Lue keskustelun säännöt.
Vihaan työtäni, vihaan vihaan. Ei ulospääsyä.
Keskiluokkaista unelmaa?
20.04.2021 |
Olen niin lopen uupunut työhöni. Asiantuntijatason työ ns omalla alalla, sisäsiistiä hommaa josta voi olla vaikea ymmärtää että on aivan totaalisen poikki ja niin vttuuntunut että ei vaan jaksa. Kaikki jaksamiseni menee tähän, aivan joka ikinen jaksamisen hiven. Joka ikinen päivä on buukattu loputtomilla palavereilla ilman taukoa, joissa saa tosissaan tehdä aivotyötä, naks vaan aivot seuraavaan projektiin, tulet kaksi minuuttia myöhässä kun oli pakko juosta palaverien välissä vessaan, ja seuraavassa onkin pomo mukana jolla on pitkät listat uusia hommia. Palaveriputki loppuu neljältä jolloin alkaa päivän toinen osuus, päivän aikana kertyneet.noin 100 meiliä purettavana ja se loputon vaatimusten lista mitä niistä päivän 5-6 intensiivisestä palaverista on listalla, kiukkuisia ihmisiä jotka turhautuvat kun eivät saa buukattua palaveria sinne loputtomaan listaan tai viikko sitten palaverissa luvattuja töitä takaisin. Pinot kertyvät, ei tästä voi selvitä kukaan, sumussa menee. Ei ehdi edes ajatella, seuraava seuraava. Pomot hymistelevät, ei tämä muutu koskaan. Olen yrittänyt työllistyä muualle mutta aivan toivotonta, en pääse edes haastatteluun kun ikä alkaa nelosella ja uupumus paistaa varmaan jo kaukaa. Mitä elämää tämä on??? Miten unelmatyö muuttui tällaiseksi? Kotona perheen vaatimukset ja toinen työmaa. Erityislapsi. Kuka tällaista jaksaa. Haaveilen päivittäin että irtisanoudun ja jään tyhjän päälle mieluummin.
Kommentit (371)
Sinällään elämässä ei ole mitään järkeä: synny, kärsi ja kuole. Näinhän se menee itse asiassa kaikilla elollisilla olennoilla. Ai niin, yksi jäi välistä: lisäänny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta, työtkin pitäisi tehdä jossain välissä. Palaverihullut laittaa palaverin ruokatauollekin. Yksi oli laittanut palaverin alkamaan klo 7, kun ei ollut muulloin aikaa.
Voisitko ajatella että varaisit päivässä tunnin kalenteriisi noihin sähköposteihin ja muiden vaatimusten hoitoon? Kuka määrittää että sinulla pitää olla joka tunnille palaveri? Sinuna vain kylmästi ilmoittaisin, että et ole käytettävissä palavereihin tiettyyn tuntiin, se on varattu muiden asioiden hoitoon. Varaisit itse jokaiselle päivälle jostain kohtaa tunnin jolloin et ota asiakaspalavereita. Niin kauan kuin annat tuon tapahtua, niin totta kai sitä hyödynnetään, pitää itse asettaa rajat.
Toinen ehdotus, voisit ottaa uudet palaveriajat käyttöön jokainen palaveri loppuu joko 10 tai 5 min ennen seuraavan alkua. Eli palaverin aika on esim. klo 12.00 - 12.55. Ja niistä ajoista pidetään kiinni.
Miksi suomalaiset on noin nöyriä? Vanhempamme ja isovanhempamme aikoinaan taistelivat meille siedettävät työolot, nyt niitä on rapautettu koko ajan pikkuhiljaa eikä loppua näy, ja kansa ottaa kaiken nurkumatta vastaan, koska hei, mehän ollaan kaikki samassa veneessä ja poikkipuolinen näkemys tarkoittaa, että olet epäilyttävä kommunisti. 90-luvun alun lama kyykytti kansan pelokkaaksi ja hiljaiseksi ja uskomaan, että on oma vika, jollei jaksa.
Ap. Kuulostaa pahalta. Tuttu kertoi vähän samaa. Ihmetteli ääneen, että miten jaksaa raahautua töihin yli 60-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, työtkin pitäisi tehdä jossain välissä. Palaverihullut laittaa palaverin ruokatauollekin. Yksi oli laittanut palaverin alkamaan klo 7, kun ei ollut muulloin aikaa.
Sinulle sanon samaa, täytyy osata pitää kiinni omista rajoista. Jos on totuttu että sulle käy tuollainen toiminta, sitä jatketaan niin kauan kunnes ilmaiset että se ei ole ok.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko ajatella että varaisit päivässä tunnin kalenteriisi noihin sähköposteihin ja muiden vaatimusten hoitoon? Kuka määrittää että sinulla pitää olla joka tunnille palaveri? Sinuna vain kylmästi ilmoittaisin, että et ole käytettävissä palavereihin tiettyyn tuntiin, se on varattu muiden asioiden hoitoon. Varaisit itse jokaiselle päivälle jostain kohtaa tunnin jolloin et ota asiakaspalavereita. Niin kauan kuin annat tuon tapahtua, niin totta kai sitä hyödynnetään, pitää itse asettaa rajat.
Toinen ehdotus, voisit ottaa uudet palaveriajat käyttöön jokainen palaveri loppuu joko 10 tai 5 min ennen seuraavan alkua. Eli palaverin aika on esim. klo 12.00 - 12.55. Ja niistä ajoista pidetään kiinni.
Onko nuo kaikki palaverit edes tarpeellisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailtava asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Miksi suostut tuollaiseen? Sano pomolle, että liikaa hommia ja et pysty hoitamaan niitä kaikkia ilman burnouttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen järkyttynyt. Itse en ikimaailmassa suostuisi tuollaiseen kyykytykseen. Varmasti rakenteellisesti samantyyppistä asiantuntijatyötä teen, asiakaspalavereita on päivittäin, mutta olen järjestänyt päivän aikatauluni niin, että ehdin myös hoitaa muut työt ja sähköpostit pääsääntöisesti työajan puitteissa.
Itse pääsin tuosta ap:n kuvaamasta typeryydestä ulos vain löytääkseni itseni seuraavista ongelmista. Ihmisistä on tullut liian vaativia. Oikeasti jokainen tietysti ajattelee itseään, mutta lainsäädäntö mahdollistaa liiat vaatimukset ja oikeasti mitenkään niiden täyttämiseen ei ole varaa. Ainoa keino on repiä työntekijöiden selkärangasta, mutta mekin ollaan katkeamassa. Jokainen vaatii, vaatii, vaatii... Minä, minun juttuni, minun oikeuteni. Ja kun käsissä on kymmeniä pahemmissa ongelmissa olevia, niin aika tavallisetkin ihmiset vaatii enemmän itselleen, koska ovat hoksanneet oikeutensa. Tekisi mieli kirkua, että missä välissä. Missä välissä sinäkin tämän saat... vai ajattelitko, että jätän nämä oikeasti haastavat hoitamatta ja keskityn sinun piiperrysongelmaasi. Käytän siihen työpäiväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epämiellyttävä totuus, mutta toi ei muutu, jos et tee asialle jotain. Miehet on tässä paljon parempia, eivät veny yhtään ilman palkkaa.
Minä teen työt samalla kun roikun niissä palavereissa. Jos itse vedän, niin silloin en pysty, mutta muuten kirjoittelen sähköpostit, teen esitykset ja Excelit samalla. Välillä kommentoin jotain. Ja vastaan, jos multa kysytään. Käyn luurit korvilla vessassa, syön luurit korvilla. On syvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen järkyttynyt. Itse en ikimaailmassa suostuisi tuollaiseen kyykytykseen. Varmasti rakenteellisesti samantyyppistä asiantuntijatyötä teen, asiakaspalavereita on päivittäin, mutta olen järjestänyt päivän aikatauluni niin, että ehdin myös hoitaa muut työt ja sähköpostit pääsääntöisesti työajan puitteissa.
Et kyllä kunnioita itseäsi yhtään. Eihän tuossa sun tavassa toimia ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ihailtava asenne. Meillä tulee heti tulee noottia jos ei hoida meilejä tai tee niitä palavereissä kertyneitä hommia. "Palvelulupaus" että parin päivän sisään vastaa meileihin. Mielellään seuraavana jo. En käsitä koska ne työt on tehtävä kun kalenteri on ammuttu täyteen - tällä viikolla koko viikolla mulla on 2 h palaveritonta aikaa ja siinä ehkä viikon työt mitkä pitäisi tehdä siinä ajassa. Ette usko kuinka monta palaveripyyntöä olen ampunut alas siihen kahteen tuntiin. Ilmeisesti tarkoitus on että työt tehdään hullun vauhdilla työajan päätteeksi, ja joka päivä tuleekin 2-4 h ylitöitä, eli helposti noin 60h /kk. Täysin mahdotonta pitää niitä pois eikä rahana makseta. Palkka ei ole mikään huippu todellakaan että se edes kompensoisi tätä näännytystä. Olen aivan ihmisvihaaja jo - miten kuspäisiä ihmiset on että buukkaavat johonkin vartin koloon palaverin päällekkäin edellisen ja seuraavan kanssa, tai SOITTAVAT kesken palaverien että.en saa varattua palaveria kun sulla on ihan täyttä niin mä nyt soitan niin käydäänkö läpi tää mun asia tässä ex tempore. No ei v*** käydä!!! Aaaargh!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. Itse elän nyt vähän veitsenterällä ja testaan mitä käy, kun jätän vastaamatta niihin 100 palaveri maratonin aikana kertyneeseen mailiin. Vastaan sitten kun kerkeän, vaikka kerran päivässä. Työt alkaa klo 8 ja loppuu klo 16. Toki joskus joustan mutta en joka päivä. Jos tulee sanomista niin kerron, jälleen kerran, olevani ylikuormitettu ja tarvitaan toinen tai kolmas minä. Antakoot sitten kenkää jos parhaaksi näkevät...
Ap, kuka noita palavereita sulle varailee? Tulee kuva että et voi yhtään itse vaikuttaa aikatauluihisi. Kyllähän sinun pitää osata sanoa että nyt vaan ei ole aikaa. Ja ottaa niitä tunteja enemmän muihin hommiin. Jos joku niitä suoraan sun kalenteriin varailee, niin laitat vaan kalenteriin "varatuksi" tietyt tunnit, että niihin ei voi palaveria varata.
En ihmettele että olet loppu. Kaikki ymmärtää sen. Se että sisäsiisti "toimistotyö" vetää ihmisen aivan piippuun on se pointti ja että ihmisistä puristetaan kaikki irti niissäkin hommissa missä sitä ei ehkä ulkopuolelta tajua. Miten tästä tuli tällaista?? En tule jaksamaan sun ikään asti, menen päivä, tunti, kerrallaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaihdetaanko? Itse lähihoitajana vanhusten dementiaosastolla, palkka 1960€ nettona. 3-vuorotyö. Olen aivan loppu, ikää 58.
Kuka haluaa tämän ketjun lukemisen jälkeen asiantuntijatöihin?
Ehkä voisi olla hyvä idea irtisanoutua, huilata hetki ja etsiä sitten jotain kevyempää työtä. Ei nelikymmentä vielä ole mikään maailmanloppu, eläkeikäänkin on vielä yli 20 vuotta niin ei kai sitä kannata itseään loppuun polttaa jos ei vaan kestä enää, jossain vaiheessa keho sanoo stop jos vain pusket jaksamisen limiitillä.
Kyllä todennäköisesti löydät kevyempääkin työtä kunhan vain jaksat hakea sinnikkäästi, jos et löydä niin sitten pitää kituuttaa tuilla, parempi sekin kuin sairastua vakavasti stressin takia
Nonnih, ensimmäinen hoitaja ilmoittautunut. Mutta puhuttaisko välillä muiden raskaista töistä, jooko? Koska ihan oikeasti muillakin niitä on.