Lue keskustelun säännöt.
Normaalin ihmisen esittäminen vie minulta kaikki voimat
19.04.2021 |
Olen oikeasti aika outo tyyppi, en tiedä oikein miten kuvailisin itseäni. Luulen, että minulla voi olla asperger sillä monet kohdat osuu kyllä minuun. Ajatusmaailmani on erilainen kuin muilla, mutta esitän muille ihmisille ajattelevani kuten hekin. Se tuottaa välillä suuria ongelmia, kun en tiedäkään miten jossain tilanteessa tulisi ajatella ja käyttäytyä kuten normaalit ihmiset. Ihmisten ilmoilla esim. työpaikalla joudun koko ajan analysoimaan omaa olemistani ja yrittää pitää normaalin ihmisen roolia yllä. Mutta minusta tuntuu, että en oikeasti enää jaksa tätä esittämistä! En kuitenkaan haluaisi ihmisten pitävän minua outona, niin pakko yrittää esittää... Vapaa-aikanakin käytän suuren osan ajasta analysoimalla että osasinko esittää normaalia ihmistä tänään ja pohdin miten voisin muuttaa itseäni enemmän normaaliksi. Olen jumissa näissä ajatuksissa. En tiedä mitä enää tekisin, tekisi mieli jättää tämä elämä taakse kun en tänne sovi joukkoon.
Kommentit (42)
Miksi esität? Ymmärrän, että esim. työhaastattelussa haluaa vaikuttaa normaalilta. Ja tietysti töissä on se työminä, jolloin ei mitään radikaaleja mielipiteitä tai todella outoja tapoja esitellä, mutta muuten kannattaisi olla oma itsensä. Ihmiset ovat muutenkin outoja, niin tuskin kovin paljoa joukosta erota, vaikka lakkaat esittämästä.
Ja erityisesti työn luovemmissa osuuksissa, miten asiat hoidetaan, uudet ajatukset, uudet toimintavat, jne. erilaiset ajatusmallit ovat vain plussaa.
Olisiko sinulla jotain esimerkkejä miten esität ja miten olisit käyttäytynyt itsenäsi? Voin sitten ulkopuolisen silmin kertoa onko se miten outoa työpaikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä vähän sama ja lisäksi mun pitää olla kaikille ”mukava” ihminen. Solmussahan siinä sitten olet.
Joku hylkäämisen pelko taustalla kun en yksinkertaisesti pystyisi olemaan ”ilkeä” muille.
Siis tarvittaessa ilkeä.
Esittäminen on harvoin luontevaa, kyllä se paistaa läpi. Aitous on usein viehättävää. Mitä sinä pelkäät? Että ihmiset hylkäävät sinut jos olet eri mieltä? Samanmielisiä löytyy aina. Ja mieti : mitapä jos ne muutkin vain teeskentelevät?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama ja lisäksi mun pitää olla kaikille ”mukava” ihminen. Solmussahan siinä sitten olet.
Joku hylkäämisen pelko taustalla kun en yksinkertaisesti pystyisi olemaan ”ilkeä” muille.
Siis tarvittaessa ilkeä.
Ymmärrän varmaan ilkeän hyvin eri lailla kuin muut. Ei ole ilkeää kieltäytyä tai olla eri mieltä, se on normaalia kanssakäymistä. Ilkeää on haukkua, puhua pahaa, jättää huomiotta ja olla tyly.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän sama ja lisäksi mun pitää olla kaikille ”mukava” ihminen. Solmussahan siinä sitten olet.
Joku hylkäämisen pelko taustalla kun en yksinkertaisesti pystyisi olemaan ”ilkeä” muille.
Siis tarvittaessa ilkeä.
Ymmärrän varmaan ilkeän hyvin eri lailla kuin muut. Ei ole ilkeää kieltäytyä tai olla eri mieltä, se on normaalia kanssakäymistä. Ilkeää on haukkua, puhua pahaa, jättää huomiotta ja olla tyly.
Ilkeä on just tuota mitä kuvailit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni kyllä esittää jotain. On epäaito.
Esim Nina Lahtinen jotenkin esittää aina. Ja se Krista S ... se laulaja joka sai vauvan.
Harjoittele itsenäsi olemista, se vapauttaa! Minusta tärkeää on löytää tasapaino kodin ulkopuolella: milloin käyttäydyn sosiaalisten normien mukaan, milloin teen outoja juttujani. Esimerkiksi pukeudun juhliin pukukoodin mukaan, mutta otan mukaan pienen lelun, jolla voin leikkiä.
Havaihduin itse tähän esittämisen turhuuteen sillä, että jouduin kuvaamaan itseäni arjessa lääkäriä varten. Huomasin, että teen huomaamattamani niin paljon sellaisia pieniä asioita, jotka paljastavat minut joka tapauksessa oudoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ollaan yhtä outoja ja tavallisia. Eikä mitään lumihiutaleita vaikka moni haluaakin itsensä näin nähdä.
Täällä oli sama kunnes elämässä tapahtui liuta aivan kamalia asioita ja loppui mulla teeskentely. En enää jaksanut pitää normaalin, hymyilevän ja reippaan tyypin roolia yllä. Nyt kylläkin työtön ja aikalailla syrjäytynyt kaikista sosiaalisista kuvioista, mutta pää voi paremmin kuin ikinä. Varmaan joku as taustalla ja nuorena oisin tarvinnu tukea pärjätäkseni omana itsenäni, mutta kun sitä ei tullut, niin joku rooli tuli kehiteltyä. Kun jännitin kaikkea niin paljon ja olin aina jotenkin vääränlainen joka paikkaan. Nyt ei enää jatkuvaa painetta ja itseinhoa kelpaamattomuudesta, eli mulle yksinäisyys tehny vain hyvää. Sisältöä elämääni kun tässä vielä löytäisin ja joku yksi aito ihmissuhdekin ois mahtava löytää. Mutta näinkin on parempi kuin se entinen elämä täysin vääränlaisissa kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Been there done that. Nyt jo toistakymmentä vuotta yksinyrittäjänä. Ei haittaa yhtään, että olen töissä outo ja esim. nauran ja hymyilen joskus!
Itse en enää jaksa esittää kun outo olen joka tapauksessa.
Ei outoutta voi peitellä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet muita kunnioittava ja tulet ihmisten kanssa toimeen, niin kyllä yleensä persoonallisuuden outoudet hyväskytään. Jos persoonallisuuteesi kuuluu toisten haukkumista, tai jotain muuta selkeää ilkeyttä, niin silloin outoutesi tulee korjata. Mikäli outouteesi liittyy konservatiivisia, tai sellaisiksi väärinymmärrettävissä olevia mielipiteitä, niin niiden kanssa kannattaa olla varovainen monissa piireissä. Todennäköisesti luulet kuitenkin olevasi oudompi, kuin oikeasti olet. Ihmiset ovat kaikki outoja enemmän tai vähemmän. Myöskin hyvä muistaa tämä sitaatti: "You’ll worry less about what people think about you when you realize how seldom they do."
Jos olet taitava esim omassa työssäsi, niin muiden on helppo nähdä että oma osaamisesi on ikään kuin liitoksissa outouteesi. Tällöin ihmisen outouksista tulee jopa arvostettava asia, koska nähdään, että hän on erikoinen; erikoisen taitava ja siksi tottakai myös erikoinen persoona.
Tuttu juttu. Olen ahdistuneisuushäiriöinen ja lisäksi epäilen että mulla on asperger tms. aina on joutunut töissä ja koulussa larppaamaan normaalia ja silti olen outo. Todella väsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu, jos et esitä?
Ja mitä on sinulle omana itsenäsi olo? Miten se eroaa muista?
Ketään ei oikeasti kiinnosta sinun ajatuksesi ja elämäsi, samassa määrin kuin sinua itseäsi.
Jos kovasti teeskentelet, niin se on jo huomattu.
Voisin omasta kokemuksestani antaa yhden vinkin. Sen sijaan, että keskittyisit murehtimaan outouttasi kiinnitä huomiosi vaihteeksi siihen, millaisia ihmisiä nämä sinua oudoksi kutsuvat ovat. Miten he puhuvat, käyttäytyvät, elehtivät? Millaisia sanavalintoja ja ilmeitä käyttävät? Kokeilin kerran tätä lähestymistapaa ja se jotenkin avasi silmäni ihan uudella tavalla. Havaitsin, että tällaiset ihmiset olivat suurimmaksi osaksi hermostuneita, vaivaantuneita, neuroottisia, takakireitä, koko ajan murehtimassa omaa itseään ja olemistaan tai paheksumassa muita. Ikään kuin jatkuvassa hälytystilassa ja sellainen sisäinen levollisuus vaikutti puuttuvan heiltä kokonaan. Koska tällainen rauhattoman neuroottinen energia tarttuu helposti, niin en ihmettele, että suuri osa ihmisistä alkoi käyttäytyä jotenkin oudosti heidän läsnäollessaan, minä mukaan lukien. He siis heijastivat omaa käytöstään ja sisäistä maailmaansa muihin ja leimasivat kaikki sellaiset oudoiksi, jotka siihen jollain tapaa reagoivat.
Pähkinänkuoressa: mitä enemmän joku nimittelee ja leimaa muita oudoiksi, sitä oudompi tyyppi on itse kyseessä. Vieläpä sellainen, joka ei ole lainkaan sinut sen piirteen kanssa ja haluaa sen pois itsestään hinnalla millä hyvänsä.
mulla on sama juttu ja häiritsee ku aina kun kerron asiasta kenellekkään nii vastaus on sama ”kaikki on outoja”
tuntuu ku en olisi edes ihminen. en pärjää
en ole ap, mutta tuli mieleen konkreettinen esimerkki. Jos olisin 20 vuotta sitten kertonut että joo, käyn tervehtimässä ruokakassilla 94-vuotiasta riskiryhmään kuuluvaa naapuria, olisivat silloiset parikymppiset tuttavat tuijottaneet kulmakarvojansa kohotellen. Niin monia väärinkäsityksiä, ja varsinkin ilkeämielisiä sellaisia, saattaa nousta ihmisillä. Keskusteluissa sitten nopea aiheenvaihto, vältteleminen, epäluuloisuus, tai pienellä paikkakunnalla jopa käsittämättömät valheelliset juorut leviävät. jne jne.
Mä oon menossa jo 4 kertaa asperger-testeihin 15 vuoden aikana. Ekalla kerralla en saanut mitään diagnooseja, 2. kerralla tuli asperger-piirteet ja 3. kerralla viime vuonna tuli estynyt ja epäluuloinen persoonallisuus + ADD. Estyneisyyttä minussa ei ole ollenkaan; olen mm. liiankin oikeudenmukainen enkä osaa vaieta siitä. Terapeuttini patisti mua hankkiutumaan taas tutkimuksiin (arvatkaa jaksaisinko enää). Hänen mielestään tarvitsen vaativaa kuntoutusta, mahdollisesti laitoksessa.
Ihmissuhteiden luominen ja työn saanti on ollut vaikeaa, koko työurani käsittää lähinnä palkattomia tai 9 €/pv -harjoitteluja. Minulla on yksi tutkinto myös tietotekniikan puolelta, eli hyvin työllistävältä alalta. Puhun kuin robotti ja mun on vaikea katsoa ihmisiä silmiin. Olen minäkin oppinut joitakin asioita peittelemään ja viilaamaan käyttäytymistäni sosiaalisiin normeihin sopivaksi.
Ole AP onnellinen siitä että sulla on edes työtä!
Itselläni jossain määrin sama ongelma, ei nyt ehkä niin paha kuin sinulla. Tsemppiä, tiedän kuinka inhottavalta tuntuu vetää jotain roolia.