Lue keskustelun säännöt.
Onko akateemisten 35+ sinkkunaisten oikeasti vaikea löytää kunnollista ja perhettä haluavaa miestä pääkaupunkiseudulta vai onko tämä vain legendaa?
Kommentit (201)
Vierailija kirjoitti:
Voiko mies olla kunnollinen, vaikka hän ei ole kiinnostunut (korkea)kulttuurista?
Aika harvassa on kyllä korkeakulttuurista kiinnostuneet alle 50v naisetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko mies olla kunnollinen, vaikka hän ei ole kiinnostunut (korkea)kulttuurista?
Aika harvassa on kyllä korkeakulttuurista kiinnostuneet alle 50v naisetkin.
Ohis Hymyilyttää kun tulee mieleen kinastelu kumppaniehdokkaan kanssa. - Minusta teatterissa, taide näyttelyissä käyminen ja kirjojen lukeminen ja haluni omistaa kirjoja (käytän toki myös kirjaston palveluita) on itselleni normisettiä, ei mitään erityistä "korkea kulttuuria" - Hänen mielestään nämä olivat kalliitta kermeperseiden juttuja, kun kaiken tämän olsi voinut saada netin kautta ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sen miehen pitää tienata hyvin. Ja pitää olla korkeakoulut käyty. Naiset eivät perinteisesti nai alaspäin, ja tämä perinne ei ole vieläkään kokonaan poistunut vaikka naisia on korkeakouluissa jo enemmistö ja näin ollen palkkaerot hiipuu pois tai kääntyy ympäri.
Täähän se ois.
Naiset kouluttautuu nykyään korkeammalle kuin miehet, ja se näkyy palkassa.
Mutta edelleen nainen haluaa että mies tienaa mielellään enemmän.
Saitte tasa-arvon ja enemmänkin, mutta silti ei kelpaa. Noh, antaa syntyvyyden laskea.
Onneksi se koulutus ei ihan korreloi palkkaa. Eikä onneksi kaikki katso ihmisen fiksuutta tai luonnetta, oikein kirjoituksella tai päästötodistuksien perusteella.
T. Perus peruskoulu juntti 8750eur/kk.. Niin ja omat kumppanit ovat olleet DI, amk, kielten ope ja DI...
Vau! Olet kyl taitava kun et elättänyt paljoa niitä kommunisti opettajia kun peruskoulun vain kävit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.
Ole aloitteellinen kaikissa mahdollisissa tilanteissa arkielämässä. Suomalaiset miehet on hirveän passiivisia ihan kaikkiin muihin maihin verrattuna. Todella vaikea saada kontaktia tuntemattomiin. On ihan luvallista hymyillä ja flirttailla vähän joskus, on se arki riittävän harmaata muutenkin. Suomalaiset miehet ei koskaan tee aloitetta ilman humalaa, se on vähän surullista.
No jos sallittua on tehdä aloite baarissa tai Tinderissä, niin onko tuo yllätys, että lähestyminen tapahtuu humalassa?
En yhtään epäile etteikö olisi vaikeaa. Kun vaikeaa (vai sanoisinko mahdotonta) on alle kolmekymppisenäkin pk-seudun ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se mies löytyy, mutta se etsintä on otettava tosissaan, vähän niin kuin duunia hakisi, mutta miehen ”haku” saattaa olla vielä vaativampi, pidempi ja myös tärkeämpi prosessi. Jos siis hakee loppuelämän kumppania lastentekoon.
Vierailija kirjoitti:
Pääkaupunkiseudulla on naisenemmistö. Siellä on myös suhteellisesti enemmän korkeakoulutettuja. Ikäkin on kriittinen tekijä perheenperustamista ajatellen. Kyllä tuossa jotain perää on.
Alle 55v ei todellakaan ole, vaan niin kuin melkein kaikkialla muuallakin, täällä on mies-enemmistö relevantissa ikäryhmässä. Helsingissä on pieni naisenemmistö, mutta Espoo ja Vantaa korjaavat tilanteen normaaliksi Suomelle, eli miesenemmistöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se mies löytyy, mutta se etsintä on otettava tosissaan, vähän niin kuin duunia hakisi, mutta miehen ”haku” saattaa olla vielä vaativampi, pidempi ja myös tärkeämpi prosessi. Jos siis hakee loppuelämän kumppania lastentekoon.
Aika vanhana aloittaa, jos vasta 35-vuotiaana alkaa etsimään. Ja siitä vielä vähintään muutama vuosi seurustelua, ennen kuin on järkevää ryhtyä perhettä perustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhettä haluava kunnollinen mies ottaa ennemmin 25-30-vuotiaan naisen.
Ja sairaanhoitajan eikä akateemista ihmettelijää.
Hoitsu ei kelpaa kuin putkarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko mies olla kunnollinen, vaikka hän ei ole kiinnostunut (korkea)kulttuurista?
Aika harvassa on kyllä korkeakulttuurista kiinnostuneet alle 50v naisetkin.
Täh. Kaikki lähipiirissäni ovat.
Vierailija kirjoitti:
Kokeillaan ap nyt täyttäisikö seuraava generoitu perusmies kriteerisi?
- 32v
- amk-tutkinto
- 181 ja hoikka
- normaali naama
- 2100 euron nettotulot
- asuu vuokralla
- ei merkittävää omaisuutta (autoja, koruja, perintöasuntoa)
- säästöjä/sijoitusvarallisuutta 40 000 e
- lapseton
- harrastuksena lenkkeily ja muuta urheilu
- omaa hyvän yleissivistyksen, mutta hänestä ei saa hyvää keskusteluseuraa, kun puhutaan Shakespearista
- kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta ei mitenkään syvällä tavalla
En huolisi, et ole akateeminen ja olet pienituloinen, varmaan kirjastonhoitaja, tarhansetä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeillaan ap nyt täyttäisikö seuraava generoitu perusmies kriteerisi?
- 32v
- amk-tutkinto
- 181 ja hoikka
- normaali naama
- 2100 euron nettotulot
- asuu vuokralla
- ei merkittävää omaisuutta (autoja, koruja, perintöasuntoa)
- säästöjä/sijoitusvarallisuutta 40 000 e
- lapseton
- harrastuksena lenkkeily ja muuta urheilu
- omaa hyvän yleissivistyksen, mutta hänestä ei saa hyvää keskusteluseuraa, kun puhutaan Shakespearista
- kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta ei mitenkään syvällä tavalla
En ole ap, mutta ei tuo ainakaan minun kriteereihini sopisi. Kuulostaa siltä, että emme olisi kovin samanhenkisiä, kun itselleni taide ja kulttuuri on tärkeää, ja vaikka aika hoikka olenkin, en ole mitenkään urheilullinen, enkä ehkä haluaisi kumppaninkaan olevan liian urheilullinen (maltillisen liikunnallinen kyllä). Ja itse tykkään syvällisistä keskusteluista. Kumppanin tulot tai omaisuudet eivät minua kiinnosta eikä pituus (eikä miesihanteeni edes ole "mahdollisimman pitkä", joten kiinnostukseni ei herää siitä, että joku on 180-senttinen).
Mutta eihän tuossa sinänsä mitään vikaa ole - ei vaan ehkä olisi minulle sopiva kumppani, koska kyllä täysin erilaiset kiinnostuksenkohteet vähän viittaavat siihen, ettei olla ehkä kovin samanhenkisiä. Ja se taas olisi minulle tärkeää. Sinänsä minulle on ihan sama, vaikka toinen olisi työtön, kunhan hän tuntuu sielunkumppanilta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kaunis ja hyväkroppainen, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Naiset ei suostu uskomaan, että miestä viehättää enemmän naisellisuus mitä "akateemisuus".
Älä ihan oikeasti puhu muiden miesten puolesta.
Ihan varmasti omaakin miestäni viehättää myös naisellisuus, mutta kyllä hänelle oli ratkaisevaa se, että minä olen koulutettu ja samoista asioista kiinnostunut kuin hän (tässä tapauksessa kulttuuri, kielitaito, matkailuharrastuksen jakaminen, sosiaaliset/vuorovaikutustaidot ja paljon muuta). Eikä tämä ole omaa mielikuvitustani vaan hän on ihan itse sen kertonut.
ei-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeillaan ap nyt täyttäisikö seuraava generoitu perusmies kriteerisi?
- 32v
- amk-tutkinto
- 181 ja hoikka
- normaali naama
- 2100 euron nettotulot
- asuu vuokralla
- ei merkittävää omaisuutta (autoja, koruja, perintöasuntoa)
- säästöjä/sijoitusvarallisuutta 40 000 e
- lapseton
- harrastuksena lenkkeily ja muuta urheilu
- omaa hyvän yleissivistyksen, mutta hänestä ei saa hyvää keskusteluseuraa, kun puhutaan Shakespearista
- kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta ei mitenkään syvällä tavallaEn huolisi, et ole akateeminen ja olet pienituloinen, varmaan kirjastonhoitaja, tarhansetä tms.
Ei voi olla kirjastonhoitaja, jos ei osaa puhua yhtään mitään Shakespearesta. Kirjastonhoitajat ovat yleensä kiinnostuneita kirjallisuudesta. Kirjastonhoitaja kelpaisi kyllä tälle akateemisesti koulutetulle naiselle, joka kirjoittaa itsekin, ja pienituloisuus ei haittaisi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet kaunis ja hyväkroppainen, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Naiset ei suostu uskomaan, että miestä viehättää enemmän naisellisuus mitä "akateemisuus".
Älä ihan oikeasti puhu muiden miesten puolesta.
Ihan varmasti omaakin miestäni viehättää myös naisellisuus, mutta kyllä hänelle oli ratkaisevaa se, että minä olen koulutettu ja samoista asioista kiinnostunut kuin hän (tässä tapauksessa kulttuuri, kielitaito, matkailuharrastuksen jakaminen, sosiaaliset/vuorovaikutustaidot ja paljon muuta). Eikä tämä ole omaa mielikuvitustani vaan hän on ihan itse sen kertonut.
ei-ap
Nooh, ei sitä nyt tietysti kehtaa ihan mitä tahansa laitoskeittäjää viedä illanistujaisiin jossa kaverit on akateemisia, mutta jos nainen on muuten fiksu, keskustaitoinen ja tienaa elantonsa niin ei se akateemisuus mikään pakkorako ole. Kyllä siinä enemmän helppo luonne painaa.
T. eräs niistä muista miehistä
Riippuu sinusta itsestä. Jos olet "tottunut" elämään miesten kanssa, voi menekki olla hyväkin. Miehet toki arvostaa nuorta ikää ja ulkonäköä yms., mutta kyllä hauska ja rento nainen on aina haluttu. Jos taas olet tähän asti listannut ihannemiehesi piirteitä ja piintynyt vanhapiika, voi olla vaikeaa. Miesten kanssa pitää olla joviaali, ei se niin tarkkaa ole. Eikä pidä kuvitella voivansa mestaroida toisen elämää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sen miehen pitää tienata hyvin. Ja pitää olla korkeakoulut käyty. Naiset eivät perinteisesti nai alaspäin, ja tämä perinne ei ole vieläkään kokonaan poistunut vaikka naisia on korkeakouluissa jo enemmistö ja näin ollen palkkaerot hiipuu pois tai kääntyy ympäri.
Täähän se ois.
Naiset kouluttautuu nykyään korkeammalle kuin miehet, ja se näkyy palkassa.
Mutta edelleen nainen haluaa että mies tienaa mielellään enemmän.
Saitte tasa-arvon ja enemmänkin, mutta silti ei kelpaa. Noh, antaa syntyvyyden laskea.
Onneksi se koulutus ei ihan korreloi palkkaa. Eikä onneksi kaikki katso ihmisen fiksuutta tai luonnetta, oikein kirjoituksella tai päästötodistuksien perusteella.
T. Perus peruskoulu juntti 8750eur/kk.. Niin ja omat kumppanit ovat olleet DI, amk, kielten ope ja DI...
Puhtaasti kirjoitustaitosi perusteella olisin itse valinnut sen alle 2000 e/kk bruttona apurahaa saavan tutkijan kuin sinut. Meillä olisi luultavasti ollut paljon enemmän yhdistäviä asioita kuin sinun kanssasi.
Mutta onneksi elämä ei mene niin, että pitää tehdä tuon kaltaisia valintoja. Minä kohtasin miehen, jonka kanssa oli yhdistäviä asioita, samanlaiset arvot, samanlaiset tulevaisuuden suunnitelmat ja - mikä tärkeintä - vahva keskinäinen fyysinen vetovoima. Kohta menen hänen vierelleen sänkyyn ja hän jälleen lukee minulle ääneen. Sen jälkeen nukahdamme lähekkäin. Onko tänään seksiä vai ei, se jää nähtäväksi; useimmiten molemmat tykkäämme siitä enemmän aamuisin.
Huomenna molemmat jälleen teemme töitä ja ihan yksityisellä sektorilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.
Eikö sairaalat ole täynnä kauniita naisia: hoitsuja, lääkäreitä ja kandeja, joista voisivat poimia parhaan päältä?
Tämä aiheuttaa lähinnä väsyneen hymähdyksen. Siellä ihan oikeassa sairaalamaailmassa ei a) haluta, b) ehditä vehdata missään päivyskämpissä tai pimeissä leikkaussaleissa ei niin minkäänlaisen työkaverin kanssa olit mitä ammattiryhmää tahansa. Siellä tehdään töitä hiki hatussa ja suurimmalla osalla on kumppanit ihan työpaikan ulkopuolella. Toki joskus, huom JOSKUS syntyy työpaikkaromansseja, mutta nämä eivät ole yhtään sen yleisempiä, kuin missään muillakaan työpaikoilla. Lääkärit pariutuvat usein keskenään jo lääkiksessä ja itse vanhana sairaanhoitajana en todellakaan näe lääkäreissä muuta kuin sen hyvän työparin, johon voi luottaa yhteisen työpäivän aikana. Työ on työtä ja kotona on onneksi ihan muuta.
Sinulle kolmikymppinen nuori lääkäri, se oikea tulee vastaan kun tulee, kaikkea hyvää sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Poikani 35 v ei juuri puhu naisasioistaan, mutta kerran sanoi, äänessä aitoa ihmetystä, turhautumista ja tuskaa - miksi naiset yrittää väittää pystyvänsä samaan kuin mies, Esimerkiksi sanoi uutisen jossa nainen hääräsi rakennuspuuhissa ja ylpeili itsellään, ja alkuun oli päässyt kun miehet oli ensin valmistelleet kaiken että voi aloittaa näytöksen. Siis: miksi nainen ei tajua naiseuden hienoutta, ja anna samalla mielehhe oikeuden toteuttaa mieheyttään? Nainen nykymallin mukaan on aina äänessä, mies vierellä hiljaa. Naisen täytyy päteä toisen naisen silmissä kaiken hallitsijana. Korninmpaa ei voisi olla.
Suomessa sukupuolikasvatus on aivan retuperällä. Miksi pitää nainen kasvattaa miesmäiseksi tai tuuliviiriksi? En pysty käsittää sitä. Kansa kuolee sukupuuttoon tätä menoa.
Oletpa sinä kohdannut varsin yksinkertaiselta vaikuttavia miehiä. - En vähättele ulkonäön merkitystä mutta pelkällä hoikalla olemuksella ei parisuhdetta ylläpidetä. täytyisi olla kumppani (mies), joka arvostaa hoikkuutta erityisen paljon ja ymmärtäen samalla sen, että hoikkana pysyminen vaatii usein enemmän ja vähemmän vaivannäköä. - Samalla tulsii myös kyetä kunnioittamaan miehen omia valintoja ja päätöksiä. - Harva pitää siiä, eä kumppani huomauttelee omista ruokavalinnoista tai haluaa kumppaninsa jakavan ne, jos ne eivät vasaa omia mieltymyksiä/ tapoja.