Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
Mä uskon että tää termi houkuttelee narsisteja ja pelimiehiä. Kuuluu erityiseen joukkoon, jota muut ei ymmärrä.. Ja naisia riittää.. Ja näistä porukoista voi helposti löytää kumppanin jota on helppo alistaa ja hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko erityisherkkyys ihan oikea vaiva? Jotenkin tuntuu, että on aika rutkasti yleistynyt termi, jota käytetään vähän niin ja näin.
Virheet ovat tarkoitettu sitä varten, että oppisit. Ilman niitä et opi mitään etkä pääse eteenpäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkän kanssa eläminen onkin sitten oma juttunsa.
Yksi iso ero on se, että erityisherkkä ei pääse erityisherkkyydestään eroon, mutta erityisherkän kanssa elävällä on vapaus lähteä.
Hyvin sanottu!
terv. nimim. Ei enää ikinä "erityisherkän" kanssa suhteeseen, tai ylipäänsä mihinkään kanssakäymiseen
Mun ex mainostaa nykyään olevansa erityisherkkä. Ei muusta puhukkaan. Tämä hämmentää mua kovin, sillä meidän suhteessa käytti mua hyväksi taloudellisesti, painosti aborttiin, petti, sai mut itkemään monesti, puhui muista ihmisistä rumasti mm. ylipainoisia ei voinut sietää ja siitä puhuttiin jatkuvasti että "tuollakin menee kauhea läski.." inhosi mun ystäviä ja sukulaisia melkein kaikkia. Piti heitä jotenkin alempi arvoisena.
.. Että tällaisiakin erityisherkkiä voi olla. Pitäkää varanne oikeasti herkät..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut lapsesta saakka erilaisia aistiyliherkkyyksiä liittyen ääniin, valoihin, hajuihin, lämpötilaan jne. Olen aina tasapainoillut näiden asioiden kanssa, ja hyvin on mennyt. Minulle on ihan normaalia että tyttöjen reissulla joudun usein joko ottamaan oman hotellihuoneen tai nukkumaan vessassa, työpaikalla pidän vastamelukuulokkeita, iltaisin teippaan pimennysverhojen reunat seinään jne. Täysin psykopaattista touhua toki, mutta ei vaikuta elämästä selviytymiseen mitenkään.
Tämä on oma pieni friikkipuoleni jonka paljastan ainoastaan miehelleni ja perheelleni.
Erityisherkkyys voi olla vahvuus joissakin ammateissa. Ja sen takia oletkin parempi kuin muut kun olet löytänyt oman juttusi.
Työelämässä saatat olla sosiopaattien kohde. Gaslight ja syyllistäminen siitä että olet erityisherkkä ja muka jotenkin viallinen. "Miksi tohon juttuun reagoit noin, taidat olla liian erityisherkkä"- tyyppiset lausahdukset tyypillisiä niille kun ovat tehneet jotain väärin ja syystäkin oikeutetusti suutuit/tulit surulliseksi. Eli tollaisia ei kannata uskoa vaan itseen ja heti lähteä tollaisesta myrkyllisestä ympäristöstä. Pakko oli varoitella. Eli jos et usko itseesi ja rakasta täysillä itseäsi niin voit olla kohde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys voi olla vahvuus joissakin ammateissa. Ja sen takia oletkin parempi kuin muut kun olet löytänyt oman juttusi.
Työelämässä saatat olla sosiopaattien kohde. Gaslight ja syyllistäminen siitä että olet erityisherkkä ja muka jotenkin viallinen. "Miksi tohon juttuun reagoit noin, taidat olla liian erityisherkkä"- tyyppiset lausahdukset tyypillisiä niille kun ovat tehneet jotain väärin ja syystäkin oikeutetusti suutuit/tulit surulliseksi. Eli tollaisia ei kannata uskoa vaan itseen ja heti lähteä tollaisesta myrkyllisestä ympäristöstä. Pakko oli varoitella. Eli jos et usko itseesi ja rakasta täysillä itseäsi niin voit olla kohde
Siis jos myönnät olevasi sille erityisherkkä edes jossain tilanteessa niin tämä on aina lopputulos
Itse elän varmasti erityisherkän lapsen kanssa (ei ole kylläkään tutkittu, mutta olen aika varma tästä). Ei siedä mitään kovia ääniä, haistaa herkästi oudot hajut, maistaa heti erilaiset maut ym. usein aika rasittavaa olla hänen kanssaan kun on niiiiiin intensiivinen kokoajan ja valittaa ties mistä. Pelkää hulluna ötököitä pihalla (hyvä kun ulos tulee kesällä jos siellä lentelee joku itikka). Aina ollut riippuvainen äidistään ja pitää olla kokoajan hänen kanssaan ja jos ei ole niin on maailmanloppu... On kyllä aika väsyttävä piirre ihmisessä tuollainen ja kokoajan saa olla varuillaan ettei rasitu liikaa ym. millainen on sitten aikuisena, pelkään että tuleeko loppuelämän olemaan tuollainen "hermoheikko".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma aika ja jos seura, niin tuttu ja turvallinen. Myrkyllinen ilmapiiri on pahin ja sitä en kestä.
Vierailija kirjoitti:
Itse elän varmasti erityisherkän lapsen kanssa (ei ole kylläkään tutkittu, mutta olen aika varma tästä). Ei siedä mitään kovia ääniä, haistaa herkästi oudot hajut, maistaa heti erilaiset maut ym. usein aika rasittavaa olla hänen kanssaan kun on niiiiiin intensiivinen kokoajan ja valittaa ties mistä. Pelkää hulluna ötököitä pihalla (hyvä kun ulos tulee kesällä jos siellä lentelee joku itikka). Aina ollut riippuvainen äidistään ja pitää olla kokoajan hänen kanssaan ja jos ei ole niin on maailmanloppu... On kyllä aika väsyttävä piirre ihmisessä tuollainen ja kokoajan saa olla varuillaan ettei rasitu liikaa ym. millainen on sitten aikuisena, pelkään että tuleeko loppuelämän olemaan tuollainen "hermoheikko".
Viininmaistaja/viskinmaistaja/kokki (Gordon Ramsay huippukokki) sopisi sille ammatiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse elän varmasti erityisherkän lapsen kanssa (ei ole kylläkään tutkittu, mutta olen aika varma tästä). Ei siedä mitään kovia ääniä, haistaa herkästi oudot hajut, maistaa heti erilaiset maut ym. usein aika rasittavaa olla hänen kanssaan kun on niiiiiin intensiivinen kokoajan ja valittaa ties mistä. Pelkää hulluna ötököitä pihalla (hyvä kun ulos tulee kesällä jos siellä lentelee joku itikka). Aina ollut riippuvainen äidistään ja pitää olla kokoajan hänen kanssaan ja jos ei ole niin on maailmanloppu... On kyllä aika väsyttävä piirre ihmisessä tuollainen ja kokoajan saa olla varuillaan ettei rasitu liikaa ym. millainen on sitten aikuisena, pelkään että tuleeko loppuelämän olemaan tuollainen "hermoheikko".
Valitettavasti lapsesi on vaarassa tulla masentuneeksi jos hän ei saa tukea kotonaan eikö häntä arvosteta.
Neuvoni: hanki ötökkökarkotin. Hanki kuulosuojaimet. Tarjoaa "helppoa" ruokaa. Tue ja opeta häntä vähitellen irralleen äidistä. Ei niin, että käskytöt ja kiellät, vaan vähitellen autat irrottautumaan.
Yksi vinkki.. Etsi itsellesi työ/ura jossa et kuormitu liikaa. Jos olet herkkä ja tunnollinen, niinkuin minä olen, ripauksella boheemia pohdintaa, minä sovellun parhaiten yhteiskunnalliseksi tutkijaksi. Ihmettelemään ja analysoimaan maailmanmenoa ja tekemään suosituksia ihmisille. Miten ihanaa! Pääsen käyttämään herkästi signaaleja poimivaa päätäni.
Vaikka olen herkkä, kaipaan ajoittain päästä puhumaan aiheestani. Rauhoittavia vaan esillä oloon. Jännitys ei ole häpeällistä ja esiintymiseenkin tottuu.
Jos koet vaikeuksia keskittymisessä ja herkkyyttä, aloitat asioita etkä vie loppuun, suosittelisin hakeutumaan keskittymishäiriötutkimuksiin. Reilusti adhd, add alidiagnosoitu aikuisväestöllä. Sekään ei ole häpeällistä. Monia auttaa lääkitys.
Suosittelen herkän etsimään sopivan työn, sellaisen mikä ei kuormita liikaa ja etenkin työyhteisö jossa ei ole liikaa virtsapäitä. Äkkiä tulee mielen seuraavia ammatteja:
- ei liikaa aistiärsykkeitä: kirjasto, arkistointi, sanelutyö, eli purkaa lääkärien saneluita, taiteelliset työt, graafiset työt
- auttamistyö järjestöissä, monet herkät ovat myös empaattisia ja saavat auttamisesta tarpeen täyttymistä. Paljon on esr ja stea rahoitteisia hankkeita.
- asiantuntijatyöt: tutkimus, laboratorio
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu kuin minua jatkuvasti väärinymmärrettäisiin, tuntuu kuin ihmiset pelkäisivät minua, sosiaalisuus on kuormittavaa mikä lisää eristäytymistä mikä taas lisää ihmisten negatiivisia ennakkoluuloja,
tuntuu kuin anonyymille foorumeillekkaan ei voisi kirjoittaa rauhassa kun tuntuu siltä kuin modet kammoaisivat ip:täni ja juttujani, sisäinen rauha on melko vieras käsite tässä vaiheessa
Minulle tuli tästä kirjoituksestasi mieleen, että voisiko olla niin, että sinulle tulisi eristäytymisen seurauksena sosiaalisten tilanteiden pelkoa / arkuutta, jolloin ajattelet muista ihmisistä noin? Ehkä sitten ylitulkitset tilanteita? Itselläni nimittäin käy niin, tulen aremmaksi ja pelokkaammaksi ja omasta tutusta kotipesästä on vaikeampi lähteä ihmisten ilmoille.
Kirjoittele vaan tänne rauhassa, täällä on myös muita kaltaisiasi. Kiva kun olet täällä meidän mukana. 🤗
Voi miten ihana kommentti! 💕
Mulle käy usein niinkin, että (erityis)herkistyn tällaisesta. Toivoisin, että sinun tyyppisiäsi ihmisiä olisi maailma täynnä. Uskoisin, että on vain puolillaan - meitä on varmasti paljon kotipesissä.
*korvatulpat
*aurinkolasit (välillä sisälläkin, nimim. Krooninen migreeni)
*meen sos tilanteiden keskenkin wc, kädet korville, valot pois jos mahd/silmät kii, ja istun siis pöntön kannella. Oon joku 5min, vedän wc jne (ympäristötietoiset: en vaan pysty olemaan vetämättä vessaa koska haluan että muut luulee et käyn vessassa) teen tuota jos oon kuormittunu
*(nukun joka päivä 30-60min päivällä koska fibromyalgia)
Vierailija kirjoitti:
Mun ex mainostaa nykyään olevansa erityisherkkä. Ei muusta puhukkaan. Tämä hämmentää mua kovin, sillä meidän suhteessa käytti mua hyväksi taloudellisesti, painosti aborttiin, petti, sai mut itkemään monesti, puhui muista ihmisistä rumasti mm. ylipainoisia ei voinut sietää ja siitä puhuttiin jatkuvasti että "tuollakin menee kauhea läski.." inhosi mun ystäviä ja sukulaisia melkein kaikkia. Piti heitä jotenkin alempi arvoisena.
.. Että tällaisiakin erityisherkkiä voi olla. Pitäkää varanne oikeasti herkät..
Valtaosa kohtaamistani "erityisherkistä" on juuri tällaisia. Olenkin alkanut pitää termiä vain kiertoilmauksena epäterveelle itsekeskeisyydelle.
Vierailija kirjoitti:
*korvatulpat
*aurinkolasit (välillä sisälläkin, nimim. Krooninen migreeni)
*meen sos tilanteiden keskenkin wc, kädet korville, valot pois jos mahd/silmät kii, ja istun siis pöntön kannella. Oon joku 5min, vedän wc jne (ympäristötietoiset: en vaan pysty olemaan vetämättä vessaa koska haluan että muut luulee et käyn vessassa) teen tuota jos oon kuormittunu
*(nukun joka päivä 30-60min päivällä koska fibromyalgia)
Vessan vetäminen ei ole ympäristörikos (Suomessa). Vedenkulutus on vähentynyt reilusti, ja ongelmana on, että vanhat putkistot on suunniteltu suuremmille virtaamille. Kylmästä käyttövedestä ei täällä ole missään pulaa, joten vetele vaan vessaa rauhassa.
Loppuun haluan kuitenkin lisätä huomautuksen muille lukijoille, että lämmintä vettä ei pidä tuhlata, sillä käyttöveden lämmitys on kotitalouksien eniten energiaa vievä toiminto.
Vierailija kirjoitti:
minua kiinnostaisi tietää, miten olette järjestäneet työelämänne siten että jaksatte ja millaista työtä teette?
Itse paloin kaksi kertaa äärimmäisen pahasti loppuun entisessä työssäni, ja edelleen toipuminen kesken. Pohdinnassa on, miten ihmeessä löytäisin työn, joka ei syö kaikkia voimia. Tiedän toki, että on yksilöllistä, mikä ketäkin kiinnostaa, mutta olisi mukava kuulla inspiraatiotarinoita :)
Itse viihdyn parhaiten sellaisessa työssä, jossa saan tehdä töitä yksin, mutta että kuitenkin on tutut työkaverit ympärillä tukena. Siis esimerkiksi muutamia esimerkkeinä joku toimistotyöntekijä työssä, jossa työskennellään numeroiden parissa, tms tarkkuutta vaativat työt.. Olen ollut myös varastotyöntekijänä, ja pidin työstäni paljon! Ehkä vähän huono esimerkkejä, jos kaipasit enemmän konkreettisia esimerkkejä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
En usko että olet psykologi. Tai sitten olet surkea sellainen. Syyllistät ja keksit asioita omasta päästäsi. Kuinka tyyppi joka elää erakkona voi edes kiusata, kohdella huonosti muita???Keneltä hän pyytää erityiskohtelua?
Pyydän anteeksi. Se oli asiatonta.
Yksi iso ero on se, että erityisherkkä ei pääse erityisherkkyydestään eroon, mutta erityisherkän kanssa elävällä on vapaus lähteä.