Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä elämään ehdottaisin kuusikymppiselle äidille? Itkee kurjuutta ja yksinäisyyttä
Valittaa niin kauheasti sitä aina puhelimessa että miksei tulla useammin käymään, on niin kurjaa, on niin yksinäistä jne. Oli koko ikänsä kotiäiti, mutta nyt kun kaikki lapset on jo reippaasti aikuisia ja elävät omaa elämää ja äidillä ei olekaan enää mitään. Ei työtä, ei harrastuksia, ainoa mitä tekee on kävelyllä käyminen. Mitä tekemistä voisi tuollaiselle saada että saisi sisältöä elämään? Jotain sosiaalista mielellään ja mikä täyttäisi päivät.
Kommentit (565)
Vierailija kirjoitti:
Tilatkaa äidille joku maksullinen seuralainen. Eikös vanhuksille saa nykyään jotain kaveripalvelujakin ostettua.
Minun edesmenneellä äidilläni oli. Tykkäsi. Kaverin tapaaminen oli viikon kohokohta. Käydä kahvilla (oli ennen koronaa) kävelyllä yhdessä.
Olivat nuoria miehiä siis noin 25-35 vuotiaita. Äitini oli 90 vuotias.
Oli energisoiva vaikutus, nainen on nainen koko ikänsä. Äiti flirttaili mielestäni heidän kanssaan. Sanoin että tällä aikakaudelle kyseessa on s--suaalinen häirintä, ja etteivät nämä kaveripalvelun kaverit tykkää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kuuskymppinen nainen, lapset aikuisia.
työväenopisto
avoin yliopisto
Lainata sitä lapsiperheisiin pientä maksua vastaan.
Aloittajan äiti tai muut samankaltaiset saavat ravinnostaan liian vähän vitaaliaineita. Olet sitä, mitä syöt. Elämä alkaa kiinnostamaaan, kun ruokapuoli on kunnossa. Useimmille ei koskaan kirkastu tämä tosiasia. Lapsetkin ovat oppineet hyväksymään kotona saadun syömismallin, eivätkä näe siinä mitään kyseenalaistettavaa. Mikäli he tekevät myöhemmin toisenlaisia valintoja, ymmärrystä vanhemmiltaan eivät saa. Voi olla, että yhdessä tällekin viestille hymähdeltäisiin, koska meillähän on aina syöty suositusten mukaisesti lautasmallilla prikulleen oikein!
Niin, uskaltaisinko vielä kuitenkin tehdä elämässä parempia valintoja aloittamalla siitä, mitä syön ja ottamalla selvää, mitä ne valinnat voisivat olla?
Vierailija kirjoitti:
Miten tyhmä ihminen voi olla, kun kuuskymppisenä ei muka keksi itselleen tekemistä vaan jonkun muun pitäisi vaivautua?
Olen itse 60 ja päivät ovat aivan tismalleen täynnä tekemistä vaikka en käykään töissä kodin ulkopuolella. Menisin kyllä mutta tämänikäiselle ei paikkakunnalta oikein tahdo löytyä mitään. Työkkärissäkin pitävät aivan liian vanhana mihinkään. Olen kyllä mieleltäni ihan virkeä mutta en hehkeä nuori neito.
Mutta siis en muista, koska olisin viimeksi ollut niin pitkästynyt, että pyytäisin jotakuta muuta keksimään minulle tekemistä. :D Joskus lapsena tuli tehtyä niin.
Minäkin olen päivät kotona, eikä koskaan käy aika pitkäksi. En ole edes missään työkkärin kirjoissa, vaan olen täysin vapaaeläjä. Aamulla herään auringon nousuun, ja illalla menen väsyneenä ja tyytyväisenä nukkumaan päivän toimista. Kaikki mitä siinä välissä tapahtuu olen aika pitkälle itse ohjelmoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Jos et ole provo, niin...Äitisi käyttäytyy nyt tosi väärin sinua kohtaan. Äitisi yksinäisyys tai muu tylsistyminen ei ole sinun vikasi, ja hänellä ei ole mitään oikeutta valittaa sinulle, ja näin syyllistää sinua, ja aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja huonoa omaatuntoa. Elä rauhassa täysillä omaa elämääsi, ja hyvällä omatunnolla. Mene käymään äitisi luona silloin, kun sinusta siltä tuntuu, eli kun haluat. Älä mene käymään mistään velvollisuuden tunteesta, kun yksinäinen äiti valittaa. Minun elämäni sisältö on ollut vuosikausien ajan se, että minulla on lapset. Ja kun he ovat aikuisia, ja muuttavat kotoa pis, niin minä pidän "turpani kiinni", enkä valita vaikka olisin kuinka yksinäinen. Teen niin, koska olen vimeiseen asti hyvä äiti, enkä kaada omia murheita lasten niskaan. Niin toimii hyvääiti. Ja ainahan tekemistä voi toki keksiä. Mitä tahansa, jokin uusi harrastus kenties...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turussa istuu veljeni myös yksinäinen urheilijatyyppi. Järjestetäänkö sokkotreffit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlasten hoito esimerkiksi. Uuden kielen opettelu, sudokut, kuntosali, lemmikin esim. kissan hoito.
Olen kahta vuotta vaille kuusikymppinen. Kun hain uudet silmälasit, nuori optikko sanoi minulle, että "näillä näkee nyt hyvin tehdä ristisanatehtäviä". Olin ihan pöyristynyt. Tuli vaan tuosta sudokusta mieleen.
Luen kyllä paljon, lukeminen on aina hyvä harrastus. Tasokkaita elokuvia löytyy Kirjastokinosta ja Viddlasta, joskus myös Areenasta. Ja tietysti Netflixistä, jos on enemmän mainstreamin ystävä. Parhaillaan on käynnissä Cultureels-elokuvafestivaalit ja toukokuussa on Season Film Festival. Katsottavaa siis riittää.
Opiskelen erikoisammattitutkintoa kokopäivätyöni ohella ja lisäksi espanjan kieltä. Se liittyy haaveeseeni päästä koronan jälkeen, ehkä jo vuoden sisällä, matkalle Etelä-Amerikkaan. Muutenkin odotan pääseväni taas matkustamaan, ennen koronaa tein/teimme puolison kanssa 5-6 matkaa vuosittain.
Viimeisten parin vuoden aikana olen opetellut uudelleen ajamaan autolla. Kortti minulla on ollut 18-vuotiaasta saakka mutta kaupungissa asuvana en ole tarvinnut autoa. Nyt ajotaito on tarpeen. Minulla on myös skootteri, pienikuutioinen, jonka ehkä tänä keväänä vaihdan isompaan, kun nyt näyttää siltä, että kesä pitää viettää jälleen enimmäkseen kotimaassa.
Puutarhaan saisi kulumaan tähän aikaan vuodesta vaikka kaiken vapaa-aikansa, mutta vielä mieluummin lähden töiden jälkeen koiran kanssa rämpimään metsään. Jos ei ole omaa pihaa niin parvekkeeseenkin saa kyllä upotettua aikaa (ja rahaa), jos tykkää kasvattaa hyöty- ja koristekasveja.
Live-musiikkia ei juuri nyt pääse kuuntelemaan, mutta normaaliaikoina kaikissa isommissa kaupungeissa on sekä ilmaiskeikkoja, pubikeikkoja että konsertteja kulttuuritaloilla. Jonkin verran pystyy nykyisin osallistumaan verkon kautta, mutta sitä en itse ole tehnyt, koska tunnelma ei kuitenkaan ole sama.
Lemmikkiä en suosittele koskaan ottamaan ellei sitä itse aidosti halua. Kissa voi elää jopa 18 vuotta, koira 15.
Kuntosali on hyvä harrastus sellaiselle, joka tykkää, mutta jos ei halua lähteä salille koronan pelossa tai muuten, niin netin kauttakin voi osallistua. Kaikkien kansalaisopistojen verkkokurssit löytyvät netistä ja niille saa osallistua ihan asuinpaikasta riippumatta. Itse osallistuin tänä keväänä mindfulnessiin, keskivartalon jumppaan (eräänlainen core-jumppa) ja zumbaan. Lisäksi on tarjolla monenlaisia muita kiinnostavia luentoja ja kursseja, joista puolisoni kanssa olemme osallistuneet neljälle eri retkeilyyn liittyvälle kurssille. Kesällä jälleen patikoidaan ja telttaillaan.
Minun on siis tosi vaikea samaistua ikäiseeni ihmiseen, joka valittaa, ettei ole mitään tekemistä. Vaikka korona sulki monet paikat niin nyt on helpompaa kuin koskaan osallistua juuri erilaisille filkkareille ja kursseille ja vastaaville. Ja ulos mahtuu, voi lähteä retkeilemään, patikoimaan, lenkkeilemään, pyöräretkille tai hankkia skootterin tai vaikka aluksi moposkootterin.
Enkä tarkoita etteikö sudokutkin voisi olla hyvä harrastus, nuoren optikon ristisanatehtäväkommentti oli vain niin odottamaton, että minua huvittaa niiden (ja sudokun) tarjoaminen ikäiselleni ihmiselle.
Mitä väliä kun olet miehille ilmaa? Mullan alle vaan kaikki yli 40v akat
Kiitos illan nauruista.
Surrealistinen ajatus, että tyytyväisyys omaan elämään olis jotenkin siitä kiinni, mitä miehet musta ajattelevat. 😂
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kolme eläkeläistä, jotka käyvät läheisessä päiväkodissa kerran pari viikossa. Ovat jonkinlaisia päiväkoti-isovanhempia.
Tykkäävät tosi paljon ja lapset kuulemma odottavat heitä aina kovasti.
Olisiko siinä äidillesi mieleistä elämänsisältöä?
Vierailija kirjoitti:
Ap kertoo äitinsä olevan kuuskymppinen, ja täällä vauhkotaan siitä, miten ei käy ansiotyössä. Pöh. Kuuskymppinen (60-69-vuotias) voi jo hyvin olla eläkkeellä. Ei hänen tarvi enää aloittaa uutta työuraa. Äiti voi saada leskeneläkettä. Ap:n äidillä voi myös olla sairauksia ja kremppoja, joista ette tiedä mitään. Sanon tämän, kun omissa polvissani on nivelrikkoa, enkä enää pysty esim. juoksemaan tai edes vaelluksiin rinkka selässä.
Kevyttä kävelyä vain, vaikka muuten olenkin hyväkuntoinen. Ehkä on myös (lievää) masennusta, mistä syystä nyt ei ole aika ryhtyä vapaaehtoisena kuuntelemaan muiden murheita. Puhun taas kokemuksesta.Sain käsityksen, että puolisoa ei ole. Sekin vaikuttaa paljon olemiseen. On aivan erilaista elää ja puuhailla jonkun kanssa kuin ollut yksin päivät päästään.
Ymmärrän, että äidin tilanne "toimettomana yksinjääneenä" on kärjistynyt koronan takia.
Olen pitkälti samassa asemassa. Erona on, ettei roiku lapsissani. En ole koskaan elänyt lapsilleni, en ole sen tyyppinen ihminen. En ole ollut kotiäitinä. Mutta kun ei ole kumppania, eikä sopivan yksilön tapaaminen ole todennäköistä, elämä tuntuu usein aika ankealta. Osaan kyllä käydä yksin ulkoilemassa ja aiemmin matkustin paljon. Mutta se ainainen yksinolo kyllä syö sisältäpäin.
Ja joo, ei ole juuri hyvänpäiväntuttuja parempia kavereitakaan, kun olen muuttanut usein. Yksinolo voittaa ärsyttävien ihmisten seuran, aina.
Aloittaa uutta työuraa.... että mitenkä? Eihän tämä nainen ole koskaan töissä käynytkään, niinhän ap kirjoitti. Toki voi olla eläkkeellä, jos on jo 65-vuotias, saa sitten vain sitä kansaneläkettä, kaikkein pienintä mitä voi.
Leskeneläke ei ole suurensuuri. Tietysti riippuu siitä, onko aviomies ollut isopalkkainen, sitten voi leskeneläkekin olla keskimääräistä isompi. Mutta ainakaan itse en omalla leskeneläkkeelläni pelkästään pärjäisi.
Ei kuusikymppistä kukaan mihinkään töihin palkkaa, korkeintaan vapaaehtoistyöhön. Mikä ettei sekin olisi hyvä vaihtoehto pelkästään yksin kotona kökkimiselle. Mutta ainakaan itse en haluaisi sitoa itseäni mihinkään vakituiseen toimintaan enää. Minua pyydettiin ns. varamummoksi kerran. No, tykkään lapsista kyllä, mutta se olisi sitten aika lailla sitoutumista vaativa. Ja onhan niitä omiakin lapsenlapsia.
Jotkut ihmiset on sellaisia, että ei halua olla yksin. Itse olen aina ollut yksin viihtyvä, jo lapsena. Mutta tunnen sellaisia, joilla on aina oltava jotain tekeillä, yksin kotona oleminen on ihan kauheata. Aina olisi oltava jotain seuraa. Ei siihen osaa ulkopuolinen mitään neuvoa antaa. Jos olisi edes yksikin ystävä, jonka kanssa voisi lähteä jonnekin tuulettumaan, niin sekin olisi jo paljon. Mutta jos ei ole sitä yhtäkään, niin entä sitten? Lapsia ei voi velvoittaa seuralaisiksi, he on eri tilanteessa olevia ihmisiä ja eri sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikääntyneiden yksinäisyys on vakava ongelma, vaikka olisikin nuori ikääntynyt kuten ap:n äiti on. Hieman samanlainen tilanne on anopillani. Hän istuu päivät kotona yksin, hyvä kun pari kertaa päivässä jaksaa tehdä pissalenkin koiran kanssa. Pää ja terveys reistailevat, vaikka on vasta jäänyt eläkkeelle. Mutta mihinkään harrastuksiin tai vastaaviin hän ei henkisesti pysty lähtemään, vaikka ilmeisesti joskus haluaisi. Edes meidän kotiimme suurempaan kaupunkiin ei voi lähteä, koska hänen koiransa ei osaa käyttäytyä kaupungissa ja kerrostalossa. Surullista, ja tilanne menee vain pahemmaksi.
Sinun on vaikea auttaa äitiäsi, hänen pitää itse tehdä aloite mihin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdota kulttuurimatkaa Gambiaan.
Ettekö voisi lähettää ystävättärien kanssa Gambianlomalle? Tulisi hymy maireana takaisin, ehkäpä vielä nuoren isäpuolen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Ehdota kulttuurimatkaa Gambiaan.
Käsittämätöntä miten samalla minuutilla ajateltiin samoin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenlasten hoito esimerkiksi. Uuden kielen opettelu, sudokut, kuntosali, lemmikin esim. kissan hoito.
Olen kahta vuotta vaille kuusikymppinen. Kun hain uudet silmälasit, nuori optikko sanoi minulle, että "näillä näkee nyt hyvin tehdä ristisanatehtäviä". Olin ihan pöyristynyt. Tuli vaan tuosta sudokusta mieleen.
Luen kyllä paljon, lukeminen on aina hyvä harrastus. Tasokkaita elokuvia löytyy Kirjastokinosta ja Viddlasta, joskus myös Areenasta. Ja tietysti Netflixistä, jos on enemmän mainstreamin ystävä. Parhaillaan on käynnissä Cultureels-elokuvafestivaalit ja toukokuussa on Season Film Festival. Katsottavaa siis riittää.
Opiskelen erikoisammattitutkintoa kokopäivätyöni ohella ja lisäksi espanjan kieltä. Se liittyy haaveeseeni päästä koronan jälkeen, ehkä jo vuoden sisällä, matkalle Etelä-Amerikkaan. Muutenkin odotan pääseväni taas matkustamaan, ennen koronaa tein/teimme puolison kanssa 5-6 matkaa vuosittain.
Viimeisten parin vuoden aikana olen opetellut uudelleen ajamaan autolla. Kortti minulla on ollut 18-vuotiaasta saakka mutta kaupungissa asuvana en ole tarvinnut autoa. Nyt ajotaito on tarpeen. Minulla on myös skootteri, pienikuutioinen, jonka ehkä tänä keväänä vaihdan isompaan, kun nyt näyttää siltä, että kesä pitää viettää jälleen enimmäkseen kotimaassa.
Puutarhaan saisi kulumaan tähän aikaan vuodesta vaikka kaiken vapaa-aikansa, mutta vielä mieluummin lähden töiden jälkeen koiran kanssa rämpimään metsään. Jos ei ole omaa pihaa niin parvekkeeseenkin saa kyllä upotettua aikaa (ja rahaa), jos tykkää kasvattaa hyöty- ja koristekasveja.
Live-musiikkia ei juuri nyt pääse kuuntelemaan, mutta normaaliaikoina kaikissa isommissa kaupungeissa on sekä ilmaiskeikkoja, pubikeikkoja että konsertteja kulttuuritaloilla. Jonkin verran pystyy nykyisin osallistumaan verkon kautta, mutta sitä en itse ole tehnyt, koska tunnelma ei kuitenkaan ole sama.
Lemmikkiä en suosittele koskaan ottamaan ellei sitä itse aidosti halua. Kissa voi elää jopa 18 vuotta, koira 15.
Kuntosali on hyvä harrastus sellaiselle, joka tykkää, mutta jos ei halua lähteä salille koronan pelossa tai muuten, niin netin kauttakin voi osallistua. Kaikkien kansalaisopistojen verkkokurssit löytyvät netistä ja niille saa osallistua ihan asuinpaikasta riippumatta. Itse osallistuin tänä keväänä mindfulnessiin, keskivartalon jumppaan (eräänlainen core-jumppa) ja zumbaan. Lisäksi on tarjolla monenlaisia muita kiinnostavia luentoja ja kursseja, joista puolisoni kanssa olemme osallistuneet neljälle eri retkeilyyn liittyvälle kurssille. Kesällä jälleen patikoidaan ja telttaillaan.
Minun on siis tosi vaikea samaistua ikäiseeni ihmiseen, joka valittaa, ettei ole mitään tekemistä. Vaikka korona sulki monet paikat niin nyt on helpompaa kuin koskaan osallistua juuri erilaisille filkkareille ja kursseille ja vastaaville. Ja ulos mahtuu, voi lähteä retkeilemään, patikoimaan, lenkkeilemään, pyöräretkille tai hankkia skootterin tai vaikka aluksi moposkootterin.
Enkä tarkoita etteikö sudokutkin voisi olla hyvä harrastus, nuoren optikon ristisanatehtäväkommentti oli vain niin odottamaton, että minua huvittaa niiden (ja sudokun) tarjoaminen ikäiselleni ihmiselle.
Mitä väliä kun olet miehille ilmaa? Mullan alle vaan kaikki yli 40v akat
Kiitos illan nauruista.
Surrealistinen ajatus, että tyytyväisyys omaan elämään olis jotenkin siitä kiinni, mitä miehet musta ajattelevat. 😂
Ohis
No mulle se on tärkein asia, lasten jälkeen. Mutta en aiokaan elää yli 40 vuotiaaksi, ettei tarvitse surra sitä, kun on vastenmielinen ja näkymätön yhtä aikaa.
N36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin 60 kirjoitti:
Ei tarvitse kuulla tuollaista valitusta, laiskuutta se vaan on jos on terveys ja talous kunnossa.
Voi opiskella, ryhtyä tukihenkilöksi jollekin, tehdä vapaaehtoistyötä jossain järjestössä, mennä vanhuksille seuraksi tai lukemaan heille, ja jos tykkää eläimistä voi ottaa hoitoon tai ulkoiluttaa jonkun koiraa, ja jos rahasta on tiukkaa niin sitten johonkin työhön muutamaksi tunniksi päivässä (lastenhoitoa, kauppaan tms.)
Vanhus lukee vanhukselle? Mitä hittoa just luin? :D
Ei 60 v ole vielä vanhus. Ja miksei vanhus voisi lukea vanhukselle? Minun mummoni 80 v lukee joka päivä kirjaa ukilleni, joka ei pysty enää lukemaan huonontuneen näön vuoksi. Mistä hitosta näitä kommentteja tulee?
Jos 60v ei ole vanhus, niin mikä hitto se on, keski-ikänen? :D vanhus se 60v on, toinen jalka haudassa
Nippa nappa kuuluu vielä keski-ikään ( tai myöhäiskeski-ikään ).
Joka tapauksessa 60 v on vielä työikäinen aivan virallisesti. Meteorologi Seija Paasonen on 61 v ja en ajattele, että hän olisi vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Voi taivas että ihmisillä on ongelmat... Voi kumpa minunkin ongelma olisi se ettei ole mitään tekemistä. Koko ajan pelkään että kuolen kun sydän temppuilee työstressin takia.
Aina voit tappaa itsesi, jos noin paljon ahdistaa.
Sukututkimus. Kun kerran pääsee alkuun, niin tekeminen ei lopu kesken moneen kymmeneen vuoteen. Aluksi voi ilmoittautua jollekin kurssille, jolta saa kavereita, ja sitten voi esim. liittyä Geniin, jossa rakennetaan porukalla isoa sukupuuta. Facebookissa on myös valtavasti ryhmiä, joissa voi lörpötellä samanhenkisten kanssa. Voi teettää geenitestin ja etsiä pikkuserkkuja maailmalta. Muut harrastajat ovat vielä keskimäärin sopivaa ikäluokkaa.
Vesijuoksu on toinen harrastus, jossa käy paljon samanikäistä porukkaa. Senkin voi aloittaa ilmoittautumalla kurssille ja sitten vain sopii allastreffejä. Se on niin tylsää puuhaa yksin, että useimmille kelpaa seura mielihyvin.