Lue keskustelun säännöt.
Eron vaikutukset lapseen - Nykyajan tabuaihe
14.04.2021 |
Saako nykyään puhua enää siitä, kuinka vanhempien ero voi lapseen vaikuttaa hyvinkin negatiivisesti. Kaipaisin keskustelua aiheesta.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että julkisuudessa muutamakin julkkis on puhunut siitä kuinka vanhempien ero aikanaan "romahdutti maailman" ja mm. vaikutti todella negatiivisesti koulumenestykseen ja itsetuntoon ja lapsen arkeen ylipäätään. Tuttavapiirissä on myös viikko-viikko -systeemillä asuvia lapsia, joista jotkut oireilevat kahden kodin välillä kulkemista eli varsinkin väsyneinä ja muuten pahantuulisina ottavat puheeksi jatkuvan pakkaamisen ja muuttamisen.
Tuntuu vain, että näistä asioista ei saisi nykyään puhua. Kaikki eroavat ystävinä ja kaikki sujuu tosi hienosti ja lasten elämä nyt ei oikeastaan muuttunut juuri mitenkään ja... Onko näin todella?
Kommentit (127)
No elämä nyt vaan ei ole täydellistä. Mikä sitten muka olisi ratkaisu? Ei erota ikinä mutta murjotetaan ja tapellaan siinä lasten edessä? Kidutaan oikein ja uhriudutaan? Usein ero on hyväksi kaikille perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tuo väite nyt on, että vanhemmat haluaisi vuoroviikkosysteemin asumisjärjestelyksi eron jälkeen muka vain sen takia, että itse saisivat vapaaviikkonsa lekotella ja tehdä omia juttujaan ilman lapsia? Itse tässä eroa tehdessä haluaisin kovasti lapsen minun luokseni asumaan, jos eroon päädytään, koska haluan elää lapseni kanssa. Lapsen isän kanssa haluan erota enkä lapsen. Mutta lapsen isälläkin on samalla lailla oikeus lapseen, ja hänkin haluaisi jatkaa lapsensa kanssa asumista, mutta ei enää minun. Hän on ihan hyvä vanhempi myös, ja hoitaa lapsen varmasti tahollaan hyvin. Joten, miten tällainen ratkaistaan muuten kuin vuoroviikkosysteemillä? En haluaisi mitään "vapaaviikkoja" tehdäkseni lapsivapaita juttuja.
Minä tiedän parikin pariskuntaa, jotka erosivat nimenomaan sen vuoksi, että saavat sitten edes viikon kerrallaan lepoa lapsenhoidosta.
Joo, on se toki kivaa saada lapsivapaata. Mutta on myös raskasta olla yksin lasten kanssa, hoitaa yksin kaikki arjen asiat. Ja on myös raskasta olla erossa lapsista ja kestää se että puolet lasten ajasta on aikaa jota et näe ja johon et esim. voi välttämättä vaikuttaa. Ja niinkuin tässä nyt on jo todettu että ero vaikuttaa lapseen; uskon että jos meillä olisi tavallinen ja turvallinen ydinperhe niin en olisi joutunut ottamaan vastaan puoltakaan siitä tunnemyllystä mitä eron seurauksena olen joutunut ja joudun lasten taholta ottamaan ja heidän kanssa käsittelemään. Ymmärrän että tilanteeseen on kuitenkin vaikea samaistua, ja näkee vain ne kivat lapsivapaat joita itsekin haluaisi. Kyllä minäkin halusin ydinperheellisenä niitä. Ei ne eron arvoisia kuitenkaan ole olleet.
Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon kyllä kaiken tämän. Ja nuo eronneet kaverinikaan eivät vaikuta olevan yhtään sen onnellisempia nyt kuin yhdessä ollessaankaan.
t. tuo jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
No elämä nyt vaan ei ole täydellistä. Mikä sitten muka olisi ratkaisu? Ei erota ikinä mutta murjotetaan ja tapellaan siinä lasten edessä? Kidutaan oikein ja uhriudutaan? Usein ero on hyväksi kaikille perheessä.
Ihmisten tulisi kehittää itsetuntemustaan ennen lasten hankintaa. Valtaosa ongelmista poistuisi huolellisemmalla puolison valinnalla.
Vierailija kirjoitti:
No elämä nyt vaan ei ole täydellistä. Mikä sitten muka olisi ratkaisu? Ei erota ikinä mutta murjotetaan ja tapellaan siinä lasten edessä? Kidutaan oikein ja uhriudutaan? Usein ero on hyväksi kaikille perheessä.
Kenenkään ei ole pakko tapella, varsinkaan lasten edessä. En ole ihan varma mitä tarkoitat uhriutumisella tässä yhteydessä, mutta noin yleisesti ottaen uhriutuminen on aina oma valinta, eikä juuri koskaan rakentava sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän nuorten pahoinvointi on suoraa seurausta näistä minäminä ja mun onni-vanhemmista.
Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti nousuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtamaa alaa. Siunaus perheestä muuttui perheen pikahuoltamikseksi jaksamisen äärirajoilla. Parisuhteet on lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa kummallakin on vain niitä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset vailla oikeuksia. Ei yksikään nainen halua, että sanotaan ääneen ettei tasa-arvo ja enevät rahavarat (itse keksimämme ideologia) tuonutkaan sitä onnellisuutta perheisiin. Tai sitä, että pienet lapset tarvitsevat äitiään kasvaakseen terveeksi aikuiseksi.
Juuri näin! Tätä ei vaan saa sanoa ääneen. Sinulla on väärä mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tuo väite nyt on, että vanhemmat haluaisi vuoroviikkosysteemin asumisjärjestelyksi eron jälkeen muka vain sen takia, että itse saisivat vapaaviikkonsa lekotella ja tehdä omia juttujaan ilman lapsia? Itse tässä eroa tehdessä haluaisin kovasti lapsen minun luokseni asumaan, jos eroon päädytään, koska haluan elää lapseni kanssa. Lapsen isän kanssa haluan erota enkä lapsen. Mutta lapsen isälläkin on samalla lailla oikeus lapseen, ja hänkin haluaisi jatkaa lapsensa kanssa asumista, mutta ei enää minun. Hän on ihan hyvä vanhempi myös, ja hoitaa lapsen varmasti tahollaan hyvin. Joten, miten tällainen ratkaistaan muuten kuin vuoroviikkosysteemillä? En haluaisi mitään "vapaaviikkoja" tehdäkseni lapsivapaita juttuja.
Minä tiedän parikin pariskuntaa, jotka erosivat nimenomaan sen vuoksi, että saavat sitten edes viikon kerrallaan lepoa lapsenhoidosta.
Joo, on se toki kivaa saada lapsivapaata. Mutta on myös raskasta olla yksin lasten kanssa, hoitaa yksin kaikki arjen asiat. Ja on myös raskasta olla erossa lapsista ja kestää se että puolet lasten ajasta on aikaa jota et näe ja johon et esim. voi välttämättä vaikuttaa. Ja niinkuin tässä nyt on jo todettu että ero vaikuttaa lapseen; uskon että jos meillä olisi tavallinen ja turvallinen ydinperhe niin en olisi joutunut ottamaan vastaan puoltakaan siitä tunnemyllystä mitä eron seurauksena olen joutunut ja joudun lasten taholta ottamaan ja heidän kanssa käsittelemään. Ymmärrän että tilanteeseen on kuitenkin vaikea samaistua, ja näkee vain ne kivat lapsivapaat joita itsekin haluaisi. Kyllä minäkin halusin ydinperheellisenä niitä. Ei ne eron arvoisia kuitenkaan ole olleet.
Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon kyllä kaiken tämän. Ja nuo eronneet kaverinikaan eivät vaikuta olevan yhtään sen onnellisempia nyt kuin yhdessä ollessaankaan.
t. tuo jota lainasit
“Ei lapsia” “vaikuta”
Eli puhut asioista joista et tiedä kissanpissan vertaa. Ja kyllä, et voi tietää etkä ymmärtää jos et ole itse kokenut näitä juttuja. Etkä voi tietää mitä ongelmia niillä kavereilla oli parisuhteessa tai miten he voivat nyt eron jälkeen. Ei se ero usein olekkaan mikään autuaaksi tekevä asia. Minulle eron jälkeen moni asia on ollut todella vaikeaa ja raskasta. Silti olen onnellisempi kun ei tarvitse enää kestää pettävää puolisoa - asia josta ei YKSIKÄÄN meidän lähipiirin ihminen ole koskaan saanut tietää ——koska sitä ei ole muille kerrottu.
Mitä sinä näet jonkun elämästä on 5%, mutta niillä ihmisillä on elämää, tunteita ja ajatuksia 100 % edestä. Joten anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No elämä nyt vaan ei ole täydellistä. Mikä sitten muka olisi ratkaisu? Ei erota ikinä mutta murjotetaan ja tapellaan siinä lasten edessä? Kidutaan oikein ja uhriudutaan? Usein ero on hyväksi kaikille perheessä.
Ihmisten tulisi kehittää itsetuntemustaan ennen lasten hankintaa. Valtaosa ongelmista poistuisi huolellisemmalla puolison valinnalla.
Sinunkin olisi kannattanut valita ne Palonurmen lottonumerot, mitä vielä itket kun maito on jo maassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän nuorten pahoinvointi on suoraa seurausta näistä minäminä ja mun onni-vanhemmista.
Lasten ja nuorten pahoinvointi ja häiriökäyttäyminen lähti nousuun kun kansakuntamme lippulaiva päivähoitojärjestelmä alkoi valtamaa alaa. Siunaus perheestä muuttui perheen pikahuoltamikseksi jaksamisen äärirajoilla. Parisuhteet on lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa kummallakin on vain niitä oikeuksia, mutta ei mitään velvollisuuksia toisiaan kohtaan ja tämän kaiken ulkopuolella on perheen lapset vailla oikeuksia. Ei yksikään nainen halua, että sanotaan ääneen ettei tasa-arvo ja enevät rahavarat (itse keksimämme ideologia) tuonutkaan sitä onnellisuutta perheisiin. Tai sitä, että pienet lapset tarvitsevat äitiään kasvaakseen terveeksi aikuiseksi.
Näin isän tyttönä sanon, että isää minä olen enemmän elämässäni tarvinnut. Äiti oli ihan ok, mutta isä parempi. Tuskin olen ainoa, joka ajattelee näin.
Tyttäreni puhuu minun (isä) kanssani kaikista häntä askarruttavista asioista. Äitinsä kanssa lähinnä riitelee ja huutaa. Jos tyttäreni puhuu vaimoni kanssa, niin vaimoni yleensä selaa puhelinta, eikä kuuntele lainkaan. Emme ole eronneet... vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tuo väite nyt on, että vanhemmat haluaisi vuoroviikkosysteemin asumisjärjestelyksi eron jälkeen muka vain sen takia, että itse saisivat vapaaviikkonsa lekotella ja tehdä omia juttujaan ilman lapsia? Itse tässä eroa tehdessä haluaisin kovasti lapsen minun luokseni asumaan, jos eroon päädytään, koska haluan elää lapseni kanssa. Lapsen isän kanssa haluan erota enkä lapsen. Mutta lapsen isälläkin on samalla lailla oikeus lapseen, ja hänkin haluaisi jatkaa lapsensa kanssa asumista, mutta ei enää minun. Hän on ihan hyvä vanhempi myös, ja hoitaa lapsen varmasti tahollaan hyvin. Joten, miten tällainen ratkaistaan muuten kuin vuoroviikkosysteemillä? En haluaisi mitään "vapaaviikkoja" tehdäkseni lapsivapaita juttuja.
Minä tiedän parikin pariskuntaa, jotka erosivat nimenomaan sen vuoksi, että saavat sitten edes viikon kerrallaan lepoa lapsenhoidosta.
Joo, on se toki kivaa saada lapsivapaata. Mutta on myös raskasta olla yksin lasten kanssa, hoitaa yksin kaikki arjen asiat. Ja on myös raskasta olla erossa lapsista ja kestää se että puolet lasten ajasta on aikaa jota et näe ja johon et esim. voi välttämättä vaikuttaa. Ja niinkuin tässä nyt on jo todettu että ero vaikuttaa lapseen; uskon että jos meillä olisi tavallinen ja turvallinen ydinperhe niin en olisi joutunut ottamaan vastaan puoltakaan siitä tunnemyllystä mitä eron seurauksena olen joutunut ja joudun lasten taholta ottamaan ja heidän kanssa käsittelemään. Ymmärrän että tilanteeseen on kuitenkin vaikea samaistua, ja näkee vain ne kivat lapsivapaat joita itsekin haluaisi. Kyllä minäkin halusin ydinperheellisenä niitä. Ei ne eron arvoisia kuitenkaan ole olleet.
Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon kyllä kaiken tämän. Ja nuo eronneet kaverinikaan eivät vaikuta olevan yhtään sen onnellisempia nyt kuin yhdessä ollessaankaan.
t. tuo jota lainasit
“Ei lapsia” “vaikuta”
Eli puhut asioista joista et tiedä kissanpissan vertaa. Ja kyllä, et voi tietää etkä ymmärtää jos et ole itse kokenut näitä juttuja. Etkä voi tietää mitä ongelmia niillä kavereilla oli parisuhteessa tai miten he voivat nyt eron jälkeen. Ei se ero usein olekkaan mikään autuaaksi tekevä asia. Minulle eron jälkeen moni asia on ollut todella vaikeaa ja raskasta. Silti olen onnellisempi kun ei tarvitse enää kestää pettävää puolisoa - asia josta ei YKSIKÄÄN meidän lähipiirin ihminen ole koskaan saanut tietää ——koska sitä ei ole muille kerrottu.
Mitä sinä näet jonkun elämästä on 5%, mutta niillä ihmisillä on elämää, tunteita ja ajatuksia 100 % edestä. Joten anna olla.
?? Olipa kiivas purkaus, lapsettomuuteniko sinua noin ärsyttää? Kyllähän minä annankin olla. Nämä kaksi ystävääni ovat itse suoraan sanoneet, että eron syy on ollut erimielisyydet lastenhoidosta, ja vastuun epätasainen jakautuminen. Voi toki olla, että eroille on oikeasti ollut joku ihan muu syy, mutta koska olen ollut mukana varsinkin tämän toisen perheen elämässä aika tiiviisti, niin minulla ei ole syytä epäillä sitä.
En ole väittänyt missään ymmärtäväni tai tietäväni muiden asioita 100%:sesti. Sen takia nimenomaan sanoin etteivät he vaikuta olevan onnellisempia, miksi sekin oli väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ero selkeyttää monesti tilannetta. Vuoroasumista en ymmärrä .se on lapselle liian stressaavaa. Lapset äidille ja sillä hyvä. Äiti on paras ja läheisin huoltaja.
Ei suinkaan äiti ole aina paras lähihuoltaja. Jos isä on normaali, usein hänkin suoriutuu huoltajuudesta yhtä hyvin kuin äiti. Juuri pienet pojat säälittävät, jotka jäävät äidilleen ja tarvitsevat isän mallia. Muutamaa äitiä olen seurannut, joilla on kaksi tai kolme poikaa ja tullut mieleen että isän olisi pitänyt alkaa lähihuoltajaksi. Miten äiti klaaraa poikien murrosiät monine ongelmineen, tulee mieleen. Pojat tarvitsevat isää. Ja uskon, että monet tytötkin olisivat mieluummin isän luona asumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No elämä nyt vaan ei ole täydellistä. Mikä sitten muka olisi ratkaisu? Ei erota ikinä mutta murjotetaan ja tapellaan siinä lasten edessä? Kidutaan oikein ja uhriudutaan? Usein ero on hyväksi kaikille perheessä.
Ihmisten tulisi kehittää itsetuntemustaan ennen lasten hankintaa. Valtaosa ongelmista poistuisi huolellisemmalla puolison valinnalla.
Sinunkin olisi kannattanut valita ne Palonurmen lottonumerot, mitä vielä itket kun maito on jo maassa?
Miten niin itken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä vuoroviikkovastustus on erikoinen ilmiö. Ja eniten sitä tuntuvat vastustavan sellaiset, joilla ei omakohtaista kokemusta siitä edes ole. Minullakin on tuttuja, jotka kadehtivat lapsivapaita viikkojani. Ymmärrän toki, mutta ei ne minulle mitään biletysviikkoja ole. Teen silloin paljon töitä, jotta voin olla aktiivisemmin lasteni kanssa seuraavalla viikolla. Ja vaikka lapset ovat pois kotoani, eivät he ole pois mielestä. Lasten toinen koti on työmatkani varrella, ja en osaa edes selittää sitä tunnetta, kun näen lapseni pyöräilevän kouluun isäviikollaan. Sydän pakahtuu joka kerta. Ihan erilainen tunne kuin jos näen lapseni sattumalta ulkona silloin, kun hän on minun luonani.
Olen jutellut lasteni kanssa vuoroviikoista. Kyllä se on heille raskasta. Ymmärrän hyvin. Eromme jälkeen me vanhemmat vuorottelimme vuoden, olen siis itsekin elänyt sitä todellisuutta. Vaikka lasteni ei tarvitsekaan siirtää muuta kuin itsensä ja me isänsä kanssa siirrämme tavarat, on se silti rankkaa. Mutta kun olemme sitten puhuneet vaihtoehdoista, niin ei nekään ole hyviä. Eivät lapset halua olla erossa kummastakaan vanhemmastaan yhtään enempää kuin jo ovat. Enkä minäkään voisi olla heistä erossa yhtään enempää, enkä voisi vaatia sellaista heidän isältäänkään.
Olisinko halunnut ydinperheen lapsilleni? Ehdottomasti. Se ei nyt kuitenkaan toteutunut. Sen mitä voin tässä tilanteessa tarjota on koti, johon ei tule ketään vieraita asumaan. Ei kaikki vuoroviikkovanhemmat elä uusperheissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tuo väite nyt on, että vanhemmat haluaisi vuoroviikkosysteemin asumisjärjestelyksi eron jälkeen muka vain sen takia, että itse saisivat vapaaviikkonsa lekotella ja tehdä omia juttujaan ilman lapsia? Itse tässä eroa tehdessä haluaisin kovasti lapsen minun luokseni asumaan, jos eroon päädytään, koska haluan elää lapseni kanssa. Lapsen isän kanssa haluan erota enkä lapsen. Mutta lapsen isälläkin on samalla lailla oikeus lapseen, ja hänkin haluaisi jatkaa lapsensa kanssa asumista, mutta ei enää minun. Hän on ihan hyvä vanhempi myös, ja hoitaa lapsen varmasti tahollaan hyvin. Joten, miten tällainen ratkaistaan muuten kuin vuoroviikkosysteemillä? En haluaisi mitään "vapaaviikkoja" tehdäkseni lapsivapaita juttuja.
Minä tiedän parikin pariskuntaa, jotka erosivat nimenomaan sen vuoksi, että saavat sitten edes viikon kerrallaan lepoa lapsenhoidosta.
Joo, on se toki kivaa saada lapsivapaata. Mutta on myös raskasta olla yksin lasten kanssa, hoitaa yksin kaikki arjen asiat. Ja on myös raskasta olla erossa lapsista ja kestää se että puolet lasten ajasta on aikaa jota et näe ja johon et esim. voi välttämättä vaikuttaa. Ja niinkuin tässä nyt on jo todettu että ero vaikuttaa lapseen; uskon että jos meillä olisi tavallinen ja turvallinen ydinperhe niin en olisi joutunut ottamaan vastaan puoltakaan siitä tunnemyllystä mitä eron seurauksena olen joutunut ja joudun lasten taholta ottamaan ja heidän kanssa käsittelemään. Ymmärrän että tilanteeseen on kuitenkin vaikea samaistua, ja näkee vain ne kivat lapsivapaat joita itsekin haluaisi. Kyllä minäkin halusin ydinperheellisenä niitä. Ei ne eron arvoisia kuitenkaan ole olleet.
Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon kyllä kaiken tämän. Ja nuo eronneet kaverinikaan eivät vaikuta olevan yhtään sen onnellisempia nyt kuin yhdessä ollessaankaan.
t. tuo jota lainasit
“Ei lapsia” “vaikuta”
Eli puhut asioista joista et tiedä kissanpissan vertaa. Ja kyllä, et voi tietää etkä ymmärtää jos et ole itse kokenut näitä juttuja. Etkä voi tietää mitä ongelmia niillä kavereilla oli parisuhteessa tai miten he voivat nyt eron jälkeen. Ei se ero usein olekkaan mikään autuaaksi tekevä asia. Minulle eron jälkeen moni asia on ollut todella vaikeaa ja raskasta. Silti olen onnellisempi kun ei tarvitse enää kestää pettävää puolisoa - asia josta ei YKSIKÄÄN meidän lähipiirin ihminen ole koskaan saanut tietää ——koska sitä ei ole muille kerrottu.
Mitä sinä näet jonkun elämästä on 5%, mutta niillä ihmisillä on elämää, tunteita ja ajatuksia 100 % edestä. Joten anna olla.
?? Olipa kiivas purkaus, lapsettomuuteniko sinua noin ärsyttää? Kyllähän minä annankin olla. Nämä kaksi ystävääni ovat itse suoraan sanoneet, että eron syy on ollut erimielisyydet lastenhoidosta, ja vastuun epätasainen jakautuminen. Voi toki olla, että eroille on oikeasti ollut joku ihan muu syy, mutta koska olen ollut mukana varsinkin tämän toisen perheen elämässä aika tiiviisti, niin minulla ei ole syytä epäillä sitä.
En ole väittänyt missään ymmärtäväni tai tietäväni muiden asioita 100%:sesti. Sen takia nimenomaan sanoin etteivät he vaikuta olevan onnellisempia, miksi sekin oli väärin?
Kyllä se on mielestäni väärin että melko selkeästi arvostelet ystäviesi ratkaisuja avioliittojensa suhteen ja annat ymmärtää että he ovat tehneet huonon ja itsekkään ratkaisun.
Erimielisyydet lastenhoidosta ja vastuun epätasainen jakautuminen ovat kyllä lapsiperheen arjessa iso asia; ne on niitä asioita jotka ovat sitten siinä jokapäiväisessä arjessa läsnä aiheuttamassa kitkaa ja erimielisyyksiä. Sellaista ei vahvakaan ja epäitsekäs ihminen kestä loputtomiin, vaan se on uuvuttavaa ja vaikuttaa varmasti ihan kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheeseen. Noissa tapauksissa perheilmapiiri voi olla usein todella tulehtunut. Ei mikään pikkuasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tuo väite nyt on, että vanhemmat haluaisi vuoroviikkosysteemin asumisjärjestelyksi eron jälkeen muka vain sen takia, että itse saisivat vapaaviikkonsa lekotella ja tehdä omia juttujaan ilman lapsia? Itse tässä eroa tehdessä haluaisin kovasti lapsen minun luokseni asumaan, jos eroon päädytään, koska haluan elää lapseni kanssa. Lapsen isän kanssa haluan erota enkä lapsen. Mutta lapsen isälläkin on samalla lailla oikeus lapseen, ja hänkin haluaisi jatkaa lapsensa kanssa asumista, mutta ei enää minun. Hän on ihan hyvä vanhempi myös, ja hoitaa lapsen varmasti tahollaan hyvin. Joten, miten tällainen ratkaistaan muuten kuin vuoroviikkosysteemillä? En haluaisi mitään "vapaaviikkoja" tehdäkseni lapsivapaita juttuja.
Minä tiedän parikin pariskuntaa, jotka erosivat nimenomaan sen vuoksi, että saavat sitten edes viikon kerrallaan lepoa lapsenhoidosta.
Joo, on se toki kivaa saada lapsivapaata. Mutta on myös raskasta olla yksin lasten kanssa, hoitaa yksin kaikki arjen asiat. Ja on myös raskasta olla erossa lapsista ja kestää se että puolet lasten ajasta on aikaa jota et näe ja johon et esim. voi välttämättä vaikuttaa. Ja niinkuin tässä nyt on jo todettu että ero vaikuttaa lapseen; uskon että jos meillä olisi tavallinen ja turvallinen ydinperhe niin en olisi joutunut ottamaan vastaan puoltakaan siitä tunnemyllystä mitä eron seurauksena olen joutunut ja joudun lasten taholta ottamaan ja heidän kanssa käsittelemään. Ymmärrän että tilanteeseen on kuitenkin vaikea samaistua, ja näkee vain ne kivat lapsivapaat joita itsekin haluaisi. Kyllä minäkin halusin ydinperheellisenä niitä. Ei ne eron arvoisia kuitenkaan ole olleet.
Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon kyllä kaiken tämän. Ja nuo eronneet kaverinikaan eivät vaikuta olevan yhtään sen onnellisempia nyt kuin yhdessä ollessaankaan.
t. tuo jota lainasit
“Ei lapsia” “vaikuta”
Eli puhut asioista joista et tiedä kissanpissan vertaa. Ja kyllä, et voi tietää etkä ymmärtää jos et ole itse kokenut näitä juttuja. Etkä voi tietää mitä ongelmia niillä kavereilla oli parisuhteessa tai miten he voivat nyt eron jälkeen. Ei se ero usein olekkaan mikään autuaaksi tekevä asia. Minulle eron jälkeen moni asia on ollut todella vaikeaa ja raskasta. Silti olen onnellisempi kun ei tarvitse enää kestää pettävää puolisoa - asia josta ei YKSIKÄÄN meidän lähipiirin ihminen ole koskaan saanut tietää ——koska sitä ei ole muille kerrottu.
Mitä sinä näet jonkun elämästä on 5%, mutta niillä ihmisillä on elämää, tunteita ja ajatuksia 100 % edestä. Joten anna olla.
?? Olipa kiivas purkaus, lapsettomuuteniko sinua noin ärsyttää? Kyllähän minä annankin olla. Nämä kaksi ystävääni ovat itse suoraan sanoneet, että eron syy on ollut erimielisyydet lastenhoidosta, ja vastuun epätasainen jakautuminen. Voi toki olla, että eroille on oikeasti ollut joku ihan muu syy, mutta koska olen ollut mukana varsinkin tämän toisen perheen elämässä aika tiiviisti, niin minulla ei ole syytä epäillä sitä.
En ole väittänyt missään ymmärtäväni tai tietäväni muiden asioita 100%:sesti. Sen takia nimenomaan sanoin etteivät he vaikuta olevan onnellisempia, miksi sekin oli väärin?
Kyllä se on mielestäni väärin että melko selkeästi arvostelet ystäviesi ratkaisuja avioliittojensa suhteen ja annat ymmärtää että he ovat tehneet huonon ja itsekkään ratkaisun.
Erimielisyydet lastenhoidosta ja vastuun epätasainen jakautuminen ovat kyllä lapsiperheen arjessa iso asia; ne on niitä asioita jotka ovat sitten siinä jokapäiväisessä arjessa läsnä aiheuttamassa kitkaa ja erimielisyyksiä. Sellaista ei vahvakaan ja epäitsekäs ihminen kestä loputtomiin, vaan se on uuvuttavaa ja vaikuttaa varmasti ihan kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheeseen. Noissa tapauksissa perheilmapiiri voi olla usein todella tulehtunut. Ei mikään pikkuasia.
Ok, kiitos selvennyksestä. En tosiaan tarkoittanut tuolla ensimmäisellä erokommentillani mitenkään arvostella kenenkään ratkaisuja. Totesin sen kommenttina tuolle, joka ihmetteli tällaisia väitteitä, että eroajat muka haluaisivat vain lapsivapaata.
Ja kuten sanoit, todellakin perheilmapiiri tässä ystäväperheessäni oli erittäin huono ennen eroa jo ihan ulkopuolisenkin silmin. En pyrkinyt vähättelemään sitä eron syynä. Eron jälkeen vain valituksen aiheet ovat muuttuneet, eivätkä he minun mielestäni vaikuta sen tyytyväisemmiltä elämäänsä, vaikka nyt toinen vanhempi joutuukin kantamaan enemmän kasvatusvastuuta.
Valitettavasti usein on oikeus äidin puolella vaikka äiti olisi kuin sairas. Lapsi saa valita vasta 12 vuotiaana ja pahimmat mitä tiedän on kun vanhemmat laittavat lapsen heidän väliseksi riitakapulaksi.
Usein syytellään isää asioista että saadaan yksinoikeus lapseen.
Eräs mies sai lapset itselleen kun isompi poika meni kouluhoitajalle ja kertoi kuinka äitinsä hakkasi otsaa keittiön kaapin oveen ja syytti miestänsä pahoin pitelystä. Nykyään asuvat teinipojat isän luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tuo väite nyt on, että vanhemmat haluaisi vuoroviikkosysteemin asumisjärjestelyksi eron jälkeen muka vain sen takia, että itse saisivat vapaaviikkonsa lekotella ja tehdä omia juttujaan ilman lapsia? Itse tässä eroa tehdessä haluaisin kovasti lapsen minun luokseni asumaan, jos eroon päädytään, koska haluan elää lapseni kanssa. Lapsen isän kanssa haluan erota enkä lapsen. Mutta lapsen isälläkin on samalla lailla oikeus lapseen, ja hänkin haluaisi jatkaa lapsensa kanssa asumista, mutta ei enää minun. Hän on ihan hyvä vanhempi myös, ja hoitaa lapsen varmasti tahollaan hyvin. Joten, miten tällainen ratkaistaan muuten kuin vuoroviikkosysteemillä? En haluaisi mitään "vapaaviikkoja" tehdäkseni lapsivapaita juttuja.
Minä tiedän parikin pariskuntaa, jotka erosivat nimenomaan sen vuoksi, että saavat sitten edes viikon kerrallaan lepoa lapsenhoidosta.
Joo, on se toki kivaa saada lapsivapaata. Mutta on myös raskasta olla yksin lasten kanssa, hoitaa yksin kaikki arjen asiat. Ja on myös raskasta olla erossa lapsista ja kestää se että puolet lasten ajasta on aikaa jota et näe ja johon et esim. voi välttämättä vaikuttaa. Ja niinkuin tässä nyt on jo todettu että ero vaikuttaa lapseen; uskon että jos meillä olisi tavallinen ja turvallinen ydinperhe niin en olisi joutunut ottamaan vastaan puoltakaan siitä tunnemyllystä mitä eron seurauksena olen joutunut ja joudun lasten taholta ottamaan ja heidän kanssa käsittelemään. Ymmärrän että tilanteeseen on kuitenkin vaikea samaistua, ja näkee vain ne kivat lapsivapaat joita itsekin haluaisi. Kyllä minäkin halusin ydinperheellisenä niitä. Ei ne eron arvoisia kuitenkaan ole olleet.
Itselläni ei ole lapsia, mutta uskon kyllä kaiken tämän. Ja nuo eronneet kaverinikaan eivät vaikuta olevan yhtään sen onnellisempia nyt kuin yhdessä ollessaankaan.
t. tuo jota lainasit
“Ei lapsia” “vaikuta”
Eli puhut asioista joista et tiedä kissanpissan vertaa. Ja kyllä, et voi tietää etkä ymmärtää jos et ole itse kokenut näitä juttuja. Etkä voi tietää mitä ongelmia niillä kavereilla oli parisuhteessa tai miten he voivat nyt eron jälkeen. Ei se ero usein olekkaan mikään autuaaksi tekevä asia. Minulle eron jälkeen moni asia on ollut todella vaikeaa ja raskasta. Silti olen onnellisempi kun ei tarvitse enää kestää pettävää puolisoa - asia josta ei YKSIKÄÄN meidän lähipiirin ihminen ole koskaan saanut tietää ——koska sitä ei ole muille kerrottu.
Mitä sinä näet jonkun elämästä on 5%, mutta niillä ihmisillä on elämää, tunteita ja ajatuksia 100 % edestä. Joten anna olla.
?? Olipa kiivas purkaus, lapsettomuuteniko sinua noin ärsyttää? Kyllähän minä annankin olla. Nämä kaksi ystävääni ovat itse suoraan sanoneet, että eron syy on ollut erimielisyydet lastenhoidosta, ja vastuun epätasainen jakautuminen. Voi toki olla, että eroille on oikeasti ollut joku ihan muu syy, mutta koska olen ollut mukana varsinkin tämän toisen perheen elämässä aika tiiviisti, niin minulla ei ole syytä epäillä sitä.
En ole väittänyt missään ymmärtäväni tai tietäväni muiden asioita 100%:sesti. Sen takia nimenomaan sanoin etteivät he vaikuta olevan onnellisempia, miksi sekin oli väärin?
Kyllä se on mielestäni väärin että melko selkeästi arvostelet ystäviesi ratkaisuja avioliittojensa suhteen ja annat ymmärtää että he ovat tehneet huonon ja itsekkään ratkaisun.
Erimielisyydet lastenhoidosta ja vastuun epätasainen jakautuminen ovat kyllä lapsiperheen arjessa iso asia; ne on niitä asioita jotka ovat sitten siinä jokapäiväisessä arjessa läsnä aiheuttamassa kitkaa ja erimielisyyksiä. Sellaista ei vahvakaan ja epäitsekäs ihminen kestä loputtomiin, vaan se on uuvuttavaa ja vaikuttaa varmasti ihan kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin ja sitä kautta koko perheeseen. Noissa tapauksissa perheilmapiiri voi olla usein todella tulehtunut. Ei mikään pikkuasia.
Naiset monesti liioittelevat töiden jakautumista ja kuvittelevat maailmassa olevan jonkin ihannemiehen prototyypin jollaisia riittää kaikille kunhan vain eroaa ja etsii tarpeeksi monta kertaa. Viis sivullisista uhreista. Ja sitten vaikka kotityöt jakautuisivatkin tasan niin keksitään joku muu ahdistava asia seuraavaksi. Naiset monesti yrittävät korjata omaa ahdistustaan eroamalla vaikka heidän pitäisi vain hyväksyä, että arki nyt vain on tietynlaista tietyssä vaiheessa elämää.
Minusta lasteni äiti otti eron ja kun katselee hänen elämäänsä nyt niin ojasta allikkoon meni. Ehkä hänkin 20 vuoden päästä voi todeta tehneensä turhan heppoisen valinnan.
Erotessa lapselta ikään kuin katoaa se koti. Tämän huomaa monen lapsen puheissa, on isän koti ja äidin koti.
Ymmärrän eroamisen esim väkivallan tai alkoholismin vuoksi mutta niitä on eroista vain murto-osa. Iso osa aikuisista ei ole kasvanut itse ikuisiksi, tylsä arki puuduttaa ja sitten "kasvetaan erilleen" tai halutaan kokea se rakastumisen tunne uusiksi. Ja onko tuo ihne, alkuun seurustellaan, muutetaan yhteen, mennään kenties kihloihin ja naimisiin. Sitten saadaan jälkikasvua. Ja sitten.. Alkaa se arki jossa ei olekaan mitään sen suurempaa odotettavaa.
Perustelu a aina että onnellisemmat vanhemmat, onnellisemmat lapset mutta en pidä tätä oikeana mikäli mitään isoja ongelmia ei ole. Panostamalla parisuhteeseen poistuisi moni ongelma ja "erilleen kasvaminen".
Tirrikka kirjoitti:
Erotessa lapselta ikään kuin katoaa se koti. Tämän huomaa monen lapsen puheissa, on isän koti ja äidin koti.
Ymmärrän eroamisen esim väkivallan tai alkoholismin vuoksi mutta niitä on eroista vain murto-osa. Iso osa aikuisista ei ole kasvanut itse ikuisiksi, tylsä arki puuduttaa ja sitten "kasvetaan erilleen" tai halutaan kokea se rakastumisen tunne uusiksi. Ja onko tuo ihne, alkuun seurustellaan, muutetaan yhteen, mennään kenties kihloihin ja naimisiin. Sitten saadaan jälkikasvua. Ja sitten.. Alkaa se arki jossa ei olekaan mitään sen suurempaa odotettavaa.Perustelu a aina että onnellisemmat vanhemmat, onnellisemmat lapset mutta en pidä tätä oikeana mikäli mitään isoja ongelmia ei ole. Panostamalla parisuhteeseen poistuisi moni ongelma ja "erilleen kasvaminen".
Tämä. On ok erota, jos oikeasti ongelmia (väkivalta, päihteet, kiusaaminen, vastuuttomuus tms) mutta ihmisten tulisi ymmärtää se mitä pitkät suhteet ovat. Itsen kasvamista, toisen ymmärtämistä, rankkojenkin asioiden läpikäyntiä. Se on aikuisuutta ja vastuunkantoa. Kaukana alkuhuumasta, todellakin.
Moni lievittää huonoa omatuntoaan ajattelemalla, että on ihan normaalia erota ja siitä lapset kyllä selviää ilman isompia ongelmia.
Mä oon kokenut elämäni aikana vaikka ja mitä, ja kyllä se lapsuudenperheen rikkoutuminen särki pienen ihmisen sielun ehkä pahiten.
Jaa. Itse olen kuullut vain kateellisia oletuksia vuoroviikkovanhemmuudesta ja ne tulee ydinperheellisten suusta.
Joo, on se toki kivaa saada lapsivapaata. Mutta on myös raskasta olla yksin lasten kanssa, hoitaa yksin kaikki arjen asiat. Ja on myös raskasta olla erossa lapsista ja kestää se että puolet lasten ajasta on aikaa jota et näe ja johon et esim. voi välttämättä vaikuttaa. Ja niinkuin tässä nyt on jo todettu että ero vaikuttaa lapseen; uskon että jos meillä olisi tavallinen ja turvallinen ydinperhe niin en olisi joutunut ottamaan vastaan puoltakaan siitä tunnemyllystä mitä eron seurauksena olen joutunut ja joudun lasten taholta ottamaan ja heidän kanssa käsittelemään. Ymmärrän että tilanteeseen on kuitenkin vaikea samaistua, ja näkee vain ne kivat lapsivapaat joita itsekin haluaisi. Kyllä minäkin halusin ydinperheellisenä niitä. Ei ne eron arvoisia kuitenkaan ole olleet.