Onko akateemisten 35+ sinkkunaisten oikeasti vaikea löytää kunnollista ja perhettä haluavaa miestä pääkaupunkiseudulta vai onko tämä vain legendaa?

Naisessa on jotain vikaa jos ei 35v mennessä ole saanut lapsia. Vaikka näyttäisi päällisin puolin hyvältä niin en siltikään olisi kiinnostunut

M37 lapset tehty ajat sitten

Vierailija kirjoitti:

Mietittiin ihan samaa ystäväni kanssa. Olemme ap:ta paljon vanhempia ämmänluuskia. Pakko oli myöntää, että nuoremmat naiset ovat itsevarmoja, kauniita ja rautaisella koulutuksella varustettua vahvoja naisia. Ei siinä ole meillä vanhemmilla naisilla saati miehilläkään nokan koputtamista. 

Sen näkee ap:n ikäisistä työkavereista, harrasteista ja ylipäätään sosiaalisissa tilanteissa. Jää vähän nolo olo, miten itse on kasvatettu kiltiksi ja tunteensa sisällä pitäväksi työmyyräksi. Enkä ole ollenkaan ylpeä itsestäni, Päinvastoin toivoisin saaneeni samanlaista itsestään selvää oman ääneni kuulumista niin kuin nuoremmilla naisilla.

Voisiko olla niin, etteivät miehetkään uskalla sen enempää tulla tyrkylle? Ap:n ikäiset miehet ovat , meidän arvion mukaan, aika arkoja ja usein jopa nössöjä kohtaamaan naisia. On miljoona erilaista oireyhtymää, joten vaikka olisi kuinka koulutettu aspergerproffa halukkaana perustamaan perhettä, mutta jaksaako ap sellaista kellottajaa ja jonka täytyy joka asia tehdä millilleen samalla tavalla joka päivä. Tai adhd-mies, joka mennä touhottaa ympäriinsä. Yms. Pitäisi jaksaa joustaa ja ymmärtää ja valmistautua siihen, ettei mies ole yhtä vahva kuin ap. 

Nykynaiset on saanut erilaisen kasvatuksen mitä sun sukupolvi sai, mutta myös nykymiehet on kasvatettu eritavalla verraattuna aiempiin sukupolviin. Ovat usein just tollasia mitä kuvailit. 

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Teitä yhdistää kuitenkin pienipalkkaisuus etkä ole ns. oikea akateeminen jos olet humanisti. 

Vierailija kirjoitti:

Naisessa on jotain vikaa jos ei 35v mennessä ole saanut lapsia. Vaikka näyttäisi päällisin puolin hyvältä niin en siltikään olisi kiinnostunut

M37 lapset tehty ajat sitten

Ihmisessä on jotain vikaa jos haluaa lapsia pilaamaan elämänsä. En huolisi miestä jolla on lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni parin vuoden takaa kun olin sinkku Helsingissä: olen nainen, silloin 35-vuotias, lapseton, pari liikakiloa, 172 cm pitkä, laiska eli epäurheilullinen, tavallisen näköinen eli ok mutta ei mikään missi, akateeminen. Halusin miehen joka on akateeminen eli vähintään maisteri, minua pidempi, lapseton, työssä käyvä, sivistynyt, ei alkoholiongelmaa, ei tupakoi, ei kamalan laiha eikä lihava, haluaa lapsia. Kyllä tapasin montakin tällaista, tosin monesta sitten paljastui alkoholiongelmaa kun enemmän tutustui, lisäksi hankalaa luonnetta.

Eli ei ole vaikeaa mutta osa päällepäin kunnollisista ei ole sitä todellisuudessa.

Miksi akateeminen, sivistynyt ja kunnollinen mies haluaisi pituusongelmaisen naisen?

Tuttavapiirissäni on useita perheettömiä nelikymppisiä akateemisia miehiä. He ovat kunnollisia, pitkiä ja vähintäänkin normaalin näköisiä. Heillä on hyvä työpaikka ja terveet elämäntavat. Syynä parisuhteen puutteeseen lie sama, mikä minullakin pitkään, eli nörttiys ja uskalluksen puute.

Jos pk-seudulta ei löydä sopivaa miestä niin mistä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhettä haluava kunnollinen mies ottaa ennemmin 25-30-vuotiaan naisen.

Ja sairaanhoitajan eikä akateemista ihmettelijää.

No jahan nyt taas. Korkeaastikoulutettuna miehenä toki arvostan naisen koulutusta. Tämä ei tarkoita, etteikö sairaanhoitaja kelpaa, mutta jos nyt vain koulutusta katsotaan, niin ei perheellistymisessä mahdollinen kolmivuorotyö mikään etu ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Teitä yhdistää kuitenkin pienipalkkaisuus etkä ole ns. oikea akateeminen jos olet humanisti. 

Totta turiset! Itsekin olen humanisti, ja kai näillä 67 tuhannen vuosiansioilla täytyy vaan yrittää pärjäillä :/ Onneksi on sentään vakiviran tuoma turva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Teitä yhdistää kuitenkin pienipalkkaisuus etkä ole ns. oikea akateeminen jos olet humanisti. 

Totta turiset! Itsekin olen humanisti, ja kai näillä 67 tuhannen vuosiansioilla täytyy vaan yrittää pärjäillä :/ Onneksi on sentään vakiviran tuoma turva.

No nyt kyllä repesin. Onko tuo sinusta hyvä vuositulo korkeakoulutetulle? :D :D Itse olen tienannut yli 100 k vuodessa lähes koko urani ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Teitä yhdistää kuitenkin pienipalkkaisuus etkä ole ns. oikea akateeminen jos olet humanisti. 

Totta turiset! Itsekin olen humanisti, ja kai näillä 67 tuhannen vuosiansioilla täytyy vaan yrittää pärjäillä :/ Onneksi on sentään vakiviran tuoma turva.

No nyt kyllä repesin. Onko tuo sinusta hyvä vuositulo korkeakoulutetulle? :D :D Itse olen tienannut yli 100 k vuodessa lähes koko urani ajan. 

No en, kun nimenomaan huonona! Etkö koulutuksestasi huolimatta osaa lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Teitä yhdistää kuitenkin pienipalkkaisuus etkä ole ns. oikea akateeminen jos olet humanisti. 

Totta turiset! Itsekin olen humanisti, ja kai näillä 67 tuhannen vuosiansioilla täytyy vaan yrittää pärjäillä :/ Onneksi on sentään vakiviran tuoma turva.

No nyt kyllä repesin. Onko tuo sinusta hyvä vuositulo korkeakoulutetulle? :D :D Itse olen tienannut yli 100 k vuodessa lähes koko urani ajan. 

No en, kun nimenomaan huonona! Etkö koulutuksestasi huolimatta osaa lukea?

Osaan lukea myös rivien välistä. 

Vastaavantasoisia miehiä on yksinkertaisesti paljon vähemmän kuin naisia. Sen takia moni hyväkin nainen jää yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Teitä yhdistää kuitenkin pienipalkkaisuus etkä ole ns. oikea akateeminen jos olet humanisti. 

Totta turiset! Itsekin olen humanisti, ja kai näillä 67 tuhannen vuosiansioilla täytyy vaan yrittää pärjäillä :/ Onneksi on sentään vakiviran tuoma turva.

No nyt kyllä repesin. Onko tuo sinusta hyvä vuositulo korkeakoulutetulle? :D :D Itse olen tienannut yli 100 k vuodessa lähes koko urani ajan. 

No en, kun nimenomaan huonona! Etkö koulutuksestasi huolimatta osaa lukea?

Osaan lukea myös rivien välistä. 

Nyt kyllä luulet liikoja humanistista. Ei meillä ole sellaisia taitoja.

Vierailija kirjoitti:

Perhe kannattaa perustaa 2-kymppisenä. 35 vuotiaalla on parasta ennen päiväys kaukana takana.

Voi sitä perustaa perheen vaikak kuuskymppisenä. Meidän lapsemme kunnitäti joka oli ollut sinkku koko ikänsä kaappasi yhden ukon itselleen 57-vuotiaana. Ikäeroa heillä on tosin 15 vuotta mutta jso 7-kymppine ukko on nuorekas nini mikäs siinä.

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni parin vuoden takaa kun olin sinkku Helsingissä: olen nainen, silloin 35-vuotias, lapseton, pari liikakiloa, 172 cm pitkä, laiska eli epäurheilullinen, tavallisen näköinen eli ok mutta ei mikään missi, akateeminen. Halusin miehen joka on akateeminen eli vähintään maisteri, minua pidempi, lapseton, työssä käyvä, sivistynyt, ei alkoholiongelmaa, ei tupakoi, ei kamalan laiha eikä lihava, haluaa lapsia. Kyllä tapasin montakin tällaista, tosin monesta sitten paljastui alkoholiongelmaa kun enemmän tutustui, lisäksi hankalaa luonnetta.

Eli ei ole vaikeaa mutta osa päällepäin kunnollisista ei ole sitä todellisuudessa.

Tämä. Miksi tasokas ja hyvä mies olisi sinkku? Miksi joku määrätietoinen nainen ei olisi jo napannut sitä omakseen?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on useita perheettömiä nelikymppisiä akateemisia miehiä. He ovat kunnollisia, pitkiä ja vähintäänkin normaalin näköisiä. Heillä on hyvä työpaikka ja terveet elämäntavat. Syynä parisuhteen puutteeseen lie sama, mikä minullakin pitkään, eli nörttiys ja uskalluksen puute.

Tunnen samanlaisia.

Okcupid, Rosebrides ja Millionarematch on näkynyt akateemisia miehiä. Algoritmi jää välistä, jolloin molemmat pääsevät näkemään toisensa. Eivät kaikki akateemiset halua mitään pokaalia. Tinderiin tuntuu menneen enemmän tai vähemmän pokaalin metsästäjiä. Toki sieltäkin voi löytyä, mutta kun katsot biobokseja niin aika moni hakee kaunista hoitoa/vaimoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni parin vuoden takaa kun olin sinkku Helsingissä: olen nainen, silloin 35-vuotias, lapseton, pari liikakiloa, 172 cm pitkä, laiska eli epäurheilullinen, tavallisen näköinen eli ok mutta ei mikään missi, akateeminen. Halusin miehen joka on akateeminen eli vähintään maisteri, minua pidempi, lapseton, työssä käyvä, sivistynyt, ei alkoholiongelmaa, ei tupakoi, ei kamalan laiha eikä lihava, haluaa lapsia. Kyllä tapasin montakin tällaista, tosin monesta sitten paljastui alkoholiongelmaa kun enemmän tutustui, lisäksi hankalaa luonnetta.

Eli ei ole vaikeaa mutta osa päällepäin kunnollisista ei ole sitä todellisuudessa.

Tämä. Miksi tasokas ja hyvä mies olisi sinkku? Miksi joku määrätietoinen nainen ei olisi jo napannut sitä omakseen?

Ehkä siksi, että parisuhde vie vapauden ja mies haluaa deittailla jatkuvasti uusien naisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla aika vaikeaa. En tiedä, onko niitä +35 amk-insinöörejäkään enää tuossa iässä vapaana kovin paljon, kuten joku väitti. Haluavat yleensä parisuhteen siinä kolmikymppisinä ja sitten perheen. Mutta eronneita isämiehiä toki on, voi olla että niistä löytyy hyvä kumppani?

No itse 31 vuotiaana amk-taustaisena keskituloisena miehenä voisin ihan hyvin ryhtyä parisuhteesseen lapsettoman 35-40 vuotiaan kanssa. Mua ei itseäni ei ikä tai koulutus, vaan se kuin hyvä tyyppi toinen on, oli ikää sitten 25 tai 40 tai tutkintona filosofian tohtorin paperit tai lähihoitajan.

Saahan sitä toiselta odottaa akateemisuutta, itsekkin odotan sitä, että toisella ei ole aiempia lapsia. Mutta sitten on turha valittaa, jos asettaa omat odotukset kumppanin suhteen liian korkealle.