Onko akateemisten 35+ sinkkunaisten oikeasti vaikea löytää kunnollista ja perhettä haluavaa miestä pääkaupunkiseudulta vai onko tämä vain legendaa?

Perhettä haluava kunnollinen mies ottaa ennemmin 25-30-vuotiaan naisen.

Pääkaupunkiseudulla on naisenemmistö. Siellä on myös suhteellisesti enemmän korkeakoulutettuja. Ikäkin on kriittinen tekijä perheenperustamista ajatellen. Kyllä tuossa jotain perää on.

Vierailija kirjoitti:

Perhettä haluava kunnollinen mies ottaa ennemmin 25-30-vuotiaan naisen.

Ja sairaanhoitajan eikä akateemista ihmettelijää.

Kunnollisuus on metka käsite.

Jos etsit akateemista, sivistynyttä komeaa, pitkää ja lapsetonta miestä, niin turha toivo. Jostain joudut tinkimään. Sinkut komeat akateemikot ovat vähintää toisella kierroksella ja usein löytyy lapsia entuudestaan.

Jos olet kasvoiltasi tavis, niin jonkun normaalin näköisen amk-insinöörin saat helposti kumppaniksi. Toinen asia on, että riittääkö sinulle tavismies, jolla on vain amk-tutkinto ja harrastukset on luokkaa mm-kisojen katsominen keväisin ja satunnainen kuntoilu? Komeat pelimiehet hakee sulta vain helppoa seksiseuraa.

Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.

Sehän riippuu paljon siitä, mitä uo "kunnollisuus" pitää sisällään.  - Voiko mies olla kunnollienn, vaikka hänellä ei ole akateemista loppututkinoa? - Voiko mies olla kunnollinen vaikka tienaa huomattavasti vähemmän kuin nainen? Voiko mies olla kunnollinen jos hän on naista merkittväsi lyhyempi? 'Voiko mies olla kunnollienen jos hän on merkittävästi ylipainoinen? voiko mes olla kunnollinen jos hänen äidinkielensä on muu, kuin suomi (tai ruotsi)? Voiko mies olla kunnollinen, vaikka hän ei ole kiinnostunut (korkea)kulttuurista? 

  Mitä useampaan kohtaan vastasit kyllä sitä helpommin saatat löytää miehen joka on kyllä. - kyllä hän saattaa olla valmis "tekemään" lapsia kanssasi  

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.

Eikö sairaalat ole täynnä kauniita naisia: hoitsuja, lääkäreitä ja kandeja, joista voisivat poimia parhaan päältä?

Ei ole vaikeaa löytää kunnollista ja perhettä haluavaa miestä pääkaupunkiseudulta. Mutta jos sen pitäisi vielä olla akateeminen, hyväpalkkainen, lapseton ja saman ikiäinen, niin lotossakin voittaa helpommin.

Kaikki akateemiset naiset eivät itsekään ole kunnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.

Eikö sairaalat ole täynnä kauniita naisia: hoitsuja, lääkäreitä ja kandeja, joista voisivat poimia parhaan päältä?

Muut lääkärit ovat pitkälti jo parisuhteessa - yleensä toisen lääkärin kanssa. Opiskelu kestää kuitenkin kuusi vuotta, niin omallakin vuosikurssilla moni pariutui keskenään jo opiskeluaikana. Iso osa hoitajista on vanhempia ja perheellisiä ja sitten nuoremmillakin sairaanhoitajilla on perheet tai vähintään poikaystävät. Joka tapauksessa työkaverin kanssa treffaaminen tuntuu väärältä. Jos se ei toimisikaan, niin se voisi sotkea sitten työkuvioita jos pitäisi exän kanssa hoitaa potilaita.

Olisikohan vaikka ihan ensinnäkin kannattanut aloittaa PIKKUISEN aikaisemmin kuin +35v...

Jos katsoo vain 5km etäisyydeltä, silloin voi olla todella vaikeaa. 50km etäisyydeltä löytyy paljon, enää jää ongelmaksi että kohtaako fyysinen vetovoima.

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisuus on metka käsite.

Jos etsit akateemista, sivistynyttä komeaa, pitkää ja lapsetonta miestä, niin turha toivo. Jostain joudut tinkimään. Sinkut komeat akateemikot ovat vähintää toisella kierroksella ja usein löytyy lapsia entuudestaan.

Jos olet kasvoiltasi tavis, niin jonkun normaalin näköisen amk-insinöörin saat helposti kumppaniksi. Toinen asia on, että riittääkö sinulle tavismies, jolla on vain amk-tutkinto ja harrastukset on luokkaa mm-kisojen katsominen keväisin ja satunnainen kuntoilu? Komeat pelimiehet hakee sulta vain helppoa seksiseuraa.

Miksei voisi ottaa akateemista, sivistynyttä, mukavaa, lapsetonta ja rumaa miestä?

Vierailija kirjoitti:

Pääkaupunkiseudulla on naisenemmistö. Siellä on myös suhteellisesti enemmän korkeakoulutettuja. Ikäkin on kriittinen tekijä perheenperustamista ajatellen. Kyllä tuossa jotain perää on.

Niin yleisesti puhutaan kohtaanto ongelmasta, tai kohtaamis haasteesta. Toisaalta yhtään naisia syyllistämättä, niin osa miehistä on myös turhautunut siihen että ovat epäonnekseen kohdanneet ihan liian monta itsenäistä ja omillaan pärjävää naista, jotka ovat mieluummin sinkkuina kuin olisivat olleet valmiita ja halukkaita parisuhteeseen, ainakaan heihin ihastuneista miehistä kenenkään kanssa.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnollisuus on metka käsite.

Jos etsit akateemista, sivistynyttä komeaa, pitkää ja lapsetonta miestä, niin turha toivo. Jostain joudut tinkimään. Sinkut komeat akateemikot ovat vähintää toisella kierroksella ja usein löytyy lapsia entuudestaan.

Jos olet kasvoiltasi tavis, niin jonkun normaalin näköisen amk-insinöörin saat helposti kumppaniksi. Toinen asia on, että riittääkö sinulle tavismies, jolla on vain amk-tutkinto ja harrastukset on luokkaa mm-kisojen katsominen keväisin ja satunnainen kuntoilu? Komeat pelimiehet hakee sulta vain helppoa seksiseuraa.

Miksei voisi ottaa akateemista, sivistynyttä, mukavaa, lapsetonta ja rumaa miestä?

No siinä tapauksessa ap olisi jo parisuhteessa, eikä tätä ketjua olisi avattu. Sinkkumarkkinat on pullollaan rumia akaateemisia miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.

Eikö sairaalat ole täynnä kauniita naisia: hoitsuja, lääkäreitä ja kandeja, joista voisivat poimia parhaan päältä?

Muut lääkärit ovat pitkälti jo parisuhteessa - yleensä toisen lääkärin kanssa. Opiskelu kestää kuitenkin kuusi vuotta, niin omallakin vuosikurssilla moni pariutui keskenään jo opiskeluaikana. Iso osa hoitajista on vanhempia ja perheellisiä ja sitten nuoremmillakin sairaanhoitajilla on perheet tai vähintään poikaystävät. Joka tapauksessa työkaverin kanssa treffaaminen tuntuu väärältä. Jos se ei toimisikaan, niin se voisi sotkea sitten työkuvioita jos pitäisi exän kanssa hoitaa potilaita.

Mihin sinun deittailut kaatui opiskeluaikana?

Kenen tahansa on vaikea löytää kunnollista miestä pääkaupunkiseudulta.

Lähde kotikylillesi kyllä se maajussi Mara on siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa se on molemminpuolin. Olen itse Helsingissä asuva 30-vuotias lääkärimies ja haluaisin myös perheen, mutta seurustelukumppaninkin löytäminen on nykyään kiven takana. Ihmiset ovat niin kiireisiä, että aikaa treffailuun on vain deittiappien kautta ja siellä taas on hyvin ulkonäkökeskeiset markkinat.

Eikö sairaalat ole täynnä kauniita naisia: hoitsuja, lääkäreitä ja kandeja, joista voisivat poimia parhaan päältä?

Muut lääkärit ovat pitkälti jo parisuhteessa - yleensä toisen lääkärin kanssa. Opiskelu kestää kuitenkin kuusi vuotta, niin omallakin vuosikurssilla moni pariutui keskenään jo opiskeluaikana. Iso osa hoitajista on vanhempia ja perheellisiä ja sitten nuoremmillakin sairaanhoitajilla on perheet tai vähintään poikaystävät. Joka tapauksessa työkaverin kanssa treffaaminen tuntuu väärältä. Jos se ei toimisikaan, niin se voisi sotkea sitten työkuvioita jos pitäisi exän kanssa hoitaa potilaita.

Mihin sinun deittailut kaatui opiskeluaikana?

Siihen ei ole varmaan mitään yhtä syytä tai se on pidemmän jatkumon tulos. Minua kiusattiin paljon peruskoulussa, jonka takia itsetunto otti kolauksia. Sitten kun minut suljettiin sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle, niin oli vaikea oppia sellaisia sosiaalisia taitoja, joita seurustelusuhteessakin tarvitaan. Kun ihmissuhteita ei ollut, niin sitten sitä hyppäsi täysillä vaan opintoihin, kun ei ollut oikein muutakaan. Tämä jatkuu lukiosta aina yliopistoon. Ehkä minä en uskaltanut ottaa kontaktia vuosikurssini naisiin menneisyyteni takia. Nyt sitten olen kolmekymppinen seurustelematon lääkäri.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen elämääni nykyisellään. Se toinen ihminen vain puuttuu viereltä.

Akateemisuus sitä ja tätä. Ehkä enemmänkin pitäisi löytää samanhenkinen kumppani? Persoona ratkaisee.