskelijana tein opettajan sijaisuuksia niin ala-asteelaiset alkoivat uhkailla että haastavat minut oikeuteen ym. Aivan ihme settiä.
Ennen eivät olleet lasten oikeudet keskiössä niin kuin nykyisin. Eikä lastensuojelukaan ollut arkea, harva lapsi edes tiesi mikä on lastensuojeluilmoitus.
Tämä muuttui jostain vuoden 2010 kieppeiltä alkaen, ja kehitys on sen jälkeen vaan kiihtynyt.
Mutta missä on lasten oikeudet kun lapsia säilötään tarhassa 9-10 päivässä, jotta vanhemmat voivat käydä asioilla, jumpassa, kampaajalla ym rauhassa? Kun lapset säilötään yhtä pitkiä päiviä myös kesällä, jotta vanhemmat saavat taas vähän lisää sitä elämääkin tärkeämpää ”omaa aikaa” ja omaa lomaa, koska täytyyhän sitä vanhempien omasta jaksamisestaan huolehtia! Vain siten voi olla hyvä vanhempi ja jaksaa taas kuskata lapsia seuraavan vuoden ajan pitkiksi päiviksi hoitoon. Lapsen oikeus toteutuu miten?
Siis 9-10h päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.
Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.
T. Vakaope
Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.
Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.
Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.
T: lastensuojelussa 20 vuotta
Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.
Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.
Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.
Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.
Mikä oli syynä koulupsykologilla käyntiin? Tuskin rajojen asettaminen?
Nimenomaan rajojen asettaminen. Lapsi meni koulupsykologille sillä näkökulmalla, että kärsii ahdistuksesta, jonka syynä ovat kodin tiukat rajat. Rajat toki ärsyttivät häntä ja on totta, että monella hänen kaverillaan on löysemmät rajat tai ei rajoja juuri lainkaan. Impulssi käyntiin tuli siitä, kun lapsi ei päässyt yökylään toiselle paikkakunnalle nettitutun luokse. Tätä esimerkkiä hän ei toki psykologille kertonut (ymmärsi itsekin, että tämä kielto oli ymmärrettävä), vaan mietti muita esimerkkejä ja liioitteli niitä sopivasti. Lapsi ajatteli, että lastensuojelu pakottaisi meidät löysentämään rajoja, mutta näin ei sitten käynytkään.
Tällainen ajattelu näkyy kyllä nykylapsissa. Kun olin nuori, ei kukaan mun luokalla puhunut noin vaikka oltiin aika hankala porukka. Kun nuorempana juristiopiskelijana tein opettajan sijaisuuksia niin ala-asteelaiset alkoivat uhkailla että haastavat minut oikeuteen ym. Aivan ihme settiä.
Ootko sä nuorten kanssa töissä? Monella osin nuorilla menee tosi hyvin.
Laadukas varhaiskasvatus on yksi vitsi. Enkä nyt moiti hoitajia vaan puitteita. Silti yhteiskunta yrittää tyrkyttää ja patistaa kaikki kotihoidossa olevat lapset hoitoon: ilmainen hoito 5-vuotiaille ja nyt 2-vuotinen esikoulu. Enää ei saa puhua subjektiivisesta päivähoito oikeudesta kun se kuuluu kaikille. Onneksi työskentelen itse tällä hetkellä perhepäivähoitajana niin pystyn antamaan hyvin huomiota kaikille lapsille ja omat lapset saa olla kotona mahdollisimman pitkään.
Minulle taas varhaiskasvatus on unelmatyö. Rakastan erilaisia kohtaamisia ja ihmisiä. Kaikilla on omanlaisensa tarina ja tunnen olevani etuoikeutettu kun saan kasvattaa ja hoivata aarteita, joita lapset ovat vanhemilleen. Se vanhemman rakkauden näkeminen ja lapsen ja vanhemman suhde, sen tukeminen, auttaa ikävimmänkin vanhemman kohtaamisessa. Puhumattakaan lapsista joista saa valtavasti energiaa. Välillä tuntuu että ei jaksa enää ja joku pieni hetki arjessa puskee taas eteenpäin. Onnistumisten ei tarvitse olla isoja.
Vaikeimmankin lapsen kanssa pätee se että viettää hänen kanssaan vaikka pienen hetken kaksin kun lapsi ärsyttää eniten, tai pyrkii siihen päivän aikana. Aikuisen velvollisuus on saada yhteys lapseen ja kun sen saa, tunnen onnistumista.
Jaksamiseen vaikuttaa eniten katkerat työkaverit....selän takana puhuminen, yhteistyöhaluttomuus jne. Usein ovat eläkeikää lähestyviä. Minäkin olen jo 45 v en siis ihan nuori enää mutta osa työntekijäistä ovat täynnä katkeruutta ja haukkuvat niin lapsia kuin vanhempia. Esimies ei tee asialle mitään. Lopetin juuri yhden työn sen takia ja tällä hetkellä etsin uutta työtä. En siedä sitä että lapsia haukutaan, tai vanhempia ja heistä juorutaan
Vinkiksi työntekijöitä etsiville päiväkodeille: korostakaa hyvää työilmapiiriä sekä lapsuuden itseisarvoa ja vanhempien hyvää kohtaamista työpaikkailmoituksessa. Sellaiseen hakisin töihin heti.
Mä siirryin aikuispuolelle päihdetyöhön. Paljon mukavampaa, kun ei tarvitse vaikeiden vanhempien kanssa olla tekemisissä.
Särähtää kyllä korvaan tuo vanhempien haukkuminen. Ihan ääritapauksissa on niin että vanhempi/ vanhemmat ovat kelvottomia. Ajattelemattomia, kyllä, ihmisiä, kuten me kaikki. Olen myös sh ja sh koulussa painotettiin ihmisten kohtaamisten tärkeyttä, emme voi tietää mitä toisen pään sisällä liikkuu, mitä hän o än kokenut. Se työtön isä voi välttämättä tarvita sitä että lapsi on hoidossa vaikka masennuksensa takia tai mitä vaan. Lapsella on siellä oikeus olla ja velvollisuus on järjestää tavoitteellista toimintaa. Se kampaajalla oleva äiti voi olla lapsensa kanssa muuten 24/7 ja tarvitsee sen pienen hetken. Ei ole työntekijöiden tehtävä sitä pohtia! Se päiväkotiaika on vain pieni osa lapsuutta, muutama vuosi. Eikö ole parempi että lapsi saa olla päiväkodissa kuin sen kotona olevan isän kanssa, jos isä näin toimii? Eiköhän aikuinen ihminen tiedä voimavaransa, pk tehtävä on tukea ei tuomita.
Kiitos kysymästä. En meinaa jaksaa.
Veo
Nimenomaan rajojen asettaminen. Lapsi meni koulupsykologille sillä näkökulmalla, että kärsii ahdistuksesta, jonka syynä ovat kodin tiukat rajat. Rajat toki ärsyttivät häntä ja on totta, että monella hänen kaverillaan on löysemmät rajat tai ei rajoja juuri lainkaan. Impulssi käyntiin tuli siitä, kun lapsi ei päässyt yökylään toiselle paikkakunnalle nettitutun luokse. Tätä esimerkkiä hän ei toki psykologille kertonut (ymmärsi itsekin, että tämä kielto oli ymmärrettävä), vaan mietti muita esimerkkejä ja liioitteli niitä sopivasti. Lapsi ajatteli, että lastensuojelu pakottaisi meidät löysentämään rajoja, mutta näin ei sitten käynytkään.