Pääkaupunkiseudulta omistusasunto, miten?!
Miten olette onnistuneet ilman kaukaisen sukulaisen perintöä tai rikkaita vanhempia? Olen 30-vuotias sinkku. Nettona jää noin 2000€ käteen. Elämä täällä kuitenkin niin pirun kallista, että säästöön saan kuusta riippuen keskimäärin 200€, vaikka kuinka yritän pihistää. Välillä tuntuu myös niin turhauttavalta säästää pikku summia, kun edessä on kuitenkin vähintään se 10 000 säästö.
Onko joku kerryttänyt varallisuutta asumisoikeusasunnon kautta? Ainoa realistinen mahdollisuus tuntuu tätä vauhtia olevan omistaa 20-neliöinen yksiö kymmenen vuoden päästä. Tilaa kuitenkin tarvitsen enemmän jo oman mielenterveyden takia, sillä työskentelen hyvin paljon kotoa käsin ja kansiot täytyy olla levällään.
Kertokaa kokemuksianne ja purkakaa vaikka muutkin turhautumistanne.
Kommentit (98)
Piensijoittaja kirjoitti:
Ostin ASP:llä vanhan kerrostaloasunnon Vantaalta. Sieltä rivariin Pohjois-Helsinkiin ja kolmannella muutolla keskustaan. Se on vaatinut nuukaa elämäntyyliä ja monikymmenvuotista kärsivällisyyttä.
Mistä on syntynyt käsitys, että se unelmien asunto ostetaan ensiasunnoksi? Maaseudultako?
Toi nyt sitten taas edellyttää, että ihmisellä edes jää yli senkään vertaa, että sinne asp:lle on jotain laitettavaa. Ja kyllähän sitä saa aika hitosti jäädä yli, jos katsoo ihan sitä, että mitä maksaa vaikkapa yksiö pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Ja ostat nyt sen yksiön ja sitten 10 vuoden päästä kun olet maksanut siitä yksiöstä 30-50%, niin myyt sen ja ostat isomman. Tai vielä parempi: laitat sen vuokralle ja annat vuokralasen maksaa sen lainan (30% vero menee käsittääkseni vasta vuokrasta jäävästä voitto-osuudesta. Lisäksi sijoituskämpässä rahoitusvastikkeen voi laittaa mielestäni verovähennyksiin). Voit kuitenkin käyttää yksiötä vakuutena siihen isompaan asuntoon ja siten voit siirtyä maksamaan isompaa asuntoa ja jättää vuokralaisen maksamaan yksiötä. Pitää vaan olla tarkka sen kämpän suhteen, että on hyvä vuokramarkkinoille. Mutta ihan ekaksi menet sinne pankkiin pyytämään lainatarjouksen.
Moni kaverini tuosta aikoihaan haavelili, mutta harvan rahat riittivät itseni lisäksi. Vuokrasta kun vähentää vastikkeen, korot (kaikkea ei saa vähentää) ja lyhennyksen, niin vuokra ei kata asunnon kuluja lainanluhennyksineen kuin muuttotappioalueella. Jos siis sattuu vuokralaisen saamaan. Voit itse kokeilla laina- ja veroprosenttilaskurilla.
Ole aktiivisesti yhteydessä pankkien kanssa. Pystyt ostamaan takausta lainalle, selvitä pystyykö/suostuuko joku sukulainen takaamaan edes osan summasta, jolloin sinun säästömääräsi pienenee. Ota vaikka vuoden kestävä spurtti säästösi kanssa. Muuta halvempaan asuntoon, etsi jokin extratyö, josta saat muutaman lisäkympin säästöön, katso vielä enemmän mitä ostat kaupassa jne... Tiedän, että tympäisee, mutta ota tavoitteeksi ostaa oikeasti vaikka se yksiö. Asu siinä 2 vuotta, kartuta omaisuuttasi ja muuta isompaan.
Oletko ollut pankkien kanssa jo yhteyksissä?
Ei ole tarkoitus kääntää veistä haavasta, mutta itselläni oli vain 3000€ säästössä. Olin aivan varma, etten lainaa tulisi saamaan, mutta takausten kanssa ja vakituisilla tuloilla ei mitään ongelmaa. Minäkin yllätyin positiivisesti.
”Elämä täällä kuitenkin niin pirun kallista, että säästöön saan kuusta riippuen keskimäärin 200€”
Eli säästät noin 2500 € vuodessa. Ymmärrätkö, että jos 200 000 € asunnon hinta nousee keskimäärin vaikka 2 % vuodessa, se tarkoittaa 4000 € lisäystä hintaan. Tuolla säästösummalla et pysy edes paikoillasi, vaan juokset taaksepäin. Siis ostovoimasi asuntoon heikkenee joka vuosi. Tee ohisalot ja vamppaa joku hyvätuloinen mies.
Kannattaa myös muistaa, ettei pk-seudullakaan kannata ostaa ihan mitä tahansa asuntoa ihan mistä tahansa. Ei varmaan ap:llakaan nyt ole mitään pakkomiellettä tässä ullanlinnalaiseen luksuskämppään, mutta on aika fakta, että esim. Kontulasta ei välttämättä kannata asuntoa sijoitusmielessä ostaa. Siitä voi tulla takkiin, ei saa edes omiaan pois myyntitilanteessa. Ja tällaisia alueita on paljon.
Lisäksi ihan mikä tahansa alue pk-seudulla on tuhottoman kallis. Ei kyse ole siitä, että asumisen kalleutta valittelevat haluavat kaikki asua jossain hienostoalueilla, monilla tavallisilla ihmisillä ei ole varaa ostaa asuntoa yhtään mistään. Erityisesti tämä koskee ihmisiä, joiden taloudessa on vain yhden ihmisen tulot. Kuten niitä yksin asuvia, joita siis Hgissä on yli puolet.
Taisin avata ASP-tilini 2013 ja koska minulla ei ollut kiirettä päästä asuntokaupoille, säästin sinne muutama tuhat euroa ja loput säästöt sijoitin rahastoihin. Työni päättyivät ja useamman vuoden opiskelun sekä pätkätöiden jälkeen olen nyt saanut tilille säästetty yli 20t. Olen saanut laskelmia 100-110t euron lainoista eikä tuolla summalla vielä osteta asuntoa Helsingistä. En myöskään haluaisi vaihtaa nykyistä asumismukavuuttani pienempään asuntoon tai huonommalle sijainnille vain siksi, että asunto olisi oma. Lisäksi minulle ei myönnetä lainaa, koska työni on määräaikainen.
Jotenkin hurja ajatella, että vielä 15 vuotta sitten minulle tuputettiin asuntolainaa vaikka olin opiskelija ilman palkkatuloja saati tietoa työpaikasta.
Säästämällä käsirahan ensin, ihan ilman perintöjä tai rikkaita sukulaisia.
PItää vaan pudottaa kulutus absoluuttiseen minimiin ja mahdollisesti hankkia toinen duuni tai muuttaa kommuuniin. Ekaksi kämpäksi jokin rempattava luukku jonka saa edullisemmin. Sitten kituuttaa ja maksaa lainaa vähintään 2 vuotta ennen kuin miettii seuraavaa askelta. Kaikki baari-illat, lomareissut ym. voi unohtaa muutamaksi vuodeksi kun maksaa asuntoja ja säästää hätävarapuskuria vaikka rahastoon.
Kyllä fiksu keinot keksii.
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Ostin ASP:llä vanhan kerrostaloasunnon Vantaalta. Sieltä rivariin Pohjois-Helsinkiin ja kolmannella muutolla keskustaan. Se on vaatinut nuukaa elämäntyyliä ja monikymmenvuotista kärsivällisyyttä.
Mistä on syntynyt käsitys, että se unelmien asunto ostetaan ensiasunnoksi? Maaseudultako?
Toi nyt sitten taas edellyttää, että ihmisellä edes jää yli senkään vertaa, että sinne asp:lle on jotain laitettavaa. Ja kyllähän sitä saa aika hitosti jäädä yli, jos katsoo ihan sitä, että mitä maksaa vaikkapa yksiö pk-seudulla.
ASP:n omasäästöosuus on nykyisin 10%. Helsingistäkin saa yksiön reilulla 100.000€:lla, eli pitää säästää 10.000€. Esimerkiksi kolmen vuoden aikana siis 280€/kk. Jos sitä ei pysty säästämään, on tulevaisuudessa vaikeuksia maksaa lainaa, korkoja ja vastiketta.
Toinen haaste on sitten saada se asunto vaikka rahat olisikin säästössä ja lainalupaus saatu. Kilpailu asunnoista on ihan hullua ja korona-aika on tehnyt sen hullummaksi.
Vierailija kirjoitti:
Toinen haaste on sitten saada se asunto vaikka rahat olisikin säästössä ja lainalupaus saatu. Kilpailu asunnoista on ihan hullua ja korona-aika on tehnyt sen hullummaksi.
Helsingissä ei voi tinkata, pyyntihinta on usein lähtöhinta. Tai voi tinkata mutta ei luultavasti saa asuntoa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen haaste on sitten saada se asunto vaikka rahat olisikin säästössä ja lainalupaus saatu. Kilpailu asunnoista on ihan hullua ja korona-aika on tehnyt sen hullummaksi.
Helsingissä ei voi tinkata, pyyntihinta on usein lähtöhinta. Tai voi tinkata mutta ei luultavasti saa asuntoa sitten.
Ei todellakaan voi tinkiä. Jos parissa tunnissa menee näyttöajat täyteen ja asunto menee jollekin niistä, jolle sopii ensimmäinen näyttöaika, niin siinä pitää iskeä korkein tarjous heti pöytään. Nykyään ei edes pyydetä korottamaan tarjouksia, koska niitä tulee niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen haaste on sitten saada se asunto vaikka rahat olisikin säästössä ja lainalupaus saatu. Kilpailu asunnoista on ihan hullua ja korona-aika on tehnyt sen hullummaksi.
Helsingissä ei voi tinkata, pyyntihinta on usein lähtöhinta. Tai voi tinkata mutta ei luultavasti saa asuntoa sitten.
Ei todellakaan voi tinkiä. Jos parissa tunnissa menee näyttöajat täyteen ja asunto menee jollekin niistä, jolle sopii ensimmäinen näyttöaika, niin siinä pitää iskeä korkein tarjous heti pöytään. Nykyään ei edes pyydetä korottamaan tarjouksia, koska niitä tulee niin paljon.
Jos menee noin, niin silloin kiinteistövälittäjä on tehnyt virheen myyjän tappioksi ja alihinnoitellut asunnon. Myyjän kannattaa ottaa selvää alueen hintatasosta.
Yksi vaihtoehto omaisuuden kartuttamiseen on, että ostat yksiön jostain halvemmasta opiskelijakaupungista ja panet sen vuokralle. Esim. Jyväskylästä tai jostain muualta ei-muuttovoittoalueelta, missä on kuitenkin yliopisto, niin vuokratulot on varmat.
Tosi hyvinhän sä saat säästöön tosta summasta! 10% kuussa on TOSI paljon!
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto omaisuuden kartuttamiseen on, että ostat yksiön jostain halvemmasta opiskelijakaupungista ja panet sen vuokralle. Esim. Jyväskylästä tai jostain muualta ei-muuttovoittoalueelta, missä on kuitenkin yliopisto, niin vuokratulot on varmat.
Tosi hyvinhän sä saat säästöön tosta summasta! 10% kuussa on TOSI paljon!
Vuokran, sekä vastikkeen ja korkojen erotuksesta joutuu maksamaan verot. Eli tuossa mallissa häviää verojen osuuden verrattuna, että asuisi omistamassaan asunnossa. En siis suosittele, ellei asunto ole Helsingin keskustassa ja itse asu jossain syrjäseudulla.
Näitä neuvoja lukiessa ei ihme että syntyvyys niin alhaalla. 30-vuotias ostaa yksiön ja maksaa siitä lainaa kunnes joskus yli 40-vuotiaana varaa sellaisen mihin ehkä lapsi mahtuisi.
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto omaisuuden kartuttamiseen on, että ostat yksiön jostain halvemmasta opiskelijakaupungista ja panet sen vuokralle. Esim. Jyväskylästä tai jostain muualta ei-muuttovoittoalueelta, missä on kuitenkin yliopisto, niin vuokratulot on varmat.
Tosi hyvinhän sä saat säästöön tosta summasta! 10% kuussa on TOSI paljon!
Vuokran, sekä vastikkeen ja korkojen erotuksesta joutuu maksamaan verot. Eli tuossa mallissa häviää verojen osuuden verrattuna, että asuisi omistamassaan asunnossa. En siis suosittele, ellei asunto ole Helsingin keskustassa ja itse asu jossain syrjäseudulla.
Oletko katsonut yksiöiden hintoja pienissiä kaupungeissa? Ja vuokria? Totta kai pitää tehdä tarkat laskelmat, mutta tällä tavalla on hyvinkin mahdollista tienata. Jos se omassa asunnossa asuminen ei ole mahdollista, niin siihen vertaaminenkin on aika älytöntä.
sama.
Ilmoittaudu heti asumisoikesasuntojonon vaikka et olisi muuttamassa. Voit tarvita jonotusnumeroa joskus kun joudut rahapulaan esim avioeron tms takia ja joudut myymään asuntosi. jonotusnumero on ikuinen. Asumisoikeusasuntojen vuokrat seuraavat markkinahintaisia mutta niistä ei voi lentää ulos.
Ne ovat usein tasoltaan parempia kuin ns kaupungin vuokra-asunnot ja naapurit yleensä fiksumpaa väkeä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä neuvoja lukiessa ei ihme että syntyvyys niin alhaalla. 30-vuotias ostaa yksiön ja maksaa siitä lainaa kunnes joskus yli 40-vuotiaana varaa sellaisen mihin ehkä lapsi mahtuisi.
Kaikki ei tee kaikkia elämänsä ratkaisuja sellaisten lasten mukaan, joita ei ole olemassa. ;)
Kaikki ei edes halua lapsia! :Ó
Asumisoikeusasuminen ei ole hyvä (jos minkäänlainen) tapa kerryttää varallisuutta. Jos on sellainen summa, jonka aso:on kiinni pääseminen edellyttää, se kannattaa sijoittaa kyllä jonnekin muualle kuin kämppään, jossa maksat kuitenkin vuokraa joka kuukausi, ja usein vielä lähes markkinahintaista vuokraa. Se raha seisoo tyhjänpanttina, kun voisi olla jossain kasvamassa kunnollista korkoakin.