Olen ihan loppu työhöni varhaiskasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mättää? Eikö päikki työpaikkana ole maailman helpoin? Sen kuin ulkoilette, leikitte, ruokailette, nukutte päikkäreitä, ja luette satuja tenavien kanssa? Välillä tietysti pitää vähän takalistojakin pyyhkiä vessahommeleissa, mutta se nyt on pienin paha. Ja tietysti ne hankalat vanhemmat...

Rajattomat lapset ja heidän vanhemmat. Säälin myös koulun opettajia, heillä haasteet varmasti moninkertaisia.

Tämän takia myös minä vaihdoin alaa. Lapsilla ei tänäpäivänä ole juuri mitään rajoja ja pakko ei ole tehdä mitään vaan kaiken pitäisi olla helppoa ja kivaa. Vanhemmat sysäävät kaiken kasvatuksen muualle ja syyttävät sitten muita, kun lapsi ei tottele ketään. Kauhulla odotan millaisia aikuisia kohta on kadut täynnä.

Surullista, että päikyn hoitajat/opettajat ajattelevat näin. Eivät pidä lapsista tai haukkuvat heidän perheitään. Itselläni 2v hoidossa ja on kyllä kauheaa, jos empatia kalleimpani hoitajilla on tuolla tasolla. Vanhempien ja perheiden tilannetta te ette oikein voin tietää kuitenkaan. Haukutte varmuuden vuoksi vanhempien kasvatustaitoja ikäänkuin te olisitte jotenkin ylivertaisia hoitajia itse. Eiköhän jokainen vanhempi ole oman lapsensa paras asiantuntija.

Niin että hyvää asiantuntijuutta on se että ravaa manikyyreissä, kampaajalla, varmaan kesälomalla uimarannallakin ja pieni lapsi sillä aikaa pitkiä päiviä hoidossa? Oksettaa joidenkin vanhempien itsekkyys.

Viittaat ilmeisesti tällä manikyyrillä ja pedikyyrillä siihen että vain äideillä olisi vastuu lasten hoitamiseen lomalla. Eikö kasvatusvastuu koske molempia vanhempia?

Vaihdon työn päiväkodista yläkouluun ja stressi katosi. Niin paljon helpompaa sekä fyysisesti että henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

12345-. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa vaihtaa päivähoitoon töihin. Siellä saa vielä pitää lapsille jöötä toisin kuin varhaiskasvatuksen puolella.

Mitä sä horiset,ei ole enää mitään "päivähoitoa", se on kaikki varhaiskasvatusta

Perhepäivähoito.

Pph on nimestään huolimatta myös varhaiskasvatusta ;) näin meille ainakun ylempää toitotetaan ja vaaditaan ihan samat suunnitelmat ja vasut, kuin pk:ssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Itse vanhempana tykkään lapseni päiväkodin hoitajista. Ja lapseni tykkää heistä. Olisi todella sääli, jos he vaihtaisivat alaa etenkin hankalien vanhempien takia. Tärkeää työtä, mutta lapsiin ei saa heijastua se, että heidän hoitamistaan pidetään pelkkänä riesana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle varhaiskasvattajana on ihan samantekevää, syökö lapsi hänelle tarjottua ruokaa vai nirsoileeko. Ei ketään pakoteta syömään. Leivän saa, maistui ruoka tai ei. Kerron sitten tietenkin hakijalle, jos ei ole ruoka kelvannut.

Eikö tarvi edes maistaa?

Ei. Kaupunkini varhaiskasvatussuunnitelmassa lukee, että maistamiseen (tai haistamiseen) kannustetaan, mutta ei painosteta eikä pakoteta. Leivän saa, vaikkei edes maistaisi ruokaa.

Ihan tosi, lukeeko se siellä? Kuulostaa aika laiskalta touhulta. Siihenkin voisi keksiä kaikenlaisia kannustimia, eikä lapsi kyllä koskaan opi syömään jos saa pelkkää näkkäriä vetää kaiket päivät.

Paras keino saada lapsi syömään on lopettaa pakottaminen ja tuputtaminen. Jos lapsi toteaa, että en kyllä syö, olen vain sanonut, että selvä seuraava ruoka on vasta päiväunien jälkeen. Usein kuitenkin sitten maistaa tai jopa syö lautasen tyhjäksi.

Ihan omasta kokemuksestakin, että tuollaisen uhmaikäisen kanssa pakottamiset ei toimi. Selvät rajat on, mutta väkisin en ketään syötä.

Ei toki väkisin tarvi, mutta kyllä yleensä lapset maistaa jos heitä rohkaisee/kannustaa. Esim sanoa että Viivi on jo oppinut maistamaan kalamureketta, mites Viktorhan voisi kokeilla osaisikohan hänkin maistaa sitä, luulen että olet jo niin iso poika että osaat... Tms.. Voi keksiä jotain palkintosysteemejä myös. Sitten tietysti ylitsevuotavasti kehua jos lapsi uskaltautuu maistamaan. Näin tekisin oman lapseni kanssa. Tuskin kovin moni vanhempi ajattleee niin että Aijaa toi ei taaskaan syö, ihan sama evvk. Kyllä itse ainakin pyrin ajattelemaan hoitolasteni parasta sen sijaan että ajattelisin että mitä väliä maistaako lapsi vai ei. Väsyneitä kasvattajia taitaa olla päiväkoditkin pullollaan tänä päivänä!

Ei pitäisi olla hoitajalle samantekevää syökö lapsi vai ei.. Tietty jos on ”vaan siellä töissä” niin sitten se on niin.

Ei sitä palkollisena voi työnantajan määräyksiä oikein rikkoakaan vaikka ne olisivat idíoottimaisia.

Eikö lasta voi houkutella maistamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mättää? Eikö päikki työpaikkana ole maailman helpoin? Sen kuin ulkoilette, leikitte, ruokailette, nukutte päikkäreitä, ja luette satuja tenavien kanssa? Välillä tietysti pitää vähän takalistojakin pyyhkiä vessahommeleissa, mutta se nyt on pienin paha. Ja tietysti ne hankalat vanhemmat...

Rajattomat lapset ja heidän vanhemmat. Säälin myös koulun opettajia, heillä haasteet varmasti moninkertaisia.

Tämän takia myös minä vaihdoin alaa. Lapsilla ei tänäpäivänä ole juuri mitään rajoja ja pakko ei ole tehdä mitään vaan kaiken pitäisi olla helppoa ja kivaa. Vanhemmat sysäävät kaiken kasvatuksen muualle ja syyttävät sitten muita, kun lapsi ei tottele ketään. Kauhulla odotan millaisia aikuisia kohta on kadut täynnä.

Surullista, että päikyn hoitajat/opettajat ajattelevat näin. Eivät pidä lapsista tai haukkuvat heidän perheitään. Itselläni 2v hoidossa ja on kyllä kauheaa, jos empatia kalleimpani hoitajilla on tuolla tasolla. Vanhempien ja perheiden tilannetta te ette oikein voin tietää kuitenkaan. Haukutte varmuuden vuoksi vanhempien kasvatustaitoja ikäänkuin te olisitte jotenkin ylivertaisia hoitajia itse. Eiköhän jokainen vanhempi ole oman lapsensa paras asiantuntija.

Niin että hyvää asiantuntijuutta on se että ravaa manikyyreissä, kampaajalla, varmaan kesälomalla uimarannallakin ja pieni lapsi sillä aikaa pitkiä päiviä hoidossa? Oksettaa joidenkin vanhempien itsekkyys.

Viittaat ilmeisesti tällä manikyyrillä ja pedikyyrillä siihen että vain äideillä olisi vastuu lasten hoitamiseen lomalla. Eikö kasvatusvastuu koske molempia vanhempia?

Hmm. Sukupuolittunutta ajattelua. Ehkä isätkin ravaavat kampaajalla, manikyyrissä ja pedikyyrissä, jos eivät ehdi viettää aikaa lastensa kanssa. Nykyaikana miehenkin on huolehdittava siitä, että on edustavan näköinen.

Vai olisivatko pubissa, kaverien kanssa golfaamassa tms.?

Onhan se väärin, jos päiväkodin työntekijät inhoavat työtään, lapsia ja heidän vanhempiaan. Kyllä lapset sen varmasti vaistoavat.

Kuvitelkaa, jos joku sairaanhoitaja kertoisi täällä, miten itsekkäitä ja mahdottomia ne hoidettavat potilaat ovat. Pyytävät milloin mitäkin palvelua, vessaan saattamista, kahvia sängyn viereen ynnä muuta rasittavaa. Ja omaiset vielä soittelevat ja vaativat itsekkäästi kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Kiitä onneasi, että et sanonut pitäväsi kuria lapsille. Silloin olisivat todennäköisesti ottaneet huostaan ensin, ja neuvottelut olisi käyty lasten palauttamisesta.

Enemmän itseäni vaivaa se jatkuva kiire ja työntekijöiden puute. Paperillahan työntekijöitä on mutta eivät ole samassa tilassa. Onhan sulla apuna kielenopiskelija ja siivooja, mutta vastuukin on. Laissa määriteltynä tietty suhde paljon lapsia/ hoitaja, mutta tilapäiset (jatkuvat) ylitykset on normi. Paperilla on hoitajia, mutta he tekevät jotain muuta, jossain muualla. Puet sen 10 2-3 vuotiasta yksin kuravaatteineen joku toisesta ryhmästä ottaa ehkä pihalla vastaan, mutta pukemisen apuja ei. ( ei edes sitä siivoojaa siinä vaiheessa) lapset hermostuu ja ... mutta vanhemmille pitää hymyillä ja esittää, että kaikki hyvin. Sääliksi käy lapsia ja hoitajia, kun liukuhihnalta hoitoa. Jossain paikoissa mennyt siihen, että lapset (pienet) odottavat pöydän ääressä ruokaa joka syystä x taas myöhässä, niin onhan se tylsää keksit laulaa lasten kanssa odotellessa. Virhe MEILLÄ EI LAULETA RUOKAPÖYDÄSSÄ!! Mielummin tiuskitaan väsyneille ja nälkäisille lapsille, jotka eivät malta olla hiljaa ja vaan odottaa, että ruoka suvaitsee tulla...

Vierailija kirjoitti:

Paperilla on hoitajia, mutta he tekevät jotain muuta, jossain muualla.

Ovat toteuttamassa varhaiskasvatusta, eli laatimassa suunnitelmia ja raportteja. Lasten kanssa ei ehditä olla, kun varhaiskasvatuksen laatua pyritään jatkuvasti kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Mielenkiintoinen näkökulma sulla, mutta luuletko että ette olisi koskaan joutunut olemaan lastensuojelun kanssa tekemisissä jos lapsella ei olisi ollut mitään rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Mielenkiintoinen näkökulma sulla, mutta luuletko että ette olisi koskaan joutunut olemaan lastensuojelun kanssa tekemisissä jos lapsella ei olisi ollut mitään rajoja?

Virallinen linjahan on se, että kuri heikentää lapsen itsetuntoa ja on monin tavoin traumaattista. Nykyisin kun vanhempi tavataan yrittämässä laittaa lastaan ojennukseen niin ensiajatus ihmisillä on se, että mitä haittaa siitä kenties on lapselle ja että ovatko lapsen oikeudet vaarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Mielenkiintoinen näkökulma sulla, mutta luuletko että ette olisi koskaan joutunut olemaan lastensuojelun kanssa tekemisissä jos lapsella ei olisi ollut mitään rajoja?

Virallinen linjahan on se, että kuri heikentää lapsen itsetuntoa ja on monin tavoin traumaattista. Nykyisin kun vanhempi tavataan yrittämässä laittaa lastaan ojennukseen niin ensiajatus ihmisillä on se, että mitä haittaa siitä kenties on lapselle ja että ovatko lapsen oikeudet vaarassa.

Mitä sä selität? Jos sun kuri on sitä, että sä pahoinpitelet lasta tai nöyryytät niin ihan varmasti, mutta se että lapsella on kuri ja rajat niin ei todellakaan ole lastensuojelussa mikää kamala asia. Jos sun lapsi on valittanut terapiassa, että rajoissa on jotain vikaa, niin Ootko sä epäonnistunut kertomaan sille miksi näin toimitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Mielenkiintoinen näkökulma sulla, mutta luuletko että ette olisi koskaan joutunut olemaan lastensuojelun kanssa tekemisissä jos lapsella ei olisi ollut mitään rajoja?

Virallinen linjahan on se, että kuri heikentää lapsen itsetuntoa ja on monin tavoin traumaattista. Nykyisin kun vanhempi tavataan yrittämässä laittaa lastaan ojennukseen niin ensiajatus ihmisillä on se, että mitä haittaa siitä kenties on lapselle ja että ovatko lapsen oikeudet vaarassa.

Mitä sä selität? Jos sun kuri on sitä, että sä pahoinpitelet lasta tai nöyryytät niin ihan varmasti, mutta se että lapsella on kuri ja rajat niin ei todellakaan ole lastensuojelussa mikää kamala asia. Jos sun lapsi on valittanut terapiassa, että rajoissa on jotain vikaa, niin Ootko sä epäonnistunut kertomaan sille miksi näin toimitaan?

Se on luonnollista, että lapsi on tyytymätön sääntöihin. Kun lasut ovat nykylapsille arkea, niin toki osa lapsista yrittää kääntää myös sen lasukortin saadakseen vanhemmat suostumaan myönnytyksiin. Ja moni lapsi onnistuukin siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Mielenkiintoinen näkökulma sulla, mutta luuletko että ette olisi koskaan joutunut olemaan lastensuojelun kanssa tekemisissä jos lapsella ei olisi ollut mitään rajoja?

Virallinen linjahan on se, että kuri heikentää lapsen itsetuntoa ja on monin tavoin traumaattista. Nykyisin kun vanhempi tavataan yrittämässä laittaa lastaan ojennukseen niin ensiajatus ihmisillä on se, että mitä haittaa siitä kenties on lapselle ja että ovatko lapsen oikeudet vaarassa.

Mitä sä selität? Jos sun kuri on sitä, että sä pahoinpitelet lasta tai nöyryytät niin ihan varmasti, mutta se että lapsella on kuri ja rajat niin ei todellakaan ole lastensuojelussa mikää kamala asia. Jos sun lapsi on valittanut terapiassa, että rajoissa on jotain vikaa, niin Ootko sä epäonnistunut kertomaan sille miksi näin toimitaan?

Miksi koulu saa nöyryyttää lasta (mm. "kasvatuskeskustelut") mutta vanhemmilta nöyryyttäminen on kielletty? Johtuuko se vaan siitä, että lastensuojelulla ei ole valtaa koulujen toimintaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teette palveluksen näille Lapsille ja vanhemmille kun asettte rajat, lujasti ja lempeästi.

Ei 4-vuotiaat pompottele aikuisia ja pahasta mielestä pääsee yli, ei se maailmaa kaada.

Tuossa työssä kyllä tauot ja hyvä työyhteisö ovat tärkeitä, sekä fiksu esimies.

T. Vakaope

Tuo on hankalaa tasapainottelua. Esimerkiksi jos rajojen asettaminen lipsahtaa kurinpidon puolelle, niin vakaope saattaakin tehdä lasun.

Tiukan kasvatuksen puolella lasuriski on paljon suurempi kuin lepsun kasvatuksen puolella, joten ymmärrettävästi pääosa vanhemmista ei lähde turhaan riskeeraamaan viranomaisten kanssa vaan kasvattaa lepsusti.

Onpa omituinen kommentti. Mitä tarkoitat rajoilla? Lapsen nöyryyttämistä ja alistamista ja lapseen käsiksi käymistä? Silloin lasu on paikallaan, mutta normaalilla terveellä järjellä astetut rajat ovat vain lapselle hyväksi eikä todellakaan lasu-ilmoituksen asia. Jäin nyt ihmettelemään ymmärtävätkö ihmiset mitä rajojen asettaminen lapsille tarkoittaa ja miten se tehdään.

T: lastensuojelussa 20 vuotta

Mitä tarkoittaa nöyryyttäminen, alistaminen ja käsiksi käyminen? Erittäin monitulkintaisia käsitteitä kaikki kolme.

Näin juuri. Meillä lapsi kertoi koulupsykologille siitä, kuinka kotona asetetaan rajoja. Koulupsykologi teki lasun, jossa mainittiin muun muassa "nöyryyttäminen" ja "alistaminen". Lastensuojelun kanssa käytiin kohta kohdalta erittäin perusteellisesti läpi lapsen mainitsemat tilanteet. Tämä vaati useita pitkiä palaveria, viikkojen ajan. Lopputulema oli se, että kotona ei nöyryytetty tai alistettu vaan vanhemmat asettivat rajoja normaalilla terveellä järjellä, kuten kuuluukin.

Vaikka normaali rajojen asettaminen ei olisi lasu-ilmoituksen asia, lastensuojelu ei voi vaikuttaa siihen tulkitseeko joku ihminen rajojen asettamisen nöyryyttämiseksi ja alistamiseksi. Jos tulkitsee, herää huoli. Jos huoli herää, tulee lasu. Jos lasu on tehty, alkaa selvittäminen. Perhe kuormittuu, selvitykseen kuluva aika ja voimavarat ovat pois koko perheeltä. Lopuksi todetaan, että kaikki hyvin, jatkakaa samaan malliin.

Kyllä herää ajatus, että helpommalla olisi päästy, kun oltaisiin vain lepsuiltu ilman rajoja.

Mikä oli syynä koulupsykologilla käyntiin? Tuskin rajojen asettaminen?

Heips täällä varhaiskasvatuksen asiakas. Tai asiakkaan huoltaja. Olettehan te tehneet valituksia työ oloista mikäli ei tarpeeksi hoitajia ja muutenkin ongelmia. Myös vanhemmille tulisi kertoa ongelmista. Se että suojelette työpaikkaa ennemmin kuin itseänne taikka lapsia tuo vain lisää ongelmia. Mikäli esimies ei asioille tee mitään tulisi valitus osoittaa ylemmälle tasolle. Hyvin todennäköistä ettei isot pomot ole kärryillä asiosta.

Mä rakastan mun työtä ja myös niitä lapsia. Olen pienten ryhmässä. 10kk-3vuotiaita. Niistä lapsista muodostuu hetkessä itselle todella tärkeitä, ei nyt tietysti ihan sama kuin omat, mutta kuitenkin heidän hyvinvoinnistaan välittää paljon. Myös ne ns hankalammat lapset ovat ihan yhtä rakkaita, eihän pieni lapsi tahallaan käyttäydy miten käyttäytyy, vaan reagoi johonkin.

Vanhempien kanssakin tulen hyvin toimeen, vaikka tietysti välillä olen eri mieltä perheen ratkaisuista, mutta jokainen tekee varmasti niin, kuin itse ajattelee parhaaksi.

Mutta kyllä minä alan pikkuhiljaa uupumaan kaikesta huolimatta. Palkka on surkea, saan nettona 1550€/kk, josta maksan bensat, eväät, työvaatteet ja niiden pesun, ja niin eespäin. Kassaan on pakko maksaa jäsenmaksua, koska työsuhteet katkaistaan aina kesäksi.

Työvaatteita pitää olla paljon erilaisia, joka säähän, ja ne ovat kovalla kulutuksella. Sisävaatteet pakko pestä päivittäin, kun likaantuvat.

Taukoja ei ole. Teoriassa toki, mutta käytännössä ei. Kaksi hoitajaa tarvitaan nukkarissa ja kolmas siivoaa. Iltapäivisin ollaan kahdestaan koko lapsilauman kanssa. Kiire on koko ajan, vauvat vaatii jatkuvasti hoitajan käsiä, isommat riitelee, samalla pitää siivota tiloja välipalan jälkeen, kertoa kuulumisia, vaihtaa vaippoja, tyhjentää ja pestä pottia, pestä pyllyjä, pukea monet kerrokset vaatetta ja kuravaatetta ja ehtiä vielä siivoomaan tilat kunnolla, niin että ehtii ulos ennenkuin toinen hoitaja lähtee kotiin.

Vessaan ehdit itse kun ehdit. Jostain syystä koko päiväkodissa on vain kaksi vessaa, ja sinne on pitkä matka omista tiloista. Ruokaa et välttämättä ehdi syödä lämpimänä, ja sekin nopeasti ahmien.

Töistä päästessä väsyttää niin että tekee mieli itkeä. Lasten asiat ja huolet pyörii päässä kotonakin.

Tähän kaikkeen nähden palkka on todella kurja, Eikä ole käytännössä lainkaan etenemismahdollisuuksia, joilla palkkaa saisi nostettua edes hieman. En tiedä onko sen arvoista uuvuttaa itseään tuolla.