HS mielipide: ylipainoa pitäisi kontrolloida laein ja säädöksin. Oletko samaa mieltä?

Mulla on tuossa keskustelun lomassa herkkumyymälän mainos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me lainsäädännön keinoin on asetettu tavoite savuttomasta Suomesta, niin samalla tavalla pitäisi olla tavoite läskittömästä Suomesta. Ylipaino aiheuttaa monia kansanterveydellisiä ongelmia, joten peruste on yhtä pätevä.

Tästä haluaisin kyllä oikeasti jotain laskelmia. Kuinka paljon ylipaino aiheuttaa hoitokuluja? Entä töistä poissaoloa tai työkyvyttömyyttä? Ja sitten toisaalta, kuolevatko ylipainoiset nuorempina, ja kuinka paljon tämä säästää eläkemaksuja?

Aina luullaan, että lihavat sairastelisivat paljon, mutta enpä ole huomannut.

Ole hyvä, faktoja mutun sijaan: https://www.duodecimlehti.fi/duo95744

Tuhti taakka terveydenhuollolle

Lihavuuden vaikutus terveyteen on yleisesti tunnettu. Taloudellisten vaikutusten laita on toisin. Lihavuudesta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia on tutkittu ongelman laajuuteen nähden yllättävän vähän. Ehkä siksi myös eri maissa saatu kustannushaarukka on suuri. Väestön lihavuudesta aiheutuvien hoitokustannusten on arvioitu yltävän 2-7 %:iin terveydenhuollon kokonaismenoista (Golditz 1992, Segal ym. 1994, Levy ym. 1995, Wolf ja Golditz 1996, Swinburn ym. 1997, Pekurinen ym. 2000). Tuottavuuskustannukset on usein arvioitu tätä monin verroin suuremmiksi.

Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lihavuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain vähintään runsaan 260 miljoonan euron kokonaismenot (Pekurinen 2005). Summasta vajaat 190 miljoonaa rasittaa terveydenhuoltoa ja loput sosiaaliturvaa. Terveysmenoista runsas puolet kuluu vuodeosastohoitoon ja 40 % lääkehoitoon. Valtaosa sosiaaliturvan menoista johtuu työkyvyttömyyseläkkeistä. Kaksi kolmasosaa lihavuuden yhteiskunnalle aiheuttamista menoista liittyy kolmeen sairauteen: tyypin 2 diabetekseen, aivohalvaukseen ja nivelrikkoon.

Lihavuuden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on arviolta noin 3 % ja sosiaaliturvan menoista noin 1,8 %. Vaikka näitä lukuja voidaan pitää vain suuntaa antavina, alustavina ja konservatiivisina, ne ovat jo sinänsä merkittäviä.

Lihavuuden vaikutukset suomalaisen yhteiskunnan voimavarojen käyttöön ovat mittavia. Lihavuuden takia sairaalahoidossa on vuosittain varovaisen arvion mukaan noin 19 000 potilasta, joiden hoitamiseen kuluu runsaat 370 000 hoitopäivää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on lihavuuden takia runsaat 5 200 henkilöä, ja sairauspäiviä kertyy lihavuuden vuoksi runsaat 340 000 vuodessa.

Mielenkiintoisia lukuja, jos nyt ovat oikeita eikä sinun keksimiä. Mietipä asiaa lihavan kannalta: esimerkiksi minä olen 35  kg ylipainoinen ja kymmenen vuotta juossut lääkäriltä toiselle valittamassa että paino ei putoa, lihon vaikka syön 1500-1600 kcal/pv ja liikun.  Olen saanut verenpainelääkkeet, kohta saan diabeteslääkkeet ja kolesterolilääkkeet, on astmaa ja allergiaa monenmoista, lihas- ja jännevaivoja. 10 VUOTTA! kerjännyt apua, saamatta muuta kuin lääkkeitä oireiden hoitoon. Ilmiselvästi olen kallis yhteiskunnalle, halveksittu ja pilkattu, syyllistetty. MIKSI minua ei siis ole hoidettu jo silloin 10v sitten?? jos olen kertonut että mikään oma keino ei auta ja tarvitsen apua. Nyt olen työkyvytön ja viimein verikokeissa näkyy kilpirauhasen vajaatoiminta. Edelleenkään en saa apua, enkä lääkitystä. MIKSI? Jos kerran olen kallis yhteiskunnalle, eikö minut kannattaisi hoitaa työkuntoiseksi eikä vain syyllistää?  Mielellään menisin töihin ja tienaisin rahat omaan elämiseeni, mutta minulle ei anneta siihen mahdollisuutta. Ei tämä sairaus poistu sillä että otan itseäni niskasta kiinni. Eihän syöpäsairaallekaan sanota että ota itseäsi niskasta kiinni ja syö paremmin, niin paranet. Onko tässä maassa yhtään tervejärkistä lääkäriä enää, joka tutkisi eikä vain juoksuttaisi potilasta 10v ajan lääkäriltä toiselle tutkimatta ja hoitamatta? Tuleehan siitä yhteiskunnalle kuluja kun päästetään sairaudet niin pahaksi että osastohoito kutsuu ja lääkemenot moninkertaistuu. Puhumattakaan työkyvyttömyydestä. No eihän kaikki ole sairaita ja siksi ylipainoisia, mutta minunkaltaisia on paljon, ei tuhansia vaan kymmeniä- tai satojatuhansia. Eikö kukaan muu näe tässä ristiriitaa että kulut on suuret mutta ei hoideta?

Oletpa melkoinen valehtelija. Pistä riistakamera keittiön kaapeille niin kotona kuin töissäkin. Voit huomata, että huomaamattasi napsitkin tuplamäärän ruokaa. Monet lihavat luulevat syövänsä vähän ja elävänsä pelkästä vedestä ja auringonvalosta. Näin asia ei todellisuudessa ole. Syötte salaa jopa itseltänne ja kerjäätte vielä päälle sääliä.

Huomaat todeksi kun itse sairastut, suorastaan toivon sitä sinunkaltaisillesi. Miten voi syödä salaa itseltään? Unissaanko? Tajuttomana? :D 

On huomattu, että lihavat eivöt tiedista syövänsä niin paljon kuin syövät. Lihavuustutkimuksessa on paljon käytetty kuvausmenetelmää eli asetettu tilanne, jossa tarjolle laitetaan tarjoilu(esim. Coctailtarjoilupöytä) ja paikalla on paljon ihmisiä. Pöytää kuvataan koko tilaisuuden ajan. Joukossa on sekä hoikkia että lihavia. Tilaisuuden jälkern jokaisen tulee kertoa tutkijoille, paljon ja mitä he söivät tilaisuudessa. Hoikat tietävät syömänsä määrän tatkalleen, mutta lihavat kertoivat syöneensä 30-50% enemmän. Yllättäen sama tapahtuu myös silloin, kun osallistujat tietävät, että heitä kuvataan. Lihavat ovat yleensä aidon yllättyneitä siitä että näin olisi ja väittävät jopa tiukasti vastaan. Filmin näyttäminen saa heidät vain ahdistumaan ja osa väittää, että sitä olisi manipuloitu. Ymmärrän toki, etteivät tee sitä tahallaan, mutta välillä rasittaa kun sama toistuu ja toistuu. Yllätykseksesi olen itse ollut nuorena lihava. Laihdutin 30 kg ja liikapaino on pysynyt nyt pois 35 vuotta. Minulla on bipolaarihäiriö ja lääkitys vaikeuttaa painonhallintaa. Hyvällä suunnittelulla ja riittävällä tietämyksellä ruokavaliosta olen kuitenkin onnistunut. Toivon, että sinäkin onnistut, mutta tiedän, ettei onnistu, ellet oikeasti viitsi edes tutkia miksi lihot. Kannattaisi edes tarkistaa, ettet syö itseltäsi salaa ja oikeasti punnita kaikki syömäsi ruoka.

Ei tahdonvoima auta laihduttamisessa yhtään, se on selvitetty moneen kertaan. Mitä ruokaan tulee ihmisen keho elää edelleen kivikautta, ja on syötävä silloin kun ruokaa on. Ja sitähän on. Jotkut syövät suruunsa, joidenkin kylläisyyskeskus ei ilmoita, että nyt piisaa jne. Kysymys "miksi jeppe juo" voidaan esittää nykyisin muodossa "miksi jeppe syö liikaa".

Kaikilla ei ole varaa terapiaan. Mutta jos mikä laihduttaa, niin syöpä. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läskeille Läskivero![/quote

Ja kusipäille kusipäävero!

Tuler kalliiksi kaikille läskeille kusipäille.

Ihan turha jonkun aina normaalipainoisen antaa neuvojaan. Ystäväni lihoi nyt ensimmäistä kertaa kuusvitosena ja vastan nyt alkaa ymmärtää asiaa toiseltakin puolelta. 

Jos itseltäni puuttuu itsekuria jostain, se on siitä, ettei lapsuudessa tai myöhemminkään ole ollut ruokaa saatavilla eikä rutiinia säännöllisille syömisille. Parhaiten tilanne on ollut hallussa työpaikkaruokalassa, missä sai samaan aikaan päivästä arkipäivisin lämpimän ruuan. Jos en hoksaa mennä valmistamaan ruokaa, tulee myöhemmin nälkä, joka vaatii pikaisia ratkaisuja, ei siksi että ne olisivat jotenkin herkullisempia - hyvin tehty ruokahan on kaikkein herkullisinta- vaan että ne ratkaisevat sen hetkisen ongelman eli pikaisen energiantarpeen. 

Minua ihmetyttää nyt tämä. Miten voi olla niin vaikea myöntää, että Minä Itse Olen Syönyt Itseni Lihavaksi. Olen vastuussa omasta lihavuudestani, enkä voi syyttää sitä ketään tai mitään muuta kuin itseäni. En Dna.ta, koska jokaisella muullakin suomalaisella on lihavuusgeenit. En voi rehellisesti sanoa, että en syö mitään ja silti lihon, koska ihminen ei osaa yhteyttää. En voi syyttää lääkitystä, koska voin koska tahansa vaatia lääkäriä vaihtamaan lääkitykseen, joka ei lihota. En voi syyttää kilpirauhasvaivaa, koska ne hoidetaan aina, jos sellainen todella on. Oikeasti. Minä Itse olen vasttuussa tästä. Minä söin ja minä syön siten, että lihon. Olen myös ainoa ihminen maailmassa, joka voi tehdä minun lihavuudelleni mitään. Luovun uhrin roolista ja rupean töihin tänään. Osasin syödä itseni lihavaksi ja osaan syödä itseni laihaksi. Ja ne uhri ja itsesäälihöpötykset hiiteen täältä.

Ihan liittymättä lihavuuteen vaan ihan yleiseen hyvinvointiin ja työkykyyn niin ei noita kilpirauhasongelmia todellakaan osata hoitaa ja hoideta mitenkään niin, että potilas olisi aina takuuvarmasti hoitotasapainossa. 

Annoin poistaa oman kilpirauhaseni, koska minulle vakuutettiin, että tyroksiinilääkityksellä en edes huomaa sitä, että rauhanen on poistettu. Täyttä paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me lainsäädännön keinoin on asetettu tavoite savuttomasta Suomesta, niin samalla tavalla pitäisi olla tavoite läskittömästä Suomesta. Ylipaino aiheuttaa monia kansanterveydellisiä ongelmia, joten peruste on yhtä pätevä.

Tästä haluaisin kyllä oikeasti jotain laskelmia. Kuinka paljon ylipaino aiheuttaa hoitokuluja? Entä töistä poissaoloa tai työkyvyttömyyttä? Ja sitten toisaalta, kuolevatko ylipainoiset nuorempina, ja kuinka paljon tämä säästää eläkemaksuja?

Aina luullaan, että lihavat sairastelisivat paljon, mutta enpä ole huomannut.

Ole hyvä, faktoja mutun sijaan: https://www.duodecimlehti.fi/duo95744

Tuhti taakka terveydenhuollolle

Lihavuuden vaikutus terveyteen on yleisesti tunnettu. Taloudellisten vaikutusten laita on toisin. Lihavuudesta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia on tutkittu ongelman laajuuteen nähden yllättävän vähän. Ehkä siksi myös eri maissa saatu kustannushaarukka on suuri. Väestön lihavuudesta aiheutuvien hoitokustannusten on arvioitu yltävän 2-7 %:iin terveydenhuollon kokonaismenoista (Golditz 1992, Segal ym. 1994, Levy ym. 1995, Wolf ja Golditz 1996, Swinburn ym. 1997, Pekurinen ym. 2000). Tuottavuuskustannukset on usein arvioitu tätä monin verroin suuremmiksi.

Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lihavuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain vähintään runsaan 260 miljoonan euron kokonaismenot (Pekurinen 2005). Summasta vajaat 190 miljoonaa rasittaa terveydenhuoltoa ja loput sosiaaliturvaa. Terveysmenoista runsas puolet kuluu vuodeosastohoitoon ja 40 % lääkehoitoon. Valtaosa sosiaaliturvan menoista johtuu työkyvyttömyyseläkkeistä. Kaksi kolmasosaa lihavuuden yhteiskunnalle aiheuttamista menoista liittyy kolmeen sairauteen: tyypin 2 diabetekseen, aivohalvaukseen ja nivelrikkoon.

Lihavuuden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on arviolta noin 3 % ja sosiaaliturvan menoista noin 1,8 %. Vaikka näitä lukuja voidaan pitää vain suuntaa antavina, alustavina ja konservatiivisina, ne ovat jo sinänsä merkittäviä.

Lihavuuden vaikutukset suomalaisen yhteiskunnan voimavarojen käyttöön ovat mittavia. Lihavuuden takia sairaalahoidossa on vuosittain varovaisen arvion mukaan noin 19 000 potilasta, joiden hoitamiseen kuluu runsaat 370 000 hoitopäivää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on lihavuuden takia runsaat 5 200 henkilöä, ja sairauspäiviä kertyy lihavuuden vuoksi runsaat 340 000 vuodessa.

Mielenkiintoisia lukuja, jos nyt ovat oikeita eikä sinun keksimiä. Mietipä asiaa lihavan kannalta: esimerkiksi minä olen 35  kg ylipainoinen ja kymmenen vuotta juossut lääkäriltä toiselle valittamassa että paino ei putoa, lihon vaikka syön 1500-1600 kcal/pv ja liikun.  Olen saanut verenpainelääkkeet, kohta saan diabeteslääkkeet ja kolesterolilääkkeet, on astmaa ja allergiaa monenmoista, lihas- ja jännevaivoja. 10 VUOTTA! kerjännyt apua, saamatta muuta kuin lääkkeitä oireiden hoitoon. Ilmiselvästi olen kallis yhteiskunnalle, halveksittu ja pilkattu, syyllistetty. MIKSI minua ei siis ole hoidettu jo silloin 10v sitten?? jos olen kertonut että mikään oma keino ei auta ja tarvitsen apua. Nyt olen työkyvytön ja viimein verikokeissa näkyy kilpirauhasen vajaatoiminta. Edelleenkään en saa apua, enkä lääkitystä. MIKSI? Jos kerran olen kallis yhteiskunnalle, eikö minut kannattaisi hoitaa työkuntoiseksi eikä vain syyllistää?  Mielellään menisin töihin ja tienaisin rahat omaan elämiseeni, mutta minulle ei anneta siihen mahdollisuutta. Ei tämä sairaus poistu sillä että otan itseäni niskasta kiinni. Eihän syöpäsairaallekaan sanota että ota itseäsi niskasta kiinni ja syö paremmin, niin paranet. Onko tässä maassa yhtään tervejärkistä lääkäriä enää, joka tutkisi eikä vain juoksuttaisi potilasta 10v ajan lääkäriltä toiselle tutkimatta ja hoitamatta? Tuleehan siitä yhteiskunnalle kuluja kun päästetään sairaudet niin pahaksi että osastohoito kutsuu ja lääkemenot moninkertaistuu. Puhumattakaan työkyvyttömyydestä. No eihän kaikki ole sairaita ja siksi ylipainoisia, mutta minunkaltaisia on paljon, ei tuhansia vaan kymmeniä- tai satojatuhansia. Eikö kukaan muu näe tässä ristiriitaa että kulut on suuret mutta ei hoideta?

Oletpa melkoinen valehtelija. Pistä riistakamera keittiön kaapeille niin kotona kuin töissäkin. Voit huomata, että huomaamattasi napsitkin tuplamäärän ruokaa. Monet lihavat luulevat syövänsä vähän ja elävänsä pelkästä vedestä ja auringonvalosta. Näin asia ei todellisuudessa ole. Syötte salaa jopa itseltänne ja kerjäätte vielä päälle sääliä.

Huomaat todeksi kun itse sairastut, suorastaan toivon sitä sinunkaltaisillesi. Miten voi syödä salaa itseltään? Unissaanko? Tajuttomana? :D 

On huomattu, että lihavat eivöt tiedista syövänsä niin paljon kuin syövät. Lihavuustutkimuksessa on paljon käytetty kuvausmenetelmää eli asetettu tilanne, jossa tarjolle laitetaan tarjoilu(esim. Coctailtarjoilupöytä) ja paikalla on paljon ihmisiä. Pöytää kuvataan koko tilaisuuden ajan. Joukossa on sekä hoikkia että lihavia. Tilaisuuden jälkern jokaisen tulee kertoa tutkijoille, paljon ja mitä he söivät tilaisuudessa. Hoikat tietävät syömänsä määrän tatkalleen, mutta lihavat kertoivat syöneensä 30-50% enemmän. Yllättäen sama tapahtuu myös silloin, kun osallistujat tietävät, että heitä kuvataan. Lihavat ovat yleensä aidon yllättyneitä siitä että näin olisi ja väittävät jopa tiukasti vastaan. Filmin näyttäminen saa heidät vain ahdistumaan ja osa väittää, että sitä olisi manipuloitu. Ymmärrän toki, etteivät tee sitä tahallaan, mutta välillä rasittaa kun sama toistuu ja toistuu. Yllätykseksesi olen itse ollut nuorena lihava. Laihdutin 30 kg ja liikapaino on pysynyt nyt pois 35 vuotta. Minulla on bipolaarihäiriö ja lääkitys vaikeuttaa painonhallintaa. Hyvällä suunnittelulla ja riittävällä tietämyksellä ruokavaliosta olen kuitenkin onnistunut. Toivon, että sinäkin onnistut, mutta tiedän, ettei onnistu, ellet oikeasti viitsi edes tutkia miksi lihot. Kannattaisi edes tarkistaa, ettet syö itseltäsi salaa ja oikeasti punnita kaikki syömäsi ruoka.

Tällaisia väitteitä nyt on helppo keksiä omasta päästään. Laita linkki kyseiseen tutkimukseen äläkä sepittele omiasi. Mistä päättelet että en ole tutkinut omia syömisiäni ja punninnut kaikkea syömääni? Olen näin tehnyt jo 10v ajan ja silti lopputulos on se että en laihdu. Olen käynyt myös ammattilaisen kanssa ruokavalioni läpi ja lopputulos oli : erittäin terveellinen ruokavalio. En osaa kyllä salaa syödä sillä ihan silmät auki ja hereillä aina syön, enkä edes yöllä vaan päivännäöllä :D kaikki kuititkin ruokaostoksista on nyt tallessa 4 kk ajalta. Lasken kalorit tuotepakkausten ja finelin kaloritaulukoiden avulla. Kaiken liikkumisenkin olen kirjannut ja laskenut kulutettuja kaloreita (näitä kaloreita en ole syönyt kuitenkaan, siis lisännyt sallittuihin kaloreihin). Viimeiset 30v  unettomuutta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, stressiä. Mihinkään en ole apua saanut. Toivottavasti jostain joskus apua saan ja painon saan pois. Suurin pelkoni vain on että minusta tulisi sinun kaltainen ilkeä laiheliini, joka jokaisessa keskustelussa hyökkää "entisen minänsä kimppuun" syyllistäen ventovieraita joita ei tunne.

Vierailija kirjoitti:

No täällä taas pikkusieluiset itkupillit ujeltavat porukalla. Ette te ole huolissanne ylipainoisten aiheuttamista kuluista yhteiskunnalle, te haluatte tuntea olevanne parempia ihmisiä. Ja joskus, niin surullista kuin se onkin, ainoa asia millä ihmisrukka pääsee pätemään on se,  että hänen elopainonsa on normaalin rajoissa siinä missä jollakin toisella ei. Onnitelkaa nyt itseänne siitä että ei ole läskiä kertynyt, menkää oikein peilin eteen. Faktahan kuitenkin on se, että sitä ylipainoa pitää olla aika merkittävästi ennen kuin se oikeasti alkaa olla terveysriski, joten ei, rakas nyrppynaama, se naapurin Irman muhkea peräpeili kokoa 44 ei rasita sinun kukkaroasi. Kuten ei se Jorman kaljakumpukaan. Mutta tuleehan siitä hyvä mieli kun tuntee että on edes jossakin vähän parempi kuin muut, eikö? Mitäs jos seuraavaksi lähtisitte pätemään vaikka A-klinikoiden nurkille? Siellä sitä yhteiskunnan rahaa vasta meneekin, herranen aika sentään! Ehkä tulisi taas hyvä olo kun voisi tuntea itsensä paremmaksi? Että kun tälle linjalle lähdetään niin mikä ettei, aina löytyy joku jonka päälle astua jotta pääsee itse vähän korkeammalle. Eiks vaan? 

Kuule, jokainen meistä on kuluerä yhteiskunnalle. Se ei merkitse sitä, että oman psyykkisen pahoinvoinnin takia pitää alkaa haukkumaan (vaikkapa) lihavia. Haukkuminen ja solvaaminen merkitsee vain sitä, että haukkujalla itsellään on paha olla + kyvyttömyys  tunnistaa ja kestää omia tunteitaan ja omassa kehossaan elämistä. Tiede tietää sen, että lihavuuden taustalla on moni syitä.  On pelkästään typerää haukkua kaikkia lihavia sellaisiksi tai tällaisiksi tai selittää, että tämä ja tuo keino toimii varmasti. Ei toimi. Ei toimi alkoholisteille, ei toimi tupakoitsijoile, ei toimi urheilijoille, ei toimi äideille, ei toimi isille jne. saat jatkaa listaa vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää nyt tämä. Miten voi olla niin vaikea myöntää, että Minä Itse Olen Syönyt Itseni Lihavaksi. Olen vastuussa omasta lihavuudestani, enkä voi syyttää sitä ketään tai mitään muuta kuin itseäni. En Dna.ta, koska jokaisella muullakin suomalaisella on lihavuusgeenit. En voi rehellisesti sanoa, että en syö mitään ja silti lihon, koska ihminen ei osaa yhteyttää. En voi syyttää lääkitystä, koska voin koska tahansa vaatia lääkäriä vaihtamaan lääkitykseen, joka ei lihota. En voi syyttää kilpirauhasvaivaa, koska ne hoidetaan aina, jos sellainen todella on. Oikeasti. Minä Itse olen vasttuussa tästä. Minä söin ja minä syön siten, että lihon. Olen myös ainoa ihminen maailmassa, joka voi tehdä minun lihavuudelleni mitään. Luovun uhrin roolista ja rupean töihin tänään. Osasin syödä itseni lihavaksi ja osaan syödä itseni laihaksi. Ja ne uhri ja itsesäälihöpötykset hiiteen täältä.

Voi lapsi kulta kun keksit mahtavan idean lyödä taas lihavia :D Tai jos oikeasti olet noin yksinkertainen, niin lukeminen auttaa siihen ongelmaan. Lue enemmän, luulet vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Minun ystävä  on ravitsemusterapeutti,  on monesti sanonut että jokaisella kilot lähtee tippumaan jos oikeasti noudattaa ohjeita. Ei lääkkeet tai muut tekosyyt auta jos itseään vaan huijaa syömällä vähä lisää .

Eihän kaikki ravitsemusterapeutit ole päteviä ja maan parhaita, kuten ei lääkäritkään. Se ettei kohdalle ole sattunut yhtään todella mahdotonta potilasta, ei kerro hänen taidoistaan yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tahdonvoima auta laihduttamisessa yhtään, se on selvitetty moneen kertaan. Mitä ruokaan tulee ihmisen keho elää edelleen kivikautta, ja on syötävä silloin kun ruokaa on. Ja sitähän on. Jotkut syövät suruunsa, joidenkin kylläisyyskeskus ei ilmoita, että nyt piisaa jne. Kysymys "miksi jeppe juo" voidaan esittää nykyisin muodossa "miksi jeppe syö liikaa".

Kaikilla ei ole varaa terapiaan. Mutta jos mikä laihduttaa, niin syöpä. Kokemusta on.

No sitä sitten toivomaan kaikille ylipainoisille niin on parempi mieli :D 

Jos kontrolloidaan laein myös muita sairauksia, eli vaimon tai lasten hakkaajat, alkoholistit, myös ne joiden lapset sairastuvat vanhemman juopottelusta, masispotilaat, kleptomaanit, lapsiaan kiduttavat, anorektikot, huumeiden ja tupakan tai nuuskan käyttäjät, henkistä väkivaltaa käyttävät kotona, töissä, koulussa, väkivaltaiset, rikolliset, myös virkarikoksia tekevät jne. jne.

Kuka sanoo, että lihavuus on vapaaehtoista?

Yhtä vapaaehtoista kuin edellämainitut rikokset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipaino on usein seuraus esim. stressistä. Kuinka hoidat sen pois ellet pysty hoitamaan syytä?

Tekosyitä.

Ei sitä voi ymmärtää ihmiset, jotka eivät ole eläissään töitä tehneet.

Teen fyysisesti ja psyykkisesti vaativaa työtä jota tehdään 24 tunnin työvuoroissa kellon ja vuoden ympäri sekä ollaan vastuussa ihmisten terveydestä ja hengestä ja yksi virhe voi johtaa vaikka toisen menehtymiseen. Että ei tarvitse minulle stressistä tai työnteosta saarnata.

Etkä silti tiedä että ihmiset on erilaisia.

Tiedän kyllä erittäin hyvin. Tiedän myös erittäin hyvin sen että se on (lapsia lukuunottamatta) oma valinta mitä kaupasta kotiin ostaa ja mitä suuhunsa laittaa. Itsessään pelkkä stressi ei ketään sairaalloisen ylipainoiseksi lihota. Toki se stressi voi johtaa ylensyömiseen tms mutta siinäkin valinta loppupeleissä yksilöllä, hintalappu yhteiskunnalle.

Stressi kyllä ihan tunnetusti muuttaa aivoja, ja suoliston mikrobikantaa ja nehän vaikuttaa merkittävästi ruokahaluun ja lihomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Roimasti ylipainoisten aktiivinen hoitaminen varmaan tulevaisuudessa loppuu, koska läskien määrä lisääntyy huimaa vauhtia ja kuormittavat terveydenhoitoa. Eivät kuntoudu, tulee komplikaatioita ym.

Ei lihavia hoideta nytkään, sepä se.

Toisin kuin päihderiippuvaisille, ylipainoisille ei ole yhteiskunnan tarjoamia terapia- ja painonpudotusryhmiä.

Suomi on kehitysmaa lihavuusleikkauksissakin.

Heti kun saadaan alkoholi ja tupakka kiellettyä ensin niin voidaan siirtyä kieltämään ylipaino :D

Vierailija kirjoitti:

Ihan liittymättä lihavuuteen vaan ihan yleiseen hyvinvointiin ja työkykyyn niin ei noita kilpirauhasongelmia todellakaan osata hoitaa ja hoideta mitenkään niin, että potilas olisi aina takuuvarmasti hoitotasapainossa. 

Annoin poistaa oman kilpirauhaseni, koska minulle vakuutettiin, että tyroksiinilääkityksellä en edes huomaa sitä, että rauhanen on poistettu. Täyttä paskaa. 

Ja edes tasapainossa oleva lääkitys ei korjaa täysin sairauden aiheuttamaa energiankulutuksen alentumista. 

Vierailija kirjoitti:

Heti kun saadaan alkoholi ja tupakka kiellettyä ensin niin voidaan siirtyä kieltämään ylipaino :D

Ei vaan ruoka, jos ollaan loogisia.

YLE totalitarismin asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos me lainsäädännön keinoin on asetettu tavoite savuttomasta Suomesta, niin samalla tavalla pitäisi olla tavoite läskittömästä Suomesta. Ylipaino aiheuttaa monia kansanterveydellisiä ongelmia, joten peruste on yhtä pätevä.

Tästä haluaisin kyllä oikeasti jotain laskelmia. Kuinka paljon ylipaino aiheuttaa hoitokuluja? Entä töistä poissaoloa tai työkyvyttömyyttä? Ja sitten toisaalta, kuolevatko ylipainoiset nuorempina, ja kuinka paljon tämä säästää eläkemaksuja?

Aina luullaan, että lihavat sairastelisivat paljon, mutta enpä ole huomannut.

Ole hyvä, faktoja mutun sijaan: https://www.duodecimlehti.fi/duo95744

Tuhti taakka terveydenhuollolle

Lihavuuden vaikutus terveyteen on yleisesti tunnettu. Taloudellisten vaikutusten laita on toisin. Lihavuudesta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia on tutkittu ongelman laajuuteen nähden yllättävän vähän. Ehkä siksi myös eri maissa saatu kustannushaarukka on suuri. Väestön lihavuudesta aiheutuvien hoitokustannusten on arvioitu yltävän 2-7 %:iin terveydenhuollon kokonaismenoista (Golditz 1992, Segal ym. 1994, Levy ym. 1995, Wolf ja Golditz 1996, Swinburn ym. 1997, Pekurinen ym. 2000). Tuottavuuskustannukset on usein arvioitu tätä monin verroin suuremmiksi.

Tuoreen suomalaisen arvion mukaan lihavuudesta aiheutuu yhteiskunnalle vuosittain vähintään runsaan 260 miljoonan euron kokonaismenot (Pekurinen 2005). Summasta vajaat 190 miljoonaa rasittaa terveydenhuoltoa ja loput sosiaaliturvaa. Terveysmenoista runsas puolet kuluu vuodeosastohoitoon ja 40 % lääkehoitoon. Valtaosa sosiaaliturvan menoista johtuu työkyvyttömyyseläkkeistä. Kaksi kolmasosaa lihavuuden yhteiskunnalle aiheuttamista menoista liittyy kolmeen sairauteen: tyypin 2 diabetekseen, aivohalvaukseen ja nivelrikkoon.

Lihavuuden osuus terveydenhuollon kokonaismenoista on arviolta noin 3 % ja sosiaaliturvan menoista noin 1,8 %. Vaikka näitä lukuja voidaan pitää vain suuntaa antavina, alustavina ja konservatiivisina, ne ovat jo sinänsä merkittäviä.

Lihavuuden vaikutukset suomalaisen yhteiskunnan voimavarojen käyttöön ovat mittavia. Lihavuuden takia sairaalahoidossa on vuosittain varovaisen arvion mukaan noin 19 000 potilasta, joiden hoitamiseen kuluu runsaat 370 000 hoitopäivää. Työkyvyttömyyseläkkeellä on lihavuuden takia runsaat 5 200 henkilöä, ja sairauspäiviä kertyy lihavuuden vuoksi runsaat 340 000 vuodessa.

Mielenkiintoisia lukuja, jos nyt ovat oikeita eikä sinun keksimiä. Mietipä asiaa lihavan kannalta: esimerkiksi minä olen 35  kg ylipainoinen ja kymmenen vuotta juossut lääkäriltä toiselle valittamassa että paino ei putoa, lihon vaikka syön 1500-1600 kcal/pv ja liikun.  Olen saanut verenpainelääkkeet, kohta saan diabeteslääkkeet ja kolesterolilääkkeet, on astmaa ja allergiaa monenmoista, lihas- ja jännevaivoja. 10 VUOTTA! kerjännyt apua, saamatta muuta kuin lääkkeitä oireiden hoitoon. Ilmiselvästi olen kallis yhteiskunnalle, halveksittu ja pilkattu, syyllistetty. MIKSI minua ei siis ole hoidettu jo silloin 10v sitten?? jos olen kertonut että mikään oma keino ei auta ja tarvitsen apua. Nyt olen työkyvytön ja viimein verikokeissa näkyy kilpirauhasen vajaatoiminta. Edelleenkään en saa apua, enkä lääkitystä. MIKSI? Jos kerran olen kallis yhteiskunnalle, eikö minut kannattaisi hoitaa työkuntoiseksi eikä vain syyllistää?  Mielellään menisin töihin ja tienaisin rahat omaan elämiseeni, mutta minulle ei anneta siihen mahdollisuutta. Ei tämä sairaus poistu sillä että otan itseäni niskasta kiinni. Eihän syöpäsairaallekaan sanota että ota itseäsi niskasta kiinni ja syö paremmin, niin paranet. Onko tässä maassa yhtään tervejärkistä lääkäriä enää, joka tutkisi eikä vain juoksuttaisi potilasta 10v ajan lääkäriltä toiselle tutkimatta ja hoitamatta? Tuleehan siitä yhteiskunnalle kuluja kun päästetään sairaudet niin pahaksi että osastohoito kutsuu ja lääkemenot moninkertaistuu. Puhumattakaan työkyvyttömyydestä. No eihän kaikki ole sairaita ja siksi ylipainoisia, mutta minunkaltaisia on paljon, ei tuhansia vaan kymmeniä- tai satojatuhansia. Eikö kukaan muu näe tässä ristiriitaa että kulut on suuret mutta ei hoideta?

Oletpa melkoinen valehtelija. Pistä riistakamera keittiön kaapeille niin kotona kuin töissäkin. Voit huomata, että huomaamattasi napsitkin tuplamäärän ruokaa. Monet lihavat luulevat syövänsä vähän ja elävänsä pelkästä vedestä ja auringonvalosta. Näin asia ei todellisuudessa ole. Syötte salaa jopa itseltänne ja kerjäätte vielä päälle sääliä.

Huomaat todeksi kun itse sairastut, suorastaan toivon sitä sinunkaltaisillesi. Miten voi syödä salaa itseltään? Unissaanko? Tajuttomana? :D 

On huomattu, että lihavat eivöt tiedista syövänsä niin paljon kuin syövät. Lihavuustutkimuksessa on paljon käytetty kuvausmenetelmää eli asetettu tilanne, jossa tarjolle laitetaan tarjoilu(esim. Coctailtarjoilupöytä) ja paikalla on paljon ihmisiä. Pöytää kuvataan koko tilaisuuden ajan. Joukossa on sekä hoikkia että lihavia. Tilaisuuden jälkern jokaisen tulee kertoa tutkijoille, paljon ja mitä he söivät tilaisuudessa. Hoikat tietävät syömänsä määrän tatkalleen, mutta lihavat kertoivat syöneensä 30-50% enemmän. Yllättäen sama tapahtuu myös silloin, kun osallistujat tietävät, että heitä kuvataan. Lihavat ovat yleensä aidon yllättyneitä siitä että näin olisi ja väittävät jopa tiukasti vastaan. Filmin näyttäminen saa heidät vain ahdistumaan ja osa väittää, että sitä olisi manipuloitu. Ymmärrän toki, etteivät tee sitä tahallaan, mutta välillä rasittaa kun sama toistuu ja toistuu. Yllätykseksesi olen itse ollut nuorena lihava. Laihdutin 30 kg ja liikapaino on pysynyt nyt pois 35 vuotta. Minulla on bipolaarihäiriö ja lääkitys vaikeuttaa painonhallintaa. Hyvällä suunnittelulla ja riittävällä tietämyksellä ruokavaliosta olen kuitenkin onnistunut. Toivon, että sinäkin onnistut, mutta tiedän, ettei onnistu, ellet oikeasti viitsi edes tutkia miksi lihot. Kannattaisi edes tarkistaa, ettet syö itseltäsi salaa ja oikeasti punnita kaikki syömäsi ruoka.

Tällaisia väitteitä nyt on helppo keksiä omasta päästään. Laita linkki kyseiseen tutkimukseen äläkä sepittele omiasi. Mistä päättelet että en ole tutkinut omia syömisiäni ja punninnut kaikkea syömääni? Olen näin tehnyt jo 10v ajan ja silti lopputulos on se että en laihdu. Olen käynyt myös ammattilaisen kanssa ruokavalioni läpi ja lopputulos oli : erittäin terveellinen ruokavalio. En osaa kyllä salaa syödä sillä ihan silmät auki ja hereillä aina syön, enkä edes yöllä vaan päivännäöllä :D kaikki kuititkin ruokaostoksista on nyt tallessa 4 kk ajalta. Lasken kalorit tuotepakkausten ja finelin kaloritaulukoiden avulla. Kaiken liikkumisenkin olen kirjannut ja laskenut kulutettuja kaloreita (näitä kaloreita en ole syönyt kuitenkaan, siis lisännyt sallittuihin kaloreihin). Viimeiset 30v  unettomuutta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, stressiä. Mihinkään en ole apua saanut. Toivottavasti jostain joskus apua saan ja painon saan pois. Suurin pelkoni vain on että minusta tulisi sinun kaltainen ilkeä laiheliini, joka jokaisessa keskustelussa hyökkää "entisen minänsä kimppuun" syyllistäen ventovieraita joita ei tunne.

Sympatiani sinulle kohtalotoverille. Se ei syyllistänyt sinua vaan syytti.