Normaalin ihmisen esittäminen vie minulta kaikki voimat
Olen oikeasti aika outo tyyppi, en tiedä oikein miten kuvailisin itseäni. Luulen, että minulla voi olla asperger sillä monet kohdat osuu kyllä minuun. Ajatusmaailmani on erilainen kuin muilla, mutta esitän muille ihmisille ajattelevani kuten hekin. Se tuottaa välillä suuria ongelmia, kun en tiedäkään miten jossain tilanteessa tulisi ajatella ja käyttäytyä kuten normaalit ihmiset. Ihmisten ilmoilla esim. työpaikalla joudun koko ajan analysoimaan omaa olemistani ja yrittää pitää normaalin ihmisen roolia yllä. Mutta minusta tuntuu, että en oikeasti enää jaksa tätä esittämistä! En kuitenkaan haluaisi ihmisten pitävän minua outona, niin pakko yrittää esittää... Vapaa-aikanakin käytän suuren osan ajasta analysoimalla että osasinko esittää normaalia ihmistä tänään ja pohdin miten voisin muuttaa itseäni enemmän normaaliksi. Olen jumissa näissä ajatuksissa. En tiedä mitä enää tekisin, tekisi mieli jättää tämä elämä taakse kun en tänne sovi joukkoon.
Kommentit (42)
Mullakin oli noin. Sitten vaan väsyin siihen ja löin hanskat tiskiin. Päätin olla vain sellainen kuin olen. Se hyvä puoli siinä on ollut, että olen saanut muutamia tosi hyviä ja aitoja ystäviä sen jälkeen kun lakkasin esittämästä normaalia. En enää esim. yritä päästä sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa ei vaan synkkaa.
Vähän samanlaisia ajatuksia täälläkin, mutta minäkin kaipaisin vähän tarkennusta että minkälaisia asioita ap tarkoittaa.
Minä en usko olevani asperger, koska ymmärrän hyvinkin tarkasti sosiaalisen kanssakäymisen pieniä vivahteita, sääntöjä ja merkkejä, sekä omaa ja muiden tunne-elämää. Mutta jotenkin en jaksa kiinnostua siitä jokapäiväisestä arkihöpötyksestä ollenkaan. Ihmiset harvoin puhuvat mistään niin mielenkiintoisesta, että ihan aidosti nauttisin keskustelusta. Nyt vain esitän ja nyökkäilen ja kestän sitä peruspaskaa.