Lue keskustelun säännöt.
Normaalin ihmisen esittäminen vie minulta kaikki voimat
19.04.2021 |
Olen oikeasti aika outo tyyppi, en tiedä oikein miten kuvailisin itseäni. Luulen, että minulla voi olla asperger sillä monet kohdat osuu kyllä minuun. Ajatusmaailmani on erilainen kuin muilla, mutta esitän muille ihmisille ajattelevani kuten hekin. Se tuottaa välillä suuria ongelmia, kun en tiedäkään miten jossain tilanteessa tulisi ajatella ja käyttäytyä kuten normaalit ihmiset. Ihmisten ilmoilla esim. työpaikalla joudun koko ajan analysoimaan omaa olemistani ja yrittää pitää normaalin ihmisen roolia yllä. Mutta minusta tuntuu, että en oikeasti enää jaksa tätä esittämistä! En kuitenkaan haluaisi ihmisten pitävän minua outona, niin pakko yrittää esittää... Vapaa-aikanakin käytän suuren osan ajasta analysoimalla että osasinko esittää normaalia ihmistä tänään ja pohdin miten voisin muuttaa itseäni enemmän normaaliksi. Olen jumissa näissä ajatuksissa. En tiedä mitä enää tekisin, tekisi mieli jättää tämä elämä taakse kun en tänne sovi joukkoon.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
mulla on sama juttu ja häiritsee ku aina kun kerron asiasta kenellekkään nii vastaus on sama ”kaikki on outoja”
tuntuu ku en olisi edes ihminen. en pärjää
On hieman muotia olla outo :) Mutta tottahan se on, että outous on subjektiivinen käsite. Moni haluaa kokea itsensä oudoksi ja erottua siten valtavirrasta, sillä se tukee ajatusta, että on jotenkin poikkeuksellinen yksilö ajattelultaan. Toisaalta liian outo ei taas kannata olla, sillä se syrjäyttää.
Itse pidän juuri tuota syrjäytymistä mittapuuna eli jos itsellä on tunne, että on outo tavalla, joka altistaa konkreettiselle syrjäytymisen riskille, niin silloin ihan oikeasti on vähintäänkin hieman outo. Silloin poikkeaa muusta väestöstä niin merkitsevällä tavalla, että on vaikea löytää omaa paikaansa ja vahvistusta ja oikeutusta omalle identiteetille. Outous voi näkyä vaikeutena sisäistää sosiaalisia normeja tai niiden ylläpitäminen kuluttaa energiaa tavalla, joka altistaa syrjäytymiselle. Tai sitten ajattelu voi olla niin eriytynyttä vallitsevan ajan hengestä, että saattaa kokea tuskaa, yksinäisyyttä ja lohduttomuutta asian vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi esität? Ymmärrän, että esim. työhaastattelussa haluaa vaikuttaa normaalilta. Ja tietysti töissä on se työminä, jolloin ei mitään radikaaleja mielipiteitä tai todella outoja tapoja esitellä, mutta muuten kannattaisi olla oma itsensä. Ihmiset ovat muutenkin outoja, niin tuskin kovin paljoa joukosta erota, vaikka lakkaat esittämästä.
Ja erityisesti työn luovemmissa osuuksissa, miten asiat hoidetaan, uudet ajatukset, uudet toimintavat, jne. erilaiset ajatusmallit ovat vain plussaa.
Olisiko sinulla jotain esimerkkejä miten esität ja miten olisit käyttäytynyt itsenäsi? Voin sitten ulkopuolisen silmin kertoa onko se miten outoa työpaikalla.
Nykyään kun sosiaalinen media on tehnyt ihmisten kanssa elämästä julkista ja ihmiset ovat enemmän julkisesti esillä niin on sitä puhtoista ja kunnollista työminää esitettävä ja ylläpidettävä myös työajan ulkopuolella sillä työntekijät ovat työpaikkansa edustajia ja työntekijän asiaton tai huono käytös voi vahingoittaa yritystä. Eikä se kaikki työntekijän törky jää piiloon ja pysy salassa, kuten oli somea edeltävänä aikana jolloin oli vielä mahdollista tehdä yksityisestä mitä tahansa ilman että kukaan saa sitä tietää. Nykyaika onkin tehnyt yksityisyydestä harvojen tavoitettavissa olevaa ylellisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama ja lisäksi mun pitää olla kaikille ”mukava” ihminen. Solmussahan siinä sitten olet.
Joku hylkäämisen pelko taustalla kun en yksinkertaisesti pystyisi olemaan ”ilkeä” muille.
Siis tarvittaessa ilkeä.
Ymmärrän varmaan ilkeän hyvin eri lailla kuin muut. Ei ole ilkeää kieltäytyä tai olla eri mieltä, se on normaalia kanssakäymistä. Ilkeää on haukkua, puhua pahaa, jättää huomiotta ja olla tyly.
No joskushan on tilanteita että joku töissä on ilkeä. Näille pitää ilkeillä takaisin, tai eivät muuten lopeta. En tiedä miksi tekevät noin, mutta sellaisissa tilanteissa pitäisi olla ihan ilkeäkin. Onhan se ihan luonnonvastaista touhua jos itse on luonnostaan mukava muille eikä haluaisi pelata mitään valtapelejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on sama juttu ja häiritsee ku aina kun kerron asiasta kenellekkään nii vastaus on sama ”kaikki on outoja”
tuntuu ku en olisi edes ihminen. en pärjää
On hieman muotia olla outo :) Mutta tottahan se on, että outous on subjektiivinen käsite. Moni haluaa kokea itsensä oudoksi ja erottua siten valtavirrasta, sillä se tukee ajatusta, että on jotenkin poikkeuksellinen yksilö ajattelultaan. Toisaalta liian outo ei taas kannata olla, sillä se syrjäyttää.
Itse pidän juuri tuota syrjäytymistä mittapuuna eli jos itsellä on tunne, että on outo tavalla, joka altistaa konkreettiselle syrjäytymisen riskille, niin silloin ihan oikeasti on vähintäänkin hieman outo. Silloin poikkeaa muusta väestöstä niin merkitsevällä tavalla, että on vaikea löytää omaa paikaansa ja vahvistusta ja oikeutusta omalle identiteetille. Outous voi näkyä vaikeutena sisäistää sosiaalisia normeja tai niiden ylläpitäminen kuluttaa energiaa tavalla, joka altistaa syrjäytymiselle. Tai sitten ajattelu voi olla niin eriytynyttä vallitsevan ajan hengestä, että saattaa kokea tuskaa, yksinäisyyttä ja lohduttomuutta asian vuoksi.
Vaikka outous onkin nykyään muotia niin se on edelleen sallittua vain ainoastaan varakkaille ja julkisuuden henkilöille, joilla on hyvän menestyksensä takia lupa olla outoj. Eikä se outous ole este heidän menestykselleen Toisin kuin mitä se voi olla tavallisilla ihmisillä joilla outous voi edelleen esimerkiksi estää ja haitata työllistymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi esität? Ymmärrän, että esim. työhaastattelussa haluaa vaikuttaa normaalilta. Ja tietysti töissä on se työminä, jolloin ei mitään radikaaleja mielipiteitä tai todella outoja tapoja esitellä, mutta muuten kannattaisi olla oma itsensä. Ihmiset ovat muutenkin outoja, niin tuskin kovin paljoa joukosta erota, vaikka lakkaat esittämästä.
Ja erityisesti työn luovemmissa osuuksissa, miten asiat hoidetaan, uudet ajatukset, uudet toimintavat, jne. erilaiset ajatusmallit ovat vain plussaa.
Olisiko sinulla jotain esimerkkejä miten esität ja miten olisit käyttäytynyt itsenäsi? Voin sitten ulkopuolisen silmin kertoa onko se miten outoa työpaikalla.
Nykyään kun sosiaalinen media on tehnyt ihmisten kanssa elämästä julkista ja ihmiset ovat enemmän julkisesti esillä niin on sitä puhtoista ja kunnollista työminää esitettävä ja ylläpidettävä myös työajan ulkopuolella sillä työntekijät ovat työpaikkansa edustajia ja työntekijän asiaton tai huono käytös voi vahingoittaa yritystä. Eikä se kaikki työntekijän törky jää piiloon ja pysy salassa, kuten oli somea edeltävänä aikana jolloin oli vielä mahdollista tehdä yksityisestä mitä tahansa ilman että kukaan saa sitä tietää. Nykyaika onkin tehnyt yksityisyydestä harvojen tavoitettavissa olevaa ylellisyyttä.
Jotenkin en voi samaistua, kun en ole Facebookissa tai instassa tai missään. Jos haluaa pitää yksityisyytensä, pysy pois somesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama ja lisäksi mun pitää olla kaikille ”mukava” ihminen. Solmussahan siinä sitten olet.
Joku hylkäämisen pelko taustalla kun en yksinkertaisesti pystyisi olemaan ”ilkeä” muille.
Siis tarvittaessa ilkeä.
Ymmärrän varmaan ilkeän hyvin eri lailla kuin muut. Ei ole ilkeää kieltäytyä tai olla eri mieltä, se on normaalia kanssakäymistä. Ilkeää on haukkua, puhua pahaa, jättää huomiotta ja olla tyly.
No joskushan on tilanteita että joku töissä on ilkeä. Näille pitää ilkeillä takaisin, tai eivät muuten lopeta. En tiedä miksi tekevät noin, mutta sellaisissa tilanteissa pitäisi olla ihan ilkeäkin. Onhan se ihan luonnonvastaista touhua jos itse on luonnostaan mukava muille eikä haluaisi pelata mitään valtapelejä.
En minä ainakaan koe, että minun pitäisi muiden ilkeilyn vuoksi vaihtaa omaa luonnettani. Sanon heille jämäkästi mutta ystävällisesti, että mielestäni tuo oli ikävä kommentti ja itse kokisin, että pitäisi pyytää anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on sama juttu ja häiritsee ku aina kun kerron asiasta kenellekkään nii vastaus on sama ”kaikki on outoja”
tuntuu ku en olisi edes ihminen. en pärjää
On hieman muotia olla outo :) Mutta tottahan se on, että outous on subjektiivinen käsite. Moni haluaa kokea itsensä oudoksi ja erottua siten valtavirrasta, sillä se tukee ajatusta, että on jotenkin poikkeuksellinen yksilö ajattelultaan. Toisaalta liian outo ei taas kannata olla, sillä se syrjäyttää.
Itse pidän juuri tuota syrjäytymistä mittapuuna eli jos itsellä on tunne, että on outo tavalla, joka altistaa konkreettiselle syrjäytymisen riskille, niin silloin ihan oikeasti on vähintäänkin hieman outo. Silloin poikkeaa muusta väestöstä niin merkitsevällä tavalla, että on vaikea löytää omaa paikaansa ja vahvistusta ja oikeutusta omalle identiteetille. Outous voi näkyä vaikeutena sisäistää sosiaalisia normeja tai niiden ylläpitäminen kuluttaa energiaa tavalla, joka altistaa syrjäytymiselle. Tai sitten ajattelu voi olla niin eriytynyttä vallitsevan ajan hengestä, että saattaa kokea tuskaa, yksinäisyyttä ja lohduttomuutta asian vuoksi.
Vaikka outous onkin nykyään muotia niin se on edelleen sallittua vain ainoastaan varakkaille ja julkisuuden henkilöille, joilla on hyvän menestyksensä takia lupa olla outoj. Eikä se outous ole este heidän menestykselleen Toisin kuin mitä se voi olla tavallisilla ihmisillä joilla outous voi edelleen esimerkiksi estää ja haitata työllistymistä.
Olen samaa mieltä kanssasi. Rikkaalla on varaa olla outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko te oudot kertoa niitä asioita joita teette eri lailla ja esitätte? En ymmärrä tätä yhtään, minäkin koen olevani outo, mutta olen toki opetellut peruskohteliaisuuden, enkä tee mitään superoutoja juttuja töissä, koska sinne ollaan menty tekemään töitä, eikä sekoilemaan. En silti koe, etten voisi olla oma itseni myös töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on sama juttu ja häiritsee ku aina kun kerron asiasta kenellekkään nii vastaus on sama ”kaikki on outoja”
tuntuu ku en olisi edes ihminen. en pärjää
On hieman muotia olla outo :) Mutta tottahan se on, että outous on subjektiivinen käsite. Moni haluaa kokea itsensä oudoksi ja erottua siten valtavirrasta, sillä se tukee ajatusta, että on jotenkin poikkeuksellinen yksilö ajattelultaan. Toisaalta liian outo ei taas kannata olla, sillä se syrjäyttää.
Itse pidän juuri tuota syrjäytymistä mittapuuna eli jos itsellä on tunne, että on outo tavalla, joka altistaa konkreettiselle syrjäytymisen riskille, niin silloin ihan oikeasti on vähintäänkin hieman outo. Silloin poikkeaa muusta väestöstä niin merkitsevällä tavalla, että on vaikea löytää omaa paikaansa ja vahvistusta ja oikeutusta omalle identiteetille. Outous voi näkyä vaikeutena sisäistää sosiaalisia normeja tai niiden ylläpitäminen kuluttaa energiaa tavalla, joka altistaa syrjäytymiselle. Tai sitten ajattelu voi olla niin eriytynyttä vallitsevan ajan hengestä, että saattaa kokea tuskaa, yksinäisyyttä ja lohduttomuutta asian vuoksi.
Vaikka outous onkin nykyään muotia niin se on edelleen sallittua vain ainoastaan varakkaille ja julkisuuden henkilöille, joilla on hyvän menestyksensä takia lupa olla outoj. Eikä se outous ole este heidän menestykselleen Toisin kuin mitä se voi olla tavallisilla ihmisillä joilla outous voi edelleen esimerkiksi estää ja haitata työllistymistä.
Tämä on kyllä niin totta. Jos olisin yhtään varakkaampi ja menestyvä niin voisin olla luvalla avoimesti homoseksuaalisi eikä se aiheuttaisi niin suurta paheksuntaa ja vastustusta kuin nyt kun olen köyhästä perheestä tuleva toimeentulon rajoilla elävä osa-aika työtön ja huomaan varsinkin ihmisten asenteista ja puheen sävystä että sen takia homoseksuaalisuus ei olekkaan minulle sallittua. Koen tämän todella epäreiluksi ja epätasa-arvoistavaksi että seksuaalisuus on toisille sallittua ja toisille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko te oudot kertoa niitä asioita joita teette eri lailla ja esitätte? En ymmärrä tätä yhtään, minäkin koen olevani outo, mutta olen toki opetellut peruskohteliaisuuden, enkä tee mitään superoutoja juttuja töissä, koska sinne ollaan menty tekemään töitä, eikä sekoilemaan. En silti koe, etten voisi olla oma itseni myös töissä.
Outous on sitä että poikkeat siitä normaalista ideaalista ihmisestä etkä ole samanlainen kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
en ole ap, mutta tuli mieleen konkreettinen esimerkki. Jos olisin 20 vuotta sitten kertonut että joo, käyn tervehtimässä ruokakassilla 94-vuotiasta riskiryhmään kuuluvaa naapuria, olisivat silloiset parikymppiset tuttavat tuijottaneet kulmakarvojansa kohotellen. Niin monia väärinkäsityksiä, ja varsinkin ilkeämielisiä sellaisia, saattaa nousta ihmisillä. Keskusteluissa sitten nopea aiheenvaihto, vältteleminen, epäluuloisuus, tai pienellä paikkakunnalla jopa käsittämättömät valheelliset juorut leviävät. jne jne.
En ymmärrä miksi tuosta olisi pitänyt valehdella kenellekään. Olet kiva ja ystävällinen naapurin vanhukselle, varsinkin työpaikoilla varmasti pelkkää plussaa. Jossain teinipissisten ilkeilykerhossa tuolle ollaan voitu naureskella, mutta sitten olisi aika vaihtaa kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on ihan hirveän ahdasmielinen normisto siinä, mitä saa ja mitä ei saa sanoa. Monessa muussa maassa käytökselle ja mielipiteiden erilaisuudelle on paljon enemmän tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla on sama juttu ja häiritsee ku aina kun kerron asiasta kenellekkään nii vastaus on sama ”kaikki on outoja”
tuntuu ku en olisi edes ihminen. en pärjää
On hieman muotia olla outo :) Mutta tottahan se on, että outous on subjektiivinen käsite. Moni haluaa kokea itsensä oudoksi ja erottua siten valtavirrasta, sillä se tukee ajatusta, että on jotenkin poikkeuksellinen yksilö ajattelultaan. Toisaalta liian outo ei taas kannata olla, sillä se syrjäyttää.
Itse pidän juuri tuota syrjäytymistä mittapuuna eli jos itsellä on tunne, että on outo tavalla, joka altistaa konkreettiselle syrjäytymisen riskille, niin silloin ihan oikeasti on vähintäänkin hieman outo. Silloin poikkeaa muusta väestöstä niin merkitsevällä tavalla, että on vaikea löytää omaa paikaansa ja vahvistusta ja oikeutusta omalle identiteetille. Outous voi näkyä vaikeutena sisäistää sosiaalisia normeja tai niiden ylläpitäminen kuluttaa energiaa tavalla, joka altistaa syrjäytymiselle. Tai sitten ajattelu voi olla niin eriytynyttä vallitsevan ajan hengestä, että saattaa kokea tuskaa, yksinäisyyttä ja lohduttomuutta asian vuoksi.
Vaikka outous onkin nykyään muotia niin se on edelleen sallittua vain ainoastaan varakkaille ja julkisuuden henkilöille, joilla on hyvän menestyksensä takia lupa olla outoj. Eikä se outous ole este heidän menestykselleen Toisin kuin mitä se voi olla tavallisilla ihmisillä joilla outous voi edelleen esimerkiksi estää ja haitata työllistymistä.
Tämä on kyllä niin totta. Jos olisin yhtään varakkaampi ja menestyvä niin voisin olla luvalla avoimesti homoseksuaalisi eikä se aiheuttaisi niin suurta paheksuntaa ja vastustusta kuin nyt kun olen köyhästä perheestä tuleva toimeentulon rajoilla elävä osa-aika työtön ja huomaan varsinkin ihmisten asenteista ja puheen sävystä että sen takia homoseksuaalisuus ei olekkaan minulle sallittua. Koen tämän todella epäreiluksi ja epätasa-arvoistavaksi että seksuaalisuus on toisille sallittua ja toisille ei.
Tämä on kiusaamista ja syrjintää, ei sitä, että sinä olisit outo. Minulla ainakin on seksuaalivähemmistö kavereita kaikista yhteiskuntaluokista, eikä tosiaan suurin osa himoista ole sellaisia rikkaita sosiaalisiaperhosia, millaisina heidät usein tv:ssä esitetään. Usein on ihan perusduunari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes jaksa esittää. Ne tykkää jotka tykkää ja ne jotka ei niin voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko te oudot kertoa niitä asioita joita teette eri lailla ja esitätte? En ymmärrä tätä yhtään, minäkin koen olevani outo, mutta olen toki opetellut peruskohteliaisuuden, enkä tee mitään superoutoja juttuja töissä, koska sinne ollaan menty tekemään töitä, eikä sekoilemaan. En silti koe, etten voisi olla oma itseni myös töissä.
Outous on sitä että poikkeat siitä normaalista ideaalista ihmisestä etkä ole samanlainen kuin muut.
Mutta eihän kukaan ole samanlainen kuin muut. Joko ollaan niin laaja joukko, ettei kukaan ole liian outo, tai niin tiivis, ettei kukaan mahdu sinne sisälle. Onkohan nyt vaan niin, että kuvitellaan muiden kiinnityävän teihin vaan todella paljon enemmän huomiota kuin oikeasti kiinnittävät? Ja kukaan ei edes sitä outoutta huomaisi.
Vierailija kirjoitti:
Esittäminen on harvoin luontevaa, kyllä se paistaa läpi. Aitous on usein viehättävää. Mitä sinä pelkäät? Että ihmiset hylkäävät sinut jos olet eri mieltä? Samanmielisiä löytyy aina. Ja mieti : mitapä jos ne muutkin vain teeskentelevät?
Tämä on ihan totta. Esittäminen ja teeskentely on se, mikä usein tekee ihmisestä oudon. Silloin, kun yritin olla kovin cool ja "normaali", sain jatkuvalla syötöllä palautetta siitä, että olen jotenkin outo. Nyt, kun olen paremmin sinut itseni kanssa enkä yritä kerjätä sosiaalista hyväksyntää tai esim. piilottele harrastuksiani, monet ihmiset suorastaan hakeutuvat seuraani ja suhtautuvat muutenkin asiallisemmin. Jos joku kommentoikin jotain, niin se on yleensä sitä, että olen "mielenkiintoinen" ihminen. Eivät kaikki silti pidä minusta (kuten ei tarvitsekaan) ja osa varmaan pitää outona edelleen mutta nyt kukaan ei tule enää laukomaan sitä päin naamaa. Lähinnä pitävät etäisyyttä ja saattavat joskus mulkaista alta kulmain :D
Minut ainakin tekee oudoksi se, että olen vähän ujo ja arka ja häpeän itseäni. Sitten kun yritän esittää reipasta, sosiaalista ihmistä tunnen itseni niin epäaidoksi.
On "outouksia" mitä kaikki töissä tekee :
Poliittiset, uskonnolliset ja yhteiskunnalliset mielipiteet pidetään omana tietona. Tai ainakin kannattaa katsoa mikä ilmapiiri asioista on työpaikalla ja miten hyväksytään eriävät kannat.
Small talk. Jokainen voi opetella perustavat. Huomenta, miten viikonloppu meni, keksi joku vastaus viikonloppu/lomasuunnitelmiin, lisäkysymykset tarinasta jne. Ei tarvitse mitenkään väkisin mennä keskusteluun, mutta jos kahvikoneella törmää työkaveriin, niin sen minuutin voi jutella niitä näitä. Jos muistaa, niin kysyy toisen vauvasta/koirasta/remontista/treffeistä.
Pukeudutaan normaalimmin, ei omaa tyyliä tarvitse roskiin heittää, mutta riippuen työpaikasta, niin ei ehkä kannata sitä kaikkein oudointa vaatetta laittaa. Yksinkertaisempaa, eikä niin paljon kuvioita ja logoja.
Annetaan muille työrauha. Jotkut laulelee, viheltelee, rummuttaa tai höpisee koko ajan. Sitä pitää töissä rajoittaa, että muutkin pystyvät keskittymään.
Näitä tekee kaikki ja noiden ulkopuolella voi olla niin outo kun on, kunhan työt tulee tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Minut ainakin tekee oudoksi se, että olen vähän ujo ja arka ja häpeän itseäni. Sitten kun yritän esittää reipasta, sosiaalista ihmistä tunnen itseni niin epäaidoksi.
Tässäkin auttaa, jos olisit alusta asti oma itsesi ja kertoisit, että olet ujo ja arka, niin ihmiset suhtautuisivat siihen paremmin. Toki tiedän, että senkin kertominen on ujolle ja aralle hankalaa.
sulla huono itsetunto,siitä tuo ylianalysointi tulee.