Masennus pilasi vauva-ajan. Miten päästä yli asiasta? Kokemuksia?
Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen kun toinen lapseni syntyi. Esikoinen on nyt 9v ja kuopus 1v6kk. Vauva oli todella toivottu ja sain kaksi keskenmenoa ennen häntä. Elämässä tapahtui kaikenlaista ja masennuin pian synnytyksen jälkeen. Päivät kului sumussa, usein itkien. Olin tosi ahdistunut ja kaikki vanhat asiat nousi mieleen. Hain kyllä apua, mutta apu ei auttanut heti.
Vauva-aikaa ei saa takaisin koskaan. Katson kuvia ja itken. Itken sitä, kun asiat ei mennyt niin kuin olisin toivonut. Vointini on parempi nyt. Miten päästä yli siitä, että ”hukkasin” ainutlaatuisen ajan, kun lapseni oli aivan pieni?
Kommentit (18)
Kuulostaa, että tarvitset apua edelleen. Toivottavasti saat sitä.
Sinulla on kaksi tervettä lasta. Onnittelen.
Tämäkään kommentti ei ole tarkoitettu vähättelyksi. Minua vain ihmetyttää vauva-ajan ihannointi. Muut vuodet ovat ihan yhtä tärkeitä ja usein paljon helpompiakin.
Ja nyt sinulla menee kuopuksesi taaperoaika pilalle, kun suret "menetettyä" vauva-aikaa.
Nauti siitä, mitä sinulla on nyt. Ole iloinen, että vauva-ajasta selvisitte. Ei se vauva-aika ole kaikilla muillakaan helppo.
Itse toivon, ettei minulle tulisi elämässäni ikinä mitään niin suuria vastoinkäymisiä, että alkaisin haikailemaan lasteni vauva-aikojen perään.
Asiat voi ottaa todella monella tavalla näemmä. Mulla oli vakava masennus molempien lasten vauva-ajoilla. En ole ajatellut, että aika olisi mennyt jotenkin "pilalle". Tosin mulla ei ollut mitään unelmia siitä, millainen vauva-ajan pitäisi olla. Masennukset on kyllä syvältä, mutta niille ei mahda mitään, joten niiden katuminen tai menneissä masennuksissa rypeminen ei auta ketään. Tee nyt tästä päivästä hyvä ja anna menneen olla. Jollei onnistu, hae apua.
He ovat yhä ihan pieniä. Muistele aikaa kun olit 9v, mitä tarvitset äidiltä ja isältä. Sen ikäinen tarvitsee hellyyttä ja läheisyyttä. 1v on vielä aivan vauva ja nyt vasta alkaa muistikuvia syntymään. Älä tee sitä virhettä että toistaa itseäsi ja elät menneessä. Ole läsnä NYT. Pois käynyt ja koneet, anna aikaa lapsille ja ole lähellä tarpeeksi. Omaa aikaa voi tietty myös ottaa ja antaa sitäkin lapsille myös. Tsemppiä. Ihanan pienet lapset vielä. Eli Pois menneestä. Elämä on nyt.
Toivon että heräät siihen että oikkuisesi on vauva yhä. Älä hukkaa tätä aikaa!! 9v myös on vielä pieni.
Onko raudanpuutetta epäilty? Onko ferritiini yli 50? Aika paljon alihoidettua raudanpuutetta on Suomessa.
Ainakin somen perusteella kyllä useimmat nauttii vauva-ajasta paljon ja se nähdään ainutlaatuisena. Kyllä se voi harmittaa, jos ei ole pystynyt sitä aikaa nauttimaan
Vierailija kirjoitti:
Ainakin somen perusteella kyllä useimmat nauttii vauva-ajasta paljon ja se nähdään ainutlaatuisena. Kyllä se voi harmittaa, jos ei ole pystynyt sitä aikaa nauttimaan
Mistä te siinä nautitte?
En ole ap, mutta vauva-aika oli ongelmallinen. Jatkuvaa epävarmuutta siitä, toimiiko oikein vai väärin. Hyvää tarkoittavat sukulaiset tulivat neuvomaan milloin mitenkin. Raskasta aikaa, sairasteluja. Leikki-ikä tuntui paljon antoisammalta.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin somen perusteella kyllä useimmat nauttii vauva-ajasta paljon ja se nähdään ainutlaatuisena. Kyllä se voi harmittaa, jos ei ole pystynyt sitä aikaa nauttimaan
Kyllä, harmittaa, kun en osaa kuvitella, millaista on vauva-ajasta nauttiminen.
Kuulostat, että masennus on edelleen sinulla päällä. Hae apua ajoissa.
Toivottavasti lapsillasi on joku muu aikuinen, joka jaksaa olla vastavuoroinen. Masentuneiden vanhempien (pienten) lasten on vaikeampi hahmottaa omia tunteitaan ja saada hyvä itsetunto, jos heitä ei huomioida ja he eivät saa vastakaikua katseeseensa ja toimintaansa.
Yleensä masentuneet äidit pelkäävät, että ovat aihetuttaneet tunnevammoja lapsiilleen ja sinä haikailet sitä, että joku kuvitteelisen ihana "vauva-aika" meni ohi. Kannattaa nyt keskittyä paranemiseen -ja sen jälkeen niihin pieniin lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja nyt sinulla menee kuopuksesi taaperoaika pilalle, kun suret "menetettyä" vauva-aikaa.
Nauti siitä, mitä sinulla on nyt. Ole iloinen, että vauva-ajasta selvisitte. Ei se vauva-aika ole kaikilla muillakaan helppo.
Itse toivon, ettei minulle tulisi elämässäni ikinä mitään niin suuria vastoinkäymisiä, että alkaisin haikailemaan lasteni vauva-aikojen perään.
Minulla meni nuoruus pilalle kiusaamisen takia, 25-30v ikä puolison epävakaan jakson takia, kahden lapsen kehitysvammaisuuden aiheuttaman kriisin ja uupumuksen takia esikoisen vauva-aika pilalle ja sen jälkeen vuosi masennuksessa...
Kai tässä pitää keskittyä johonkin muuhun, kuin menetyksiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin somen perusteella kyllä useimmat nauttii vauva-ajasta paljon ja se nähdään ainutlaatuisena. Kyllä se voi harmittaa, jos ei ole pystynyt sitä aikaa nauttimaan
Mistä te siinä nautitte?
En ole ap, mutta vauva-aika oli ongelmallinen. Jatkuvaa epävarmuutta siitä, toimiiko oikein vai väärin. Hyvää tarkoittavat sukulaiset tulivat neuvomaan milloin mitenkin. Raskasta aikaa, sairasteluja. Leikki-ikä tuntui paljon antoisammalta.
Taianomainen euforian tunne synnytyksen jälkeen. Voi ihastella nukkuvaa vauvaa. Saa luvan kanssa ”pesiä” peiton alla. Pääsee newborn kuvaukseen ja saa kortteja ja kukkia. Saa pitää pientä täydellistä vauvaa sylissä niin paljon kuin haluaa. Saa pukea ihania pieniä vaatteita.
Jos tällä hetkellä voit niin hyvin että ajattelet mennyttä noin, onnittele itseäsi siitä että voit nyt paremmin. Keskity siihen mitä sulla on ja yritä pitää itsesi nyt kunnossa ja hakea herkästi apua jos tarvitset.
Monilla menee koko lasten saaminen kokonaan ohi pitkäaikaisen tai väärään aikaan sairastetun masennuksen takia. Sulla on kaksi lasta.
En yritä vähätellä ja tietysti saat olla surullinen huonosta vauva-ajasta, mutta niillä lapsilla on runsaasti lapsuutta jäljellä, joista voit yrittää nauttia täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin somen perusteella kyllä useimmat nauttii vauva-ajasta paljon ja se nähdään ainutlaatuisena. Kyllä se voi harmittaa, jos ei ole pystynyt sitä aikaa nauttimaan
Ja moniko senkin siellä feikkaa? Vastahan se joku suosittu somettaja paljasti, että ei osannut nauttia vauva-ajasta yhtään, vaan koki sen todella uuvuttavaksi, mutta silti teki someen ylitsevuotavia hehkutuksia siitä, miten mahtavaa kaikki on. Itse siis myönsi, että näin oli toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin somen perusteella kyllä useimmat nauttii vauva-ajasta paljon ja se nähdään ainutlaatuisena. Kyllä se voi harmittaa, jos ei ole pystynyt sitä aikaa nauttimaan
Mistä te siinä nautitte?
En ole ap, mutta vauva-aika oli ongelmallinen. Jatkuvaa epävarmuutta siitä, toimiiko oikein vai väärin. Hyvää tarkoittavat sukulaiset tulivat neuvomaan milloin mitenkin. Raskasta aikaa, sairasteluja. Leikki-ikä tuntui paljon antoisammalta.Taianomainen euforian tunne synnytyksen jälkeen. Voi ihastella nukkuvaa vauvaa. Saa luvan kanssa ”pesiä” peiton alla. Pääsee newborn kuvaukseen ja saa kortteja ja kukkia. Saa pitää pientä täydellistä vauvaa sylissä niin paljon kuin haluaa. Saa pukea ihania pieniä vaatteita.
Minäkin olisin kyllä mielelläni ihastellut nukkuvaa vauvaa, mutta meidän piltit heräilivät öisinkin kahden tunnin välein syömään. Olin rikkonaisten rintojeni ja uupumukseni kanssa maitoa suihkuava zombie. Kuopus on 23-vuotias ja nukkuminen on edelleen hämmästyttävän ihanaa.
Nauti lapsestasi nyt. Monella menee vauva-aika sumussa väsymyksen vuoksi jos sattuu hyvin itkuinen vauva. Ei se kaikille ihanaa aikaa ole. En tarkoita kommentillani vähätellä masennusta. Hienoa että voit nyt paremmin.