Mikä tunteiden syvenemiseen vaikuttaa? Yritän ymmärtää miehiä

Vierailija kirjoitti:

Siis jos mies sanoi olevansa hitaasti lämpiävä vasta siinä vaiheessa kun totesi ettei niitä syvempiä tunteita tullut niin mies tarinoi ollakseen satuttamatta sinua enempää. Varmaan oli alkuun kiinnostunut, mutta sitten tunteet lerpahtivat eikä viitsinyt sanoa suoraan, että tunteet vaan kuoli eikä nyt napannut. Tai ei edes etsinyt parisuhdetta oikeasti. Yleensä hitaasti lämpiävät sanovat alussa jo, että tunteiden kehittymiseen voi mennä pitkä aika ja tarvitsevat tilaa ja aikaa suhteen kehittymiselle.

Kyllä se oli tositarkoituksella liikkeellä kuten minäkin, siksi me tinderit poistettiinkin kun alkoi kulkea täällä. Mutta joo, oli kyllä alkuun ihastunut, mutta sitten ne tunteet vaan kuolivat ja elän asian kanssa :D. 

Kaikki ovat yksilöitä.

Pisimmät ja parhaat suhteeni ovat syntyneet hitaasti tunnustellen.

Välittömiä ja täysin hallitsemattomia ihastuksia on myös ollut, mutta ne ovat alkuhuuman jälkeen kuihtuneet naisen puolelta. Itselläni tunteet ovat vain syventyneet alkuhuumasta selvittyäni. Ei ihminen tällaisia suhteita järjissään kestä. Siksi haluankin järkisuhteen lievemmillä tuntemuksilla, koska toisen kiinnostuksen pysymiseen en pysty vaikuttamaan.

M43

Vierailija kirjoitti:

Kemiaa ei oo miehen puolelta ollut koko aikana. Kun otit asian esille, hän myönsi sen. Tästä miehelle pisteet. Itse en usko mitään hitaasti lämpenemis juttuja. Toisen kans on hyvä olla tai sitten ei. Jos on hyvä olla, sen tietää aikalailla heti.

"Toisen kans on hyvä olla tai sitten ei. Jos on hyvä olla, sen tietää aikalailla heti."

Allekirjoitan tämän, mutta tämä ei takaa toisen pysyvää kiinnostusta, vaikka itse kuinka olisit varma tunteistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mies vain halusi seksisuhdetta kanssasi. Olen kyllä nainen, mutta itse en tuollaisia selityksiä usko alkuunkaan. Tunteita on alusta asti tai sitten niitä ei ole.

Tottakai tunteita voi syntyä myös myöhemmin, ja vaikea kai on alusta asti olla tunteita, kun ei edes vielä tunne toista.

Sanoinkin olevani nainen, joten en osaa sanoa hitaasti lämpenevien miesten puolesta. Olen aloittanut suhteen vain molemminpuolisista voimakkaista tunteista käsin ja mielestäni olen saanut sitä kautta aika vahvan naisellisen itsetunnon, kun ei ole tarvinnut odotella ja ihmetellä onko toisella tunteita vai ei. Se on sanottu ja sen myös huomaa. 

Minusta siis naisen kannattaa varoa tuollaista odottelua. Seksi on miehelle tärkeää ja hyvä yhdessäolo, voi naisellekin olla, mutta rakkaus on kokonaan eri asia. Siinä helposti rikkoo itsensä, jos alkaa odottelemaan tuleeko tästä mitään vai ei.

Ja mitähän se rakkaus on? Varsin häilyvä tunne sanoisin.

Voi se rakkaus tietysti loppuakin. Itselläni on ollut kolme vakavaa suhdetta, mutta yhdessäkään rakkaus ei varsinaisesti loppunut, vaan totesin, ettei sovitakaan yhteen. Vasta kolmannen kohdalla kaikki klikkasi yhteen ja olemme jo pitkään olleet naimisissa eikä rakkaus ole loppunut, päinvastoin. 

Minulle kaiken a ja on seksuaalinen viehätys ja älyllinen viehätysvoima. Rakkauteen tarvitaan vielä sitten paljon muutakin yhteistä, kuten yhteinen näky tulevaisuudesta, harrastuksista, ajankäytöstä jne. Että haluaa jakaa kaiken toisen kanssa.

Vaikka painotan tuollaisia, olen mitä suuremmassa määrin järki-ihminen. Se ilmeni mm. siten, että katkaisin nuo kaksi suhdetta, vaikka olin rakastunut noihin miehiin. Totesin, että yhteistä ei ole riittävästi, että suhdetta kannattaa jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja minäkin olen aina ollut sellainen, että se roihu syttyy heti tai ei ollenkaan. Olen yrittänyt odottaa sitä joskus, jos on ollut hyvää juttuseuraa ja sillä tavalla esimerkiksi älyllinen yhteys naisen kanssa, mutta ei se lopulta muutu intohimoiseksi jos ei se ole sitä ollut alusta saakka. Tarvitseeko sen olla intohimoista? Ehkä ei kaikille, mutta minulle ainakin. Järkipohjalta en lähde parisuhteeseen, se tuntuu tyytymiseltä jonkun tavoitteen saavuttamiseksi, enkä ole niin seurankipeä että se riittäisi.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää näitä hitaasti lämpeneviä ihmisiä. Voiko se olla edes todellista, vai onko se vaan sitä, että fyysisesti tuo ihminen ei sytytä, mutta onhan se mukava kun tarkemmin ja pidempään pohdiskelen, joten ollaan sitten? No, hekään eivät varmaan ymmärrä minunlaisiani.

Olen nainen ja kirjoitin samoin aiemmin. Hyvä osoitus siitä, että on tavallaan turhaa puhua asioista sukupuolen mukaan. 

Samaa mieltä tuosta mustatusta kohdastakin. Onhan paljon sellaisia, jotka aloittavat suhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa viihtyvät, mutta jota eivät kuitenkaan rakasta. Minun näkökulmastani siinä hukataa molempien aikaa ja saadaan lopulta traumoja, kun se ihan mukava yhdessäolo ei kuitenkaan riitä ja se näkyy tietyissä asioissa kuitenkin. Haluttomuusongelmia jne.

Ehkä näissä taskulämpimissä suhteissa ajaudutaan myöhemmin pettämisiin ym kun jossain vaiheessa seesteistä parisuhdetta elelessä vastaan tulee joku joka leimauttaa ne tunteet heti esille.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja minäkin olen aina ollut sellainen, että se roihu syttyy heti tai ei ollenkaan. Olen yrittänyt odottaa sitä joskus, jos on ollut hyvää juttuseuraa ja sillä tavalla esimerkiksi älyllinen yhteys naisen kanssa, mutta ei se lopulta muutu intohimoiseksi jos ei se ole sitä ollut alusta saakka. Tarvitseeko sen olla intohimoista? Ehkä ei kaikille, mutta minulle ainakin. Järkipohjalta en lähde parisuhteeseen, se tuntuu tyytymiseltä jonkun tavoitteen saavuttamiseksi, enkä ole niin seurankipeä että se riittäisi.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää näitä hitaasti lämpeneviä ihmisiä. Voiko se olla edes todellista, vai onko se vaan sitä, että fyysisesti tuo ihminen ei sytytä, mutta onhan se mukava kun tarkemmin ja pidempään pohdiskelen, joten ollaan sitten? No, hekään eivät varmaan ymmärrä minunlaisiani.

hitaastilämpenevyyttä on kahta mallia. Fyysisesti tarvitsen itsekin selkeää kipinää heti alusta, mutta syvemmät tunteet vaatii luottamusta, ja se taas itselläni todella paljon aikaa, puhutaan ainakin 6-12 kk jos ei enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näissä taskulämpimissä suhteissa ajaudutaan myöhemmin pettämisiin ym kun jossain vaiheessa seesteistä parisuhdetta elelessä vastaan tulee joku joka leimauttaa ne tunteet heti esille.

Se on yksi riskeistä näissä, kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja minäkin olen aina ollut sellainen, että se roihu syttyy heti tai ei ollenkaan. Olen yrittänyt odottaa sitä joskus, jos on ollut hyvää juttuseuraa ja sillä tavalla esimerkiksi älyllinen yhteys naisen kanssa, mutta ei se lopulta muutu intohimoiseksi jos ei se ole sitä ollut alusta saakka. Tarvitseeko sen olla intohimoista? Ehkä ei kaikille, mutta minulle ainakin. Järkipohjalta en lähde parisuhteeseen, se tuntuu tyytymiseltä jonkun tavoitteen saavuttamiseksi, enkä ole niin seurankipeä että se riittäisi.

Minun on hyvin vaikea ymmärtää näitä hitaasti lämpeneviä ihmisiä. Voiko se olla edes todellista, vai onko se vaan sitä, että fyysisesti tuo ihminen ei sytytä, mutta onhan se mukava kun tarkemmin ja pidempään pohdiskelen, joten ollaan sitten? No, hekään eivät varmaan ymmärrä minunlaisiani.

hitaastilämpenevyyttä on kahta mallia. Fyysisesti tarvitsen itsekin selkeää kipinää heti alusta, mutta syvemmät tunteet vaatii luottamusta, ja se taas itselläni todella paljon aikaa, puhutaan ainakin 6-12 kk jos ei enemmänkin.

Se on ihan totta, pitäisi tulla nuo molemmat jotta oikeasti onnistuisi. Jos homma perustuu pelkkään fyysiseen vetovoimaan, se loppuu ennenpitkää kun huomataan ettei meillä oikein muuta yhteistä ole. Mutta jos taas sitä fyysistä vetoa ei ole alusta asti, en oikein ymmärrä miten voidaan päästä yhtään mihinkään. En valitse edes ystäviä järkipohjalta, miten sitten elämänkumppanin?