Olen ihan loppu työhöni varhaiskasvatuksessa.

Ap odottelee jo kovasti kesälomaa... Taas oli sellainen päivä tänään et huhhei...

Lapset ovat suurin osa ihania tai ainakin heidän kanssaan pystyy ihan kivasti työskentelemään. Moni vanhempi ei kunnioita hoitajia ja sen näkee kaikesta.

Tähtitaivas☆ kirjoitti:

Hei, haen näkökulmaa siihen, että lapsi ja vanhemmat ovat liian kiinnostavia päiväkodissa, eli kiinnostavalla tarkoitan sitä, että lapsi on poikkeuksellisen fiksu ja kohtelias, sekä vanhemmat fiksuja myös ja hyvätuloisia.

Sitä vaan, että asiakkaan asiat kiinnostavat liiaksi, että varhaiskasvattaja luo itse itselleen ihan itseluotua tressiä siitä, että ei tiedä kaikkea ja sitten "kylällä kurkitaan nurkkien takana ja lapseltakin kysellään ns. asioita hoitopäivinä".

Vanhemmat ovat toki avoimia asioista ja haluavat säilyttää hyvät välit päiväkodin kanssa, ihan lapsenkin vuoksi ja myös siksi, että sivistyneet ihmiset toimivat niin.

Mutta sitten se seläntakana puhuminen, ei taida oikein olla asiallista ja mukavaa kuulla, että varhaiskasvattaja ns. "haukkuu" seläntakana siitä, että esim. isäsi/äitisi ei taida nyt käydä tällä hetkellä vakkariduunissa vaan etsii selvästi uutta työtä.

Onko mitenkään ammattimaista se, että menestyvän perheen asiat kiinnostavat päiväkotia liikaa, varsinkin, kun mielenkiinto johtuu liiasta omasta uteliaisuudesta ja sen tyydyttämisestä?

Miksi ette olisi vain onnellisia siitä, että jotkut vanhemmat kasvattavat lapsistaan fiksuja? Fiksu lapsi osaa kiittää, pyytää anteeksi, osaa keskustella asiallisesti sekä aikuisten, että kavereiden kanssa (ja on pidetty, sekä fiksu ja filmaattinen), eikä riitele/huuda, tai aiheuta selkkauksia, saati eripuraa.

Mikä hyvissä vanhemmissa ja fiksuissa lapsissa on niin kiinnostavaa, sekö, että voi olla ammatin puolesta utelias, eikä ole tilivelvollinen siitä kenellekään?

En ole lukenut ketjun kaikkia viestejä, mutta tulipa vaan mieleen tällainen viesti kirjoittaa....

Teillä pahin ongelma on se, että äiti on pitkäaikaistyötön satuilija, joka esittää kaiken eri valossa kuin se tosiasiassa on, lapsella epäsäännölliset päivärytmit (tulee tarhaan milloin sattuu), eikä lapsi kykene sopeutumaan päivökodinkaan rytmiin. Ja ehkä kaikkein pahinta tosiaan tuo äidin sadunkerronta, eli totuutta kierretään ja kaarretaan ja venytetään niin paljon, että ventovieraskin ihmettelee, pitääkö puhuja kuulijaa tyhmänä vai uskooko puhuja itsekin valeisiinsa.

Kysyin keskustelijoilta näkökulmaa, eikä mitään sormella osoittavaa kritiikkiä.

Ja toisekseen on kumma, että joku ulkopuolinen tuntematon esittää tuollaisia tarinoita kenestäkään. Taidat itse olla satuilija, kun sellaista esität ventovieraasta.

Ehkä jollakulla on näkökulmaa alkuperäiseen aiheeseen?

Olen ollut päiväkodissa, jossa vanhempia haukuttiin ja heistä juoruiltiin surutta, siellä myöskään vanhemmat eivät arvostaneet henkilökuntaa. Ilmapiiri oli pepusta. Sitten olen ollut paikassa, jossa valitsi molemminpuolinen kunnioitus. On sanomattakin selvää, kummassa paikassa jaksaa työtään paremmin.

Meillä on siitä kiva, että päiväkodissa on pääasiassa kiva ilmapiiri, hoitajat hyväntuulisia ja lasta hakiessa voi muutaman sanan jutustella myös muustakin, jos ehtii. Jotkut hoitajat tuppaavat kertoa vähäsen ihan omiakin asioita vastapainoksi ja ihan vaan jutellakseen😊

On toki ihan kiva tietää lapsen hoitajistakin jotain, vastavuoroisuus on ihan tärkeä juttu.

Olisi kyllä kiva, jos hoitajat yleisesti ottaen ymmärtäisivät sen, että vanhempien kanssa voi jutella hetken ihan tavallisiakin asioita, vaikka toki pääasiassa puhutaan siltä, että miten lapsen päivä on sujunut.

On toki ymmärrettävää, että hoitajilla on niin kiire, ettei ylimääräisiä ehdi jutella, mutta toki joskus varmasti kaikki voivat ehtiä.

Se luo avoimuutta ja ymmärrystä ihmisten välille paremmin, kuin vain se, että päiväkodin ja vanhempien välinen kohtaaminen tapahtuu varsinaisesti "pelkästään" vasussa.

Toki on perheitä, joissa vanhemmat eivät halua puhua mitään lasta hakiessa, eivätkä muutoinkaan ole avoimia asioistaan. Ehkä tuo sitten saa sen tunteen aikaan, että ei arvosteta.

Mutta ihmisiä on tosiaan monenlaisia.

Itse kuulun niihin, jotka mielellään keskustelee jonkun sanan myös muuta lasta hakiessa, minusta on mukavaa, että hoitajillekin jää kiva fiilis työpäivän päätteeksi😊

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut päiväkodissa, jossa vanhempia haukuttiin ja heistä juoruiltiin surutta, siellä myöskään vanhemmat eivät arvostaneet henkilökuntaa. Ilmapiiri oli pepusta. Sitten olen ollut paikassa, jossa valitsi molemminpuolinen kunnioitus. On sanomattakin selvää, kummassa paikassa jaksaa työtään paremmin.

Tuo on kurja kuulla, vastuu on molemmilla osapuolilla. Kaikki negatiivisuus syö voimavaroja ja luottamusta. Monella työpaikalla tämä "pyllystä" tilanne ei ole uutta, koska on valtasuhteet, joihin ei haluta kajota. Tuolloin useimmiten uudet työntekijät saattavat epähyväksyä vanhoja kangistuneita kaavoja ja lähteä pois.

Yksin maailmaa ei pelasteta.

Mutta onhan aina kiva, että on myös hyviä paikkoja, jossa jokainen huomioidaan ja työntekijöitä kuunnellaan. Näissä on myös sitä kunnioitusta toisiaan kohtaan.

Mutta myös vanhempia pitää kuunnella aidosti, jotta kunnioitus ansaitaan.

Onneksi olet nyt hyvässä työpaikassa😊

"Lapset ovat monissa perheissä pomoja ja yrittävät olla sitä myös päivähoidossa."

..

Mun elämäni paras päätös oli lopettaa alalla. 

Vierailija kirjoitti:

"Lapset ovat monissa perheissä pomoja ja yrittävät olla sitä myös päivähoidossa."

..

ja vanhemmat hyväksyvät tämän 

On totta, että osa vanhemmista on tätä mieltä ja näin pihalla

Kuka ei olisi

Niin

Hyvin jaksan, voin psyykkisesti hyvin ja nautin työstäni.

Vaihdoin myös työnkuvaa koska en jaksa niitä veemäisiä vanhempia katsella sekä hoitaa niiden typeriä kakaroita.