Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa. [/quote
Itse erityisherkkänä sain myös erityisherkän lapsen. Monia asioita, joissa herkkyys näkyy: ei ollut suuna päänä, mieluummin tarkkaili, oppi jo 7 kk:n iässä puhumaan joitakin sanoja ( todistetusti neuvolassa puhui, tallennettu myös puhetta), vaati säännöllisyyttä ja turvallisuutta, myöhemmin jo koululaisena oli tunnollinen, teininä luotettava, rauhallinen ja kypsä ikäisekseen. Erityisherkkänä on ollut helppo kannustaa ja tsempata lasta, koska yhteys välillämme on hyvä ja turvallinen, osaan suhtautua oikein kuitenkaan olematta ns. helikopterivanhempi.Eivät ole nämö ole ”oireita” vaan erilaisia irrallisia persoonallisuuden piirteitä sekä matkan varrella opittuja taitoja ja kykyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa. [/quote
Itse erityisherkkänä sain myös erityisherkän lapsen. Monia asioita, joissa herkkyys näkyy: ei ollut suuna päänä, mieluummin tarkkaili, oppi jo 7 kk:n iässä puhumaan joitakin sanoja ( todistetusti neuvolassa puhui, tallennettu myös puhetta), vaati säännöllisyyttä ja turvallisuutta, myöhemmin jo koululaisena oli tunnollinen, teininä luotettava, rauhallinen ja kypsä ikäisekseen. Erityisherkkänä on ollut helppo kannustaa ja tsempata lasta, koska yhteys välillämme on hyvä ja turvallinen, osaan suhtautua oikein kuitenkaan olematta ns. helikopterivanhempi.Eivät ole nämö ole ”oireita” vaan erilaisia irrallisia persoonallisuuden piirteitä sekä matkan varrella opittuja taitoja ja kykyjä.
Etityisherkkyyden oireita siis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa. [/quote
Itse erityisherkkänä sain myös erityisherkän lapsen. Monia asioita, joissa herkkyys näkyy: ei ollut suuna päänä, mieluummin tarkkaili, oppi jo 7 kk:n iässä puhumaan joitakin sanoja ( todistetusti neuvolassa puhui, tallennettu myös puhetta), vaati säännöllisyyttä ja turvallisuutta, myöhemmin jo koululaisena oli tunnollinen, teininä luotettava, rauhallinen ja kypsä ikäisekseen. Erityisherkkänä on ollut helppo kannustaa ja tsempata lasta, koska yhteys välillämme on hyvä ja turvallinen, osaan suhtautua oikein kuitenkaan olematta ns. helikopterivanhempi.Joo, mullakin oppi tosi aikaisin puhumaan ja neuvolassa aina sanottiin, että reilusti edellä kielellisesti. Ja myös sellainen tietynlainen tarkkailu ja asioiden aistiminen on ollut havaittavissa hänellä. MUkava kuulla, että sinun lapsestasi on tullut teininäkin rauhallinen ym!
Kyllä, oli helppo teini-ikä, kuten itsellänikin aikoinaan. Herkkyys tuo sellaista ennakointikykyä ja syy-seuraussuhteiden pohtimista, ei tarvi kaikkea tyhmää itse kokeilla🤔
Lapsi on myös aina ollut tarkkaileva, pohtiva, mutta toisaalta omalla hiljaisella tavallaan rohkea, harrastanut esim. jotain mitä itse on todella halunnut, ei sen vuoksi kun ” kaikki muutkin”. Kavereita on ollut, vaikka ei itse mikään suurissa porukoissa viihtyjä olekaan. Tasapainoinen ja harkitseva, oman päänsäkin pitävä, sopeutuva samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa. [/quote
Itse erityisherkkänä sain myös erityisherkän lapsen. Monia asioita, joissa herkkyys näkyy: ei ollut suuna päänä, mieluummin tarkkaili, oppi jo 7 kk:n iässä puhumaan joitakin sanoja ( todistetusti neuvolassa puhui, tallennettu myös puhetta), vaati säännöllisyyttä ja turvallisuutta, myöhemmin jo koululaisena oli tunnollinen, teininä luotettava, rauhallinen ja kypsä ikäisekseen. Erityisherkkänä on ollut helppo kannustaa ja tsempata lasta, koska yhteys välillämme on hyvä ja turvallinen, osaan suhtautua oikein kuitenkaan olematta ns. helikopterivanhempi.Joo, mullakin oppi tosi aikaisin puhumaan ja neuvolassa aina sanottiin, että reilusti edellä kielellisesti. Ja myös sellainen tietynlainen tarkkailu ja asioiden aistiminen on ollut havaittavissa hänellä. MUkava kuulla, että sinun lapsestasi on tullut teininäkin rauhallinen ym!
Kyllä, oli helppo teini-ikä, kuten itsellänikin aikoinaan. Herkkyys tuo sellaista ennakointikykyä ja syy-seuraussuhteiden pohtimista, ei tarvi kaikkea tyhmää itse kokeilla🤔
Lapsi on myös aina ollut tarkkaileva, pohtiva, mutta toisaalta omalla hiljaisella tavallaan rohkea, harrastanut esim. jotain mitä itse on todella halunnut, ei sen vuoksi kun ” kaikki muutkin”. Kavereita on ollut, vaikka ei itse mikään suurissa porukoissa viihtyjä olekaan. Tasapainoinen ja harkitseva, oman päänsäkin pitävä, sopeutuva samalla.Kiva. Mikään tuossa tarinassa ei kuitenkaan kerro, että hän olisi ”erityisherkkä”.
En jaksanut kahlata läpi ketjua, mutta yritän kirjoittaa joitakin omia kokemuksia asiasta:
Minulle on nelivuotiaana 70 -luvulla tehty EEG -tutkimus, koska olin aivan yks kaks alkanut vimmatusti räpytellä silmiäni. Siihen aikaan ei puhuttu erityisherkkyydestä, mutta lausunnossa on maininta 'ärsykkeisiin erittäin herkästi reagoiva lapsi.' Oikeastaan tuo määritelmä kuvaa omaa tilannettani osuvasti; reagoin musiikkiin, ääniin, kuvataiteeseen, ympäristöön ja tuoksuihin ymmärtääkseni vahvemmin ja ehkä kokonaisvaltaisemmin, kuin moni muu. Minulla on myös synestesia, eli sanoilla, kirjaimilla, numeroilla ja äänillä on mielessäni värit. Maanantai sininen, tiistai vaaleanpunainen, keskiviikko keltainen jne.
Lapsena ahdistuin liikenteen melusta niin, että sain voimakkaita jännitysoireita keskustan kauppareissuilla. Aikuisena pillahdin itkuun Prismassa, kun paikalle ilmestyi äkkiarvaamatta sambakulkue :D Minun on edelleen vaikea hallita tunteenpurkauksia sellaisissa tilanteissa, joissa yhtäkkiä koen aistejani kuormittavia asioita. Toki olen lähes 60 ikävuoteni aikana jo karaistunutkin.
Nuorena mt-toimiston psykologi teetti testejä ja totesi lopulta, että elämänkokemus on ainoa lääke, mikä minun tapauksessani tuo helpotuksen ajoittaisiin ahdistuneisuuskohtauksiin, ja näin se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kahlata läpi ketjua, mutta yritän kirjoittaa joitakin omia kokemuksia asiasta:
Minulle on nelivuotiaana 70 -luvulla tehty EEG -tutkimus, koska olin aivan yks kaks alkanut vimmatusti räpytellä silmiäni. Siihen aikaan ei puhuttu erityisherkkyydestä, mutta lausunnossa on maininta 'ärsykkeisiin erittäin herkästi reagoiva lapsi.' Oikeastaan tuo määritelmä kuvaa omaa tilannettani osuvasti; reagoin musiikkiin, ääniin, kuvataiteeseen, ympäristöön ja tuoksuihin ymmärtääkseni vahvemmin ja ehkä kokonaisvaltaisemmin, kuin moni muu. Minulla on myös synestesia, eli sanoilla, kirjaimilla, numeroilla ja äänillä on mielessäni värit. Maanantai sininen, tiistai vaaleanpunainen, keskiviikko keltainen jne.
Lapsena ahdistuin liikenteen melusta niin, että sain voimakkaita jännitysoireita keskustan kauppareissuilla. Aikuisena pillahdin itkuun Prismassa, kun paikalle ilmestyi äkkiarvaamatta sambakulkue :D Minun on edelleen vaikea hallita tunteenpurkauksia sellaisissa tilanteissa, joissa yhtäkkiä koen aistejani kuormittavia asioita. Toki olen lähes 60 ikävuoteni aikana jo karaistunutkin.
Nuorena mt-toimiston psykologi teetti testejä ja totesi lopulta, että elämänkokemus on ainoa lääke, mikä minun tapauksessani tuo helpotuksen ajoittaisiin ahdistuneisuuskohtauksiin, ja näin se on.
Samanlaisia herkkiä reaktioita on ollut minullakin eri ikäkausina ja eri ärsykkeisiin, ei tosin ole tehty mitään EEG-tutkimuksia. En kuitenkaan ole erityisherkkä. Synestesian ymmärrän myös tavallaan kokemuksesta. Mutta erityisherkkyys on huuhaadiagnoosi, joka voisi kuvata ihan ketä vaan mutta ei oikeastaan kuvaa ketään.
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Minulla se ilmenee niin että olen toisaalta kauhean herkkä mutta myös todella vahva! Itken ja romahtelen, kun on niin kuormittavaa tämä elämä, mutta sitten vahvistun ja lopetan itkun, hyvä minä! Koen aistiärsykkeet vahvemmin kuin Liisa, joka onkin ihan tolo, lällätilää! Olen myös hyvin empaattinen ja osaan lukea toisen tunnetiloja. Nytkin minusta tuntuu, että Liisalla on paha mieli, miten se nyt sillä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Minulla se ilmenee niin että olen toisaalta kauhean herkkä mutta myös todella vahva! Itken ja romahtelen, kun on niin kuormittavaa tämä elämä, mutta sitten vahvistun ja lopetan itkun, hyvä minä! Koen aistiärsykkeet vahvemmin kuin Liisa, joka onkin ihan tolo, lällätilää! Olen myös hyvin empaattinen ja osaan lukea toisen tunnetiloja. Nytkin minusta tuntuu, että Liisalla on paha mieli, miten se nyt sillä tavalla?
No sinä et ole herkkyyttä nähnytkään, kiusaaja kylläkin olet. Sori, ei mee läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Minulla se ilmenee niin että olen toisaalta kauhean herkkä mutta myös todella vahva! Itken ja romahtelen, kun on niin kuormittavaa tämä elämä, mutta sitten vahvistun ja lopetan itkun, hyvä minä! Koen aistiärsykkeet vahvemmin kuin Liisa, joka onkin ihan tolo, lällätilää! Olen myös hyvin empaattinen ja osaan lukea toisen tunnetiloja. Nytkin minusta tuntuu, että Liisalla on paha mieli, miten se nyt sillä tavalla?
No sinä et ole herkkyyttä nähnytkään, kiusaaja kylläkin olet. Sori, ei mee läpi.
Kuinka kehtaat! Nyyh, en toivu tästä ikinä. Senkin senkin... Nyt romahdan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Minulla se ilmenee niin että olen toisaalta kauhean herkkä mutta myös todella vahva! Itken ja romahtelen, kun on niin kuormittavaa tämä elämä, mutta sitten vahvistun ja lopetan itkun, hyvä minä! Koen aistiärsykkeet vahvemmin kuin Liisa, joka onkin ihan tolo, lällätilää! Olen myös hyvin empaattinen ja osaan lukea toisen tunnetiloja. Nytkin minusta tuntuu, että Liisalla on paha mieli, miten se nyt sillä tavalla?
No sinä et ole herkkyyttä nähnytkään, kiusaaja kylläkin olet. Sori, ei mee läpi.
Kuinka kehtaat! Nyyh, en toivu tästä ikinä. Senkin senkin... Nyt romahdan.
En romahtanutkaan, sillä sain niin intensiivisen aistimuksen elämänvoimasta, ettei kukaan ikinä missään milloinkaan ole saanut niin erityisen eritystä aistimusta! Oiiiiiii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kahlata läpi ketjua, mutta yritän kirjoittaa joitakin omia kokemuksia asiasta:
Minulle on nelivuotiaana 70 -luvulla tehty EEG -tutkimus, koska olin aivan yks kaks alkanut vimmatusti räpytellä silmiäni. Siihen aikaan ei puhuttu erityisherkkyydestä, mutta lausunnossa on maininta 'ärsykkeisiin erittäin herkästi reagoiva lapsi.' Oikeastaan tuo määritelmä kuvaa omaa tilannettani osuvasti; reagoin musiikkiin, ääniin, kuvataiteeseen, ympäristöön ja tuoksuihin ymmärtääkseni vahvemmin ja ehkä kokonaisvaltaisemmin, kuin moni muu. Minulla on myös synestesia, eli sanoilla, kirjaimilla, numeroilla ja äänillä on mielessäni värit. Maanantai sininen, tiistai vaaleanpunainen, keskiviikko keltainen jne.
Lapsena ahdistuin liikenteen melusta niin, että sain voimakkaita jännitysoireita keskustan kauppareissuilla. Aikuisena pillahdin itkuun Prismassa, kun paikalle ilmestyi äkkiarvaamatta sambakulkue :D Minun on edelleen vaikea hallita tunteenpurkauksia sellaisissa tilanteissa, joissa yhtäkkiä koen aistejani kuormittavia asioita. Toki olen lähes 60 ikävuoteni aikana jo karaistunutkin.
Nuorena mt-toimiston psykologi teetti testejä ja totesi lopulta, että elämänkokemus on ainoa lääke, mikä minun tapauksessani tuo helpotuksen ajoittaisiin ahdistuneisuuskohtauksiin, ja näin se on.
Samanlaisia herkkiä reaktioita on ollut minullakin eri ikäkausina ja eri ärsykkeisiin, ei tosin ole tehty mitään EEG-tutkimuksia. En kuitenkaan ole erityisherkkä. Synestesian ymmärrän myös tavallaan kokemuksesta. Mutta erityisherkkyys on huuhaadiagnoosi, joka voisi kuvata ihan ketä vaan mutta ei oikeastaan kuvaa ketään.
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vaan synnynnäinen persoonallisuuspiirre. Koirillakin on havaittu samanlaista, eli jotkut osa koirista on erityisen herkkiä ärsykkeille. Tieteellinen termi erityisherkkyydelle on "sensory processing sensitivity".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Minulla se ilmenee niin että olen toisaalta kauhean herkkä mutta myös todella vahva! Itken ja romahtelen, kun on niin kuormittavaa tämä elämä, mutta sitten vahvistun ja lopetan itkun, hyvä minä! Koen aistiärsykkeet vahvemmin kuin Liisa, joka onkin ihan tolo, lällätilää! Olen myös hyvin empaattinen ja osaan lukea toisen tunnetiloja. Nytkin minusta tuntuu, että Liisalla on paha mieli, miten se nyt sillä tavalla?
No sinä et ole herkkyyttä nähnytkään, kiusaaja kylläkin olet. Sori, ei mee läpi.
Minusta nyt voimakkaasti tuntuu, että sulla on todella paha olla, kun nimität minua kiusaajaksi. Miksi sinulla on tällainen tunne? Ihan kyynel tuli silmään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kahlata läpi ketjua, mutta yritän kirjoittaa joitakin omia kokemuksia asiasta:
Minulle on nelivuotiaana 70 -luvulla tehty EEG -tutkimus, koska olin aivan yks kaks alkanut vimmatusti räpytellä silmiäni. Siihen aikaan ei puhuttu erityisherkkyydestä, mutta lausunnossa on maininta 'ärsykkeisiin erittäin herkästi reagoiva lapsi.' Oikeastaan tuo määritelmä kuvaa omaa tilannettani osuvasti; reagoin musiikkiin, ääniin, kuvataiteeseen, ympäristöön ja tuoksuihin ymmärtääkseni vahvemmin ja ehkä kokonaisvaltaisemmin, kuin moni muu. Minulla on myös synestesia, eli sanoilla, kirjaimilla, numeroilla ja äänillä on mielessäni värit. Maanantai sininen, tiistai vaaleanpunainen, keskiviikko keltainen jne.
Lapsena ahdistuin liikenteen melusta niin, että sain voimakkaita jännitysoireita keskustan kauppareissuilla. Aikuisena pillahdin itkuun Prismassa, kun paikalle ilmestyi äkkiarvaamatta sambakulkue :D Minun on edelleen vaikea hallita tunteenpurkauksia sellaisissa tilanteissa, joissa yhtäkkiä koen aistejani kuormittavia asioita. Toki olen lähes 60 ikävuoteni aikana jo karaistunutkin.
Nuorena mt-toimiston psykologi teetti testejä ja totesi lopulta, että elämänkokemus on ainoa lääke, mikä minun tapauksessani tuo helpotuksen ajoittaisiin ahdistuneisuuskohtauksiin, ja näin se on.
Samanlaisia herkkiä reaktioita on ollut minullakin eri ikäkausina ja eri ärsykkeisiin, ei tosin ole tehty mitään EEG-tutkimuksia. En kuitenkaan ole erityisherkkä. Synestesian ymmärrän myös tavallaan kokemuksesta. Mutta erityisherkkyys on huuhaadiagnoosi, joka voisi kuvata ihan ketä vaan mutta ei oikeastaan kuvaa ketään.
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vaan synnynnäinen persoonallisuuspiirre. Koirillakin on havaittu samanlaista, eli jotkut osa koirista on erityisen herkkiä ärsykkeille. Tieteellinen termi erityisherkkyydelle on "sensory processing sensitivity".
Ei ole persoonallisuuspiirre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Minulla se ilmenee niin että olen toisaalta kauhean herkkä mutta myös todella vahva! Itken ja romahtelen, kun on niin kuormittavaa tämä elämä, mutta sitten vahvistun ja lopetan itkun, hyvä minä! Koen aistiärsykkeet vahvemmin kuin Liisa, joka onkin ihan tolo, lällätilää! Olen myös hyvin empaattinen ja osaan lukea toisen tunnetiloja. Nytkin minusta tuntuu, että Liisalla on paha mieli, miten se nyt sillä tavalla?
No sinä et ole herkkyyttä nähnytkään, kiusaaja kylläkin olet. Sori, ei mee läpi.
Kuinka kehtaat! Nyyh, en toivu tästä ikinä. Senkin senkin... Nyt romahdan.
En romahtanutkaan, sillä sain niin intensiivisen aistimuksen elämänvoimasta, ettei kukaan ikinä missään milloinkaan ole saanut niin erityisen eritystä aistimusta! Oiiiiiii!
Jankkaa mitä jankkaat, me erityisherkät ymmärrämme miksi sinulla on niin paha olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät, kertokaa miten teillä ilmenee erityisherkkyys?
Minulla se ilmenee niin että olen toisaalta kauhean herkkä mutta myös todella vahva! Itken ja romahtelen, kun on niin kuormittavaa tämä elämä, mutta sitten vahvistun ja lopetan itkun, hyvä minä! Koen aistiärsykkeet vahvemmin kuin Liisa, joka onkin ihan tolo, lällätilää! Olen myös hyvin empaattinen ja osaan lukea toisen tunnetiloja. Nytkin minusta tuntuu, että Liisalla on paha mieli, miten se nyt sillä tavalla?
No sinä et ole herkkyyttä nähnytkään, kiusaaja kylläkin olet. Sori, ei mee läpi.
Kuinka kehtaat! Nyyh, en toivu tästä ikinä. Senkin senkin... Nyt romahdan.
En romahtanutkaan, sillä sain niin intensiivisen aistimuksen elämänvoimasta, ettei kukaan ikinä missään milloinkaan ole saanut niin erityisen eritystä aistimusta! Oiiiiiii!
Jankkaa mitä jankkaat, me erityisherkät ymmärrämme miksi sinulla on niin paha olo.
Olinko huomaavinani piikin ihanassa erityisempatiassa? Miten se on niin perusinhimillisen alhaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
Mutta miehelläsi on aina voinut olla jokin muu ärsyke, joka on ollut hänelle sama kuin sinulle vaatteiden materiaali. Hän voi olla tuolla määritelmällä erityisherkkä jonkin muun asian suhteen. Tai hänelle voi kehittyä sellainen myöhemmin.
Vedät mutkat suoriksi. Erityisherkkyys on SYNTYMÄSSÄ JO OLLUT OMINAISUUS, se
ei kehity myöhemmin. Voi olla, että ihminen on aina ihmetellyt näitä ominaisuuksiaan, mutta ei ole tiennyt kyseessä olevan erityisherkkyys.Ei ole. Syntymässä saatua erityisherkkyyttä ei ole olemassa. On vain herkkyys, joka ilmenee eri tavoilla ja eritasoisena eri tilanteissa.
Oletko sinä näitä, joiden mielestä myöskään älykkyys ei ole synnynnäistä, vaan kaikista voi tulla yhtä älykkäitä "ympäristön vaikutuksesta". Totta kai hermojärjestelmän suuri herkkyys on synnynnäinen ominaisuus, sitä esiintyy myös eläimillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa. [/quote
Itse erityisherkkänä sain myös erityisherkän lapsen. Monia asioita, joissa herkkyys näkyy: ei ollut suuna päänä, mieluummin tarkkaili, oppi jo 7 kk:n iässä puhumaan joitakin sanoja ( todistetusti neuvolassa puhui, tallennettu myös puhetta), vaati säännöllisyyttä ja turvallisuutta, myöhemmin jo koululaisena oli tunnollinen, teininä luotettava, rauhallinen ja kypsä ikäisekseen. Erityisherkkänä on ollut helppo kannustaa ja tsempata lasta, koska yhteys välillämme on hyvä ja turvallinen, osaan suhtautua oikein kuitenkaan olematta ns. helikopterivanhempi.Joo, mullakin oppi tosi aikaisin puhumaan ja neuvolassa aina sanottiin, että reilusti edellä kielellisesti. Ja myös sellainen tietynlainen tarkkailu ja asioiden aistiminen on ollut havaittavissa hänellä. MUkava kuulla, että sinun lapsestasi on tullut teininäkin rauhallinen ym!
Tungen nyt lusikkani soppaan eli koska teillä on ollut hyviä kokemuksia erityisherkkyyden kanssa, osaisitte varmaan neuvoa ketjun aloittajaa, miten hän oppisi hyväksymään erityisherkkyytensä. Nythän aloittaja itkee öisin erilaisuuttaan, mutta teillä kahdella ainakin tuntuu olleen kyky kääntää erityisherkkyytenne voimavaraksi. Mä en ole eritysherkkä vaan ainoastaan introvertti, joten en osaa antaa aloittajalle mitään järkeviä neuvoja. Osaan vain antaa neuvoja, jos uupuu muiden ihmisten seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut kahlata läpi ketjua, mutta yritän kirjoittaa joitakin omia kokemuksia asiasta:
Minulle on nelivuotiaana 70 -luvulla tehty EEG -tutkimus, koska olin aivan yks kaks alkanut vimmatusti räpytellä silmiäni. Siihen aikaan ei puhuttu erityisherkkyydestä, mutta lausunnossa on maininta 'ärsykkeisiin erittäin herkästi reagoiva lapsi.' Oikeastaan tuo määritelmä kuvaa omaa tilannettani osuvasti; reagoin musiikkiin, ääniin, kuvataiteeseen, ympäristöön ja tuoksuihin ymmärtääkseni vahvemmin ja ehkä kokonaisvaltaisemmin, kuin moni muu. Minulla on myös synestesia, eli sanoilla, kirjaimilla, numeroilla ja äänillä on mielessäni värit. Maanantai sininen, tiistai vaaleanpunainen, keskiviikko keltainen jne.
Lapsena ahdistuin liikenteen melusta niin, että sain voimakkaita jännitysoireita keskustan kauppareissuilla. Aikuisena pillahdin itkuun Prismassa, kun paikalle ilmestyi äkkiarvaamatta sambakulkue :D Minun on edelleen vaikea hallita tunteenpurkauksia sellaisissa tilanteissa, joissa yhtäkkiä koen aistejani kuormittavia asioita. Toki olen lähes 60 ikävuoteni aikana jo karaistunutkin.
Nuorena mt-toimiston psykologi teetti testejä ja totesi lopulta, että elämänkokemus on ainoa lääke, mikä minun tapauksessani tuo helpotuksen ajoittaisiin ahdistuneisuuskohtauksiin, ja näin se on.
Samanlaisia herkkiä reaktioita on ollut minullakin eri ikäkausina ja eri ärsykkeisiin, ei tosin ole tehty mitään EEG-tutkimuksia. En kuitenkaan ole erityisherkkä. Synestesian ymmärrän myös tavallaan kokemuksesta. Mutta erityisherkkyys on huuhaadiagnoosi, joka voisi kuvata ihan ketä vaan mutta ei oikeastaan kuvaa ketään.
Erityisherkkyys ei ole diagnoosi, vaan synnynnäinen persoonallisuuspiirre. Koirillakin on havaittu samanlaista, eli jotkut osa koirista on erityisen herkkiä ärsykkeille. Tieteellinen termi erityisherkkyydelle on "sensory processing sensitivity".
Ei ole persoonallisuuspiirre.
No jos semantiikan tasolle mennään, niin synnynnäinen ominaisuus olisi ehkä parempi ilmaus. Sitä esiintyy myös eläimillä.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ap:lle kuuluu?