Onko akateemisten 35+ sinkkunaisten oikeasti vaikea löytää kunnollista ja perhettä haluavaa miestä pääkaupunkiseudulta vai onko tämä vain legendaa?

Amk ei ole akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.

Eikö sairaalat ole täynnä kauniita naisia: hoitsuja, lääkäreitä ja kandeja, joista voisivat poimia parhaan päältä?

Muut lääkärit ovat pitkälti jo parisuhteessa - yleensä toisen lääkärin kanssa. Opiskelu kestää kuitenkin kuusi vuotta, niin omallakin vuosikurssilla moni pariutui keskenään jo opiskeluaikana. Iso osa hoitajista on vanhempia ja perheellisiä ja sitten nuoremmillakin sairaanhoitajilla on perheet tai vähintään poikaystävät. Joka tapauksessa työkaverin kanssa treffaaminen tuntuu väärältä. Jos se ei toimisikaan, niin se voisi sotkea sitten työkuvioita jos pitäisi exän kanssa hoitaa potilaita.

Lääkäreissä on naisia kaksi kolmasosaa, joten ei pitäisi mieslääkäriltä olla vaikeaa löytää kumppania jo opiskeluaikana. Mutta moni mies ei taida haluta löytää kumppania alle 30-vuotiaana ja sen jälkeen alkaakin olla vaikeaa löytää vapaata tai lapsetonta naista, kun muitakin kriteereitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni parin vuoden takaa kun olin sinkku Helsingissä: olen nainen, silloin 35-vuotias, lapseton, pari liikakiloa, 172 cm pitkä, laiska eli epäurheilullinen, tavallisen näköinen eli ok mutta ei mikään missi, akateeminen. Halusin miehen joka on akateeminen eli vähintään maisteri, minua pidempi, lapseton, työssä käyvä, sivistynyt, ei alkoholiongelmaa, ei tupakoi, ei kamalan laiha eikä lihava, haluaa lapsia. Kyllä tapasin montakin tällaista, tosin monesta sitten paljastui alkoholiongelmaa kun enemmän tutustui, lisäksi hankalaa luonnetta.

Eli ei ole vaikeaa mutta osa päällepäin kunnollisista ei ole sitä todellisuudessa.

Tämä. Miksi tasokas ja hyvä mies olisi sinkku? Miksi joku määrätietoinen nainen ei olisi jo napannut sitä omakseen?

Ehkä siksi, että parisuhde vie vapauden ja mies haluaa deittailla jatkuvasti uusien naisten kanssa.

Pelimies ei ole hyvä mies. Pelkästään näitähän nuo yli 35-vuotiaat sinkut ovat, ellei ole autisti tai muuten mielenterveysongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe kannattaa perustaa 2-kymppisenä. 35 vuotiaalla on parasta ennen päiväys kaukana takana.

Voi sitä perustaa perheen vaikak kuuskymppisenä. Meidän lapsemme kunnitäti joka oli ollut sinkku koko ikänsä kaappasi yhden ukon itselleen 57-vuotiaana. Ikäeroa heillä on tosin 15 vuotta mutta jso 7-kymppine ukko on nuorekas nini mikäs siinä.

Tuskin tuli enää lapsia tuon ikäisille, joten perheen perustaminen ei enää onnistu. 35-vuotias nainen taas aika helposti saa vielä lapsia, ellei ole terveysongelmia.

Akateeminen ja akateeminen. Miksi se on aina ehdoton vaatimus? Vai luuleeko akateemiset, että amk:n tai luoja paratkoon amiksen käyneet ihmiset on _kaikki_ jotain maahan räkiviä bensalenkkareita tai kiroilevia kananpersetukkia joilla on 7 lasta kaikki eri miehelle? :D Tää on nyt selkeesti joku teema täällä palstalla.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet kaunis ja hyväkroppainen, niin ei pitäisi olla ongelmaa. Naiset ei suostu uskomaan, että miestä viehättää enemmän naisellisuus mitä "akateemisuus".

Älä ihan oikeasti puhu muiden miesten puolesta.

Ihan varmasti omaakin miestäni viehättää myös naisellisuus, mutta kyllä hänelle oli ratkaisevaa se, että minä olen koulutettu ja samoista asioista kiinnostunut kuin hän (tässä tapauksessa kulttuuri, kielitaito, matkailuharrastuksen jakaminen, sosiaaliset/vuorovaikutustaidot ja paljon muuta). Eikä tämä ole omaa mielikuvitustani vaan hän on ihan itse sen kertonut.

ei-ap

Näin juuri. Todella harvassa ovat korkeasti koulutetut älykkäät miehet, jotka eivät etsisi vastaavanlaista naista. Sitten on nämä nousukkaat akateemiset, joilla ulkonäkö on tärkein parinvalintakriteeri. He eivät ole älykkäitä, joten älykkyys ei kiinnosta.

Toisin kuin naiset tuntuvat ajattelevan, suurinta osaa miehistä ei kiinnosta pätkääkään akateemisuutesi, tutkintosi, työpaikkasi tai palkkasi, mukaanlukien minua. Tärkeintä on, että ainakin yrität elättää itsesi jotenkin laillisesti.

Miehenä voin kertoa sulle salaisuuden: suurinta osaa miehistä ei kiinnosta pätkääkään akateemisuutesi, tutkintosi, ammattisi tai edes palkkasi. Naisen valitsemiseen kriteerit on ulkonäkö, persoona ja yleinen mukavuus/vakaus (= ei mitään skitsoja), varsinkin jos perhettä perustetaan. Ei se ole mikään ongelma, ongelma taitaakin olla siinä, ettet varmaan itse huoli muita miehiä, kuin akateemisia.

Nykyään parin etsintä on kuin työhaastattelu: mikä koulutus, paljon tienaat, missä olet töissä ja kauan olet ollut siellä, mitä urasuunnitelmia, aiotko kouluttautua lisää, missä näet itsesi viiden vuoden päästä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveripiirissä pari reilusti 30+ akateemisesti koulutettua, pk-seudulla asuvaa sinkkunaista jotka valittelevat miehen saannin vaikeutta samaan tyyliin kuin nämä tyypit tällä palstalla, ja täytyy sanoa, että ainakin noiden kavereideni tapauksessa ongelma on ihan muualla kuin iässä ja korkeassa koulutuksessa tai siinä, että miehet "pelkäisivät vahvoja naisia" kuten toinen näistä on joskus sanonut.

Todellinen syy on siinä, että kyseiset naiset ovat ylipainoisia ja tavallisen näköisiä, MUTTA heille ei kelpaa vähän ylipainoinen, tavallisen näköinen mies. Eli haikailevat menestyneiden komistusten perään ja kuvittelevat, että syy miksi eivät sellaista saa on jossain ihan muualla kuin oikeasti on.

Veikkaisinpa, että näiden palstalla tilannettaan ul i s evien ihmisten ongelmakin on jossain tuollaisissa seikoissa, eikä iässä ja "liian korkeassa" koulutuksessa.

Monet ihmiset tulevat ”sokeaksi” omalle painolleen. Vaakaan ei katsota koskaan ja naiset ihastelevat peilistä reheviä muotojaan. Toki moni mies sellaisesta tykkää, mutta jos hakusessa on se lihaksikas komistus (tämä viittaa myös normaaliin painoon) niin miksi sellainen mies huolisi punkeron rinnalleen? Kyse ei välttämättä ole edes ulkonäöstä vaan elämäntapojen sopivuudesta. Minullakin oli joskus rehevä tyttöystävä joka ihasteli hauiksiani, mutta inhosi kun lähdin niitä ”liian usein” salille pumppaamaan - ei kestänyt kovin kauaa tämä.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu yhdestä asiasta: oletko hoikka. Miehille on väliä tasan yhdellä asialla eli vaa'an lukemalla. Olen huomannut, että kiinnostuneiden miesten määrä on suoraan verrannollinen painoon.

Ohiksena, että minulla on ollut eniten vientiä lihavana kuin laihana. Hoikkana vedin puoleeni ulkonäköön ja laihuuteen fixautuneita miehiä, jotka alkoivat haukkua jo muutaman kilon pyöristymisestä. Enää kukaan ei hauku mua ja saan olla just sellainen kropaltani kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä, että ihmiset kohtaavat deittisovellusten kautta. Niiden tarkoitus on kuitenkin se, että siellä viivytään mahdollisimman kauan ja maksetaan lisää eri palveluista. Harha suuresta valikoimasta on toinen. Löydät urheilullisen kivan naisen ja käyt treffeillä. Mutta kun se harrastaa juoksua, löytyisikö joku joka harrastaa hiihtoa. Ei malteta tutustua, kun kuvitellaan, että parempi löytyy. Miehiä vaivaa laajasti kuvitelma, että he voisivat löytää itseään 20 vuotta nuoremman naisen. Netin huijariprofiilit ruokkivat kuvitelmaa, kun on hetken kirjoiteltu sen ihanan missin kanssa. Suomessa taitaa nykyisin olla jopa alle 60-vuotiaista miesenemmistö eli harva saa nuoremman naisen. Miesten käyttäytyminen myös karkottaa naisia nettisovelluksista. On todella turhauttavaa saada itseään 20-40-vuotiailta miehiltä viestejä, joissa vakuutellaan nuorekkuutta ja ties mitä. Naisella on se ikätoive ihan tarkoituksella. Realistisesti liikkeellä oleva löytää todennäköisimmin kumppanin.

Kyllä miehelle yleensä joku nuorempi nainen löytyy kun tarpeeksi kauan etsii ja kääntää kaikki kivet varsinkin nuoremmat miehet ovat lähes aina sitoutumiskyvyttömiä.

Joo, varmasti löytyy "joku". Mutta jos nyt puhutaan isohkosta ikäerosta, niin silloin ei ole realistista toivoa jotain hoikkaa, liikunnallista, fiksua, mukavaa naista ilman mt-ongelmia. Eli se "kaikkien kivien kääntäminen" tarkoittaa aika usein todella monessa asiassa joustamista eli riman laskemista aika alas. Kyllä nuoremmissa miehissäkin sen verran sitoutumiskykyisiä löytyy, että ne ikäluokkansa kiinnostavimmat yleensä löytävät kumppanin - ja jos eivät löydä oman ikäisistä, niin ehkä sitten jostain 6 vuotta vanhemmista. Harvassa ovat ne, jotka edes harkitsevat suhdetta 15-20 vuotta vanhemman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin naiset tuntuvat ajattelevan, suurinta osaa miehistä ei kiinnosta pätkääkään akateemisuutesi, tutkintosi, työpaikkasi tai palkkasi, mukaanlukien minua. Tärkeintä on, että ainakin yrität elättää itsesi jotenkin laillisesti.

Älä puhu muiden miesten puolesta, älä edes väitä voivasi puhua suurimman osan puolesta. Ihan oikeasti. Minä en ole aikuisiällä kohdannut miestä, jota ei olisi kiinnostanut koulutukseni, työni ja elintasoni/elämäntapani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu yhdestä asiasta: oletko hoikka. Miehille on väliä tasan yhdellä asialla eli vaa'an lukemalla. Olen huomannut, että kiinnostuneiden miesten määrä on suoraan verrannollinen painoon.

Ohiksena, että minulla on ollut eniten vientiä lihavana kuin laihana. Hoikkana vedin puoleeni ulkonäköön ja laihuuteen fixautuneita miehiä, jotka alkoivat haukkua jo muutaman kilon pyöristymisestä. Enää kukaan ei hauku mua ja saan olla just sellainen kropaltani kuin olen.

Eli fiksuille ja mukaville miehille et siis kelpaisi hoikkana, vai? 

entä perhettä haluamatonta miestä, jos ei itse halua perhettä? minun on ollut helppo löytää, mutta entä muiden?

Kaikki tunnistavat hyvän miehen 35+ iässä. Voittaja on se joka tunnistaa sen kun se on 23-v. ja vasta puhkeamassa kukkaan.

Samanlaista kilpailua kuin osakesijoittaminen. Kyllä kuka vain osaa sanoa nyt mitä osakkeita pitäisi olla salkussa, mutta voittaja on se joka osasi ostaa ne 15 vuotta sitten kun kukaan Suomessa ei puhunut vielä mitään sijoittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhettä haluava kunnollinen mies ottaa ennemmin 25-30-vuotiaan naisen.

Ei niitä 25-30-vuotiaita naisia niin vain oteta (ellei miehelle kelpaa itseään huomattavasti heikkotasoisempikin), mutta tietty 35+ perheen haluava lapseton mies voi pariutua ainakin 30-35v naisen kanssa, joka on hedelmällisyyden kannalta vielä paljon varmempi nakki kuin 35+ nainen.

Miehen hedelmällisyys alkaa laskemaan 30- vuotiaana, joten kyllä itse ottaisin oman ikäisen miehen, en missään nimessä vanhempaa.

Vain rumat ja tavikset sitoutuvat oman ikäistensä naisten kanssa, koska he eivät saa muuten seksiä. Kaikki komeat miehet nykyään bailaavat 40+ asti, jonka jälkeen valitsevat itseään 10 vuotta nuoremman naisen vaimoksi.

Ilmeisesti komeita miehiä on sitten todella vähän, koska tilastojen mukaan tällaiset ikäerot pariskunnilla ovat hyvin harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin naiset tuntuvat ajattelevan, suurinta osaa miehistä ei kiinnosta pätkääkään akateemisuutesi, tutkintosi, työpaikkasi tai palkkasi, mukaanlukien minua. Tärkeintä on, että ainakin yrität elättää itsesi jotenkin laillisesti.

Älä puhu muiden miesten puolesta, älä edes väitä voivasi puhua suurimman osan puolesta. Ihan oikeasti. Minä en ole aikuisiällä kohdannut miestä, jota ei olisi kiinnostanut koulutukseni, työni ja elintasoni/elämäntapani.

Niinhän sinä luulet. Naisilla miehen valinnassa se on lähellä tärkeintä asiaa, että missä töissä mies on. Toisinpäin menee edelle melkein kaikki muu. Mielummin ottaisin mukavan siivoojanaisen, kuin itseään täynnä olevan lakimiesnaisen.

Niin, sinä ottaisit. Miksi et puhu minä-muodossa, koska siitä nimenomaan on kysymys, että sinä ottaisit. Minun puolisoni ei olisi ottanut, hän halusi koulutetun puolison. Eikä olisi ottanut mies, jonka kanssa häntä ennen muutaman vuoden seurustelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin kuin naiset tuntuvat ajattelevan, suurinta osaa miehistä ei kiinnosta pätkääkään akateemisuutesi, tutkintosi, työpaikkasi tai palkkasi, mukaanlukien minua. Tärkeintä on, että ainakin yrität elättää itsesi jotenkin laillisesti.

Älä puhu muiden miesten puolesta, älä edes väitä voivasi puhua suurimman osan puolesta. Ihan oikeasti. Minä en ole aikuisiällä kohdannut miestä, jota ei olisi kiinnostanut koulutukseni, työni ja elintasoni/elämäntapani.

Niinhän sinä luulet. Naisilla miehen valinnassa se on lähellä tärkeintä asiaa, että missä töissä mies on. Toisinpäin menee edelle melkein kaikki muu. Mielummin ottaisin mukavan siivoojanaisen, kuin itseään täynnä olevan lakimiesnaisen.

Siis sen lisäksi, että sinä tiedät, mitä kaikki miehet ajattelevat, sinä tiedät myös, mitä kaikki naiset ajattelevat?

Ja mistä taas tuo mustavalkoinen ajattelutapa? Entä jos molemmat naiset ovat yhtä mukavia ja ihania, valitsetko edelleen siivoojan, etkä lakinaista?

Minä olen nainen, ja olen sinkkuna tavannut useita miehiä. Ihan joka ikinen on ollut kiinnostunut myös siitä, mitä minä teen, ei pelkästään siitä, minkälainen olen. Myös minä olen mukava ja ihana ihminen, ihan yhtä lailla kuin se esimerkkisiivoojanaisesi. Ei koulutukseni ole tehnyt minusta ihmisenä erilaista; koulutukseni määrittelee vain sen, mitä teen työkseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni parin vuoden takaa kun olin sinkku Helsingissä: olen nainen, silloin 35-vuotias, lapseton, pari liikakiloa, 172 cm pitkä, laiska eli epäurheilullinen, tavallisen näköinen eli ok mutta ei mikään missi, akateeminen. Halusin miehen joka on akateeminen eli vähintään maisteri, minua pidempi, lapseton, työssä käyvä, sivistynyt, ei alkoholiongelmaa, ei tupakoi, ei kamalan laiha eikä lihava, haluaa lapsia. Kyllä tapasin montakin tällaista, tosin monesta sitten paljastui alkoholiongelmaa kun enemmän tutustui, lisäksi hankalaa luonnetta.

Eli ei ole vaikeaa mutta osa päällepäin kunnollisista ei ole sitä todellisuudessa.

Tämä. Miksi tasokas ja hyvä mies olisi sinkku? Miksi joku määrätietoinen nainen ei olisi jo napannut sitä omakseen?

Ehkä siksi, että parisuhde vie vapauden ja mies haluaa deittailla jatkuvasti uusien naisten kanssa.

Pelimies ei ole hyvä mies. Pelkästään näitähän nuo yli 35-vuotiaat sinkut ovat, ellei ole autisti tai muuten mielenterveysongelmainen.

On asioita joita en ymmärrä, kuten se miksi osa tapaa ja haluaa nähdä parisuhteen yksinomaisesti aina parempana ja kannatettavampana vaihtehtona kuin sinkkuna elämisen.

En tunnista itsessäni mielenterveydellsiiä, autistimin oireita saati pelimiehen -piiriteitä. Mutta olen yli 35 vuotias mies.

En koe olevani sen paremmin intro- kuin ekso -vertti vaan, jotain näiden ääripäiden väliltä

Olen saanut kuulla, että olen pöljä kun omassa kuplassani uskon, että saattaisin olla mahd. vielä jollekulle parempi kumppan i, ainakin osaksi siksi, että pärjään mielestäni oikein hyvin sinkkuankin. 

Olen myös kohdannut vihjailuja siitä, että olsin homo, jota en koe olevani, tai että olsin uskovainen -Olen enempi vain tapa kristitty. Mutta en näitäkään luonnehdintoja sinkkuuden yhteydessä oikein ymmärrä silloin kun ne liittyvät siihen miksei vierellä elä ja ole kumppania. - Kyllä kai niin homoista kuin uskovaistenkin joukosta löytyy heitä, jotka toivosivat löytävänsä itselleen kumppanin.   

Parina viime vuotena kun tv:sta on tullut jo useampaan kertaan elokuva 40 vuotiaasta neitsyt miehestä, jonka pariinkin kertaan nähneenä olen aattelehtinut, että mikä oikeastaan on koko leffan opetus?

Tai entä, jos minulle käy toisin kun tuon leffan Andylle, joka (lopeta lukeminnen tähän jos et halua juoni paljastusta) 40 vuotiaana löytää kumppanin niin minä saa elää loppuikänikin sinkkuna? - Mitä oikeastaan menettäisin ja mistä jäisin paitsi?  

Tehtäköön tässä vielä tarkennus jonka olen huomannut menevän osalla sekaisisin joko tahattomasti tai puhtaasti teitämättömyydestä. On eri asia olla je elää (jne) yksin vs. olla ja elää yksinäisenä.