Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erityisherkät/sensitiiviset, kuinka kestätte elämää?
Itselläni ei onnistu oikein mikään ja tälläkin hetkellä tilanne se, että en itketyn ja valvotun yön jälkeen (syyt itkuun liittyy juurikin siihen, etten ole normaali enkä siksi ole ikinä kuulunut joukkoon vaikka haluaisin olla vain yksi muista ja samanlainen kuin muutkin) kestä oikein mitään ääniä, saan sätkyjä jos en saa olla rauhassa jne.
Olen aika nuori vielä ja varmaan monet konstit käyttämättä, mutta löytyykö täältä muita sensitiivisiä jotka olisivat oppineet toimimaan yhteiskunnassa näistä aika rasittavista piirteistä huolimatta?
Ja helpottaako tällaiset piirteet iän myötä, vai paheneeko? Tai pysyy samana?
Olisi niin ihanaa olla kuten muut, ns. normaali.
On hyvin raskasta ja yksinäistä olla tällainen.
Kommentit (899)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Miten voit verrata omaa kokemustasi tuulesta toisen kokemukseen, ja heittää noin varmana johtopäätöksenä, että sinun kokemuksesi on intensiivisempi kuin sen toisen? Päteekö tämä aivan kaikkeen, muuhunkin kuin tuuleen? Muuhunkin kuin luontoon? Seksiin? Kokemukseen auton moottorista? Ruoka-aistimukseen - ja kaikkiin ruokalajeihin, kaikkiin makuihin? Humalan tunteeseen? Oletko erityisherkkänä siis kaikkien kuvitetavissa olevien aistimuksien intensiivisin kokija? Onpa tylsää olla ei-erityisherkkä, indeed.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1800-luvulla oli hysterian käsite. Se osoitettiin epätieteelliseksi. Nyt ollaan palattu samaan, mutta sitä kutsutaan erityisherkkyydeksi. Haloo ihmiset, herätkää. Tämä on aivan sama ilmiö.
Ei ole. Esim. Neuroottisuus on yksi persoonallisuuspiirre, mutta se ei ole sama asia kuin erityisherkkyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkän kanssa eläminen onkin sitten oma juttunsa.
Yksi iso ero on se, että erityisherkkä ei pääse erityisherkkyydestään eroon, mutta erityisherkän kanssa elävällä on vapaus lähteä.
Näitä ei välttämättä nuorena heti tajua. Seutusteluaikana voidaan feikata ja yrittää esittää muuta. En ollut aikaan edes ikinä kuullut moisesta. Luulin, että eukko on hieman hankala perusluonne.
Joo-o, jos tähän laittaisi litanian eri asioista, mihin tuo em ongelma vaikuttaa niin aikas monta ranskalaista viivaa tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistit hyvin harvoin myöntävät narsismiaan, tarvitaan todella taitavaa terapeuttia tms. Usein silloinkin puhuvat hänet ympäri.
Erityisherkkyyttä voi olla vaikea diagnosoida, sekoittamatta sitä johonkin psyk.diagnoosiin. En tiedä kuuluuko se edes ns viralliseen diagnoosiluokitukseen. Ominaisuus kuten ujous tai introverttiys ovat sellaisia, että ihminen pystyy kyllä itsekin ne itselleen "diagnosoimaan". Herkkyyden tuntee, ja se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Ei se silti välttämättä vaadi ammattilaisen diagnooseja, sen kanssa voi oppia elämään hyvin itsekin ymmärtämällä itseään ja itseään suhteessa muihin paremmin.
Ei ole tautiluokituksessa. Sensijaan siellä on monia, jotka itsensä erityisherkäksi luokittelulla todennäköisesti on.
Joka tapauksessa kannattaa miettiä miksi tällaisen leiman haluaa antaa itselleen. Mitä sillä tavoittelee. Luvan olla ikävä ihminen? Saada erityiskohtelua?
Siis, jos koen itseni erityisherkäksi ja olen tästä keskustellut muutaman lähipiiriin kuuluvan ihmisen kanssa, ei tarkoita, että minut on leimattu joksikin. Hyvä ystäväni alkoi lukemaan aiheesta, sillä halusi ymmärtää paremmin minua. Ja olen myös häntä ymmärtänyt ja kysellyt miten hän kokee asiat, koska ei koe olevansa herkkä. Mitään erityiskohtelua en ole saanut, lapsena kylmää kyytiä ja tuntui ettei minua ymmärretä, oliko se minun vika lapsena, että koin maailman niin? Olen oppinut enemmänkin selviytymään, kuin pyytämään apua. Se on ehkä ongelma.
Voisiko olla, että olet vieläkin vereslihalla lapsuuden kylmästä kohtelusta, etkä mikään erityisherkkä?
Sanoisin, että molempia. Olen ollut pienestä asti herkkä, mutta kova kasvuympäristö on pakottanut sitä osittain peittämään. Miksi on siis niin vaikeaa ymmärtää, että osa ihmisistä on herkempiä? Jos en olisi ollut niin herkkä, en olisi ehkä kokenut asioita samalla tavalla.
Ei ole vaikea ymmärtää. Mutta itse kritisoin erityisherkkä-määritelmää ja leimaa. Itse sanoisin että se herkkyys vaihtelee eri ihmisillä janalla eri elämänvaiheissa ja erilaisten kokemusten jälkeen, tai eri tilanteissa. Joskus se, jota eräs erityisherkkä tuolla moitti tunteettomaksi anturaksi tms. , voikin vuoden päästä olla tilanteessa, jos hän on herkillä paljon suuremmassa määrin, kuin nyt itsensä ertyisherkäksi määritellyt.
Se on liian laaja, liian epäselvä ja liian leimaava käsite niin hyvässä kuin pahassa. On vaarallista, että jotkut itsestään epävarmat ripustautuvat siihen, ja alkavat kuvitella olevansa ”superaistijoita” - toisin kuin naapurin tollo, joka nyt ei tunne yhtään mitään. Tässäkin ketjussa on tullut tämä asenne hyvin monelta kirjoittajalta esiin.
Itse olen ainakin kokenut nimenomaan lapsesta asti tähän aikuisuuteen olevani erityisherkkä. Se ei ole ominaisuus, joka vain yhtäkkiä katoaa, sen kanssa voi toki oppia elämään ns normaalisti.
Sinun traumasi alkoikin lapsena. Liitän tähän vahvasti tämän traumateorian.
Varsinaiset traumat eivät alkaneet pienenä lapsena kylläkään, vaan tulivat elämään vasta myöhemmin. Mutta kiitos toki tästä etädiagnoosista. Olen silti erityisherkkä. Voin olla traumoja kantava, mutta se ei poista herkkyyttä, joka on siis hermostollinen ominaisuus, joka voi olla jo syntyessä.
No, olkoon tuo sinun uskontosi. Uskovaisen kanssa onkin vähän turhaa väitellä. Tieteeseen tuo käsityksesi ei perustu.
Luulen, että kun tutkit maailmaa ja itseäsi vielä muutaman vuoden, ja elät uteliaasti ja avoimin mielin, pääset vielä joskus irti tuosta erityisherkkyys-karsinastasi. Kaikkea hyvää sinulle, arvostathan myös läheistesi herkkiä tunteita.
Itseasiassa olen monen läheiseni luottohenkilö ja kuuntelija ollut, arvostan ihmisiä, ihan kaikenlaisia. Tieteellistä näyttöä asiasta löytyy, jos vähän viitsii perehtyä. Erityisherkkyyttä en juuri arjessa pohdi, koska elämäni on jo rauhallista ja seesteistä. Uskovainen en myöskään koe olevani, vaikka hauska vertaus sinäänsä. Ei tarvitsisi väitellä, jos sinä katsoisit maailmaan ja ihmisiä uteliaan ja avoimen ymmärtävästi, sen sijaan että laittaisit traumadiagnooseja herkäksi itsensä kokeville. Toivon kaikkea hyvää myös sinulle.
Juuri näin. Näiden ketjun dissaajien kommentit kertovat karua kieltä siitä, kuinka ymmärtämättömiä ja tietämättömiä ihmisiä tässäkin maassa asuu. Ei olekaan ihme, että monet muut erilaiset ihmiset, kuten liikuntavammaiset, kuurot, sokeat, vanhukset ym. joutuvat liian usein altavastaajiksi näiden ”jyrien” alle tässä yhteiskunnassa, työpaikoilla, kouluissa, harrastepiireissä jne.
Anteeksi, mutta ainakin itse olen keskustellut asioista asioina, ja aivan rauhallisesti, kuitenkin kyseenalaistaen ja kysymyksiä herätellen. Kyllä enemmän olen kokenut persoonaan menevää hyökkäystä ja ”jyryyttämistä” näiden erityisherkkien taholta. Suoranaista haistatteluakinnon tässä ketjussa ollut.
Mutta ei kai meidän muiden tunteilla niin väliä, kun emmehän me ole herkkiä, joiden tunteita pitää suojata. Anteeksi, en voinut vastustaa kiusausta😘 En oikeasti tahdo pahaa. En vain tosiaankaan usko tähän erityisherkkyys-konstruktioon.
Ole sitten uskomatta, astu taka vasemmalle ja ota ko. asiasta selvää, jos kiinnostaa. Ei minuakaan kiinnosta väitellä siitä olenko vai enkö erityisherkkä. Siinä ei ole mitään väiteltävää, koska se on ominaisuuteni jonka olen syntymässä saanut.
No siis jos olisit lukenut viestini, olisit huomannut että olen jo ottanut selvää ja edelleen otan. Sinä pidät itseäsi erityisherkkänä ja minä en pidä sinua erityisherkkänä, koska kiellän käsitteen tieteellisyyden. Kumpikin meistä näkee asian oman todellisuutensa kautta. Minä voin perustella asian ulkopuoliselle tietyllä tavalla, ja sinä tietyllä tavalla. Kummankaan meistä esittämä konstruktio ei välttämättä ole oikea, mutta kumpikin voi kokea, että oma on se paremmin perusteltu. Eli sinä olet minusta väärässä ja minä sinusta, totuus voi olla jotain, mitä kumpikaan meistä ei vielä ole saavuttanut. Itse toki valistuneesti arvelen, että oma näkemykseni on sitä lähempänä.
Missä kohtaa ap sanoi, että hänellä on ajanhallinnan vaikeuksia? Jos valvoo yön itkien, niin eikö se ole ahdistusta eikä ajankäytön ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1800-luvulla oli hysterian käsite. Se osoitettiin epätieteelliseksi. Nyt ollaan palattu samaan, mutta sitä kutsutaan erityisherkkyydeksi. Haloo ihmiset, herätkää. Tämä on aivan sama ilmiö.
Ei ole. Esim. Neuroottisuus on yksi persoonallisuuspiirre, mutta se ei ole sama asia kuin erityisherkkyys.
No hysteria ja neuroottisuus eivät ole yksi yhteen. Kyllä aivan samantyyppisestä käsitteestä ja ilmiöstä on hysteriassa ja erityisherkkyydessä kysymys. Sitä on vaan päivitetty nykyaikaan.
Ensimmäisenä aloittajan varmaan kannattaa opetella hyväksymään erilaisuutensa. Niin muutkin, jotka ovat jollain tavalla erilaisia, joutuvat tekemään. Jos jotain asiaa ei voi itsessään muuttaa, on hyväksyttävä se asia. Sen jälkeen on mietittävä, mihin pystyy ja mihin ei. Ja alettava tehdä asioita, joita pystyy erilaisuudestaan huolimatta tekemään. On ihan mahdollista, että öiset itkut omasta erilaisuudesta menee vielä nuoruuden piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.
Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä mietteitä herännyt ketjun kommenteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
Mutta miehelläsi on aina voinut olla jokin muu ärsyke, joka on ollut hänelle sama kuin sinulle vaatteiden materiaali. Hän voi olla tuolla määritelmällä erityisherkkä jonkin muun asian suhteen. Tai hänelle voi kehittyä sellainen myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
Mutta miehelläsi on aina voinut olla jokin muu ärsyke, joka on ollut hänelle sama kuin sinulle vaatteiden materiaali. Hän voi olla tuolla määritelmällä erityisherkkä jonkin muun asian suhteen. Tai hänelle voi kehittyä sellainen myöhemmin.
Tai sitten toisaalta hän on voinut olla herkkä vaatteille, mutta hänen resilienssinsä on vahvistunut sietämään ärsykkettä jo niin varhaisessa vaiheessa, ettei hän muista sitä.
Silloin kyse on sietokyvyn aikaisemmasta kehittymisestä, vaikka hermosto periaatteessa reagoisi yhtä vahvasti tiettyyn ärsykkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa.
Usko pois, se ei tee siitä totuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
Mutta miehelläsi on aina voinut olla jokin muu ärsyke, joka on ollut hänelle sama kuin sinulle vaatteiden materiaali. Hän voi olla tuolla määritelmällä erityisherkkä jonkin muun asian suhteen. Tai hänelle voi kehittyä sellainen myöhemmin.
Vedät mutkat suoriksi. Erityisherkkyys on SYNTYMÄSSÄ JO OLLUT OMINAISUUS, se
ei kehity myöhemmin. Voi olla, että ihminen on aina ihmetellyt näitä ominaisuuksiaan, mutta ei ole tiennyt kyseessä olevan erityisherkkyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
Mutta miehelläsi on aina voinut olla jokin muu ärsyke, joka on ollut hänelle sama kuin sinulle vaatteiden materiaali. Hän voi olla tuolla määritelmällä erityisherkkä jonkin muun asian suhteen. Tai hänelle voi kehittyä sellainen myöhemmin.
Vedät mutkat suoriksi. Erityisherkkyys on SYNTYMÄSSÄ JO OLLUT OMINAISUUS, se
ei kehity myöhemmin. Voi olla, että ihminen on aina ihmetellyt näitä ominaisuuksiaan, mutta ei ole tiennyt kyseessä olevan erityisherkkyys.
Ei ole. Syntymässä saatua erityisherkkyyttä ei ole olemassa. On vain herkkyys, joka ilmenee eri tavoilla ja eritasoisena eri tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa. [/quote
Itse erityisherkkänä sain myös erityisherkän lapsen. Monia asioita, joissa herkkyys näkyy: ei ollut suuna päänä, mieluummin tarkkaili, oppi jo 7 kk:n iässä puhumaan joitakin sanoja ( todistetusti neuvolassa puhui, tallennettu myös puhetta), vaati säännöllisyyttä ja turvallisuutta, myöhemmin jo koululaisena oli tunnollinen, teininä luotettava, rauhallinen ja kypsä ikäisekseen. Erityisherkkänä on ollut helppo kannustaa ja tsempata lasta, koska yhteys välillämme on hyvä ja turvallinen, osaan suhtautua oikein kuitenkaan olematta ns. helikopterivanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös erityisherkkä..Aistini kuormittuvat helposti. Stressaannun helposti, teen työni silti kunnolla ja keskittyen. Olen yliopiston käynyt HTM ja olin määräaikaisena tässä hetki takaisin toimistotyössä 8-16, työpäivien jälkeen olin niin väsynyt, että saatoin useamman kerran viikossa nukkua päiväunet, joita jotkut kollegat ihmettelivät. Työajaksi sopisi 6 tuntia päivä ja mieluiten työ, jossa mahdollisuus omaan nurkkaukseen ja ihmisiä joku 10 henkeä. Huomaan kaiken..aistin ilmapiirin huoneessa ja toisten mielialat helposti vaikuttavat minuun jos en kiinnitä tähän huomiota ja laita rajoja. Minkä teet? Elämässä on pärjättävä vaan, maailma on kova nykyisin. Erityisherkissä ei ole mitään vikaan, normaaleita ollaan, mutta erilaisella hermojärjestelmällä. Kuka määrittelee "normaalin" edes..jokaisessa ihmisessä on "vikoja".
Se, mitä itse voi tehdä on oppia tuntemaan omat tarpeet..lepo, asiat jotka tuovat sulle iloa ja joissa lataannut. Vältä ruuhkaisia paikkoja jos mahdollista ja anna itsellesi aikaa. Kiireen jälkeen palaudu. Jotkut ovat "hengenheimolaisia" tässä asiassa kanssasi ja eiköhän muutama hyvä ystävä ymmärrä justiinsa sua. Erityisherkkänä olen pärjännyt silti erilaisissa kouluissa ja työpaikoissa, vaikka koen kaiken varmasti raskaampana ja voimakkaampana kuin moni muu "normaalihermoistoinen". Toisaalta myös intensiivisempänä: luonnon, tunteet jne..ihastumisen.
En kaipaa juuri toisia ihmisiä ja ärsyynnyn väkijoukoista. Ajattelen syvällisesti ja haluan käyttää aikani merkityksellisiin ihmissuhteisiin, eikä turhiin pintapuolisiin kontakteihin.
Erityisherkkyys ON normaalia sekin.
Kommentit: olet niin ujo/herkkä eivät auta. Se on meidän kokemuksemme ja oikeutemme, ihan kuten normaalit ihmiset voivat tehdä enemän kuormittavia asioita, jos haluavat ja näin kykenevät. Minusta nk.erityisherkkyydestä pitäisi siitäkin tehdä osa "normaalia".
Samoin, kuin olisit itsestäni kirjoittanut! Olen myös korkeakoulutettu, pari yliopistotutkintoa takana, monenlaisissa työpaikoissa hyvin pärjännyt, kun olen oppinut laittamaan rajani.
Erityisherkkänä esim. kauppakeskukset kuormittavat metelillään, väreillään ym. niin, että kotiin tultuani makaan loppuillan rättiväsyneenä. Luonnossa taas voisin olla päivätolkulla, rauhoittavaa ja inspiroivaa samalla😊
Ap, kysyit voiko erityisherkkyyden kanssa oppia elämään, niin vastaan kyllä!
Muistat vain reilusti laittaa rajat tekemiselle, osallistumiselle, empatiallesi. Riität sellaisena kuin olet, ja jos et jollekin riitä, se ei ole sinun ongelmasi, vaan esim. työolosuhteiden joustamattomuus/organisointi.
Ihmissuhteissa kohtuuden rajoissa eläminen on oikein, ja sellaisia ihmisiä on todellisuudessa paljon, jotka erityisherkkyyden tunnustaessaan esim. työpaikoilla, osaavat nykyisin myös sopivat olosuhteet organisoida. Erityisherkkyys on myös muuttuva/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta.Olin tässä viestissä melkein samaa mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Minä muotoilisin sen kuitenkin vähän toisin eli näin:
Jokaisesta ihmisestä löytyvä ja eri tavoin eri aikoina ja eri tilanteissa ilmenevä herkkyys on muuttuva/ kehittyvä/ kehitettävissä oleva ominaisuus, kun tieto ja sietokyky/ toleranssi kehittyy elämän aikana, nuoruudesta aikuisuuteen, kohti vanhuutta. Eli ei ole erityisherkkyyttä, on vain herkkyden erilaista ilmenemistä eri ikäkausina, elämänvaiheissa, kokemuksissa ja erilaisilla elämänpoluilla.
En allekirjoita viimeistä lausetta. Esimerkkinä monista: olen vauvaikäisestä lähtien tähän hetkeen saakka ollut herkkä vaatteiden ominaisuuksille, eli materiaalit kutittavat, pesulaput ym. on aina pitänyt poistaa jne. Juttu, jota mieheni ei aluksi ymmärtänyt, koska häntä ei paitojen niskalaput ym. haittaa mitenkään. Mm. tämä erityisherkkyyteni ei ole muuttunut miksikään elämäni aikana, kuten ei moni muukaan.
jep, mulla syntyi ihan rauhallinen täydellinen lapsi, jolla ollut vauvasta asti tätä herkkyyttä materiaaleille, lämpötiloille, kosketukselle yms. On ollut myös hyvin tarkkaavainen ja tarkka, että asiat menevät täysin tietyllä rytmillä, nukkumiset ja muut. Pelästyi esim oven avaamisääniä ym normaaliarjen ääniä. Muutoin täysin normaali lapsi ja hyvin kehittynyt, pientä motorista varovaisuutta. Uskon, että tietynlainen herkkyys voi olla vauvasta asti havaittavissa. [/quote
Itse erityisherkkänä sain myös erityisherkän lapsen. Monia asioita, joissa herkkyys näkyy: ei ollut suuna päänä, mieluummin tarkkaili, oppi jo 7 kk:n iässä puhumaan joitakin sanoja ( todistetusti neuvolassa puhui, tallennettu myös puhetta), vaati säännöllisyyttä ja turvallisuutta, myöhemmin jo koululaisena oli tunnollinen, teininä luotettava, rauhallinen ja kypsä ikäisekseen. Erityisherkkänä on ollut helppo kannustaa ja tsempata lasta, koska yhteys välillämme on hyvä ja turvallinen, osaan suhtautua oikein kuitenkaan olematta ns. helikopterivanhempi.Joo, mullakin oppi tosi aikaisin puhumaan ja neuvolassa aina sanottiin, että reilusti edellä kielellisesti. Ja myös sellainen tietynlainen tarkkailu ja asioiden aistiminen on ollut havaittavissa hänellä. MUkava kuulla, että sinun lapsestasi on tullut teininäkin rauhallinen ym!
Alue: Aihe vapaa
Krishnamurti sanoi jotenkin näin: "ei ole epätervettä olla sopeutumatta sairaaseen yhteiskuntaan."
Se, että on ns. erityisherkkä saattaa ollakin aidointa ihmisyyttä. Meitä ei luotu maailmaan suorittamaan ja kuluttamaan ja lopulta luopumaan elämästä tyhjin käsin kaikista haalimistamme rikkauksista huolimatta.
Meidät luotiin elämään onnellista ja aitoa elämää, löytämään elämän kauneus ja suuruus, kasvamaan ihmisinä, kasvamaan henkisyyteen.
Jokainen on oma yksilöllisyytensä, ei ole toista kaltaistasi. Tule siis siksi kuka olet. Kukoista!