Onko akateemisten 35+ sinkkunaisten oikeasti vaikea löytää kunnollista ja perhettä haluavaa miestä pääkaupunkiseudulta vai onko tämä vain legendaa?

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Mitkä teidän yhteiset kiinnostukset ovat?

Kokemukseni parin vuoden takaa kun olin sinkku Helsingissä: olen nainen, silloin 35-vuotias, lapseton, pari liikakiloa, 172 cm pitkä, laiska eli epäurheilullinen, tavallisen näköinen eli ok mutta ei mikään missi, akateeminen. Halusin miehen joka on akateeminen eli vähintään maisteri, minua pidempi, lapseton, työssä käyvä, sivistynyt, ei alkoholiongelmaa, ei tupakoi, ei kamalan laiha eikä lihava, haluaa lapsia. Kyllä tapasin montakin tällaista, tosin monesta sitten paljastui alkoholiongelmaa kun enemmän tutustui, lisäksi hankalaa luonnetta.

Eli ei ole vaikeaa mutta osa päällepäin kunnollisista ei ole sitä todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.

Eikö sairaalat ole täynnä kauniita naisia: hoitsuja, lääkäreitä ja kandeja, joista voisivat poimia parhaan päältä?

Muut lääkärit ovat pitkälti jo parisuhteessa - yleensä toisen lääkärin kanssa. Opiskelu kestää kuitenkin kuusi vuotta, niin omallakin vuosikurssilla moni pariutui keskenään jo opiskeluaikana. Iso osa hoitajista on vanhempia ja perheellisiä ja sitten nuoremmillakin sairaanhoitajilla on perheet tai vähintään poikaystävät. Joka tapauksessa työkaverin kanssa treffaaminen tuntuu väärältä. Jos se ei toimisikaan, niin se voisi sotkea sitten työkuvioita jos pitäisi exän kanssa hoitaa potilaita.

Mihin sinun deittailut kaatui opiskeluaikana?

Siihen ei ole varmaan mitään yhtä syytä tai se on pidemmän jatkumon tulos. Minua kiusattiin paljon peruskoulussa, jonka takia itsetunto otti kolauksia. Sitten kun minut suljettiin sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle, niin oli vaikea oppia sellaisia sosiaalisia taitoja, joita seurustelusuhteessakin tarvitaan. Kun ihmissuhteita ei ollut, niin sitten sitä hyppäsi täysillä vaan opintoihin, kun ei ollut oikein muutakaan. Tämä jatkuu lukiosta aina yliopistoon. Ehkä minä en uskaltanut ottaa kontaktia vuosikurssini naisiin menneisyyteni takia. Nyt sitten olen kolmekymppinen seurustelematon lääkäri.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen elämääni nykyisellään. Se toinen ihminen vain puuttuu viereltä.

Tuletko miehekseni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on naisenemmistö. Siellä on myös suhteellisesti enemmän korkeakoulutettuja. Ikäkin on kriittinen tekijä perheenperustamista ajatellen. Kyllä tuossa jotain perää on.

Niin yleisesti puhutaan kohtaanto ongelmasta, tai kohtaamis haasteesta. Toisaalta yhtään naisia syyllistämättä, niin osa miehistä on myös turhautunut siihen että ovat epäonnekseen kohdanneet ihan liian monta itsenäistä ja omillaan pärjävää naista, jotka ovat mieluummin sinkkuina kuin olisivat olleet valmiita ja halukkaita parisuhteeseen, ainakaan heihin ihastuneista miehistä kenenkään kanssa.   

Ei herranjestas mikä asenne, miten voi olla ”liian itsenäinen ja omillaan pärjäävä”? Omasta taustasta voin sen verran kertoa, että olen itse todellakin omillaan pärjäävä ja itsenäinen, akateeminen nainen. Ja silti olen onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, jolta saan syvällisiä keskusteluja ja paljon iloa ja kumppanuutta omaan elämään. Älä syyllistä naisia liian itsenäisiksi, jos sulla itselläsi tai kellä tahansa miehellä ei ole parisuhteeseen mitään muuta annettavaa, kun passiivista oleilua ja urputtamista. Niitä ei kukaan nykynainen kaipaa, ja hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhettä haluava kunnollinen mies ottaa ennemmin 25-30-vuotiaan naisen.

Ei niitä 25-30-vuotiaita naisia niin vain oteta (ellei miehelle kelpaa itseään huomattavasti heikkotasoisempikin), mutta tietty 35+ perheen haluava lapseton mies voi pariutua ainakin 30-35v naisen kanssa, joka on hedelmällisyyden kannalta vielä paljon varmempi nakki kuin 35+ nainen.

Miehen hedelmällisyys alkaa laskemaan 30- vuotiaana, joten kyllä itse ottaisin oman ikäisen miehen, en missään nimessä vanhempaa.

Vain rumat ja tavikset sitoutuvat oman ikäistensä naisten kanssa, koska he eivät saa muuten seksiä. Kaikki komeat miehet nykyään bailaavat 40+ asti, jonka jälkeen valitsevat itseään 10 vuotta nuoremman naisen vaimoksi.

kyllä porukka on kateissa itsensä kanssa ja omien kuvitelmien kanssa muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on naisenemmistö. Siellä on myös suhteellisesti enemmän korkeakoulutettuja. Ikäkin on kriittinen tekijä perheenperustamista ajatellen. Kyllä tuossa jotain perää on.

Niin yleisesti puhutaan kohtaanto ongelmasta, tai kohtaamis haasteesta. Toisaalta yhtään naisia syyllistämättä, niin osa miehistä on myös turhautunut siihen että ovat epäonnekseen kohdanneet ihan liian monta itsenäistä ja omillaan pärjävää naista, jotka ovat mieluummin sinkkuina kuin olisivat olleet valmiita ja halukkaita parisuhteeseen, ainakaan heihin ihastuneista miehistä kenenkään kanssa.   

Ei herranjestas mikä asenne, miten voi olla ”liian itsenäinen ja omillaan pärjäävä”? Omasta taustasta voin sen verran kertoa, että olen itse todellakin omillaan pärjäävä ja itsenäinen, akateeminen nainen. Ja silti olen onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, jolta saan syvällisiä keskusteluja ja paljon iloa ja kumppanuutta omaan elämään. Älä syyllistä naisia liian itsenäisiksi, jos sulla itselläsi tai kellä tahansa miehellä ei ole parisuhteeseen mitään muuta annettavaa, kun passiivista oleilua ja urputtamista. Niitä ei kukaan nykynainen kaipaa, ja hyvä niin!

Nainen on liikaa tunteidensa vietävissä ellei hän ole riipuvainen miehestään. Näin mies asettaa naiselle rajat.

Ongelma on siinä, että ihmiset kohtaavat deittisovellusten kautta. Niiden tarkoitus on kuitenkin se, että siellä viivytään mahdollisimman kauan ja maksetaan lisää eri palveluista. Harha suuresta valikoimasta on toinen. Löydät urheilullisen kivan naisen ja käyt treffeillä. Mutta kun se harrastaa juoksua, löytyisikö joku joka harrastaa hiihtoa. Ei malteta tutustua, kun kuvitellaan, että parempi löytyy. Miehiä vaivaa laajasti kuvitelma, että he voisivat löytää itseään 20 vuotta nuoremman naisen. Netin huijariprofiilit ruokkivat kuvitelmaa, kun on hetken kirjoiteltu sen ihanan missin kanssa. Suomessa taitaa nykyisin olla jopa alle 60-vuotiaista miesenemmistö eli harva saa nuoremman naisen. Miesten käyttäytyminen myös karkottaa naisia nettisovelluksista. On todella turhauttavaa saada itseään 20-40-vuotiailta miehiltä viestejä, joissa vakuutellaan nuorekkuutta ja ties mitä. Naisella on se ikätoive ihan tarkoituksella. Realistisesti liikkeellä oleva löytää todennäköisimmin kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun sen miehen pitää tienata hyvin. Ja pitää olla korkeakoulut käyty. Naiset eivät perinteisesti nai alaspäin, ja tämä perinne ei ole vieläkään kokonaan poistunut vaikka naisia on korkeakouluissa jo enemmistö ja näin ollen palkkaerot hiipuu pois tai kääntyy ympäri.

Täähän se ois.

Naiset kouluttautuu nykyään korkeammalle kuin miehet, ja se näkyy palkassa.

Mutta edelleen nainen haluaa että mies tienaa mielellään enemmän.

Saitte tasa-arvon ja enemmänkin, mutta silti ei kelpaa. Noh, antaa syntyvyyden laskea.

Onneksi se koulutus ei ihan korreloi palkkaa. Eikä onneksi kaikki katso ihmisen fiksuutta tai luonnetta, oikein kirjoituksella tai päästötodistuksien perusteella.

T. Perus peruskoulu juntti 8750eur/kk.. Niin ja omat kumppanit ovat olleet DI, amk, kielten ope ja DI...

Puhtaasti kirjoitustaitosi perusteella olisin itse valinnut sen alle 2000 e/kk bruttona apurahaa saavan tutkijan kuin sinut. Meillä olisi luultavasti ollut paljon enemmän yhdistäviä asioita kuin sinun kanssasi.

Mutta onneksi elämä ei mene niin, että pitää tehdä tuon kaltaisia valintoja. Minä kohtasin miehen, jonka kanssa oli yhdistäviä asioita, samanlaiset arvot, samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja - mikä tärkeintä - vahva keskinäinen fyysinen vetovoima. Kohta menen hänen vierelleen sänkyyn ja hän jälleen lukee minulle ääneen. Sen jälkeen nukahdamme lähekkäin. Onko tänään seksiä vai ei, se jää nähtäväksi; useimmiten molemmat tykkäämme siitä enemmän aamuisin.

Huomenna molemmat jälleen teemme töitä ja ihan yksityisellä sektorilla.

Kuten kirjoitin "Eikä onneksi kaikki katso ihmisen fiksuutta tai luonnetta, oikein kirjoituksella tai päästötodistuksien perusteella.". Joten en koe nyt suurta menetystä sillä että et valitse minua. Vaan minusta on oikeasti hienoa että valitsisit sen apurahalla elävän, hän varmasti tarvitsisi enemmän tukea sinulta kuin minä. Elän oikein mukavaa elämää yksin, enkä tarvitse negatiivisia ihmisiä ympärilleni saastuttamaan minun positiivista elämänasennettani sekä mustamaalaamaan muita ihmisiä. Enkä myöskään itse osaisi kuvitella olevan henkilön kanssa joka ei näe ihmistä ihmisenä, vaan määrittää henkilöt suvun, koulutuksen, palkan tai tittelin perusteella (vaikka itsellä kaksi viimeistä onkin kohdallaan), jne. Itse ymmärrän hyvin, hyvän yhteiskunnan vaatimukset sekä kaikkien ammattiryhmien tarpeellisuuden sille. Arvottamatta työntekijöitä, edellä mainittuja asioiden perusteella. Minulle myös henkilön arvomaailma/arvot/luonne ovat erittäin tärkeät niin kuin fyysinen vetovoima, jonka takia olen päätynyt edeltäviin kumppaneihin. Sekä osaan arvostaa parisuhteissa kumppanin erilaisuutta jolloin voimme kumpikin täydentää toisimme ja tulla paremmiksi kumppaneiksi toisillemme (kuka ihme pystyisi, seurustella itsensä kopion kanssa?).

Mutta olen erittäin iloinen kuin luin että sinulla on ollut siinä vieressä ollut mies, joka on lukenut sinulle ääneen jotain. Toivottavasti sait myös läheisyyttä häneltä. Joten toivotan oikein mukavaa yhdessäeloa kumppanisi kanssa ja toivotaan että, et koskaan joudu sinkuksi jottei vahingossa swaippailla oikealle (vaikka näenkin sen epätodennäköiseksi lukemani perusteella).

t. sama juntti yksityiseltä sektorilta, isosta kansainvälisessä yrityksessä. Kuten varmaan tiesitkin että tällä koulutuksella ei olla julkisella sektorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhettä haluava kunnollinen mies ottaa ennemmin 25-30-vuotiaan naisen.

Ei niitä 25-30-vuotiaita naisia niin vain oteta (ellei miehelle kelpaa itseään huomattavasti heikkotasoisempikin), mutta tietty 35+ perheen haluava lapseton mies voi pariutua ainakin 30-35v naisen kanssa, joka on hedelmällisyyden kannalta vielä paljon varmempi nakki kuin 35+ nainen.

Miehen hedelmällisyys alkaa laskemaan 30- vuotiaana, joten kyllä itse ottaisin oman ikäisen miehen, en missään nimessä vanhempaa.

Vain rumat ja tavikset sitoutuvat oman ikäistensä naisten kanssa, koska he eivät saa muuten seksiä. Kaikki komeat miehet nykyään bailaavat 40+ asti, jonka jälkeen valitsevat itseään 10 vuotta nuoremman naisen vaimoksi.

Juu näin jossain Rähinä Records-tyyppisissä sovinistipiireissä ja vastaavissa, jossa bailaus on sen verran kova juttu, että sitä halutaan tehdä se yli 20 vuotta putkeen.

Itselleni nuorena ja kauniina naisena ei ole ikinä kelvannut vanhemmat miehet.

Tiedän kyllä, että joillekin kelpaa, mutta he ovat silmissäni vähän raukkoja.

Mietittiin ihan samaa ystäväni kanssa. Olemme ap:ta paljon vanhempia ämmänluuskia. Pakko oli myöntää, että nuoremmat naiset ovat itsevarmoja, kauniita ja rautaisella koulutuksella varustettua vahvoja naisia. Ei siinä ole meillä vanhemmilla naisilla saati miehilläkään nokan koputtamista. 

Sen näkee ap:n ikäisistä työkavereista, harrasteista ja ylipäätään sosiaalisissa tilanteissa. Jää vähän nolo olo, miten itse on kasvatettu kiltiksi ja tunteensa sisällä pitäväksi työmyyräksi. Enkä ole ollenkaan ylpeä itsestäni, Päinvastoin toivoisin saaneeni samanlaista itsestään selvää oman ääneni kuulumista niin kuin nuoremmilla naisilla.

Voisiko olla niin, etteivät miehetkään uskalla sen enempää tulla tyrkylle? Ap:n ikäiset miehet ovat , meidän arvion mukaan, aika arkoja ja usein jopa nössöjä kohtaamaan naisia. On miljoona erilaista oireyhtymää, joten vaikka olisi kuinka koulutettu aspergerproffa halukkaana perustamaan perhettä, mutta jaksaako ap sellaista kellottajaa ja jonka täytyy joka asia tehdä millilleen samalla tavalla joka päivä. Tai adhd-mies, joka mennä touhottaa ympäriinsä. Yms. Pitäisi jaksaa joustaa ja ymmärtää ja valmistautua siihen, ettei mies ole yhtä vahva kuin ap. 

Jos varsinkin Helsingin yliopistosta on humanistina tullut ulos, niin kuka tahansa järki-ihminen kiertää sellaiset feministit kaukaa. Ei kai nyt mieskään halua vaan kuunnella sitä, miten miehet on sortaneet naisia vähintään pari miljoonaa vuotta, ja sen takia on vain oikein, että miestä voi ainakin kotona alistaa, eikä miehellä parisuhteessa tarvitse olla mitään oikeuksia. Ainakaan jos on vaihtoehtoja.

Tietysti jos miehen pitää olla vielä päälle rikas, naista nuorempi ja paremman/eksoottisen näköinen ulkomaalainen, joka haluaa ehdottomasti olla kotiorja, niin saattaa olla tiukassa.

Sukulaisissa on just noita emäntiä vaikka kuinka kauheasti. Ensin kerrotaan, että miehet pitäisi ampua potentiaalisina raiskaajina ja niitä ei tarvita mihinkään ja sitten ihmetellään miksi ei pariuduta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistolapioteknikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.

Moni akateeminen vetää yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja samanhenkisyyden välille.

Ihan oikeasti neuvoisin akateemisia olemaan tuijottamatta akateemisuuteen. Arvot ja kiinnostuksenkohteet voivat olla samat riippumatta koulutuksesta.

T: FM joka on onnellisesti yhdessä lähihoitajamiehen kanssa

Mitkä teidän yhteiset kiinnostukset ovat?

Molemmat ollaan kovia lukemaan. Keskustelemme paljon lukemistamme romaaneista ja tietokirjoista. Käymme yhdessä uimassa ja tykkäämme maistella uusia ruokia.

Perhe kannattaa perustaa 2-kymppisenä. 35 vuotiaalla on parasta ennen päiväys kaukana takana.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ihmiset kohtaavat deittisovellusten kautta. Niiden tarkoitus on kuitenkin se, että siellä viivytään mahdollisimman kauan ja maksetaan lisää eri palveluista. Harha suuresta valikoimasta on toinen. Löydät urheilullisen kivan naisen ja käyt treffeillä. Mutta kun se harrastaa juoksua, löytyisikö joku joka harrastaa hiihtoa. Ei malteta tutustua, kun kuvitellaan, että parempi löytyy. Miehiä vaivaa laajasti kuvitelma, että he voisivat löytää itseään 20 vuotta nuoremman naisen. Netin huijariprofiilit ruokkivat kuvitelmaa, kun on hetken kirjoiteltu sen ihanan missin kanssa. Suomessa taitaa nykyisin olla jopa alle 60-vuotiaista miesenemmistö eli harva saa nuoremman naisen. Miesten käyttäytyminen myös karkottaa naisia nettisovelluksista. On todella turhauttavaa saada itseään 20-40-vuotiailta miehiltä viestejä, joissa vakuutellaan nuorekkuutta ja ties mitä. Naisella on se ikätoive ihan tarkoituksella. Realistisesti liikkeellä oleva löytää todennäköisimmin kumppanin.

Kyllä miehelle yleensä joku nuorempi nainen löytyy kun tarpeeksi kauan etsii ja kääntää kaikki kivet varsinkin nuoremmat miehet ovat lähes aina sitoutumiskyvyttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos varsinkin Helsingin yliopistosta on humanistina tullut ulos, niin kuka tahansa järki-ihminen kiertää sellaiset feministit kaukaa. Ei kai nyt mieskään halua vaan kuunnella sitä, miten miehet on sortaneet naisia vähintään pari miljoonaa vuotta, ja sen takia on vain oikein, että miestä voi ainakin kotona alistaa, eikä miehellä parisuhteessa tarvitse olla mitään oikeuksia. Ainakaan jos on vaihtoehtoja.

Tietysti jos miehen pitää olla vielä päälle rikas, naista nuorempi ja paremman/eksoottisen näköinen ulkomaalainen, joka haluaa ehdottomasti olla kotiorja, niin saattaa olla tiukassa.

Sukulaisissa on just noita emäntiä vaikka kuinka kauheasti. Ensin kerrotaan, että miehet pitäisi ampua potentiaalisina raiskaajina ja niitä ei tarvita mihinkään ja sitten ihmetellään miksi ei pariuduta.

Kyllä elämä on varmasti vaikeaa kun elää noin harhaisessa maailmassa. Onneksi meidän täyspäisten miesten elämä helpottuu huomattavasti kun voimme jättää tuollaiset stereotypiat nurkkaan ja katsella naisia ihan vain yksilöinä joita löytyy joka alalta ja koulutuspolulta laidasta laitaan.

Oma vaimo on juuri tuollainen Helsingin yliopiston humanisti ja omien sanojensa mukaan vielä, hui kauhistus, feministi! Silti on leppoisa ja mukava nainen joka ei ole koskaan lytännyt minua miehenä, ulkonäkö naisellinen ja pitää tavallisesta leppoisasta perhe-elämästä lapsien kanssa.

No otin pois kuleksimasta kun sinun kaltaisillesi ei kelvannut.

Voi olla aika vaikeaa. En tiedä, onko niitä +35 amk-insinöörejäkään enää tuossa iässä vapaana kovin paljon, kuten joku väitti. Haluavat yleensä parisuhteen siinä kolmikymppisinä ja sitten perheen. Mutta eronneita isämiehiä toki on, voi olla että niistä löytyy hyvä kumppani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on naisenemmistö. Siellä on myös suhteellisesti enemmän korkeakoulutettuja. Ikäkin on kriittinen tekijä perheenperustamista ajatellen. Kyllä tuossa jotain perää on.

Niin yleisesti puhutaan kohtaanto ongelmasta, tai kohtaamis haasteesta. Toisaalta yhtään naisia syyllistämättä, niin osa miehistä on myös turhautunut siihen että ovat epäonnekseen kohdanneet ihan liian monta itsenäistä ja omillaan pärjävää naista, jotka ovat mieluummin sinkkuina kuin olisivat olleet valmiita ja halukkaita parisuhteeseen, ainakaan heihin ihastuneista miehistä kenenkään kanssa.   

Ei herranjestas mikä asenne, miten voi olla ”liian itsenäinen ja omillaan pärjäävä”? Omasta taustasta voin sen verran kertoa, että olen itse todellakin omillaan pärjäävä ja itsenäinen, akateeminen nainen. Ja silti olen onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, jolta saan syvällisiä keskusteluja ja paljon iloa ja kumppanuutta omaan elämään. Älä syyllistä naisia liian itsenäisiksi, jos sulla itselläsi tai kellä tahansa miehellä ei ole parisuhteeseen mitään muuta annettavaa, kun passiivista oleilua ja urputtamista. Niitä ei kukaan nykynainen kaipaa, ja hyvä niin!

Nainen on liikaa tunteidensa vietävissä ellei hän ole riipuvainen miehestään. Näin mies asettaa naiselle rajat.

Olet tosi creepy.

Vierailija kirjoitti:

Poikani 35 v ei juuri puhu naisasioistaan, mutta kerran sanoi, äänessä aitoa ihmetystä, turhautumista ja tuskaa - miksi naiset yrittää väittää pystyvänsä samaan kuin mies, Esimerkiksi sanoi uutisen jossa nainen hääräsi rakennuspuuhissa ja ylpeili itsellään, ja alkuun oli päässyt kun miehet oli ensin valmistelleet kaiken että voi aloittaa näytöksen. Siis: miksi nainen ei tajua naiseuden hienoutta, ja anna samalla mielehhe oikeuden toteuttaa mieheyttään? Nainen nykymallin mukaan on aina äänessä, mies vierellä hiljaa. Naisen täytyy päteä toisen naisen silmissä kaiken hallitsijana. Korninmpaa ei voisi olla.

Koska nykymiehet eivät suostu tekemään näistä miehisistä töistä mitään! töissä on niin raskasta ja vapaa aikana pitää latautua Netflixia ja puhelinta tuijottaen. Olen opetellut kaikki kodin rakennuspuuhat itse, muuten niitä ei tee kukaan.