Kysymys teille jotka ovat eronneet seksin vähyyden tai puuttumisen takia.

Aina kannattaa yrittää. Ei siitä kuitenkaan joudu maksamaan.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201804272200909267

naiset ei ollenkaan vastaa seksi-osiossa koska ovat niin siveellisiä,

seksistä suoraan puhuminen on tabu, kiinnostuksen puutteesta johtuvaa,

Naiset taitaa enempi rummuttaa, seksuaalisuus on halujen ilmentymää,

ei sitä seksin takia erota vaan siksi ettei suhde toimi silläkään saralla..

kluuffus kirjoitti:

naiset ei ollenkaan vastaa seksi-osiossa koska ovat niin siveellisiä,

seksistä suoraan puhuminen on tabu, kiinnostuksen puutteesta johtuvaa,

Naiset taitaa enempi rummuttaa, seksuaalisuus on halujen ilmentymää,

ei sitä seksin takia erota vaan siksi ettei suhde toimi silläkään saralla..

Omia kokemuksia jakaa? AP

Jos haluaa parisuhteen eikä kaverisuhdetta tai kämppäkaveruutta, niin kyllä, on "oikein".

Jos mies on kyvytön on paljon muitakin konsteja pitää vaimo tyytyväisenä. Ellei suostu tähän niin joutaa erota.

Erosin monesta syystä, mutta alamäki alkoi seksin vähyyden takia. Lopulta rakkauskin latistui, kun en tuntenut itseäni halutuksi ja tajusin, että parempi olla yksin. Jaksoin yrittää pari vuotta, mutta huomasin ettei asiat korjaannu kun ihan hetkellisesti. En ole katunut eropäätöstä.

Ei ole kokemusta, mutta jos seksi loppuisi ilman että taustalla on jotain terveydellistä tai tilapäistä ymmärrettävää syytä, niin loppuisi kyllä parisuhdekin minun kohdallani.

Jos "rakastaa", niin miksei muka halua?

Lopetin n. puolen vuoden suhteen, kun huomasin ettei osaltani seksi toimi ja toinen halusi aivan hirveästi. Hän tuntui jatkuvasti kantavan siitä kaunaa, enkä olisi monesti saanut edes koskea ellen ollut valmis panopuuhiin. Tehtyäni eropäätöksen hän olisi kuitenkin halunnut vielä jatkaa, mutta ainakin minulle se jatkuva "pahiksena" oleminen alkoi käymään todella raskaaksi ja totesin, ettei tässä enää rakkaudet auta. Tottakai se kadutti aikansa, mutta kun huomasin että toinen pääsi hienosti eteenpäin niin eipä asia enää kauheasti vaivaa, kun ei tarvitse enää mielessä elätellä mitään pakonomaista takaisinpaluuhaavetta.

Aika monta vuotta jaksoin yrittää, ja ei sitä rakkautta enää sitten ollut jäljellä. Eikä puuttuva sukupuolielämä ollut ainoa ulottuvuus, kyllä muillakin kanssakäymisen alueilla mätti. Päätös ei ollut oikea vaan ainoa oikea. Yhtään ei kaduta. Tämä siis tilanteessa, jossa seksiä ei ollut moneen vuoteen lainkaan ilman mitään ilmeistä fyysistä syytä tai haluttoman yrityksiä hoitaa haluttomuuttaan jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin n. puolen vuoden suhteen, kun huomasin ettei osaltani seksi toimi ja toinen halusi aivan hirveästi. Hän tuntui jatkuvasti kantavan siitä kaunaa, enkä olisi monesti saanut edes koskea ellen ollut valmis panopuuhiin. Tehtyäni eropäätöksen hän olisi kuitenkin halunnut vielä jatkaa, mutta ainakin minulle se jatkuva "pahiksena" oleminen alkoi käymään todella raskaaksi ja totesin, ettei tässä enää rakkaudet auta. Tottakai se kadutti aikansa, mutta kun huomasin että toinen pääsi hienosti eteenpäin niin eipä asia enää kauheasti vaivaa, kun ei tarvitse enää mielessä elätellä mitään pakonomaista takaisinpaluuhaavetta.

Miksi et kyennyt harrastamaan seksiä noinkin lyhyessä suhteessa? AP

Välitin miehestä, mutta tunsin ettei hän pitänyt samoja asioita tärkeinä. Yksi niistä oli parisuhteen vaaliminen, yhteinen aika ja seksi. Erottiin, vaikka arki toimi hyvin. Yritin vuoden verran parantaa tilannetta monin tavoin, mutta ne aiheutti vain riitoja. En ole katunut, löysin sittemmin sopivamman kumppanin.

Ex-mies sanoi jo suhteen alussa että seksi on tärkeä osa suhdetta ja on joskus eronnut kun entinen naisystävä ei ollut kuukauteen antanut. Eka puoli vuotta seksiä olikin usein mutta sen jälkeen torjui joka ikisen yrityksen eikä suostunut puhumaan asiasta yhtään vaan uhkasi erolla jos edes mainitsin sanan seksi jossain yhteydessä. Se tuntui tosi kurjalta koska en tiennyt mistä se johtuu ja olisin halunnut auttaa sen mitä pystyn. 8 kuukautta meni ennen kuin ero tuli, en enää jaksanut sitä että jo alussa runsas alkoholin käyttö paheni joka päiväiseen runsaaseen juomiseen ja sen seurauksena tuli väkivaltaa jota ei seuraavana päivänä muistanut eikä sen takia tarvitse pyytää anteeksi. Olisin ehkä kestänyt sen haluttomuuden jos asiasta olisi pystynyt keskustelemaan niin kuin fiksut ihmiset mutta kun mistään ei uskaltanut puhua miehen suuttumisen pelossa niin ei sitä kestä. Jos nykyisessä suhteessa tulisi kyseinen tilanne niin uskoisin että sen voisi käsitellä paljon helpommin kun muutenkin puhutaan kaikesta hyvin avoimesti.

Harvoin se on pelkkä seksi, mikä mättää. Tai jos on, niin ehkä sitä on menty yhteen tyypin kanssa, joka on alunperinkin ollut enemmän kaverimatskua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin n. puolen vuoden suhteen, kun huomasin ettei osaltani seksi toimi ja toinen halusi aivan hirveästi. Hän tuntui jatkuvasti kantavan siitä kaunaa, enkä olisi monesti saanut edes koskea ellen ollut valmis panopuuhiin. Tehtyäni eropäätöksen hän olisi kuitenkin halunnut vielä jatkaa, mutta ainakin minulle se jatkuva "pahiksena" oleminen alkoi käymään todella raskaaksi ja totesin, ettei tässä enää rakkaudet auta. Tottakai se kadutti aikansa, mutta kun huomasin että toinen pääsi hienosti eteenpäin niin eipä asia enää kauheasti vaivaa, kun ei tarvitse enää mielessä elätellä mitään pakonomaista takaisinpaluuhaavetta.

Miksi et kyennyt harrastamaan seksiä noinkin lyhyessä suhteessa? AP

En ole se jolta kysyt, mutta miten niin "miksi"? Kaikkien kanssa ei kemiat ja halut kohtaa, vaikka muuten tulisi juttuun. Hyvä, jos silloin ymmärtää lopettaa suhteen nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

kluuffus kirjoitti:

naiset ei ollenkaan vastaa seksi-osiossa koska ovat niin siveellisiä,

seksistä suoraan puhuminen on tabu, kiinnostuksen puutteesta johtuvaa,

Naiset taitaa enempi rummuttaa, seksuaalisuus on halujen ilmentymää,

ei sitä seksin takia erota vaan siksi ettei suhde toimi silläkään saralla..

Omia kokemuksia jakaa? AP

Ei sentään, olen vain perehtynyt siihen mitä täällä naiset vastailevat.

Vierailija kirjoitti:

Jos "rakastaa", niin miksei muka halua?

Alapeukuttakaa vaan, mutta ei se ole rakkautta (romanttisessa, eroottisessa mielessä), jos välittää ihmisestä muttei himoitse. Se on ystävyyttä, toveruutta, kumppanuutta... Ei riitä ainakaan minulla parisuhteen perustaksi.

Exälläni (mies) oli masennuslääkitys ja se vei hänen halunsa ja kykynsä seksiin. Seksi oli sitten vähän kuin velvollisuus hänelle. Asiaa veivattiin ainakin pari vuotta yhteensä. Mutta lopulta koin vahvasti sen, että en ollut haluttu ja että se lähes olematon seksielämä tappoi tunteet häntä kohtaan. Suhde oli lopulta enemmän kaverillinen.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin se on pelkkä seksi, mikä mättää. Tai jos on, niin ehkä sitä on menty yhteen tyypin kanssa, joka on alunperinkin ollut enemmän kaverimatskua.

Tässä eri mieltä oleva mies. Menimme yhteen ja vielä naimisiinkin rakkaudesta ja intohimosta. Kunnes vaimoni päätti ettei halua enää seksiä kuin korkeintaan kerran kuukaudessa, harvemmin sitäkään. Syytä ei osannut koskaan sanoa. Kärsivällisesti muutaman vuoden odotin mutta tilanne ei paremmaksi enää muuttunut, päinvastoin. Erosin vaikka edelleen rakastin. Ehdotin jopa terapiaan menoa, turhaan.

Ero oli Elämäni vaikein päätös.

Vierailija kirjoitti:

Harvoin se on pelkkä seksi, mikä mättää. Tai jos on, niin ehkä sitä on menty yhteen tyypin kanssa, joka on alunperinkin ollut enemmän kaverimatskua.

Monet ovat hämmentyneitä myös seksuaalisuudestaan, eikä aseksuaalisuus ole kovinkaan monelle tuttu. Yritetään vaan väkisin olla kuin muut ja ihmetellään miksei seksihommat kiinnosta tai suju.