Mies särki mun itsetunnon sanomalla läskiksi :'(

Kun toista rakastaa, näkee toisen kauniina/komeana, olipa paino mikä vain. Oma miehen paino on seilannut yhdessäolon aikana ainakin 25 kiloa ylös ja alas ja aina hän on ollut mielestäni haluttava ja komea. Itse olen lihonut raskauksien myötä ja laihtunutkin, aina mies on kehunut ja kohdellut hyvin.

Exä oli ilkeä ja suhtautui vähän kuin ap:n mies, vaikka olin silloin ihan normaalipainoinen ja koska suhde oli huono, aloin itsekin pitää exää epäviehättävänä, hänen normaalipainonsa ei asiaa yhtään auttanut.

Joten sanoisin, että vika on muualla kuin painossa. Ja tsemppiä ap, olet hyvä sellaisena kuin olet!

Sinuna alkaisin treenaamaan  todella ja kun olet valmis  jätä hänet. 

Ensinnäkin, on hirveää kun läheinen ihminen sanoo rumasti tai liian suoraan (vaikka olisikin totta). Mutta miksi olette yhdessä jos se miehelle niin suuri asia? Sinä ansaitset parempaa ja miehesi jonkun itselleen sopivamman. Ei tuo kuulosta rakkaudelta. Enemmänkin tulee mieleen, että mies toivoisi löytävänsä jonkun toisenlaisen ja kun tilaisuus sellaiseen tulisi niin hän lähtisi.

Toisekseen, itsetuntosi ei saa olla riippuvainen muista. Jos olet tyytyväinen itseesi niin muiden sanomiset eivät silloin hetkauta. Ei kuitenkaan vaikuta siltä, että olisit. Normaali ihminen käskisi tuollaisen miehen pihalle miettimään sanomisiaan eikä masentuisi täällä.

Ja sitten... mikäli päässälaskuni toimii niin sinulla edelleen aika paljon ylimääräistä, muutakin kuin nahkaa. Jos tämä sinulle ok niin ei siinä mitään, mutta ilmeisesti ei ole. Tuskin vielä niin vanha olet, ettei kannattaisi yrittää. Mene vaikka ravintoterapeutille? Harvoin edes +100kg ihmisillä laihduttaessa niin paljon jää nahkaa, ettei sille voisi mitään tehdä.

Jos olet sinut kilojesi kanssa niin et valita täällä, joten siinä mielessä tuo laiskuus pitää paikkaansa. Nyt enemmän tulee vaikutelma, että olisit jo kaikkesi antanut ja jäänyt tuleen makaamaan. Laihdutat itsesi takia, et miehen. Rakastatko edes itse itseäsi?

Ja jos olet jotakin 160-170cm ja painosi enemmän kuin 65-75kg niin kyllä siinä aika paljon on muutakin kuin nahkaa. En sano tätä ilkeilläkseni vaan siksi, että älä luovuta laihdutuksen suhteen jos haluat olla hoikempi. Nahka ei ole mikään lopullinen tuomio. Aloita etsimään hyviä asioita itsestäsi, hankkimaan kunnollinen itsetunto (jos sinulla lapsia niin sitä suuremmalla syyllä, sillä he oppivat sinulta) ja taistelemaan terveyden ja hyvän kunnon puolesta.

Ehkä jokin päivä huomaat miehen sanojen olleen siunaus, joka sai sinut yrittämään ja nousemaan. Tsemppiä!

Ps. Itse miesystäväni kanssa jopa vitsailemme toistemme muutamasta ylimääräisestä kilosta ja jos joku kommentoi sinun olevan epäviehättävä niin aivan varmasti miehessäkin on jotain mihin iskeä takaisin...

Mies pihalle on yksi vaihtoehto. Mitä mieltä itse olet kiloista?Haluatko ne ITSESI takia pois? Sitten laitat miehen hoitamaan lapsia ja aloitat elämäntaparemontin ja kuntokuurin jos noin. 

Kirjoitin äsken pitkästi taustaa mutta se katosi. Siis olin normaalipainoinen mennessämme naimisiin. Raskaudet lihottivat ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En huolehtinut enää itsestäni ja lääkkeet lihottivat. Ensin sain pääni kuntion ja sitten laihdutin, se oli rankkaa. Nykyään pidän huolta itsestäni enkä ole kuin parisen kiloa ylipainon puolella. En ole enää sata kiloa. Pidän huolta hiuksista ja meikkaan arkenakin omaksi ilokseni. Vatsanahka roikkuu koska se ei ole läskiä jonka voisi kadottaa. Olen tehnyt paljon töitä henkisen ja fyysisen hyvinvointini eteen ja lapsia ajatellen. En uskonut ett mies pitää mua rumana läskinä edelleen. Olin sitä ennen kun laitoin pääni läskieni edelle ja kaiken sen paskan jälkeen mitä olen tehnyt sain kuuöö olevani ruma NYT. Mies on sairaalloisen laiha, anoppi oli normaalipainoinen mutta nyt iän myötä pulskistynut ja antaa mulle ymmärtää että olen läski. Ei kuitenkaan sano sitä siskolleen. En ole mikään pönäkkä tai perseläski kuitenkaan, ihan ok vaikka painoindeksi on pykälän korkeampi. Oikeesti ei ole muuta roikkuvaa kuin Vatsanahka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilanteen, kurjaa kaikille osapuolille. Itse kuitenkin kuvaat vain oman puolesi asiasta. Tavallaan voi ajatella, että sinä itsekin olet särkenyt miehesi sydämen, jättämällä huolehtimatta omasta kehostasi, osasta sitä itseäsi, johon mies aikoinaan tutustui ja sitoutui. Ehkä mies ei koe että olet enää sama kokonaisuus kuin aiemmin? Miksi kohtelit niin huonosti sen ihmisen kehoa, joka oli miehesi rakas?

Onko sinulla diagnoosi tuosta narsistisesta manipuloinnista? Saisit lennossa! Käyhän ammattilaisella.

Hymähdys

TÄMÄ !

Tuo anoppi tuo mieleen oman äitini jolla on kauhea fobia/kammo ylipainoisia naisia kohtaan. Miehellä ylipaino on kuulemma söpöä. Oli hullu myös meitä tyttöjä kohtaan kun olimme lapsia ja kielsi kaiken makean kun pelkäsi kuollakseen että lihomme. Veli sai makeaa ja oli todella laiha ja äiti ei tykännyt kun ylipaino miehellä oli/on söpöä hänen mielestään kun se kuningaskin aikanaan oli ollut todella ylipainoinen ja mahtava. Kaikki meistä tytöistä sairastui jonkinmoiseen syömishäiriöön ja nuorin sisko kuoli. Toinen sisko lihoi ja äiti pisti välit poikki häneen (ei siis todellakaan tehnyt samaa veljelle joka aikuistuessaan lihoi yli 100 kiloiseksi) äiti itse lihoi sairaalloisen ylipainoiseksi, tällä hetkellä paino huitelee 150 ja edelleen haukkuu ylipainoisia naisia. Äidille oli myös kova paikka kun veli lopulta hänet hylkäsi ja muutti toiselle puolen Suomea kun äiti yritti sabotoida veljen ja hänen tyttöystävänsä (lievästi ylipainoinen) suhdetta todella kammottavilla tempauksilla. Ei olla me muut sisaruksetkaan oltu väleissä äitiin, ei vaan huvita kuunnella kuinka kammottavaa se on kun nainen on ylipainoinen ja kuinka jumala rankaisee. Voi luoja.

Särkynyt sydän kirjoitti:

Kirjoitin äsken pitkästi taustaa mutta se katosi. Siis olin normaalipainoinen mennessämme naimisiin. Raskaudet lihottivat ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En huolehtinut enää itsestäni ja lääkkeet lihottivat. Ensin sain pääni kuntion ja sitten laihdutin, se oli rankkaa. Nykyään pidän huolta itsestäni enkä ole kuin parisen kiloa ylipainon puolella. En ole enää sata kiloa. Pidän huolta hiuksista ja meikkaan arkenakin omaksi ilokseni. Vatsanahka roikkuu koska se ei ole läskiä jonka voisi kadottaa. Olen tehnyt paljon töitä henkisen ja fyysisen hyvinvointini eteen ja lapsia ajatellen. En uskonut ett mies pitää mua rumana läskinä edelleen. Olin sitä ennen kun laitoin pääni läskieni edelle ja kaiken sen paskan jälkeen mitä olen tehnyt sain kuuöö olevani ruma NYT. Mies on sairaalloisen laiha, anoppi oli normaalipainoinen mutta nyt iän myötä pulskistynut ja antaa mulle ymmärtää että olen läski. Ei kuitenkaan sano sitä siskolleen. En ole mikään pönäkkä tai perseläski kuitenkaan, ihan ok vaikka painoindeksi on pykälän korkeampi. Oikeesti ei ole muuta roikkuvaa kuin Vatsanahka.

” Mies on sairaalloisen laiha, anoppi oli normaalipainoinen mutta nyt iän myötä pulskistynut ja antaa mulle ymmärtää että olen läski. ”

Missä helvetin menneisyydessä te elätte? Oikeasti jäätte katselemaan tuollaisten sairaiden ihmisten touhuja? Vuonna 2021?

Miehesi on empatiakyvytön narsisti ja sinä olet selvästi läheisriippuvainen. Työstä asiaa, jos mies ei muutu - lähde.

Särkynyt sydän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valehteliko se mies, vai lausuiko se totuuden? Vuodatuksesi on ymmärrettävää, jos se valehteli. Mutta jos se puhui totta, kertoiko se asian, mitä sinä et tiennyt ja se tuli yllätyksenä sinulle?

Totuuden sanoi ja vähätteli mun saavutuksia.

Joku tuolla kommentoi anoppia, hän on vasta vähän yli 60 joten ei ole pitkään aikaan vanhuuteen kuolemassa. Hän ei voi enää kuunnella Suvi Teräsniskaa koska se on lihonut :D

Apua 😅

jätä se läski ihra ja rupea naiseksi, simppeliä

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt sydän kirjoitti:

Kirjoitin äsken pitkästi taustaa mutta se katosi. Siis olin normaalipainoinen mennessämme naimisiin. Raskaudet lihottivat ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En huolehtinut enää itsestäni ja lääkkeet lihottivat. Ensin sain pääni kuntion ja sitten laihdutin, se oli rankkaa. Nykyään pidän huolta itsestäni enkä ole kuin parisen kiloa ylipainon puolella. En ole enää sata kiloa. Pidän huolta hiuksista ja meikkaan arkenakin omaksi ilokseni. Vatsanahka roikkuu koska se ei ole läskiä jonka voisi kadottaa. Olen tehnyt paljon töitä henkisen ja fyysisen hyvinvointini eteen ja lapsia ajatellen. En uskonut ett mies pitää mua rumana läskinä edelleen. Olin sitä ennen kun laitoin pääni läskieni edelle ja kaiken sen paskan jälkeen mitä olen tehnyt sain kuuöö olevani ruma NYT. Mies on sairaalloisen laiha, anoppi oli normaalipainoinen mutta nyt iän myötä pulskistynut ja antaa mulle ymmärtää että olen läski. Ei kuitenkaan sano sitä siskolleen. En ole mikään pönäkkä tai perseläski kuitenkaan, ihan ok vaikka painoindeksi on pykälän korkeampi. Oikeesti ei ole muuta roikkuvaa kuin Vatsanahka.

” Mies on sairaalloisen laiha, anoppi oli normaalipainoinen mutta nyt iän myötä pulskistynut ja antaa mulle ymmärtää että olen läski. ”

Missä helvetin menneisyydessä te elätte? Oikeasti jäätte katselemaan tuollaisten sairaiden ihmisten touhuja? Vuonna 2021?

Tämä 😁 Mitä ihmettä, joku rääkyvä anoppi ja luuviulu mies, ja jäädään oikeasti vielä elämään tuollaisessa kombossa 😂

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilanteen, kurjaa kaikille osapuolille. Itse kuitenkin kuvaat vain oman puolesi asiasta. Tavallaan voi ajatella, että sinä itsekin olet särkenyt miehesi sydämen, jättämällä huolehtimatta omasta kehostasi, osasta sitä itseäsi, johon mies aikoinaan tutustui ja sitoutui. Ehkä mies ei koe että olet enää sama kokonaisuus kuin aiemmin? Miksi kohtelit niin huonosti sen ihmisen kehoa, joka oli miehesi rakas?

Kirjoitat sairasta tekstiä.

Itse kärsin samasta roikkuvasta nahasta, enkä kyllä tule sen kanssa sinuiksi koskaan.

Meillä heitetään nahasta vitsiä, vaikka iljettävä osa kehoa onkin.

Olen kuullut, että jopa julkisella puolella saisi sen nahan leikkauksen, jos se todetaan häiritseväksi ja on riittävästi laihtunut leikkausta varten.

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt sydän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valehteliko se mies, vai lausuiko se totuuden? Vuodatuksesi on ymmärrettävää, jos se valehteli. Mutta jos se puhui totta, kertoiko se asian, mitä sinä et tiennyt ja se tuli yllätyksenä sinulle?

Totuuden sanoi ja vähätteli mun saavutuksia.

Joku tuolla kommentoi anoppia, hän on vasta vähän yli 60 joten ei ole pitkään aikaan vanhuuteen kuolemassa. Hän ei voi enää kuunnella Suvi Teräsniskaa koska se on lihonut :D

Apua 😅

Koko Kaija Koon tuotanto on nyt PILALLA!

Särkynyt sydän kirjoitti:

Ei ole trolli. En osaa purkaa tätä oloa mihinkään :'( tiedän että mies on pinnallinen ja totuus sattuu kun sen sanoo päin naamaa. Luulin että minun hyvä olo oliai enemmän näkynyt kun olen käynyt synkkiä aikoja läpi painoni takia ja nyt sain kuulla tällaista.

Anopoi on iskostanut mieheni päähän että läskit on laiskoja. En ole ollut paljon anopin kanssa tekemisissä koska hän näyttää ja kertoo avoimesti että läskit on laiskoja.ei kuitenkaan sano sitä läskille siskolleen.

Sinä saat nimitellä muita läskiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilanteen, kurjaa kaikille osapuolille. Itse kuitenkin kuvaat vain oman puolesi asiasta. Tavallaan voi ajatella, että sinä itsekin olet särkenyt miehesi sydämen, jättämällä huolehtimatta omasta kehostasi, osasta sitä itseäsi, johon mies aikoinaan tutustui ja sitoutui. Ehkä mies ei koe että olet enää sama kokonaisuus kuin aiemmin? Miksi kohtelit niin huonosti sen ihmisen kehoa, joka oli miehesi rakas?

Kirjoitat sairasta tekstiä.

Perus manipuloiva narsku - tuollaista olen kuullut paljon. Ammattilaiset tietää.

Miehesi käytös on henkistä väkivaltaa jonka sinä käännät omaksi syyksesi. Vika on miehessä ja hänen empatiakyvyttömässä, narsistisessa luonteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun toista rakastaa, näkee toisen kauniina/komeana, olipa paino mikä vain. Oma miehen paino on seilannut yhdessäolon aikana ainakin 25 kiloa ylös ja alas ja aina hän on ollut mielestäni haluttava ja komea. Itse olen lihonut raskauksien myötä ja laihtunutkin, aina mies on kehunut ja kohdellut hyvin.

Exä oli ilkeä ja suhtautui vähän kuin ap:n mies, vaikka olin silloin ihan normaalipainoinen ja koska suhde oli huono, aloin itsekin pitää exää epäviehättävänä, hänen normaalipainonsa ei asiaa yhtään auttanut.

Joten sanoisin, että vika on muualla kuin painossa. Ja tsemppiä ap, olet hyvä sellaisena kuin olet!

Ei pidä paikkansa. On siinä vain monille haluttavuudessa eroa jos mies on 80 kiloinen tai 120 kiloinen. Ei auta vaikka kuinka rakastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun toista rakastaa, näkee toisen kauniina/komeana, olipa paino mikä vain. Oma miehen paino on seilannut yhdessäolon aikana ainakin 25 kiloa ylös ja alas ja aina hän on ollut mielestäni haluttava ja komea. Itse olen lihonut raskauksien myötä ja laihtunutkin, aina mies on kehunut ja kohdellut hyvin.

Exä oli ilkeä ja suhtautui vähän kuin ap:n mies, vaikka olin silloin ihan normaalipainoinen ja koska suhde oli huono, aloin itsekin pitää exää epäviehättävänä, hänen normaalipainonsa ei asiaa yhtään auttanut.

Joten sanoisin, että vika on muualla kuin painossa. Ja tsemppiä ap, olet hyvä sellaisena kuin olet!

Ei pidä paikkansa. On siinä vain monille haluttavuudessa eroa jos mies on 80 kiloinen tai 120 kiloinen. Ei auta vaikka kuinka rakastaisi.

Sinulle. Sinun ”rakkautesi ja halusi” on tuollaiseen sidottua. Älä missään tapauksessa yleistä - esimerkiksi minä en halua myöntää olevani edes samaa rotua kanssasi.