Mies haluaa muuttaa maalle!
Miehen vanhemmat haluavat eläkkeelle maanviljelystä ja mies sanoi eilen että haluaisi jättää kauluspaitahommat kaupungissa ja muuttaa maalle viljelemään maata. Ei hitto, meillä on täällä pk-seudulla mahtavalla paikalla asunto ja molemmilla hyvät työt. Nyt pitäisi sitten muuttaa jonnekin Savoon viljelemään perunoita?!
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Niin kulunut vuosi on osoittanut monelle mikä loppujen lopuksi on tärkeää. Silta elää väistämättä ja molempien päiden on kasvettava mukana. Nyt on sinulla se kasvunpaikka millaista elämää haluat elää.
Minä en ymmärrä, että miksi ap:lla olisi kasvunpaikka. Kuulostaa nimittäin siltä, että mies ei ole missään vaiheessa aiemmin puhunut tuosta haaveestaan. Elämä on rakennettu pääkaupunkiseudulle. Naimisiin mennessä ei ole kerrottu viljelyhaaveista mitään. Tyytyväisenä on eletty ja rakennettu elämää. Nyt sitten yhtäkkiä pitäisi ap:n muuttaa. Kyllä se on miehellä se kasvun paikka. Hänen pitää miettiä, että mitä haluaa.
En muuttaisi vaikka maksettaisiin.
Saisin hirveät raivarit ettei tällaisesta haaveesta ole kerrottu aiemmin. En olisi alkanut koko suhteeseen, jos toisen haaveet eroavat täysin omistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, muutos on tietysti iso mutta hyvin ymmärrettävä.
Mitä ymmärrettävää tässä muka on? Elintaso on 10000 kertaa parempi täällä kuin se olisi maaseudulla. Meidän ei tarvitse rehkiä ruumiillista työtä vaan voimme nytkin olla isossa kolmiossa molemmat etätöissä. Maalla pitäisi herätä aamuvarhain ja koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. En ymmärrä.
Elintaso parempi kaupungissa?! Ja v.itut! Eihän siellä ole edes luontoa, saati tilaa hengittää. Nimenomaan maalla on parempi elintaso.
No onhan täällä kaikki palvelut lähellä, puistokin on ihan kävelymatkan päässä, merenrantaan pääsee fillarilla jne. Jos muutan maalle niin siellä on joku järvi siinä lähellä, sairaalaan on varmaan tunnin matka autolla ja ruokakauppa puolen tunnin päässä. Ei mitään järkeä. Miehen vanhempien talo on remontoitu, mutta anoppi aina silti valittaa, että voi voi kun pitää tehdä pihalla sitä ja tätä. Täällä voimme ihan hyvin pitää yrttiruukkuja lasitetulla parvekkeella eikä tarvitse kitkeä rikkaruohoja joka päivä. Pelkään, että meidän avioliittomme kaatuu tähän, jos mies vaatimalla vaatii päästä maaseudulle.
Kannattaa antaa miehen nyt vain rauhassa pyöritellä ajatuksia ja ideoita mielessään. Ne kuulostavat ihan varmasti päättömiltä ja hulluilta, mutta voin hyvin kuvitella miten hän on nyt suurien tunteiden vallassa. Ja silloin, kun tunteet ovat vahvoilla ei kannata ihan hirveän kirjaimellisesti uskoa kaikkea.
Kun tilanne siitä jonkun viikon kuluttua vähän tasoittuu pyydä miestä laatimaan selkeä suunnitelma haaveistaan ja mihin kohtaan hän on ajatellut sinut sijoittaa.
Samalla tavalla perustele syyt, mitkä estävät sinua luopumasta tämän hetkisestä elämästäsi.
Loppujen lopuksi asiat tuppaavat loksahtamaan paikoilleen ja kaikkien osapuolten hyväksi. Luota siihen!
Jos riitelee ja vastustaa toista toisen tunnevaiheen pahimmassa vyöryssä pitkittyy järkevien, yhteisten päätöksien tekeminen ja pahimmillaan eksyttää teitä parhaimman loppuratkaisun löytymisestä.
Anna miehen vouhottaa. Koronan aikaan kaikki sekoilevat ja ovat väsyneitä ihan mihin tahansa. Kannattaa sekin ottaa huomioon. Potun viljely kuulostaa minunkin korviin ihanalta ennen kuin elämä palautuu taas tuttuun normaalimpaan kaupungissa.
Voi näitä provoja. Ja vaikka olisi totuutta siemeneksi, niin pohjimmiltaan ainoa, mitä on tapahtunut on, että "mies sanoi eilen että haluaisi jättää kauluspaitahommat kaupungissa ja muuttaa maalle viljelemään maata".
Oletko, ap, rasittava Drama Queen vai ihan puhdas trolli?
Minä olen sanonut moneen kertaan miehelleni, että haluaisin muuttaa etelä-Eurooppaan. En osaa kuvitella häntä hakkaamassa näppistä vaahto suupielistä valuen ja kirjoittamassa, että "PUOLISO HALUAA MUUTTAA ETELÄ-EUROOPPAAN!"
Vierailija kirjoitti:
Saisin hirveät raivarit ettei tällaisesta haaveesta ole kerrottu aiemmin. En olisi alkanut koko suhteeseen, jos toisen haaveet eroavat täysin omistani.
Minä en ehkä saisi raivareita. Tulisin surulliseksi. Mikäli mies on tiennyt haaveistaan aiemmin mutta ei ole niitä kertonut, niin tuohan on silloin huijaamista ja pettämistä. toisaalta ihmisellä on oikeus muuttua, oikeus muuttaa haaveitaan, oikeus muuttaa mielipidettään. Voi olla, että maalaiselämä oli nuorempana miehestä ei- niin-houkuttelevaa. Nyt kun on vanhempi, niin maalaiselämää houkuttelee. Houkuttelee olla oma pomonsa. Ehkä mahdollinen suvussa jo vuosikymmeniä ollut tila houkuttelee.
Kysymys on, että onko asiasta koskaan puhuttu aiemmin?
Onko miehellä osaamista, onko realistista kuvaa siitä, mitä maatilan pitäminen vaatii?
Onko miehellä sisaruksia?
Miten töissä menee? Ottaako työpaikka, pomo, työkaverit päähän, ja siksi olisi kiva olla itsensä herra veljelyksillään?
Onko mies laskenut, että kuinka paljon tuo vaatisi elintason laskua?
Onko maatila yrityksenä kunnossa ja elinvoimainen?
Missä anoppi ja appi asuisivat?
Mikäs siinä on isossa talossa etähommia tehdä. Pellot tietysti vuokralle ja muut saa tehdä p4skahommat.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa takaisin sinne missä hänen juuret ja sydän on. Mies ei enää halua esittää parempaa kuin on vaan haluaa olla se maalaispoika, joksi on syntynyt.
Miten tämä nyt kuulostaa siltä, että kauluspaitamies pk-seudulla on parempi kuin maanviljelijä?
Vierailija kirjoitti:
Oi että, pääsisipä täältä Vantaan melusta, saasteesta ja hektisestä rytmistä Savoon maaseudun rauhaan. Talvella voisi olla tylsää, mutta näin huhtikuu-elokuu aikana olisi mahtavaa asua maaseudulla. Ei olisi parvekkeella tupakoivaa seinänaapuria tai yläkerran piripäätä heittelemässä huonekaluja. Voisi mennä ja tulla miten haluaa.
No mikä estää lähtemästä? Ei sieltä nyt tarvitse maatilaa periä, kyllä maalle voi muuttaa muutenkin. Asunnotkin alkavat olla puoli-ilmaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi että, pääsisipä täältä Vantaan melusta, saasteesta ja hektisestä rytmistä Savoon maaseudun rauhaan. Talvella voisi olla tylsää, mutta näin huhtikuu-elokuu aikana olisi mahtavaa asua maaseudulla. Ei olisi parvekkeella tupakoivaa seinänaapuria tai yläkerran piripäätä heittelemässä huonekaluja. Voisi mennä ja tulla miten haluaa.
No mikä estää lähtemästä? Ei sieltä nyt tarvitse maatilaa periä, kyllä maalle voi muuttaa muutenkin. Asunnotkin alkavat olla puoli-ilmaisia.
Eri, mutta ei kai sinne maalle kukaan minnekään kerrostaloasuntoon halua muuttaa. Maalle hamuilijat haluavat sen punaisen mökin ja perunamaan. Eihän siinä ole mitään järkeä muuttaa Juvalle yksiöön ilman parveketta vain koska se on maalla.
Vierailija kirjoitti:
Se vaara on aina, jos ottaa siipaksi maalta kotoisin olevan. Jossain vaiheessa liikenne, toimistotyö ja ahdas asunto kerrostalossa vaan alkaa jurppia ja varsinkin keski-iässä alkaa kaipaamaan kotiseudulle ja tuttuihin ympyröihin. Ja vanhemmat vanhenee, he tarvitsevat entistä enemmän apua, mites sen savoon järjestää tsadista asti...
Riippumatta siitä, kenet nait, on vaarana, että arvot muuttuvat iän myötä. Sitä löytyy kaupungissa kasaneita, joihin iskee kaipuu maalle samoin kuin kotikylilleen juuttuneita, joita alkaa harmitaa, ettei maailma ole tullut nähtyä.
Ei ole mikään luonnon vakio, että keski-iässä alkaa kaivata kotiseudulleen. Vielä enemmän ihmettelen tätä "tuttuihin ympyröihin" - mikä siitä kotiseudusta itseasiassa tekee enää tutun? Oman ikäluokan kaverit useimmilla muuttanut pois, ei ammatillisia verkostoja, ei lasten kavereita - niille uuudet koulut/ päiväkodit jne. Jos tavoitteena on palata omaan lapsuuteen, niin sitä ei enää ole.
Joopa joo. Ei kukaan vaihda hyväpalkkaisia toimistohommia paskun lapioimiseen.
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi vaikka maksettaisiin.
En minäkään, nimittäin Helsinkiin tai ylipäätään Uudellemaalle. Se ei ole ihmisen paikka elää. Tietysti jos tykkää jatkuvista ryötelyistä, omaisuusmurroista, aamu ja ehtoopäiväruuhkista, pakokaasunkatkusta sekä silminkantamattomiin betonineukkukuutioiden pilaamasta maisemasta.
Voihan tuota mielessään pyöritellä. Mutta minusta kuulostaa kyllä ensimmäisenä siltä, että miehellä on nyt vain hetkellinen kaipuu jonkinlaiselle muutokselle, jonkinlainen ikäkriisi, joka menee lopulta ohi ihan itsekseen. Että jos sinä tässä olisitkin aivan ihastunut ajatukseen maalle muutosta, niin kohta käykin ilmi, että mies vain puhui.
Mikäli miehellä todella olisi tarkoitus tai edes kykyä muuttaa maalle jatkamaan perheen maatilaa, niin kyllä hän olisi siitä puhunut jo aiemmin ja viettänyt aikaa siellä auttelemassa muutenkin. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Oi että, pääsisipä täältä Vantaan melusta, saasteesta ja hektisestä rytmistä Savoon maaseudun rauhaan. Talvella voisi olla tylsää, mutta näin huhtikuu-elokuu aikana olisi mahtavaa asua maaseudulla. Ei olisi parvekkeella tupakoivaa seinänaapuria tai yläkerran piripäätä heittelemässä huonekaluja. Voisi mennä ja tulla miten haluaa.
Aika hurjaa menoa teillä tuossa kerrostalossa vaikka siinä on vain omistusasuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi että, pääsisipä täältä Vantaan melusta, saasteesta ja hektisestä rytmistä Savoon maaseudun rauhaan. Talvella voisi olla tylsää, mutta näin huhtikuu-elokuu aikana olisi mahtavaa asua maaseudulla. Ei olisi parvekkeella tupakoivaa seinänaapuria tai yläkerran piripäätä heittelemässä huonekaluja. Voisi mennä ja tulla miten haluaa.
No mikä estää lähtemästä? Ei sieltä nyt tarvitse maatilaa periä, kyllä maalle voi muuttaa muutenkin. Asunnotkin alkavat olla puoli-ilmaisia.
Eri, mutta ei kai sinne maalle kukaan minnekään kerrostaloasuntoon halua muuttaa. Maalle hamuilijat haluavat sen punaisen mökin ja perunamaan. Eihän siinä ole mitään järkeä muuttaa Juvalle yksiöön ilman parveketta vain koska se on maalla.
Mistä ihmeen kerrostalosta sinä jauhat? Asuntoja ne omakotitalotkin ovat ja ne vasta halpoja onkin. Itse kun katselen vanhassa kotikunnasas omakotitaloja niin 30 000 - 40 000 euron hintaluokassa alkaa olla valinnanvaraa. Halpoja ne noin espoolaisen kerrostaloasujen mielestä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi että, pääsisipä täältä Vantaan melusta, saasteesta ja hektisestä rytmistä Savoon maaseudun rauhaan. Talvella voisi olla tylsää, mutta näin huhtikuu-elokuu aikana olisi mahtavaa asua maaseudulla. Ei olisi parvekkeella tupakoivaa seinänaapuria tai yläkerran piripäätä heittelemässä huonekaluja. Voisi mennä ja tulla miten haluaa.
No mikä estää lähtemästä? Ei sieltä nyt tarvitse maatilaa periä, kyllä maalle voi muuttaa muutenkin. Asunnotkin alkavat olla puoli-ilmaisia.
Eri, mutta ei kai sinne maalle kukaan minnekään kerrostaloasuntoon halua muuttaa. Maalle hamuilijat haluavat sen punaisen mökin ja perunamaan. Eihän siinä ole mitään järkeä muuttaa Juvalle yksiöön ilman parveketta vain koska se on maalla.
Ei maalla ole kerrostaloja, mutta puoli-ilmaisia mummonmökkejä löytyy senkin edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi vaikka maksettaisiin.
En minäkään, nimittäin Helsinkiin tai ylipäätään Uudellemaalle. Se ei ole ihmisen paikka elää. Tietysti jos tykkää jatkuvista ryötelyistä, omaisuusmurroista, aamu ja ehtoopäiväruuhkista, pakokaasunkatkusta sekä silminkantamattomiin betonineukkukuutioiden pilaamasta maisemasta.
Ihmiset pitävät eri asioista, eikä sinun tänne tarvitse tulla jos et hala. Mutta mistä ihmeen ryöstelistä ja omaisuusmurroista sinä jauhat? Kyllä sitä rikollisuutta siellä maaseudultakin löytyy.
Eikä lehmien itsensä takia tarvitse aikaisin herätä, tämä oletus on peräisin entisajoilta, kun maitoauto tuli tiettyyn kellonaikaan hakemaan päivän maidot meijeriin. Nykyään tiloilla on omat säiliöt, missä maito voi odottaa päiviäkin. Lehmät pystyy oppimaan, että lypsy alkaakin klo9 eikä klo6. Ap:n kannattaa lukea muutama kirja maalaiselämästä, sen verran stereotyyppistä tekstiä suoltaa.