Säästäminen ja sijoittaminen - Onko muita jotka eivät ymmärrä trendiä?
Onko täällä muita, jotka eivät ihan tajua tätä innostusta säästämiseen ja sijoittamiseen? Sehän on todella trendikästä nykyään, lähes kaikki tuntemani ihmiset intoilevat asiasta ja yrittävät säästää itselleen kaikesta nipistäen ja kertoilevat sitten, kuinka vuodessa onnistuivat xxx tuhatta säästämään... Lehdet ja podcastit täynnä näitä juttuja.
Mikä tässä on ideana? Tajuan sen, että jonkinlainen puskuriraha on hyvä olla olemassa, niin että jos pesukone ja pakastin hajoavat samalla viikolla, niin koko talous ei kaadu siihen. Mutta mihin ja mitä varten nämä ihmiset säästävät jatkuvasti ja tuhansia euroja? Itse ajattelen niin, että käyn töissä sen takia, että palkallani voin ostaa erilaisia tarvitsemiani tavaroita ja palveluita, ja elää suht mukavaa elämää. En minä tee niska limassa töitä säästääkseni johonkin hämärään tulevaisuuteen.
Kommentit (188)
Hyvä kysymys, olen miettinyt samaa, vaikka ”trendissä” olenkin mukana. Aloitin sijoittamisen vuonna 2017 ja olen nyt saanut kokoon noin 40K salkun. Välillä mietin, että milloin käytän rahat ja mihin. Sitten taas lopetan miettimisen ja jatkan säästämistä, joka ei kyllä kohdallani ole ”kitkuttamista”. Rahaa vaan jää yli.
Voi olla, etten käytä rahoja koskaan, vaan ne siirtyvät tyttärelleni perintönä. Tai sitten laitan kaikki itse haisemaan johonkin älyttömään. Tai sitten ostan rahoilla itselleni palveluja vanhana (jos elän vanhaksi).
Nyt kuitenkin nautin siitä turvallisuudentunteesta, jonka raha tuo. Tiedän, että jos tarve tulee, voin irroittaa sijoituksista rahaa. Toki minulla on myös käteistä säästössä 10K, koska tiedostan, että kurssit voivat laskea rajustikin ja silloin osakkeita tai rahasto-osuuksia ei ole mielekästä myydä.
Kyllä mielellään säästäisin jos pystyisin, mutta mun rahat ei riitä kun elätän tässä palkallani itseni lisäksi yhtä työtöntä puolisoa ja kahta aikuista ammattikoululaislasta (ammattikououlainen ei saa kunnon opintotukea aikuisenakaan).
Olisi ihanaa ajatella, että joku påivä säästöjä on niin paljon, ettei tarvitsisi raataa ja sopeutua työpaikalla ihan mihin vaan. Että voisi vaikka irtisanoutua kun pahimmin v!ttuillaan. Ja että kun jonkun auto hajoaa niin ei olisi pakko yötä myöten miettiä, että mistä rahat ja voisiko tämmöinen viisikymmpinen akanrohjo vielä jossain myydä pe$että. Ja että voisi auttaa noita lapsia vaikka oman elämän tai yrityksen alkuun pääomalla. Ja pärjättäis sittenkin kun oon eläkkeellä tai sairastun, koska kyllä mä tähän ennen pitkää sairastun. Parhaassa tapauksessa voisi jättää vaikka jotain perintöä niiden avuksi.
Että todellakin haluaisin säästää ja sijoittaa. En vaan pysty! Vaikka elämä on jo pelkkää pihistystä.
Säästän matkustamista varten. Haluan, että voin tarttua tilaisuuteen sellaisen eteen tullessa.
On ihan hauska katsoa esim. Bill Gatesin omistuksia.
Yksi isoin omistuksensa on niinkin simppeli, kuin roskayhtiö. Eli samankaltainen yhtiö, joka Suomessakin roudaa roskat pois kerrostalojen roskakatoksista.
Kyseinen yhtiö takoo massiivisia voittoja vuosittain ja jakaa niitä voittoja osinkoina. Tuollainen yhtiö ei voi epäonnistua, koska ihmiset tuottavat aina jatkossakin roskaa ja näitä roskayhtiöitä tarvitaan.
Bill Gates vääjäämättä kasvattaa omistustaan vuosittain ihan pelkällä tällaisella roskayhtiön osakkeiden pidolla, saaden n 5% osinkotuottoa ja samalla myös lähes varmaa osakkeenhinnan kasvua.
Siinä esimerkki sijoittamisen järkevyydestä, ainakin varakkaalle ei ole parempaa esimerkkiä siitä miten raha tekee sinulle lisää rahaa.
Jos on tarpeeksi säästöjä ja sijoituksia, voi mm. jäädä eläkkeelle, puolipäiväiseksi tai kokonaan vapaalle kun itse haluaa. Taloudellinen riippumattomuus työnantajista ja yhteiskunnan almuista.
Sijoittamisessa unohdetaan se, että aina ei saa rahojaan takaisin. Pitää tietää, mitä tekee ja jaksaa tehdä 20 vuoden suunnitelma. Tai sitten seurata kursseja tarkasti, ostaa ja myydä pikavoittojen toivossa.
"Hämärä tulevaisuus", johon säästin tuli yllättävän nopeasti kun jäin työttömäksi. Säästöjeni turvin ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan, tulenko toimeen taloudellisesti.
Myöhemmin ostin huonokuntoisen asunnon. Pystyin asumaan vanhassa kämpässä samaan aikaan kun toista rempattiin eikä ollut vaikeuksia maksaa kahta yhtiövastiketta.
Mutta ei minua haittaa, jos ap ei halua säästää tai sijoittaa, vaikka voisi. Älä sitten kuitenkaan turhaa inise, jos jotain yllättävää tulee vastaan ja sinulla ei enää rahat riitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielellään säästäisin jos pystyisin, mutta mun rahat ei riitä kun elätän tässä palkallani itseni lisäksi yhtä työtöntä puolisoa ja kahta aikuista ammattikoululaislasta (ammattikououlainen ei saa kunnon opintotukea aikuisenakaan).
Olisi ihanaa ajatella, että joku påivä säästöjä on niin paljon, ettei tarvitsisi raataa ja sopeutua työpaikalla ihan mihin vaan. Että voisi vaikka irtisanoutua kun pahimmin v!ttuillaan. Ja että kun jonkun auto hajoaa niin ei olisi pakko yötä myöten miettiä, että mistä rahat ja voisiko tämmöinen viisikymmpinen akanrohjo vielä jossain myydä pe$että. Ja että voisi auttaa noita lapsia vaikka oman elämän tai yrityksen alkuun pääomalla. Ja pärjättäis sittenkin kun oon eläkkeellä tai sairastun, koska kyllä mä tähän ennen pitkää sairastun. Parhaassa tapauksessa voisi jättää vaikka jotain perintöä niiden avuksi.
Että todellakin haluaisin säästää ja sijoittaa. En vaan pysty! Vaikka elämä on jo pelkkää pihistystä.
Iso taakka sun harteilla. Ajattele kuitenkin toiveikkaasti että parin vuoden päästä todennäköisesti vähän helpottaa kun opiskelijat valmistuu ja toivottavasti saavat jotain työtä. Pärjäävät kyllä sitten itsekin ja muuttavat omilleen. Jaksamista, voin kuvitella miten raskasta on tällä hetkellä. Itsekin olin tuontyyppisessä tilanteessa vielä hetki sitten kun lapsi asui kotona ja oli elätettävänä. Nyt tienaa enemmän kuin minä, joten helpottaa minun elämää.
Raha tekee rahaa ja mitä nuorempana aloitat niin sen parempi.
Wau, olenkin ollut trendikäs jo vuodesta -94, kun sain ekan työpaikkani. Olisiko näistä asioista vaan alettu puhumaan enemmän?
Sain kodinperintönä, että menot pitää suhteuttaa tuloihin niin, että pärjää tulojen laskiessakin ja että jos mitään ei saa jää sääntöön tuloja on liikaa.
Kuulostaa tosi oudolta, kun joku ei ymmärrä miksi säästetään,jos vain on mahdollista.
Osakkeilla on tienannut hyvin. Esim. sijoitin 15 €/pörssiosake. Ostin 100 osaketta eli yhteensä 1500 € :lla. Tästä on kymmenen vuotta.
Tällä hetkellä osakkeen arvo on 45 € eli yhteensä 100 kpl on 4500 €. Olen saanut osinkoa joka vuosi 4 %, välillä jopa 8%. 1500 €:sta 4% oli 60 € ja 8% 120 € ja nyt 4500€ eurosta se on 180 € tai jopa 360 € ja lisäksi voisin myydä osakkeet pois, mutta pidän ne säästössä tuottamassa minulle lisää varallisuutta. Saan siis alkuperäiselle 1500 € sijoitukselleni tuottoa joka vuosi vähintään 180 € ja kuten kerroin, välillä olen saanut jopa 8% eli 360€. Tuottoani on suurempi prosentteina, koska osakkeiden arvo on noussut ja hankintahinta oli pieni!
Osingoista maksan verot, eli verottajakin saa. Veroja menee noin 30%, joten todellisuudessa käteen jää 70% Tämä on arvoosuustilillä, mutta nykyään voi avata myös osakesäästötilin, jossa veroja ei joudu maksamaan joka vuosi ja säännöt on hieman eri.
Ideana on, että paitsi että saa työstä palkkaa eli palkkatuloja, voi saada lisää rahaa muualta eli pääomatuloina! Vastakysymys: Miksi kävisit töissä, jos eläisit kädestä suuhun? Työ vie aikaa, kuluttaa ja vanhenet. Kannattaisiko laittaa tienaamasi rahat tienaamaan sinulle lisää eli siirtyisit itsekin omistamaan edes jotain?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielellään säästäisin jos pystyisin, mutta mun rahat ei riitä kun elätän tässä palkallani itseni lisäksi yhtä työtöntä puolisoa ja kahta aikuista ammattikoululaislasta (ammattikououlainen ei saa kunnon opintotukea aikuisenakaan).
Olisi ihanaa ajatella, että joku påivä säästöjä on niin paljon, ettei tarvitsisi raataa ja sopeutua työpaikalla ihan mihin vaan. Että voisi vaikka irtisanoutua kun pahimmin v!ttuillaan. Ja että kun jonkun auto hajoaa niin ei olisi pakko yötä myöten miettiä, että mistä rahat ja voisiko tämmöinen viisikymmpinen akanrohjo vielä jossain myydä pe$että. Ja että voisi auttaa noita lapsia vaikka oman elämän tai yrityksen alkuun pääomalla. Ja pärjättäis sittenkin kun oon eläkkeellä tai sairastun, koska kyllä mä tähän ennen pitkää sairastun. Parhaassa tapauksessa voisi jättää vaikka jotain perintöä niiden avuksi.
Että todellakin haluaisin säästää ja sijoittaa. En vaan pysty! Vaikka elämä on jo pelkkää pihistystä.
Ammattikoululaisetkaan ei ole löytänyt töitä esim harjoittelupaikkojen kautta? Vai haluatko heidän pääsevän helpomalla ja keskittyvän vain opintoihinsa?
Vierailija kirjoitti:
Wau, olenkin ollut trendikäs jo vuodesta -94, kun sain ekan työpaikkani. Olisiko näistä asioista vaan alettu puhumaan enemmän?
Sain kodinperintönä, että menot pitää suhteuttaa tuloihin niin, että pärjää tulojen laskiessakin ja että jos mitään ei saa jää sääntöön *tuloja on liikaa.
*Menoja on siis liikaa.
Ja ennen kersukuminen oli rumaa käytöstä, mutta netti tarjoaa siihen oikein oivallisen alustan.
Tulevaisuudessa eläkkeet ovat lupauksista huolimatta vain suolarahoja, siksi.
No itse säästän ja sijoitan kun en vain keksi rahoille parempaa käyttöä :D Tilillä makuuttaminen tuntuu tyhmältä. Olen kai aika minimalisti kun en keksi paljoakaan ostettavaa mitä haluaisin. Hyvään ruokaan kuluu rahaa ja ennen koronaa ulkona käymiseen ystävien kanssa. Matkusteluun kuluu myös mutta ei sitäkään voi töiden takia montaa viikkoa vuodesta harrastaa. Lahjoitan hyväntekeväisyyteen tietyn prosentin palkasta ja välillä ostan viherkasveja, kirjoja tms. Asuntolainaa tietysti voisi lyhentää isommalla summalla mutta korot ovat nyt niin alhaiset ettei sekään ole kannattavaa. Sijoitukseen ja säästöön menee siis kuukausittain muutama satanen jotka jäävät yli. En koe että "pihistelisin" mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielellään säästäisin jos pystyisin, mutta mun rahat ei riitä kun elätän tässä palkallani itseni lisäksi yhtä työtöntä puolisoa ja kahta aikuista ammattikoululaislasta (ammattikououlainen ei saa kunnon opintotukea aikuisenakaan).
Olisi ihanaa ajatella, että joku påivä säästöjä on niin paljon, ettei tarvitsisi raataa ja sopeutua työpaikalla ihan mihin vaan. Että voisi vaikka irtisanoutua kun pahimmin v!ttuillaan. Ja että kun jonkun auto hajoaa niin ei olisi pakko yötä myöten miettiä, että mistä rahat ja voisiko tämmöinen viisikymmpinen akanrohjo vielä jossain myydä pe$että. Ja että voisi auttaa noita lapsia vaikka oman elämän tai yrityksen alkuun pääomalla. Ja pärjättäis sittenkin kun oon eläkkeellä tai sairastun, koska kyllä mä tähän ennen pitkää sairastun. Parhaassa tapauksessa voisi jättää vaikka jotain perintöä niiden avuksi.
Että todellakin haluaisin säästää ja sijoittaa. En vaan pysty! Vaikka elämä on jo pelkkää pihistystä.
Ammattikoululaisetkaan ei ole löytänyt töitä esim harjoittelupaikkojen kautta? Vai haluatko heidän pääsevän helpomalla ja keskittyvän vain opintoihinsa?
Kuulemani mukaan harjoittelupaikkojen saaminenkin on todella kovan työn takana nykyään ja harjoittelusta ei makseta palkkaa vaikka tekisit täysammattilaisen työtä. Vielä 90-luvulla sai palkkaa harjoittelusta (kukahan idiootti tämänkin meni muuttamaan, varmaan työnantajien edustaja) .En siis ole edellinen jolle kommentoit.
Trendi turvata se oma selusta työttömyyden, sairauden, eron, jne varalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mielellään säästäisin jos pystyisin, mutta mun rahat ei riitä kun elätän tässä palkallani itseni lisäksi yhtä työtöntä puolisoa ja kahta aikuista ammattikoululaislasta (ammattikououlainen ei saa kunnon opintotukea aikuisenakaan).
Olisi ihanaa ajatella, että joku påivä säästöjä on niin paljon, ettei tarvitsisi raataa ja sopeutua työpaikalla ihan mihin vaan. Että voisi vaikka irtisanoutua kun pahimmin v!ttuillaan. Ja että kun jonkun auto hajoaa niin ei olisi pakko yötä myöten miettiä, että mistä rahat ja voisiko tämmöinen viisikymmpinen akanrohjo vielä jossain myydä pe$että. Ja että voisi auttaa noita lapsia vaikka oman elämän tai yrityksen alkuun pääomalla. Ja pärjättäis sittenkin kun oon eläkkeellä tai sairastun, koska kyllä mä tähän ennen pitkää sairastun. Parhaassa tapauksessa voisi jättää vaikka jotain perintöä niiden avuksi.
Että todellakin haluaisin säästää ja sijoittaa. En vaan pysty! Vaikka elämä on jo pelkkää pihistystä.
Ammattikoululaisetkaan ei ole löytänyt töitä esim harjoittelupaikkojen kautta? Vai haluatko heidän pääsevän helpomalla ja keskittyvän vain opintoihinsa?
Kuulemani mukaan harjoittelupaikkojen saaminenkin on todella kovan työn takana nykyään ja harjoittelusta ei makseta palkkaa vaikka tekisit täysammattilaisen työtä. Vielä 90-luvulla sai palkkaa harjoittelusta (kukahan idiootti tämänkin meni muuttamaan, varmaan työnantajien edustaja) .En siis ole edellinen jolle kommentoit.
Sepä se kuulemasi mukaan. Moni ei edes yritä, kun niitä ei töitä ei muiden puheiden mukaan saa.
Muoti-ilmiö, joka varmaan meni ohi muutamassa vuodessa.