Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Moni tässäkin ketjussa kirjoittavista vaikuttaa niin itseensä käpertyneeltä ja reagoi niin aggressiivisesti (aivan lapselliset haista paska -ym. kommentit) mielestään epämiellyttäviin kommentteihin, että alan epäillä ennemminkin jotain persoonallisuushäiriötä, ahdistusta tai mielenterveyden häiriötä ennemminkin kuin erityisherkkyyttä.
Sinä olet trolli ja sinulla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö jossa on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Suomeksi sanottuna olet k u spää.
Ansaitsit haistattelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
Jos useimmilla iho kuivuu ja helpotusta saa rasvaamalla, mutta atooppisella se voi kuivua niin, että pitää sairaalaan mennä rasvattavaksi niin sanotko hänelle, että pitää vain oppia elämään sen kuivuuden kanssa? Niin, et sano. Miksi sitten erityisherkän joka on henkisesti vereslihalla pitää oppia kovettamaan itseään?
Minä yritin yli kolme vuosikymmentä ja jäljellä on vain viha ja masennus. Aina kiusattiin/hyökättiin joka paikassa, yritin parhaani, vietiin itsetunnon rippeetkin. Sanottiin, että ole jämäkkä. Kun yritin olla jämäkkä välitettiin, että olen liian aggressiivinen. Kai ymmärrät, että jos herkkää tökkii liikaa siitä saa esiin juurikin sen aggressiivisen hullun? Sitäkö haluat?
Katso vaikka Joaquin Phoenixin Jokeria, siinä on joku joka yritti toimia muiden lailla ja pieleen meni jokaikinen kerta kunnes kuppi meni kunnolla nurin.
Jokeri on psyko- tai sosiopaatti. Ei erityisherkkä. Niin on kyllä moni tänne kirjoittaneistakin vihastaan ja aggressiivisuudestaan päätellen🙄
Tulkinnat vihasta ja aggressiivisuudesta syntyvät lukijan omissa aivoissa. En lukenut koko ketjua, mutta näissä viimeisissä noin kymmenkunnassa en ole sellaista havainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä sen kummemmin mieti mitä muut ajattelevat, mutta olen koko lapsuuden saanut kuulla olevani hullu ja rasittava ja sitä mun erilaisuutta ja ulkopuolisuutta on alleviivattu, niin esim. uudet sosiaaliset tilanteet aktivoi usein sen ulkopuolisuuden tunteen.
Ja vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, tuntuu suorastaan mahdottomalta.FB:ssa on ryhmä Erityisherkät introvertit. Itse en tästä ryhmästä niin pitänyt kun on niin negatiivinen ilmapiiri. Mut kurkista ja muodosta oma mielipide 😊
En ole introvertti. Se tässä oman hankaluuden tekeekin, kun monet erityisen sensitiiviset ihmiset on kai juurikin introverttejä.
Lapsenakin tuo muiden lasten harjoittama naureskelu ja ulkopuolelle jättäminen liittyi siihen, kun selitin heidän mielestään outoja juttuja, nauroin liikaa ja liikuin hassusti. Olin siis ns. nolo.
Heiluttelin käsiä, loikin, nauroin vedet silmissä ja sain puheripuleita. Ei mitenkään ihmeellisiä juttuja mielestäni, mutta jotenkin ne ei vaan olleet sosiaalisesti ok siinä ympäristössä jossa elin, eikä kukaan muu ollut tuollainen.
Nykyäänkin liikun hassusti (jos olen vapautunut), liikutun helposti, nauran vedet silmissä ja saan puheripuleita (ja sitten saatan olla monta tuntia hiljaa).Nämä asiat on kyllä varmaan jonkinlainen trauma, koska tämän viestin lähettäminen tuntuu hankalalta, hävettää jo valmiiksi ja tulee heti semmonen, että nyt sitten tulee alapeukkuja ja sanotaan, että ”eli olet rasittava” tms.
Luulen, että minua ymmärretään tähän saakka, mutta tämän viestin luettuaan ihmiset onkin sillain, että aijaa, tuo onkin tuollainen rasittava ja alkavat ikäänkuin inhota.Olitko se, jolla oli ADHD-epäily, mutta jonka osasto sitten kumosi? Kuulostaa nimittäin AIVAN naispuoliselta ystävältäni, jolla todettiin ADHD vasta päälle kolmikymppisenä. Hän saa hysteerisiä naurukohtauksia ja tarvitsee niitä voidakseen hyvin, pystyy puhumaan vaikka 4h putkeen monologia puheripulin ja innostuksen iskiessä, saattaa lähettä päivän aikana ääniviestejä hassuista äänistä tai pistää FB:n messengerin täyteen häntä huvittaneita meemejä, näkee maailman aivan eri tavalla kuin muut ja yleensä hänet ymmärretään väärin niin pahoin, että häneen suhtaudutaan nuivasti. Muutamat harvat huumorintajuiset ihmiset yleensä ovat heti juonessa mukana, mutta sydänystäviä hän ei saa.
Hänellä ADHD ei näy negatiivisesti kuten monella eli että säädettäisiin ja sekoiltaisiin ja oltaisiin impulsiivisuuden takia ongelmissa kuten veloissa tai jossain riippuvuuskoukussa. Hän on herkkä, helposti muita ja tunnetiloja aistiva, ahkera ja jalat maassa tyyppi, mutta todella, todella uniikki.
Kuulostaa ihan joltain bipo tyypiltä + heikkolahjaisuus.
Ei todellakaan kuullosta bibolaariselta. Eikä heikkolahjaiselta. Et edes lukenut tekstiä ajatuksen kanssa.
Minä luin, ja olen samaa mieltä kommentoijan kanssa, että tuo kuulostaa bipolaari-häiriöltä.
Palstadiagnooseja😏
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys ja sensitiivisyys on lahja, jonka kanssa voi olla haastavaa elää. Tunteita on niin paljon ja ne ovat voimakkaita. Kuitenkin on hyvä muistaa, että herkkiä ihmisiä yhdistää ainutlaatuinen ymmärrys miten muita kohdellaan kauniisti. He ymmärtävät ihmisen haurauden ja elämän sävyt ja surut. Kumpa herkät ihmiset oppisivat arvostamaan omaa sensitiivisyyttään, joka on paljon upeampaa ja aidompaa kuin kovuus ja itsekkyys tai välinpitämättömyys, näitä näkee ihan liikaa.
Kohdella muitakauniisti? Voi pojat, voihan sen noinkin ilmaista. Kukaan ei ole niin itsekäs, rääväsuinen ja muiden tunteet ignooraava, kuin itseään erityisherkäksi kutsuva. Tässä ketjussakin aiemmin paljastettiin, millaista menoa FB:n sensitiivisryhmässä on. Sanottiin myös, ettei erityisherkkien joukosta ole löytynyt omaa heimoa. No ei tietenkään, kun siinä heimossa on vain erityisiä, palvontaa vaativia prinsessoja ja prinssejä, mutta ei lainkaan muita rooleja.
Itse kuvittelin olevani introvertti erityisherkkä, kunnes yli kolmekymppisenä palaset loksahtelivat paikoilleen ja tajusinkin olevani seksuaalisesti hyväksikäytetty alkoholistiperheen lapsi (mieli on siitä jännä, että se pystyy tällaisetkin asiat tietoisuudelta pimittämään). Siihen asti luulin eläneeni ihan tavallisen lapsuuden ja nuoruuden.
Monet erityisherkkänä itseään pitävät tuntuvat kuvaavan pikemminkin traumaoireita kuin synnynnäistä aistien herkkyyttä. Niiden erottaminen onkin vaikeaa, kun traumatisoitumisen seurauksena tuleva pitkäkestoinen stressi aiheuttaa jatkuvan valppaustilan ja aistien herkistymisen.
Ennen kuin hyväksyy että "Mää nyt vaan oon tämmöinen" ja sopeuttaa elämänsä sen mukaan, on hyvä tutkia kehityshistoriaansa herkällä korvalla. Valitettavasti mt-ammattilaisetkaan eivät tunnista traumatisoitumista kovinkaan hyvin, saati että osaisivat auttaa sen kanssa. Mutta jos, onnistuu, niin eipähän tarvitse enää potea jatkuvaa luottamuspulaa, jännätä muita ihmisiä ja tuntea pystyvänsä lepäämään ainoastaan yksin ollessaan. Ihmeesti vähenee tarve olla yksin.
Syy tarpeeseen olla yksin tai aistiyliherkkyyteen ei tietenkään ole tärkeä, jos kokee voivansa hyvin ja viihtyvänsä itsensä kanssa sellaisena kuin on. Muille suosittelen ennen surkeuteen sopeutumista kokeilemaan terapiaa, meditointia ja/tai kehollisia hoitomenetelmiä, kuten tärinäterapiaa ja joogaa.
Eikä sen traumatisoitumisen tarvitse muuten ainoa johtua mistään kovin dramaattisesta. Riittää kun on liian kuormittunut/persoonaltaan epäyhteensopiva vanhempi, joka ei pysty asettumaan lapsen asemaan ja vastaamaan lapsen tarpeeseen tulla hoivatuksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Hyvänä esimerkkinä palstan henkilöt, jotka kehottavat masentuneita 'reipastumaan'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyinen yhteiskunta ei ole ok eikä siinä ole mitään ihailtavaa. Me suomalaiset olemme vielä hyvin lähellä metsästäjäkeräilijää, silloin on täytynyt joka risahdus huomioida ja eläimen läsnäolo vaistota.
Kukaan ei aiemmin ollut yksin vaan pienissä yhteisöissä joilla jokaisella omia tehtäviä joista tarpeellisuuden tunne muodostui, eli sinä olet kaikin tavoin normaali. Länsimaalainen maailma ei ole.
Tämä nyky-yhteiskunta on valheellinen ahneudessaan, tehdään tyhjää työtä paljon. Mieti asioita mistä nautit ja mistä pidät. Koita ympäröivä niillä viikkoasi. Onko kasvit, eläimet jne jotain sellaista mistä pudät? Työmaailmaa ei kannata stressata, esim kukkakaupan myyjä saa viettää ihanassa tuoksussa päivän, myös monen tieteellisen alan tutkijat erityisherkkiä. Työttömyydestä ei ole mitään pahaa jos ei kykene sopeutumaan tähän aikaan.
Kun pohjoisen ihminen, joka kasvanut luonnon parissa, muuttaa Hkiin hän saa erityisherkän diagnoosin nooeasti.
Tämä oli hienosti kirjoitettu. Ei tämä nykyinen yhteiskunta kyllä ole luotu ihmisten tarpeiden pohjalta. Hyvässä yhteisöllisyydessä jokaisella on turvaa toisistaan ja oma tärkeä tehtävä. Nykyisinhän ei muuta kuin kilpaillaan toisia vastaan ja halutaan koko ajan enemmän. Työelämässä suuri osa töistä on ihan jonninjoutavaa ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Tuotetaan lisää hilavitkuttimia, jotka on pakko saada kilpailussa muita vastaan ja jotta niitä voi ostaa, pitää itse tuottaa yhtä turhia kapineita omassa työssään. Tässä on tämän ajan ihanne. Siinä kun sitten haluat keskittyä johonkin tärkeään ja nauttia merkityksellisistä asioista, sille täytyy löytää diagnoosi, koska se on niin outoa.
Koen itseni erityisherkäksi ainakin sen perusteella mitä olen Elaine Aronilta lukenut ja minusta on hienoa se, miten hän kirjoittaa erilaisista ihmisistä ja erilaisista työtehtävistä. Aina on tarvittu "sotureita", jotka rohkeasti rymistävät matkaan, mutta myös "neuvonantajia" (usein siis erityisherkkiä), jotka ymmärtävät ja aistivat asioita syvemmin. Ei sen pitäisi olla mikään kilpailu, kuka on hyvä ja kuka pudotetaan pelistä pois. Kaikista voi olla hyötyä. Minulle kirjoittaminen on rakas harrastus ja toivon, että voisin sillä joskus tienata elantoni. Nyt olen lähinnä työtön ja syrjäytynyt. Kesti pitkään tajuta, että "heikkouksistani" eli "liiallisesta" herkkyydestä ym. on vain HYÖTYÄ kirjoittamisessa. Neliön muotoista palikkaa ei kannata väkisin tunkea kolmionmuotoiseen reikään vaan etsiä neliönmuotoinen reikä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässäkin ketjussa kirjoittavista vaikuttaa niin itseensä käpertyneeltä ja reagoi niin aggressiivisesti (aivan lapselliset haista paska -ym. kommentit) mielestään epämiellyttäviin kommentteihin, että alan epäillä ennemminkin jotain persoonallisuushäiriötä, ahdistusta tai mielenterveyden häiriötä ennemminkin kuin erityisherkkyyttä.
Sinä olet trolli ja sinulla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö jossa on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Suomeksi sanottuna olet k u spää.
Ansaitsit haistattelun.
Minulke ei haistateltu. Mutta ei sen väliä, kiitos tästä, sinä ihana ja empaattinen erityisherkkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rankkaa välillä kaikille. Apua on saatavilla niille jotka sitä pyytävät. Joskus siitä pitää vähän taistella. Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, se on vain kokemus. Kaikki ovat kuitenkin omalla laillaan herkkiä ja kaikkia pitäisi kohdella kauniisti, ei vain heitä jotka kokevat itsensä erityisherkiksi. Oma erityisherkkyys ei myöskään ole hyvä syy kohdella toisia huonosti tai vaatia toisilta jotain erityiskohtelua. Psykologina koen erityisherkkyystermin käytön raskaaksi ja tarpeettomaksi.
Jos useimmilla iho kuivuu ja helpotusta saa rasvaamalla, mutta atooppisella se voi kuivua niin, että pitää sairaalaan mennä rasvattavaksi niin sanotko hänelle, että pitää vain oppia elämään sen kuivuuden kanssa? Niin, et sano. Miksi sitten erityisherkän joka on henkisesti vereslihalla pitää oppia kovettamaan itseään?
Minä yritin yli kolme vuosikymmentä ja jäljellä on vain viha ja masennus. Aina kiusattiin/hyökättiin joka paikassa, yritin parhaani, vietiin itsetunnon rippeetkin. Sanottiin, että ole jämäkkä. Kun yritin olla jämäkkä välitettiin, että olen liian aggressiivinen. Kai ymmärrät, että jos herkkää tökkii liikaa siitä saa esiin juurikin sen aggressiivisen hullun? Sitäkö haluat?
Katso vaikka Joaquin Phoenixin Jokeria, siinä on joku joka yritti toimia muiden lailla ja pieleen meni jokaikinen kerta kunnes kuppi meni kunnolla nurin.
Jokeri on psyko- tai sosiopaatti. Ei erityisherkkä. Niin on kyllä moni tänne kirjoittaneistakin vihastaan ja aggressiivisuudestaan päätellen🙄
Tulkinnat vihasta ja aggressiivisuudesta syntyvät lukijan omissa aivoissa. En lukenut koko ketjua, mutta näissä viimeisissä noin kymmenkunnassa en ole sellaista havainnut.
Luepa kommenttisi yllä oleva viesti😂 Se tuli kuin tilauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Miten kestän? Huonosti. Olen koko ajan henkisesti vereslihalla.
Suurin ongelma on tuo "the story of me" omien tuntemusten ympärillä pyöriminen. Aktiivisuutta sen verran ettet ehdi kuulostella miltä tuntuu ja leimautua ja ottaa uhritrippiä.
Olisin jo oman käden kautta haudassa jos olisin alkanut herutella omia herkkyyksiäni ja surullisia kokemuksia, on ollut sen verran kiire tuoda leipää pöytään ja saada asiat rullaamaan, ettei ole voinut jäädä makaamaan tuleen.
Vanhemman naisen neuvo: tunnista voimavarasi, pidä terveet rajat, älä vetäydy liiaksi koska se kostautuu myös vaan sopivasti aktiivisuutta, ihmisten kanssa valikoidussa virittävässä seurassa joka ravitsee, ja sopivasti luonnossa ja lemmikien, luovan harrastuksen tai työn parissa
Lakkaa pliis vellomassa minä, minä stoorissa, ei auta yhään tulee huonompi olo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juurikaan lue uutisia. Pidän piirini pienenä.
Teen asioita jotka ravitsee sielua; taiteilu, jooga, meditaatio, luonnossa liikkuminen.
Syön hyvin, nukun parhaimpani mukaan (pieniä lapsia on). Pyrin hidastamaan ja toimimaan tietoisesti.
Oma hiljainen aika on must. Ei mitään ärsykkeitä, olemista vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni tässäkin ketjussa kirjoittavista vaikuttaa niin itseensä käpertyneeltä ja reagoi niin aggressiivisesti (aivan lapselliset haista paska -ym. kommentit) mielestään epämiellyttäviin kommentteihin, että alan epäillä ennemminkin jotain persoonallisuushäiriötä, ahdistusta tai mielenterveyden häiriötä ennemminkin kuin erityisherkkyyttä.
Sinä olet trolli ja sinulla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö jossa on narsistisia ja psykopaattisia piirteitä. Suomeksi sanottuna olet k u spää.
Ansaitsit haistattelun.
Hei, kiitti diagnoosista! Oliko tämä nyt siis se kuuluisa ”palstadiagnoosi”, jonka joku aiemmin mainitsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestäkään. Olen kotona piiossa. Olen yrittänyt olla työelämässä ja koulussa, mutta se on henkisesti niin vaikea, että paine purkautuu fyysisinä oireina. Yksikin epäystävällinen katse tai sana saa kärsimään jopa pariksi viikoksi. Syy - vuosia kestänyt rankka koulukiusaaminen. En pysty olemaan ryhmässä, koska minussa on se pelko - ryhmä vs minä.
Tuo koulukiusaaminen on monen onnettoman elämän juurisyy. Aiheutaa pahoja itsetunto-ongelmia, huonouden tunnetta ja pelkotiloja kuten aloittajakin mainitsee.
Miten traumoista voi toipua?
En tiedä, mutta sen tiedän miten niiden syntymistä voisi ehkäistä JOS päättäjillä HALUA siihen olisi.
Opettajille valtuudet ja velvollisuudet puuttua kiusaamiseen välittömästi sitä havaitessaan. Myös vakuuttavasti esiintyvä TURVAMIES isompiin kouluihin ja hänelle järjestysmiehen valtuudet ja järjestyksenpidon vaatimus. Jos ko konstit ei tehoa, Kisaajien erottaminen heti kun sen vakavampia muotoja, kuten nimittelyä, vähättelyä, pilkkaamista tms.henkistä kiusaamismuotoa ilmenee. Väkivaltaisesta käytöksestä välitön siirto ongelmalasten erityiskouluun. Niitä voisi perustaa isompiin kaupunkeihin ja keskittää sinne psykologeja, psykiatreja ja opettajia, joille annettaisiin valtuudet puuttua kaikenlaiseen häiriköintiin lujilla otteilla. Kun oppilas kurikuurin jälkeen osoitaisi soputuneensa normikolunkäyntiin, niin olisi voisi yrittää taas normaalikoulua.
Ne jotka eivät sopeutuisi joutuisivat erityistarkkailuun myös täysi-ikäisinä, koska luultavasti narsistisina psykopaatteina eivät tule koskaan sopeutumaan normiyhteiskuntaan, ja ovat vaaraksi kanssaihmisilleen.
Ei kannata ajatella niitä niin vakavasti ja kirjaimellisesti. Itse tiedät parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huom. ketjuun kirjoittaa myös muutama trolli. He haluavat nimenomaan loukata ja ärsyttää, he saavat siitä kiksit. He saattavat keksiä mitä vaan herkästi ja ajatuksella kirjoittaneille, esim. "olet heikkolahjainen, sinulla on psykoosi." Trollit eivät jaa mitään itsestään, mutta he kärkkyvät "materiaalia" ja haavoittuvaisuutta, jota nyt on oivallisesti ketjussa tarjolla, herkkyyttä, he lähtevät pilkkaamaan ja lyttäämään.
Toivon että ketjuun herkkyydellä kirjoittaneet ymmärtävät että missä mennään. Jos teistä tuntuu huonolta ketjun takia, siihen ei kannata välttämättä antaa materiaalia, vaikka siitä olisi fiksuille ihmisille ja muille erityisherkille plussaa, elikkä tiedostakaa "riskit" kun foorumilla on tällaista myrkyllistäKin oheiskulttuuria. Moderointi on ok, joten jos saatte asiatonta vastausta ketjusssa, ilmoittaminen voi olla ok.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä kuin aiemmin kirjoittanut psykologi, että joillekin erityisherkkyys-nimike on keino vältellä sitä tosiasiaa, että itsellä on muita, vakavampia ongelmia, kuten persoonallisuushäiriö. En tarkoita välttämättä ap:ta. Myös ohutnahkainen narsisti voi verhoutua erityisherkäksi ja käyttää sitä selityksenä sille, miksi maailma ja kaikki muut ihmiset on vaan pa.skoja.
Olen nro. 28 tässä ketjussa. Toivon, että lukaiset kirjoitukseni, ennen kuin vastaat. Ketjun aloittaja kysyi meiltä erityisherkiltä, miten olemme selvinneet arjessa. Vastasin asiallisen ystävällisesti, mitkä ovat olleet omat selviytymiskeinoni. Ketjun aloittaja EI kysynyt ei-erityisherkiltä mitä mieltä te olette meidän herkkyydestämme. Ei myöskään sitä, miten teidän mielestä meidän pitäisi selvitä omasta ongelmastamme. Arvostaisin kovasti, että jätät asiattoman arvostelusi pois tästä ketjusta. Täällä annetaan vertaistukea, eikä lyödä lyötyä. Tämä ohje koskee myös sitä itsetietoista psykologia, jolla tuo omia epäammatillisia näkemyksiään aiheesta tilanteessa, jossa niitä ei pyydetä. Eli lue ensin 28 niin tiedät, miten erityisherkkä pystyy elämään elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Huom. ketjuun kirjoittaa myös muutama trolli. He haluavat nimenomaan loukata ja ärsyttää, he saavat siitä kiksit. He saattavat keksiä mitä vaan herkästi ja ajatuksella kirjoittaneille, esim. "olet heikkolahjainen, sinulla on psykoosi." Trollit eivät jaa mitään itsestään, mutta he kärkkyvät "materiaalia" ja haavoittuvaisuutta, jota nyt on oivallisesti ketjussa tarjolla, herkkyyttä, he lähtevät pilkkaamaan ja lyttäämään.
Toivon että ketjuun herkkyydellä kirjoittaneet ymmärtävät että missä mennään. Jos teistä tuntuu huonolta ketjun takia, siihen ei kannata välttämättä antaa materiaalia, vaikka siitä olisi fiksuille ihmisille ja muille erityisherkille plussaa, elikkä tiedostakaa "riskit" kun foorumilla on tällaista myrkyllistäKin oheiskulttuuria. Moderointi on ok, joten jos saatte asiatonta vastausta ketjusssa, ilmoittaminen voi olla ok.
Täällä on kieltämättä muutama asiaton kirjoitus - jonka on kirjoittanut erityisherkkä. Niissä hän haistattelee ja kutsuu toista kus pääksi ja narsistiksi. Pahoitin niin mieleni niistä, joten olisikohan mode hyvä, ja siivoaisi vähän näiden herkkisten suuta saippualla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huom. ketjuun kirjoittaa myös muutama trolli. He haluavat nimenomaan loukata ja ärsyttää, he saavat siitä kiksit. He saattavat keksiä mitä vaan herkästi ja ajatuksella kirjoittaneille, esim. "olet heikkolahjainen, sinulla on psykoosi." Trollit eivät jaa mitään itsestään, mutta he kärkkyvät "materiaalia" ja haavoittuvaisuutta, jota nyt on oivallisesti ketjussa tarjolla, herkkyyttä, he lähtevät pilkkaamaan ja lyttäämään.
Toivon että ketjuun herkkyydellä kirjoittaneet ymmärtävät että missä mennään. Jos teistä tuntuu huonolta ketjun takia, siihen ei kannata välttämättä antaa materiaalia, vaikka siitä olisi fiksuille ihmisille ja muille erityisherkille plussaa, elikkä tiedostakaa "riskit" kun foorumilla on tällaista myrkyllistäKin oheiskulttuuria. Moderointi on ok, joten jos saatte asiatonta vastausta ketjusssa, ilmoittaminen voi olla ok.
Täällä on kieltämättä muutama asiaton kirjoitus - jonka on kirjoittanut erityisherkkä. Niissä hän haistattelee ja kutsuu toista kus pääksi ja narsistiksi. Pahoitin niin mieleni niistä, joten olisikohan mode hyvä, ja siivoaisi vähän näiden herkkisten suuta saippualla?
Tämä on tyypillistä trollille: hän tölvii ja tökkii muita ihmisiä, mutta kun hän saa samalla mitalla, hän loukkaantuu. Sitä paitsi mainitsemissasi kommenteissa ei ollut allekirjoitusta erityisherkältä, mutta trolli kääntää asian kuin asian, silloin kun trolli alkaa uhriutumaan.
Jaxuhalit!
Erityisherkkänä ymmärrän ettei minun pidä kirjoittaa mitään mieltä pahoittavaa ihmiselle, joka on jo kärsinyt kiusaamisesta koulussakin, ja on jo sielu rikki tapahtuneen johdosta. Ymmärrän, että hän tarvitsee vertaistukea, ymmärrystä ja rakkaudellisia neuvoja. Erityisherkkänä en halua ketään kiusata.
Olen erityisherkkä. Ilmenee aistiherkkyytenä ( en pidä/kestä kovaa ääntä ja silmät on arat valolle...), tunteikkuutena ja sinä, että aistin tosi herkästi tunnelatauksia yms. huoneissa ja ihmisissä.
Lapsena ja teininä ja nuorena aikuisen oli vaikeeta, kun herkkyys sai mut väsymään nopeasti. Mua myös vähän kiusattiin "ujouden" ja hiljaisuuden takia. Nyt olen 30 eli ei tässä ikää vieläkään liiemmin ole.
Elämä muuttui helpommaksi ja iloiseksi ja hyväksi, kun hyväksyin sen, että mä olen herkkä. Hyväksyn sen, että kaikki ei voi musta tykätä, koska olen sellainen kuin olen ja en viihdy tietyissä tilanteissa tai paikoissa. Hyväksyn sen, että välillä itkettää "turhaan". Hyväksyn sen, että ilo on suuri. Sillä, että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on ja etsii itselleen sopivan ympäristön ja tekemistä on valtava vaikutus. Mulla ei ole antaa mitään poppaskonstia, jolla tämä onnistuu, mutta se onnistuu. Vaatii aikaa ja vaivaa, mutta on sen arvoista.
Mieti esim. näitä: mikä saa sut väsymään, onko kovat äänet kamalia, onko voimakkaat hajut kamalia, mikä saa sut rentoutumaan, onko joku kaveri/muu joka saa sut tuntemaan itsesi huonoksi, entä onko joku joka saa sut iloiseksi... Käy vaikka iteksesi kävelyllä metsässä. Tai mene meren/järven rantaan istuksimaan. Ihan rauhassa itseksesi.
Tsemppiä!
Tärkeää on ymmärtää, ettei ole muita huonompi ihminen herkkyyden takia. Elämä voi olla vaikeampaa, mutta herkkyydestä on myös tosi paljon iloa ja hyötyä kunhan oppii elämään sen kanssa.
Minä luin, ja olen samaa mieltä kommentoijan kanssa, että tuo kuulostaa bipolaari-häiriöltä.