Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom. ketjuun kirjoittaa myös muutama trolli. He haluavat nimenomaan loukata ja ärsyttää, he saavat siitä kiksit. He saattavat keksiä mitä vaan herkästi ja ajatuksella kirjoittaneille, esim. "olet heikkolahjainen, sinulla on psykoosi." Trollit eivät jaa mitään itsestään, mutta he kärkkyvät "materiaalia" ja haavoittuvaisuutta, jota nyt on oivallisesti ketjussa tarjolla, herkkyyttä, he lähtevät pilkkaamaan ja lyttäämään.
Toivon että ketjuun herkkyydellä kirjoittaneet ymmärtävät että missä mennään. Jos teistä tuntuu huonolta ketjun takia, siihen ei kannata välttämättä antaa materiaalia, vaikka siitä olisi fiksuille ihmisille ja muille erityisherkille plussaa, elikkä tiedostakaa "riskit" kun foorumilla on tällaista myrkyllistäKin oheiskulttuuria. Moderointi on ok, joten jos saatte asiatonta vastausta ketjusssa, ilmoittaminen voi olla ok.
Täällä on kieltämättä muutama asiaton kirjoitus - jonka on kirjoittanut erityisherkkä. Niissä hän haistattelee ja kutsuu toista kus pääksi ja narsistiksi. Pahoitin niin mieleni niistä, joten olisikohan mode hyvä, ja siivoaisi vähän näiden herkkisten suuta saippualla?
Tämä on tyypillistä trollille: hän tölvii ja tökkii muita ihmisiä, mutta kun hän saa samalla mitalla, hän loukkaantuu. Sitä paitsi mainitsemissasi kommenteissa ei ollut allekirjoitusta erityisherkältä, mutta trolli kääntää asian kuin asian, silloin kun trolli alkaa uhriutumaan.
Jaxuhalit!
Mutta kiitos jaxuhaleista, ne on aina muxuja❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tuo viimeisin neuropsykologi oli sitä mieltä, että saattaisi olla ADHD (se kesken, hidas prosessi) mutta kuuden viikon tutkimusjaksolla psykiatrisella ei herännyt epäilystä siitä.
Toisaalta en tiedä ilmeneekö ADHD edes mitenkään jossain psykiatrian osastolla? Kun siellähän vaan lojutaan, ruoka tulee valmiina, muut siivoaa jne.Sanoisin sinulle ap, että lopeta se sairaan roolissa oleminen ja eläminen. Älä ajattele alinomaa, että olet saanut niitä, näitä ja noita diagnooseja. Mitä enemmän olet/ ravaat lääkärissä/ osastoilla sitä enemmän saat diagnooseja, jotka alitajuisesti muokkaavat haurasta herkkää omakuvaa itsestäsi tietynlaiseksi.
Etenkin nuoruuteen ja ihmisyyteen kuuluu epävarmuus itsestä. Keskity omakuvan ja itsetunnon rakentamiseen vahvemmaksi hyväksyen, että haavoittuvuutta sekä herkkyyttä on. Sen kanssa pärjää. Kaikkia ihmisten sanomisia ei voi jäädä märehtimään.
Kokeile vastakkaista roolia. Ole dramaattinen, räväkkä. Tee sitä vaikka huumorin varjolla, koska se keventää omaa ja muiden tunnelmaa.Käytä sensitiivisyytesi voimavarana, älä pidä sitä taakkana. Ei kaikkien tarvitse olla ryhmäriippareita. Ole sen yhden ihmisen kanssa kerrallaan ja ole sitä täydestä sielustasi,kokonaisena itsenä herkkyys mukana kaikessa mitä olet/ teet.
Älä patoa tunteita sisällesi, vaan anna niiden tulla silloin kun ne ovat läsnä. Herkkyyden esiintuominen saa toisissa ihmisissä aikaan empatiaa, myötätuntoa ja rohkaisee heitäkin ilmaisemaan omia tunteitaan sekä kokemuksiaan. Tulet elämäsi aikana tämän huomaamaan. Tartu niihin hetkiin. Pystyt siitä jossakin vaiheessa nauttimaan kun oivallat millaisen väylän se tuo ihmisenä olemiseen ja toinen toiselle ihmiselle olemiseen.
Herkät ihmiset löytävät paikkansa työelämässä siinä kuten muutkin. Sensitiiviset ihmiset pärjäävät elämässä ja sosiaalisissa ammateissa siinä missä muutkin. Ammatteja, joissa siitä on suoranaista hyötyä ovat hoiva- ja hoitoalan ammatit mm.
Osittain tässä oli ihan hyviäkin ajatuksia ja neuvoja, mutta eikös tuo hoitoala voi toisaalta olla liian kuormittavaa ja hierarkista erityisherkälle, vaikka empaattisuutta ja herkkyyttä ala sinänsä vaatiikin, mutta taitaa kovemmat tyypit sielläkin päsmäröidä ja pärjätä pidemmän päälle... Riippuu tietysti paljon varmasti työtehtävistä ja työpaikan ilmapiiristä. Itsellä jäisi varmasti potilaiden oireet, sairaudet, ongelmat, vaikeat tilanteet ja hoitotilanteet, omat mahdolliset virheet, toisten sanomiset niin potilaiden kuin työkavereidenkin, kiire, paineet, hälinä, voimakkaat valot ja hajut ym pyörimään päässä ja kuormittuisin koko ajan liikaa, mutta tilanteesta ja persoonasta riippuen voi joillekin e.herkille sopiakin. Ihminen on kuitenkin yksilö.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom. ketjuun kirjoittaa myös muutama trolli. He haluavat nimenomaan loukata ja ärsyttää, he saavat siitä kiksit. He saattavat keksiä mitä vaan herkästi ja ajatuksella kirjoittaneille, esim. "olet heikkolahjainen, sinulla on psykoosi." Trollit eivät jaa mitään itsestään, mutta he kärkkyvät "materiaalia" ja haavoittuvaisuutta, jota nyt on oivallisesti ketjussa tarjolla, herkkyyttä, he lähtevät pilkkaamaan ja lyttäämään.
Toivon että ketjuun herkkyydellä kirjoittaneet ymmärtävät että missä mennään. Jos teistä tuntuu huonolta ketjun takia, siihen ei kannata välttämättä antaa materiaalia, vaikka siitä olisi fiksuille ihmisille ja muille erityisherkille plussaa, elikkä tiedostakaa "riskit" kun foorumilla on tällaista myrkyllistäKin oheiskulttuuria. Moderointi on ok, joten jos saatte asiatonta vastausta ketjusssa, ilmoittaminen voi olla ok.
Täällä on kieltämättä muutama asiaton kirjoitus - jonka on kirjoittanut erityisherkkä. Niissä hän haistattelee ja kutsuu toista kus pääksi ja narsistiksi. Pahoitin niin mieleni niistä, joten olisikohan mode hyvä, ja siivoaisi vähän näiden herkkisten suuta saippualla?
Tämä on tyypillistä trollille: hän tölvii ja tökkii muita ihmisiä, mutta kun hän saa samalla mitalla, hän loukkaantuu. Sitä paitsi mainitsemissasi kommenteissa ei ollut allekirjoitusta erityisherkältä, mutta trolli kääntää asian kuin asian, silloin kun trolli alkaa uhriutumaan.
Jaxuhalit!
Itsehän nuo sitä tekevät😁 Juuri niin erityisherkkä toimii: syyttää yhteiskuntaa, olosuhteita ja ympärillä olevia ihmisiä kaikesta siitä millainen hän on, vaikka itse levittää pahaa oloa ympärilleen eikä ota mitään vastuuta tai anna kenellekään itsestään yhtään mitään, ei tue ketään.
Keksit mitä sylki suuhun tuo. Miksi olet niin triggeröitynyt erityisherkkyydestä, kuulostaa siltä että SINULLA on ongelma.
Voisiko olla niin, että sinä koet erityisen herkkyyden täysin vieraaksi, koska olet itse lähempänä tunnekylmyyttä. Ne jotka aiheuttavat pahaa, ovat.... .
Toinen vaihtoehto on että tunnet tyyliin yhden erityisherkän ja hän on kussut muroihisi.
En kestänyt elämää erityisherkkänä ja luulin kohtalokseni lopettaa sen itse. Päädyin kuitenkin psykiatriselle osastolle, minkä myötä löysin itselleni toimivan hoidon masennukseen. Kun masennus oli poissa, katosivat sen myötä monet piirteet, joita olin luullut kiinteäksi osaksi itseäni, mutta jotka olivatkin masennuksen oireita. En ollutkaan ihmisenä pelokas, hankala, iloton, itkuinen, kykenemätön sosiaalisiin suhteisiin tai työntekoon. Olin luullut masentuneeni vasta teini-iässä, mutta ymmärsinkin että masennus- ja ahdistusoireeni olivat alkaneet jo alle kouluikäisenä. Iso syy tähän oli herkkyyteni, jota aikuiset ympärilläni eivät tunnistaneet eivätkä huomioineet.
Nyt kun masennus on poissa, mutta herkkyys jäljellä, kestän elämää hyvin.
Mieti koetko iloa, innostuneisuutta ja tyydytystä elämässäsi? (Huom. nämä eivät ole sama asia kuin että koet helpotusta tai turvallisuutta.) Jos et, olet todennäköisesti masentunut. Herkkyys itsessään ei vie pois näitä tunteita.
Masennuksesta tms. johtuva heikko kestokyky on ihan eri asia kuin pelkkä erityisherkkyys eli jos sen puolen saa kuntoon, herkkyydestä voi tosiaan parantua. Jäljelle voi silti jäädä hermoston herkkyys joka on paljon helpommin siedettävissä, jopa hyödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen kerran sanaa "erityisherkkyys" käytetään ketjussa ihan päin pehvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom. ketjuun kirjoittaa myös muutama trolli. He haluavat nimenomaan loukata ja ärsyttää, he saavat siitä kiksit. He saattavat keksiä mitä vaan herkästi ja ajatuksella kirjoittaneille, esim. "olet heikkolahjainen, sinulla on psykoosi." Trollit eivät jaa mitään itsestään, mutta he kärkkyvät "materiaalia" ja haavoittuvaisuutta, jota nyt on oivallisesti ketjussa tarjolla, herkkyyttä, he lähtevät pilkkaamaan ja lyttäämään.
Toivon että ketjuun herkkyydellä kirjoittaneet ymmärtävät että missä mennään. Jos teistä tuntuu huonolta ketjun takia, siihen ei kannata välttämättä antaa materiaalia, vaikka siitä olisi fiksuille ihmisille ja muille erityisherkille plussaa, elikkä tiedostakaa "riskit" kun foorumilla on tällaista myrkyllistäKin oheiskulttuuria. Moderointi on ok, joten jos saatte asiatonta vastausta ketjusssa, ilmoittaminen voi olla ok.
Täällä on kieltämättä muutama asiaton kirjoitus - jonka on kirjoittanut erityisherkkä. Niissä hän haistattelee ja kutsuu toista kus pääksi ja narsistiksi. Pahoitin niin mieleni niistä, joten olisikohan mode hyvä, ja siivoaisi vähän näiden herkkisten suuta saippualla?
Tämä on tyypillistä trollille: hän tölvii ja tökkii muita ihmisiä, mutta kun hän saa samalla mitalla, hän loukkaantuu. Sitä paitsi mainitsemissasi kommenteissa ei ollut allekirjoitusta erityisherkältä, mutta trolli kääntää asian kuin asian, silloin kun trolli alkaa uhriutumaan.
Jaxuhalit!
Itsehän nuo sitä tekevät😁 Juuri niin erityisherkkä toimii: syyttää yhteiskuntaa, olosuhteita ja ympärillä olevia ihmisiä kaikesta siitä millainen hän on, vaikka itse levittää pahaa oloa ympärilleen eikä ota mitään vastuuta tai anna kenellekään itsestään yhtään mitään, ei tue ketään.
Keksit mitä sylki suuhun tuo. Miksi olet niin triggeröitynyt erityisherkkyydestä, kuulostaa siltä että SINULLA on ongelma.
Voisiko olla niin, että sinä koet erityisen herkkyyden täysin vieraaksi, koska olet itse lähempänä tunnekylmyyttä. Ne jotka aiheuttavat pahaa, ovat.... .
Toinen vaihtoehto on että tunnet tyyliin yhden erityisherkän ja hän on kussut muroihisi.
Kerropa lisää fantasioitasi, kun olet noin kiinnostunut minusta. Kiva olla huomiosi kohteena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin samoja fiiliksiä, vaikka aikuinen olenkin. Juuri hiljattain tein netissä tunnelukkotestin, joka avasi silmiä eri tavalla. Tunnistan myös noita erityisherkän piirteitä itsessäni. Siihen kun lisää päälle elämän vaiheista syntyneet tunnelukot niin jopas on vyyhtiä..Erityisherkkä joutuu mielestäni hyvin pitkälti yksin tarpomaan näissä jutuissa. Itse olen jotenkin pysynyt kasassa, kun tunnistan ensin syitä ja seurauksia itse tehtävien testien avulla. Hyväksyn niiden olemassaolon, mutta sitten jotenkin vaan pyrin elämään neutraalilla tasolla, jolla itse eri asioita siedän. Liikaa en suosittele ripustautumaan muihin paranemisessa ettei tule takapakkia eikä kaikille todella kannata avautua ettei satuta itseään liikaa. Jokaisella on ongelmia. Erityisherkät kenties tiedostaa nämä herkemmin. Koita löytää itsehyväksyntä ensin ja kohdistaa voimat siihen. Kyllä me tästä selvitään
Elämän täytyy heillä olla todella vaikeaa, koska en minä ainakaan kestänyt kauaa sellaisen seurassa. Jatkuvasti saa varpaillaan olla ja miettiä joka sanomisensa tarkkaan ettei vaan verisesti pahoita mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä sen kummemmin mieti mitä muut ajattelevat, mutta olen koko lapsuuden saanut kuulla olevani hullu ja rasittava ja sitä mun erilaisuutta ja ulkopuolisuutta on alleviivattu, niin esim. uudet sosiaaliset tilanteet aktivoi usein sen ulkopuolisuuden tunteen.
Ja vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, tuntuu suorastaan mahdottomalta.FB:ssa on ryhmä Erityisherkät introvertit. Itse en tästä ryhmästä niin pitänyt kun on niin negatiivinen ilmapiiri. Mut kurkista ja muodosta oma mielipide 😊
En ole introvertti. Se tässä oman hankaluuden tekeekin, kun monet erityisen sensitiiviset ihmiset on kai juurikin introverttejä.
Lapsenakin tuo muiden lasten harjoittama naureskelu ja ulkopuolelle jättäminen liittyi siihen, kun selitin heidän mielestään outoja juttuja, nauroin liikaa ja liikuin hassusti. Olin siis ns. nolo.
Heiluttelin käsiä, loikin, nauroin vedet silmissä ja sain puheripuleita. Ei mitenkään ihmeellisiä juttuja mielestäni, mutta jotenkin ne ei vaan olleet sosiaalisesti ok siinä ympäristössä jossa elin, eikä kukaan muu ollut tuollainen.
Nykyäänkin liikun hassusti (jos olen vapautunut), liikutun helposti, nauran vedet silmissä ja saan puheripuleita (ja sitten saatan olla monta tuntia hiljaa).Nämä asiat on kyllä varmaan jonkinlainen trauma, koska tämän viestin lähettäminen tuntuu hankalalta, hävettää jo valmiiksi ja tulee heti semmonen, että nyt sitten tulee alapeukkuja ja sanotaan, että ”eli olet rasittava” tms.
Luulen, että minua ymmärretään tähän saakka, mutta tämän viestin luettuaan ihmiset onkin sillain, että aijaa, tuo onkin tuollainen rasittava ja alkavat ikäänkuin inhota.Et ole rasittava, uskoakseni täysin päin vastoin! Olet vain ilmeisesti elänyt liian jäykässä ja ahtaassa elinympäristössä noin henkisesti ajatellen. Minusta kuulostat virkistävän pirskahtelevalta ja eläväiseltä tyypiltä. Ja jos mitä rakastan, niin sellaisia ihmisiä, jotka nauravat vedet silmissä!
Muista tämä: Meidän ei tarvitse pitää muiden ihmisten käytöstä oman arvomme peilinä. Juhlista omaa persoonallista itseäsi, olet ihana juuri tuollaisena!
Viimeisessä kappaleessa on kieltämättä viisautta, mutta en tiedä miten juhlistaa kun itsetunto on oikeasti mennyt ihan totaalisesti.
Ei ole mitään mikä sitä vahvistaisi, se on niin rikki etten tiedä miten sitä ikinä voi vahvistaa.
Olen kokenut niin paljon ulkopuolisuutta ja torjuntaa, että ei ole enää yhtään hyvä olo omasta itsestä enkä keksi miten se voisi hyväksi tullakaan.
Oletko kuullut Miina Savolaisen kirjasta Maailman ihanin tyttö?
Miina kehitti voimauttavan valokuvan menetelmän ja on sen uranuurtaja Suomessa. Hän kuvasi kirjaansa varten lastenkodissa kasvaneita tyttöjä, joilla oli rankka menneisyys ja itseluottamus sekä omanarvon tunto hukassa. Tytöt saivat päättää, millaisessa asussa ja ympäristössä heidät kuvataan. Kuvat ovat todella kauniita ja herkkiä. He näkivät ehkäpä ensi kertaa elämässään itsensä kauniina. Tämä kohensi heidän itseluottamustaan ja auttoi heitä uskomaan, että hekin ovat arvokkaita huolimatta vaikeuksistaan ja taustastaan. Kannattaa tutustua kirjaan, esittely löytyy ainakin näiltä sivuilta:
https://voimauttavavalokuva.net/
Sen verran vielä ap, että kun sinulla löytyy usko itseesi ja palaset alkavat loksahdella paikoilleen, tiedän että sinulla on mahdollisuus olla aikanaan erittöin suureksi avuksi toisille erityisherkille, jotka rimpuilevat samanlaisissa tunnelmissa kuin sinä nyt. Vaikka nyt tuntuu kivuliaalta, sinusta saattaa olla kasvamassa kokemusasiantuntija, joka pyystyy auttamaan toisia koska tietää, mistä asiassa on kysymys. Rohkeutta, minä ainakin uskon sinuun! <3
Vierailija kirjoitti:
Itse kuvittelin olevani introvertti erityisherkkä, kunnes yli kolmekymppisenä palaset loksahtelivat paikoilleen ja tajusinkin olevani seksuaalisesti hyväksikäytetty alkoholistiperheen lapsi (mieli on siitä jännä, että se pystyy tällaisetkin asiat tietoisuudelta pimittämään). Siihen asti luulin eläneeni ihan tavallisen lapsuuden ja nuoruuden.
Monet erityisherkkänä itseään pitävät tuntuvat kuvaavan pikemminkin traumaoireita kuin synnynnäistä aistien herkkyyttä. Niiden erottaminen onkin vaikeaa, kun traumatisoitumisen seurauksena tuleva pitkäkestoinen stressi aiheuttaa jatkuvan valppaustilan ja aistien herkistymisen.
Ennen kuin hyväksyy että "Mää nyt vaan oon tämmöinen" ja sopeuttaa elämänsä sen mukaan, on hyvä tutkia kehityshistoriaansa herkällä korvalla. Valitettavasti mt-ammattilaisetkaan eivät tunnista traumatisoitumista kovinkaan hyvin, saati että osaisivat auttaa sen kanssa. Mutta jos, onnistuu, niin eipähän tarvitse enää potea jatkuvaa luottamuspulaa, jännätä muita ihmisiä ja tuntea pystyvänsä lepäämään ainoastaan yksin ollessaan. Ihmeesti vähenee tarve olla yksin.
Syy tarpeeseen olla yksin tai aistiyliherkkyyteen ei tietenkään ole tärkeä, jos kokee voivansa hyvin ja viihtyvänsä itsensä kanssa sellaisena kuin on. Muille suosittelen ennen surkeuteen sopeutumista kokeilemaan terapiaa, meditointia ja/tai kehollisia hoitomenetelmiä, kuten tärinäterapiaa ja joogaa.
Eikä sen traumatisoitumisen tarvitse muuten ainoa johtua mistään kovin dramaattisesta. Riittää kun on liian kuormittunut/persoonaltaan epäyhteensopiva vanhempi, joka ei pysty asettumaan lapsen asemaan ja vastaamaan lapsen tarpeeseen tulla hoivatuksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Hyvänä esimerkkinä palstan henkilöt, jotka kehottavat masentuneita 'reipastumaan'.
Nimenomaan! Hyvä kirjoitus!
Ap:lläkin saattaa olla yhdistelmä erityisherkkyyttä sekä heikkoa itsetuntoa. Vaikuttavat tekijät kannattaa eritellä, jotta asialle voi tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja tuo viimeisin neuropsykologi oli sitä mieltä, että saattaisi olla ADHD (se kesken, hidas prosessi) mutta kuuden viikon tutkimusjaksolla psykiatrisella ei herännyt epäilystä siitä.
Toisaalta en tiedä ilmeneekö ADHD edes mitenkään jossain psykiatrian osastolla? Kun siellähän vaan lojutaan, ruoka tulee valmiina, muut siivoaa jne.Sanoisin sinulle ap, että lopeta se sairaan roolissa oleminen ja eläminen. Älä ajattele alinomaa, että olet saanut niitä, näitä ja noita diagnooseja. Mitä enemmän olet/ ravaat lääkärissä/ osastoilla sitä enemmän saat diagnooseja, jotka alitajuisesti muokkaavat haurasta herkkää omakuvaa itsestäsi tietynlaiseksi.
Etenkin nuoruuteen ja ihmisyyteen kuuluu epävarmuus itsestä. Keskity omakuvan ja itsetunnon rakentamiseen vahvemmaksi hyväksyen, että haavoittuvuutta sekä herkkyyttä on. Sen kanssa pärjää. Kaikkia ihmisten sanomisia ei voi jäädä märehtimään.
Kokeile vastakkaista roolia. Ole dramaattinen, räväkkä. Tee sitä vaikka huumorin varjolla, koska se keventää omaa ja muiden tunnelmaa.Käytä sensitiivisyytesi voimavarana, älä pidä sitä taakkana. Ei kaikkien tarvitse olla ryhmäriippareita. Ole sen yhden ihmisen kanssa kerrallaan ja ole sitä täydestä sielustasi,kokonaisena itsenä herkkyys mukana kaikessa mitä olet/ teet.
Älä patoa tunteita sisällesi, vaan anna niiden tulla silloin kun ne ovat läsnä. Herkkyyden esiintuominen saa toisissa ihmisissä aikaan empatiaa, myötätuntoa ja rohkaisee heitäkin ilmaisemaan omia tunteitaan sekä kokemuksiaan. Tulet elämäsi aikana tämän huomaamaan. Tartu niihin hetkiin. Pystyt siitä jossakin vaiheessa nauttimaan kun oivallat millaisen väylän se tuo ihmisenä olemiseen ja toinen toiselle ihmiselle olemiseen.
Herkät ihmiset löytävät paikkansa työelämässä siinä kuten muutkin. Sensitiiviset ihmiset pärjäävät elämässä ja sosiaalisissa ammateissa siinä missä muutkin. Ammatteja, joissa siitä on suoranaista hyötyä ovat hoiva- ja hoitoalan ammatit mm.Osittain tässä oli ihan hyviäkin ajatuksia ja neuvoja, mutta eikös tuo hoitoala voi toisaalta olla liian kuormittavaa ja hierarkista erityisherkälle, vaikka empaattisuutta ja herkkyyttä ala sinänsä vaatiikin, mutta taitaa kovemmat tyypit sielläkin päsmäröidä ja pärjätä pidemmän päälle... Riippuu tietysti paljon varmasti työtehtävistä ja työpaikan ilmapiiristä. Itsellä jäisi varmasti potilaiden oireet, sairaudet, ongelmat, vaikeat tilanteet ja hoitotilanteet, omat mahdolliset virheet, toisten sanomiset niin potilaiden kuin työkavereidenkin, kiire, paineet, hälinä, voimakkaat valot ja hajut ym pyörimään päässä ja kuormittuisin koko ajan liikaa, mutta tilanteesta ja persoonasta riippuen voi joillekin e.herkille sopiakin. Ihminen on kuitenkin yksilö.
N45
Aivan samaa mieltä kanssasi. Minäkin empaatikkona haluaisin työskennellä hoitoalalla, mutta herkkyyteni vuoksi en sovellu sille alalle. En kestäisi ihmisten tuskaa, kipua. Enkä sitä työnmäärää.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen yhteiskunta ei ole ok eikä siinä ole mitään ihailtavaa. Me suomalaiset olemme vielä hyvin lähellä metsästäjäkeräilijää, silloin on täytynyt joka risahdus huomioida ja eläimen läsnäolo vaistota.
Kukaan ei aiemmin ollut yksin vaan pienissä yhteisöissä joilla jokaisella omia tehtäviä joista tarpeellisuuden tunne muodostui, eli sinä olet kaikin tavoin normaali. Länsimaalainen maailma ei ole.
Tämä nyky-yhteiskunta on valheellinen ahneudessaan, tehdään tyhjää työtä paljon. Mieti asioita mistä nautit ja mistä pidät. Koita ympäröivä niillä viikkoasi. Onko kasvit, eläimet jne jotain sellaista mistä pudät? Työmaailmaa ei kannata stressata, esim kukkakaupan myyjä saa viettää ihanassa tuoksussa päivän, myös monen tieteellisen alan tutkijat erityisherkkiä. Työttömyydestä ei ole mitään pahaa jos ei kykene sopeutumaan tähän aikaan.
Kun pohjoisen ihminen, joka kasvanut luonnon parissa, muuttaa Hkiin hän saa erityisherkän diagnoosin nooeasti.
Tässä oli erinomainen kommentti. Elämme ihan luonnottomassa tilanteessa ja yhteiskunnassa kaikesta "sivistyksestä" huolimatta. Oudompaa olisi, jos tähän sopeutuisi vaivattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen yhteiskunta ei ole ok eikä siinä ole mitään ihailtavaa. Me suomalaiset olemme vielä hyvin lähellä metsästäjäkeräilijää, silloin on täytynyt joka risahdus huomioida ja eläimen läsnäolo vaistota.
Kukaan ei aiemmin ollut yksin vaan pienissä yhteisöissä joilla jokaisella omia tehtäviä joista tarpeellisuuden tunne muodostui, eli sinä olet kaikin tavoin normaali. Länsimaalainen maailma ei ole.
Tämä nyky-yhteiskunta on valheellinen ahneudessaan, tehdään tyhjää työtä paljon. Mieti asioita mistä nautit ja mistä pidät. Koita ympäröivä niillä viikkoasi. Onko kasvit, eläimet jne jotain sellaista mistä pudät? Työmaailmaa ei kannata stressata, esim kukkakaupan myyjä saa viettää ihanassa tuoksussa päivän, myös monen tieteellisen alan tutkijat erityisherkkiä. Työttömyydestä ei ole mitään pahaa jos ei kykene sopeutumaan tähän aikaan.
Kun pohjoisen ihminen, joka kasvanut luonnon parissa, muuttaa Hkiin hän saa erityisherkän diagnoosin nooeasti.
Tämä oli hienosti kirjoitettu. Ei tämä nykyinen yhteiskunta kyllä ole luotu ihmisten tarpeiden pohjalta. Hyvässä yhteisöllisyydessä jokaisella on turvaa toisistaan ja oma tärkeä tehtävä. Nykyisinhän ei muuta kuin kilpaillaan toisia vastaan ja halutaan koko ajan enemmän. Työelämässä suuri osa töistä on ihan jonninjoutavaa ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Tuotetaan lisää hilavitkuttimia, jotka on pakko saada kilpailussa muita vastaan ja jotta niitä voi ostaa, pitää itse tuottaa yhtä turhia kapineita omassa työssään. Tässä on tämän ajan ihanne. Siinä kun sitten haluat keskittyä johonkin tärkeään ja nauttia merkityksellisistä asioista, sille täytyy löytää diagnoosi, koska se on niin outoa.
Koen itseni erityisherkäksi ainakin sen perusteella mitä olen Elaine Aronilta lukenut ja minusta on hienoa se, miten hän kirjoittaa erilaisista ihmisistä ja erilaisista työtehtävistä. Aina on tarvittu "sotureita", jotka rohkeasti rymistävät matkaan, mutta myös "neuvonantajia" (usein siis erityisherkkiä), jotka ymmärtävät ja aistivat asioita syvemmin. Ei sen pitäisi olla mikään kilpailu, kuka on hyvä ja kuka pudotetaan pelistä pois. Kaikista voi olla hyötyä. Minulle kirjoittaminen on rakas harrastus ja toivon, että voisin sillä joskus tienata elantoni. Nyt olen lähinnä työtön ja syrjäytynyt. Kesti pitkään tajuta, että "heikkouksistani" eli "liiallisesta" herkkyydestä ym. on vain HYÖTYÄ kirjoittamisessa. Neliön muotoista palikkaa ei kannata väkisin tunkea kolmionmuotoiseen reikään vaan etsiä neliönmuotoinen reikä.
Painavaa asiaa tässäkin.
Erityisherkkä masentuu, koska elämä tuntuu niin pahalta. Masennus sitten lisää entisestään erilaisia oireita. Lukemalla aiheesta viisastuu ja saa hyviä ohjeita ja kannustusta.
https://tim.blog/2018/06/04/the-tim-ferriss-show-transcripts-dr-gabor-m…
Kannattaa tutustua Dr Gabor Maten ajatuksiin. Yllä transkripti eräästä hänen haastattelustaan, jonka voi myös kuunnella. Hän puhuu paljon herkkyydestä, traumasta, addiktioista, ADHD:sta...
Jos er haluat lukea tekstiä englanniksi, käytä Chrome-selainta ja aseta se kääntämään teksti suomeksi.
”Dr. Gabor Maté: Sure. I want to say, first of all, that, for trauma, you don’t need terribly traumatic events. So, there’s two ways to look at trauma. One is that bad things happen that shouldn’t have. We’ve talked about those. But the other way to get traumatized is when good things happen that should have happened – good things didn’t happen that should have happened, sorry. So, when you look at –
Tim Ferriss: The trauma of omission.
Dr. Gabor Maté: The trauma of omission where the parents, not that they didn’t love you, not that they didn’t do their best, but they were too stressed, traumatized, distracted themselves. Then, you didn’t get the kind of attention, and the kind of acceptance, and the kind of attuned being with that you needed. That itself can make you disconnect from yourself. A child needs that acceptance, that connection, that attunement. Our brain development requires it. Our emotional development demands it. And when we don’t get it, not because the parents don’t love us, but simply because of their own issues, we can also suffer that disconnection.”
Vierailija kirjoitti:
Elämän täytyy heillä olla todella vaikeaa, koska en minä ainakaan kestänyt kauaa sellaisen seurassa. Jatkuvasti saa varpaillaan olla ja miettiä joka sanomisensa tarkkaan ettei vaan verisesti pahoita mieltään.
Onnea, kohtasit Erityis Mul keron
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen yhteiskunta ei ole ok eikä siinä ole mitään ihailtavaa. Me suomalaiset olemme vielä hyvin lähellä metsästäjäkeräilijää, silloin on täytynyt joka risahdus huomioida ja eläimen läsnäolo vaistota.
Kukaan ei aiemmin ollut yksin vaan pienissä yhteisöissä joilla jokaisella omia tehtäviä joista tarpeellisuuden tunne muodostui, eli sinä olet kaikin tavoin normaali. Länsimaalainen maailma ei ole.
Tämä nyky-yhteiskunta on valheellinen ahneudessaan, tehdään tyhjää työtä paljon. Mieti asioita mistä nautit ja mistä pidät. Koita ympäröivä niillä viikkoasi. Onko kasvit, eläimet jne jotain sellaista mistä pudät? Työmaailmaa ei kannata stressata, esim kukkakaupan myyjä saa viettää ihanassa tuoksussa päivän, myös monen tieteellisen alan tutkijat erityisherkkiä. Työttömyydestä ei ole mitään pahaa jos ei kykene sopeutumaan tähän aikaan.
Kun pohjoisen ihminen, joka kasvanut luonnon parissa, muuttaa Hkiin hän saa erityisherkän diagnoosin nooeasti.
Tässä oli erinomainen kommentti. Elämme ihan luonnottomassa tilanteessa ja yhteiskunnassa kaikesta "sivistyksestä" huolimatta. Oudompaa olisi, jos tähän sopeutuisi vaivattomasti.
Kuka määrittelee, mikä on luonnotonta? Jos ajatusta vie todella syvälliseksi, mikään ei ole luonnottomampaa kuin joku toinen ympäristö, koska jokaisessa elinympäristössä on jokin hallitseva piirre tai elementti, olkoon se viidakon puusto, meren vesi, aavikon hiekka tai kaupunkiympäristön sosiaalinen kiire, asfaltti tai rakennuskanta. Tulevaisuuden ympäristö voi olla jotain aivan muuta.
Mulla tuollaiset oireet aiheutti ADHD ja lääkitys on helpottanut niitä paljon
Itsehän nuo sitä tekevät😁 Juuri niin erityisherkkä toimii: syyttää yhteiskuntaa, olosuhteita ja ympärillä olevia ihmisiä kaikesta siitä millainen hän on, vaikka itse levittää pahaa oloa ympärilleen eikä ota mitään vastuuta tai anna kenellekään itsestään yhtään mitään, ei tue ketään.