Aloitin lukion jälkeen jo kuudennen koulutuksen ja kävi ilmi etten yhtään tykkää tästäkään :(
Olen aiemmin aloittanut jo viisi eri koulua ja yhden tein valmiiksi, muut ovat jääneet kesken kun ei vaan riittänyt motivaatio ja tuntui että suorastaan inhoan koko hommaa. Nyt aloitin intoa puhkuen taas yhden koulutuksen, ja tuntuu etten ole oppinut siellä mitään, motivaatio hakea alan kesätöitä on pyöreä nolla, ja koko opiskelu kiinnostaa vähemmän kuin kilo kakkaa. Aina niin luulen olevani innostunut jostain, ja kun aloitan niin 3-6 kk myöhemmin inhoan koko alaa enemmän kun mitään muuta.
MITEN ihmiset löytävät sen alan josta tykkäävät tai edes SIETÄVÄT? Ja mitähän minun nyt kannataisi tehdä. Käydä koulu vaan hammasta purren loppuun ja katsoa pääsenkö töihin, vai etsiä taas joku uusi koulutus?
Kommentit (53)
Hae eläkkeelle. Olet todennäköisesti masentunut.
Niin. Kun se nyt on vaan niin, että aina ei voi olla vaan kivaa ja hauskaa. Joskus täytyy tehdä asioita, jotka ei aina niin kiinnostaisi. Aikuisuudeksi sitä kutsutaan.
Kaikki myötätuntoni sinulle! Pelkään, että minusta tulee samanlainen. Aloitin syksyllä ensimmäistä kertaa opinnot lukion jälkeen (yksi välivuosi oli välissä) ja minustakin tuntuu, että vihaan tätä alaa.
Voi tosiaan olla, että olet masentunut, silloin ei välttämättä saa otetta mistään opinnoista. Jospa juttelisit ammattilaisen kanssa. Parempivointisena opiskelu voi tuntua taas paljon paremmalta.
Yleensä ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, että muiden jutut vaikuttaa aina kivemmilta kuin omat. Sinne aidan toiselle puolelle loikkaaminen ei auta, vaan se ruoho muuttuu nopeasti keltaiseksi.
Mene työpsykologille ja yritä selvittää mikä olisi sulle sopiva ala. Ehkä ei kannata keskittyä niin siihen onko opiskelu mukavaa vaan siihen miltä se työ tuntuisi. Voithan myös hakea esim. Jotain työseteliä että pääsisit tutustumaan johonkin kiinnostavaan alaan ennen kuin aloitat opiskelut. Oon myös ollut aika samanlainen, mutta löysin lopulta oman alan. Tosin tämän ohella kiinnostaa vähän muutkin jutut mutta ainakin opiskelu on ollut tosi mukavaa ja pääsen valmistuttuani työskentelemään kiinnostavien asioiden parissa.
Opiskelen itse alaa, joka ei kiinnosta tippaakaan. Ei se minua haittaa. Opiskelen, jotta voisin saada töitä, ostaa oman talon ja tehdä kivoja asioita tienaamallani rahalla. Luotan, että löydän työpaikan jossa oleminen ei ole mitään kidutusta. Olisin halunnut lääkäriksi, mutta äly ei riitä läpäisemään pääsykoetta.
Luulen että aika harva tekee työtä, johon löytyy intohimoa. Jotakin vaan pitää tehdä jotta voi nauttia elämästä, ainakin jos siihen elämästä nauttimiseen liittyy hyvät tulot. Ehkä sinun kannattaisi muuttaa elämänkatsomustasi.
Eikö aika monella alalla ensimmäiset vuosi tai kaksi ole ns. perusopintoja, ne ”oman alan” opinnot alkavat toden teolla vasta tämän jälkeen. Jos olet aluksi ollut aidosti alasta kiinnostunut niin yritä jaksaa vähän aikaa vielä, eiköhän ne mielenkiintoisemmatkin kurssit sieltä tule vastaan. Ei kai kirjaakaan jätetä kesken vain siksi, että ensimmäiset sata sivua ovat tylsiä.
Nykyään ehkä markkinoidaan nuorille työelämää liikaa sellaisena että se on jotain aivan ihanaa missä pääsee toteuttamaan itseään ja unelmiaan. Ennen on ymmärretty että duuni on duunia. Nykyään on käsittämättömät odotukset että työn pitäisi olla huippukivaa ja ihanaa, muuten ei kannata muuta kuin jäädä kotiin makaamaan Kelan tuilla.
Toi näyttää CVssä aika vakuuttavalta ja varsinkin työhaastattelussa. Jos motivaatio ei riitä opiskeluun, miksi se riittäisi työntekoon?
Mene ammatinvalinnanihjaukseen työkkäriin. Tai opiskeke avoimessa yliopistossa, saat paremman käsityksen alasta, ennekuin haet mahdollisesti varsinaiseksi opiskelijaksi.
Onko sinua koskaan testattu mm. keskittymisongelmien vuoksi? Jos ei, voisi löytyä jokin selittävä piirre, miksi et kykene keskittymään/ kiinnostumaan opiskelusta.
Mene välillä töihin, vaikka johonkin hanttihommiin kunnes keksit mikä kiinnostaa. Turhaa mennä opiskelemaan jos ei ole mitään käsitystä siitä, mitä haluaa tehdä. Työnteko, ihan mikä tahansa työ, näyttää paremmalta CV:ssä kuin kesken jääneet tutkinnot.
Hemmotellut kakarat kitisevät, kun elämä ei olekaan aina kivaa ja ihanaa. Että pistää vihaksi tuollainen asenne. Sitten loisitaan tuilla, kun "ei ole motivaatiota". Koivuniemen herraa pitäisi tuollaisille näyttää.
Tuet pois niin johan alkaa motivaatio löytyä.
Joo, nyt te kaikki lätisette siitä miten pitäisi vaan opiskella eikä työnteon tarvitse olla kivaa. Sit jos tekee aloituksen esim "Kannattaako opiskella alalle x?" niin tulee täyteen pelkkiä kommentteja että ei kannata, ihan hirveää kuraa jne. Ja oli ala mikä tahansa niin sellaisia kommentteja tulee.
En mäkään koulun käymisestä tykännyt, mutta työ on ihan ok. Ei työkään ole sellaista, josta nautin ja jota tekisin, vaikka saisin lottovoiton. Yksinkertaisesti on tehtävä jotain työtä, jotta saa maksettua elämisen, säästettyä rahaa ja tavoiteltua unelmia. Harvemmin työnteko on hauskaa. Mutta aikuisena on tehtävä myös vähemmän hauskoja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Joo, nyt te kaikki lätisette siitä miten pitäisi vaan opiskella eikä työnteon tarvitse olla kivaa. Sit jos tekee aloituksen esim "Kannattaako opiskella alalle x?" niin tulee täyteen pelkkiä kommentteja että ei kannata, ihan hirveää kuraa jne. Ja oli ala mikä tahansa niin sellaisia kommentteja tulee.
No kaikki nyt vaan ei tykkää kaikista töistä. Eikä sellaista työtä olekaan, joka olisi aina kivaa ja ihquu.
Vierailija kirjoitti:
Joo, nyt te kaikki lätisette siitä miten pitäisi vaan opiskella eikä työnteon tarvitse olla kivaa. Sit jos tekee aloituksen esim "Kannattaako opiskella alalle x?" niin tulee täyteen pelkkiä kommentteja että ei kannata, ihan hirveää kuraa jne. Ja oli ala mikä tahansa niin sellaisia kommentteja tulee.
Av:lla nyt saa tuollaisia vastauksia, vaikka kysyisi mitä. Ei niitä kannata tosissaan ottaa.
Itsetuntemuksen kehittäminen varmaan a ja o. Osaatko jo jotain valmiiksi? Minkä asioiden parissa vietät aikaa noin muuten? Näyttötutkinnot myös jees, jos osaamista jo valmiiksi. Tai yliopistoon? Tuo lisää mahdollisuuksia, jos olet lukutyyppiä.