Sanoin miesystävälle "rakastan sinua" ja mies...

Exäkin tykkäsi jankata tuota lausetta yhtenään ja siihen piti aina vastata "minäkin rakastan sinua" ja välillä tätä samaa lausetta piti jankata itse, jotta se pysy tyytyväisenä. Muuten alkoi mykkäkoulut ja mökötykset. Jatkuva valittamisen aihe olikin "sä et näytä tunteita". Tästä suhteesta opinkin, että sponttaanit halailut, hyväilyt ja pussailut eivät naiselle merkkaa mitään vaan ne ovat ilmeisesti normaaleita asiota ja niihin ei liity mitään tunneperäistä. Eli sano kerran päivässä "minä rakastan sinua", niin nainen pysyy tyytyväisenä.

Älä ap nyt laita viestiä tai ahdista, anna hetki tilaa. Jos ei pariin päivään kuulu mitään, laita sitten viestiä mutta ihan kevyesti ihan jostain muusta asiasta, älä tuollaista ”missä mennään?”, koska jos mies ahdistui tunnustuksestasi, hän varmasti ahdistuu ns. painostavan tuntuisesta viestistä vielä lisää.

Itsellä on toiminut vastaavassa tilanteessa parhaiten se, että sanon ihan iloisen lempeällä tyylillä ”Arvaa mitä X, musta tuntuu että oon alkamassa rakastua suhun.” Se on jotenkin ”armollisempi” tapa, koska siinä on jotenkin taustalla, että tämä on tunne joka mulle on alkamassa kehittyä, mutta en oleta että sama tunne on juuri samassa kehittymispisteessä sinulla. Nykyisen miesystäväni kanssa ainakin tämä toimi eikä hän vaikuttanut siitä ahdistuvan vaan päinvastoin ilahtuvan. Myöhemmin sitten jo sanoin ihan ”rakastan sinua” ja se ”meni läpi” kivuttomasti, ja jonkin verran myöhemmin hän sitten myös jo vastasi siihen. Se meni siis mukavasti. Myöhemmin olen huomannut, että hänen ei ole kovin helppo sitä r-sanaa sanoa, joten en ”nyhdä” sitä häneltä vaan vain ilahdun aina, jos sen kuulen. Rakkaus on kuitenkin paljon muutakin kuin sen sanan toistelua.

Tämä ei nyt ehkä ap:ta auta, mutta toivottavasti muita. Ja ap, uskon että on kuumottavaa, mutta koeta malttaa mielesi ja antaa toiselle tilaa nyt. Toivottavasti tilanne etenee parhain päin!

Mammat kukee liikaa harlekiiniroskaa. Jätä se sika, sika ansaitsee parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Exäkin tykkäsi jankata tuota lausetta yhtenään ja siihen piti aina vastata "minäkin rakastan sinua" ja välillä tätä samaa lausetta piti jankata itse, jotta se pysy tyytyväisenä. Muuten alkoi mykkäkoulut ja mökötykset. Jatkuva valittamisen aihe olikin "sä et näytä tunteita". Tästä suhteesta opinkin, että sponttaanit halailut, hyväilyt ja pussailut eivät naiselle merkkaa mitään vaan ne ovat ilmeisesti normaaleita asiota ja niihin ei liity mitään tunneperäistä. Eli sano kerran päivässä "minä rakastan sinua", niin nainen pysyy tyytyväisenä.

Mun mies ei ole sanonut mulle niin vielä koskaan, enkä minä hänelle, mutta kumpikin tietää, että rakastetaan puolin ja toisin. Juuri noista hellyydenosoituksista ja siitä, miten toisiamme kohdellaan. Yhdessä on oltu jo kohta 25 vuotta, tyytyväisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman usein ajatellaan että naiset on ensimmäisenä tunnustamassa rakkauttaan lyhyenkin yhdessäolon jälkeen. Kyllä mua ahdistaisi jos 3kk seurustelun jälkeen mies täräyttäisi r-sanan. Mutta mä olenkin ilmeisen sitoutumiskammoinen nainen ja piileskellyt kotona yksikseni jo yli kymmenen vuotta.. 

Hei täällä samanlainen :D Toki erona se, että parisuhdetta takana 3 vuotta.

En tiedä rakastanko miestä. Olen kiintynyt, koen edelleen fyysistä vetoa ja ajattelen häntä erossa ollessamme. Mutta en ole koskaan ollut rakastunut, joten paha sanoa onko tämä sitä vai syvää välittämistä? Tiedän miehen tuntevan samoin minua kohtaan ja voi olla, että hänelle tunteista puhuminen on yhtä vaikeaa kuin minulle.

Just näin itsekin ajattelen, ja luulen että suomalaisessa kulttuurissa rakkaus on käsitteenä sellainen niin intiimi ja voimakkaasti henkilökohtaiseksi/yksityiseksi koettu asia ettei sitä viljellä ihan huvikseen toisin kuin monissa muissa maissa. Sitäpaitsi puhua voi kuka vaan kelle vaan mutta teot ja pienet eleet on ne mitkä loppupeleissä merkkaa jotain. Rohkea ihminen toki voisi haastaa rakkaudentunnustajan ja kysyä mistä tämä tietää nimenomaan rakastavansa, mahtaisi olla mielenkiintoinen ja hedelmällinenkin keskustelu luvassa sen seurauksena.. -47

Vierailija kirjoitti:

Jätä se sika

Sikaa ei jätetä ennen kuin emakko on porsinut!

Vierailija kirjoitti:

Se varmaan hämmentyi eikä tiennyt miten pitäisi reagoida. Ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi tunteita. Se rakkaus on vaan niin vahva asia ja sana.

Mun yks likkakaveri erosi 20 vuoden suhteesta, heillä pari lastakin. Mies ei ollut koskaan sanonut "rakastan sinua" en tiedä johtuiko siitä, ettei olisi rakastanut, vai oliko ihminen joka ei kokenut sitä tärkeäksi sanottavan ääneen. Jotkut näyttävät rakkauden teoilla. Onhan niitäkin jotka viljelevät rakkauden sanoja ja ylistyksiä. Ja kuitenkin toimivat juuri päinvastoin. No vielä palatakseni tähän ystävääni, niin hänen ex-miehensä löysi nopeasti uuden naisen, tuli vaan mieleen, et olisko ollut ihmisenä sellainen, joka ei mitään ihmeellistä rakkautta etsi, vaan kelpaa oikeestaan kuka vaan, jonka kanssa synkkaa ja arki pelittää. Itse varmaan sen takia loppuelämän yksin, kun toivon löytäväni sen jonka kanssa kolahtaa kunnolla.

Tässä taas nähdään, kuinka erilaisia ihmiset ovat.

Jotkut eivät halua puhumalla osoittaa rakkautta vaan pelkästään tekemisen kautta, toiset taas haluavat sanoa ja vastaanottaa hellyyttä ja rakkautta niin puhumisen kuin tekemisen (molemmin päin!) kautta. Ensimmäinen ryhmä saattaa kokea puhumisen negatiivisesti turhana lässyttämisenä, toinen ryhmä taas saattaa kokea puhumisen olennaisen tärkeänä välittämisen kielenä. Itse kuulun ilman muuta toiseen ryhmään, en missään nimessä haluaisi miestä, joka ei puhu eikä pukahda taikka puhuu tylysti ja korkeintaan kerran kuin armolahjana sanoo mumisten tykkäämisestä. Mieluummin olen omillani unelmieni ja itseni kanssa, puhun sitten vaikka itse itselleni hellästi. 

Tunteiden tulisi tietenkin perustua aitouteen, väärin mennä sanomaan rakkaudesta jos ei sitä tunne toista kohtaan. Lämpimikseen puhuminen ja pöksyihin pääsemispuhuminen on väärin. 

Toivottavaa (!)  on että ihmiset eivät päätyisi yhteen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa tuo homma ei mene yksiin.  Ihmiset ovat vaan erilaisia. Jos kerran sanoin koirallekin :D joka päivä todesti rakastan sinua ja annoin hellyyttä (joo joo tekemisen kautta myös, mm ulkoilemisen/harrastamisen puitteissa mikä tärkeää), niin varmaan vähempää en antaisi mieheen päin ja haluaisin takaisin myös tykkäämistä (ei torjuntaa ja "seinää").  

Jotkut voivat kokea että hellyyttä on liikaa tai helpolla,  jotkut alkavat ehkä hyväksikäyttää ja väheksyä,  siis eivät tykkää välittömästä hellyydestä jossa on koiranpentumaista sataprosenttisuutta, siksi on tärkeää että oikeat tyypit löytäisivät toisensa ja voivat olla suhteessa siten, mikä on heille hyvää ja myös toiselle hyvää. Jos se on sitä, että on vähän hellyyttä, niin sitten niin. Jos se on sitä, että on enemmän hellyyttä, sitten niin. 

On turha lopettaa suhdetta vielä tai sanoa, että mies on kanssasi vain seksin takia eikä oikeita tunteita ole. 3kk on lyhyt aika ja toisilla tunteiden kehittymiseen voi mennä hyvin pitkä aika. Anna miehelle nyt tilaa. Jos hän ottaa yhteyttä ja haluaa tavata niin ei ainakaan ole lopullisesti säikähtänyt. Jos mies ei itse ota asiaa esille tai lähiviikkojen aikana itse spontaanisti kerro rakastavansa sinua niin voit, vaikka parin viikon tai kuukauden päästä ottaa asian esille, vaikka näin "muistatko kun sanoin, että rakastan sua. Tarkoitin sitä. Onko sulla niin syviä tunteita mua kohtaan vai mitä mieltä olet tästä meidän hommasta?" Tms jotakin tuon tapaista. Miehen vastauksesta sitten riippuu se mitä tulee tapahtumaan.

Samoin sanon kaikille naisille, jotka alkaa höpöttämään rakkauksista kuukauden viestittelyn ja parin tapaamisen jälkeen.

Oikeesti jos mies tunnustaisi mulle rakkautensa ennen kuin edes puolta vuotta oltaisiin oltu kimpassa, niin tulisi kyllä puskista.  En ole itse sillä tavalla impulsiivinen, että heittelisin tuota jokaiselle jonka kanssa hengailen ja olisin todella kiusaantunut, jos multa odotettaisiin jotain "niin mäkin sua" -juttua ensimmäisen kuukauden jäkeen. Ei se tarkoita, että en olisi rakastumassa jo ekan kuukauden jälkeen, mutta se prosessi on siinä kohtaa vasta alussaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä taas nähdään, kuinka erilaisia ihmiset ovat.

Jotkut eivät halua puhumalla osoittaa rakkautta vaan pelkästään tekemisen kautta, toiset taas haluavat sanoa ja vastaanottaa hellyyttä ja rakkautta niin puhumisen kuin tekemisen (molemmin päin!) kautta. Ensimmäinen ryhmä saattaa kokea puhumisen negatiivisesti turhana lässyttämisenä, toinen ryhmä taas saattaa kokea puhumisen olennaisen tärkeänä välittämisen kielenä. Itse kuulun ilman muuta toiseen ryhmään, en missään nimessä haluaisi miestä, joka ei puhu eikä pukahda taikka puhuu tylysti ja korkeintaan kerran kuin armolahjana sanoo mumisten tykkäämisestä. Mieluummin olen omillani unelmieni ja itseni kanssa, puhun sitten vaikka itse itselleni hellästi. 

Tunteiden tulisi tietenkin perustua aitouteen, väärin mennä sanomaan rakkaudesta jos ei sitä tunne toista kohtaan. Lämpimikseen puhuminen ja pöksyihin pääsemispuhuminen on väärin. 

Toivottavaa (!)  on että ihmiset eivät päätyisi yhteen sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa tuo homma ei mene yksiin.  Ihmiset ovat vaan erilaisia. Jos kerran sanoin koirallekin :D joka päivä todesti rakastan sinua ja annoin hellyyttä (joo joo tekemisen kautta myös, mm ulkoilemisen/harrastamisen puitteissa mikä tärkeää), niin varmaan vähempää en antaisi mieheen päin ja haluaisin takaisin myös tykkäämistä (ei torjuntaa ja "seinää").  

Jotkut voivat kokea että hellyyttä on liikaa tai helpolla,  jotkut alkavat ehkä hyväksikäyttää ja väheksyä,  siis eivät tykkää välittömästä hellyydestä jossa on koiranpentumaista sataprosenttisuutta, siksi on tärkeää että oikeat tyypit löytäisivät toisensa ja voivat olla suhteessa siten, mikä on heille hyvää ja myös toiselle hyvää. Jos se on sitä, että on vähän hellyyttä, niin sitten niin. Jos se on sitä, että on enemmän hellyyttä, sitten niin. 

Sulta tulee tuota juttua niin solkenaan, että voisiko miehen puhumattomuus johtua siitä, ettei saa suunvuoroa?

Vierailija kirjoitti:

On turha lopettaa suhdetta vielä tai sanoa, että mies on kanssasi vain seksin takia eikä oikeita tunteita ole. 3kk on lyhyt aika ja toisilla tunteiden kehittymiseen voi mennä hyvin pitkä aika. Anna miehelle nyt tilaa. Jos hän ottaa yhteyttä ja haluaa tavata niin ei ainakaan ole lopullisesti säikähtänyt. Jos mies ei itse ota asiaa esille tai lähiviikkojen aikana itse spontaanisti kerro rakastavansa sinua niin voit, vaikka parin viikon tai kuukauden päästä ottaa asian esille, vaikka näin "muistatko kun sanoin, että rakastan sua. Tarkoitin sitä. Onko sulla niin syviä tunteita mua kohtaan vai mitä mieltä olet tästä meidän hommasta?" Tms jotakin tuon tapaista. Miehen vastauksesta sitten riippuu se mitä tulee tapahtumaan.

Tuolla keinolla ei tule kuin hammasta purren väkisin annettu keinotekoinen rakkaudentunnustus tai sitten mies lähtee lopullisesti, koska ei voi sietää, että häneltä vaaditaan jotain, mihin hän ei ole vielä valmis.

Aika aikaista sulta sanoa noin, jos on kolme kuukautta tapailua takana😅 En itsekään tuossa vaiheessa vastaisi takaisin, tietty hoitaisin tilanteen ehkä hieman erilailla kuitenkin kuin kyseinen mies. Mulle ainakin rakkaus on niin paljon suurempi ja ”vakavampi” tunne, että ei sitä voi muutaman kuukauden vaaleanpunaiset lasit silmillä -tapailun jälkeen vielä tietää. Mulle rakkaus mitataan sillä, miten niistä huonoista hetkistä selvitään yhdessä ja välitetään ja tuetaan toista. Mulle mukava tapailuaika ei sellasta kerro, eikä nyt oikeastaan kellekään muullekaan.

Kai se mies otti varoitusmerkkinä sen, että akka roikkuu av:lla raportoimassa tapahtumia heti kun se poistuu edes paskalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se varmaan hämmentyi eikä tiennyt miten pitäisi reagoida. Ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi tunteita. Se rakkaus on vaan niin vahva asia ja sana.

Mun yks likkakaveri erosi 20 vuoden suhteesta, heillä pari lastakin. Mies ei ollut koskaan sanonut "rakastan sinua" en tiedä johtuiko siitä, ettei olisi rakastanut, vai oliko ihminen joka ei kokenut sitä tärkeäksi sanottavan ääneen. Jotkut näyttävät rakkauden teoilla. Onhan niitäkin jotka viljelevät rakkauden sanoja ja ylistyksiä. Ja kuitenkin toimivat juuri päinvastoin. No vielä palatakseni tähän ystävääni, niin hänen ex-miehensä löysi nopeasti uuden naisen, tuli vaan mieleen, et olisko ollut ihmisenä sellainen, joka ei mitään ihmeellistä rakkautta etsi, vaan kelpaa oikeestaan kuka vaan, jonka kanssa synkkaa ja arki pelittää. Itse varmaan sen takia loppuelämän yksin, kun toivon löytäväni sen jonka kanssa kolahtaa kunnolla.

Kyynisempi voisi ajatella, että tämä uusi nainen oli löytynyt jo hyvissä ajoin ennen eroa ja oli eron seurauksen sijaan sen syy.