Onko syöpähoitoihin pakko suostua?

Vierailija kirjoitti:

Eikös rintasyövästä parane nykyisin yli 80%. Ei mielestäni kovin pieni toipumisprosentti. 

Juuri hoidot läpi kyneenä ja lääkärin terveeksi julistamana, Syöpäkasvain oli vain 2cm, osapoisto, 4kk solumyrkky ja 3vkon sädehoidot.

Hoidot vaativat henkisesti jonkinverran kestämistä, mutta keskustelin syöpälääkärin kanssa kun se normi 6kk solumyrkkyjä tuntui itselle liialta.  Hän hämmästyi ja sanoi, yleensä kaikki haluaa niin paljon hoitoja kuin vain.  Kuitenkin katseli ja laskeskeli ennusteita jne, ja sanoi 1% verran riski uusiutumista nousee lukujen mukaan jos annetaan vain se 4kk.

Sanoin se on ok, ja näin tapahtui, myös päädyimme siihen ettei minulle annettu kortisonia suoneen vaan sain niin sanotun "vanhus-sekoituksen" johon se ei kuulu. Pahoinvoitia ja osin hiustenharvennusta tuli silti, mutta sen kestää.

Sädehoitojen jälkeen iho "vaihtui kainalossa" eli samoin kuin auringossa palamisen jälkeen, viikon verran oli vaikeaa, itse hoito ei satu, eikä aihuta kipua.

Syöpä oli paikallinen, ei levinnyt.

Jos vaikka 10 v päästä löydettäisi useampaan eri elimeen tms levinneenä, ehkä sitten jo yli 70v alakaisin harkita ettei ehkä hoideta, nyt sua kuitenkin patistan ilman muuta ensin leikkaukseen ja sen jälkeen hyvään ja avoimeen keskusteluun syöpälääkärisi kanssa.

Rinta voidaan osaleikata, kokonaan poistaa, ja jos niin käy, saat ilmaisen rinnankorjaus leikkauksen, eli et jää rinnattomaksi.  Hiukset kasvaa takaisin vuodessa, ja sitä ennen saat ilmaisen peruukin.

Hoidoista voi kieltäytyä.

50v voi kokea olevansa jo "riittävän vanha" kuolemaan, mutta se ei johdu iästä, vaan jostain muista tekijöistä, esim. perus terveydentilasta. Eli jos AP:lla on joku krooninen sairaus (fyysinen tai psyykkinen) joka heikentää hänen elämänlaatuaan, ei ole ihme, jos kokee viisikymppisenä, että joutaisikin jo kuolemaan.

Tai AP voi olla poikkeuksellisen lyhytikäistä sukua, jossa normaali "kuolemisikä" on jossain 50-60 ikävuoden välillä viimeistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä täältä lukeekin. Olen itse 28-vuotias, mutta en kyllä pidä viiskymppisiä minään ikäloppuina, elämäähän on vielä vuosikymmeniä helposti monella edessä, ihan typerää kirjoittaa kuin olisi joku raihnainen vanhus. Mikä tän kirjoituksen todellinen pointti on? Jotain ikärasismiprovoa vai?

Olen omat vanhempani saattohoitanut. Ensin sairastui äiti, jolla oli vielä hyvät mahdollisuudet toipua ennalleen. Syöpähoidot vei voimat ja altisti muille taudeille ja viruksille. Kuoli virallisesti keuhkokuumeeseen. Isäni sairastui myöhemmin, syöpä oli jo levinnyt, eikä leikkaus ollut vaihtoehto. Sädehoito toi 10kk lisää elinaikaa mutta myös valtavat kivut, jatkuvan sairaalassa olon, pahoinvointia ja huimausta. Ei pärjännyt enää hetkeäkään valvomatta. Minusta se, että onko kannattavampaa olla loppuaika pelkällä kivunlievityksellä kotona ja läheisten lähellä on ihan järkevää pohtia, jos vaihtoehtona on maata se loppuaika sairaalassa ja todella huonossa kunnossa. Jos ennuste olisi hyvä, suostuisin itse leikkaukseen mutta en sädetykseen. Tässä vaiheessa voi vielä päättää omasta vapaasta tahdosta omasta elämästään.

Sädehoitoa käytetään kivunpoistoon, outoa että lisäsi kipua.

Mitähän outoa siinä on? Sädetyshän vahingoittaa myös tervettä solukkoa, aiheuttaa lihasten jäykistymistä ja hermosärkyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös rintasyövästä parane nykyisin yli 80%. Ei mielestäni kovin pieni toipumisprosentti. 

  Itseasiassa: Paikallisesta eli ei levinneestä rintasyövästä paranemisprosentti on 92%  eli todella moni selviää.

Ihan ei mennyt faktat tässä kohdilleen.

91% rintasyöpädiagnoosin saaneista on elossa 5 vuoden kuluttua - "paranemisprosentti" on paljon pienempi.  Elossa oleviin lasketaan myös saattohoidossa olevat.

Tietyissä rintasyöpätyypeissä (esim triplanegatiivinen rintasyöpä) prosentit ovat paljon alhaisemmat (vastaavasti rauhallisissa hormonipositiivisissa korkeammat). Jos rintasyöpä löydetään vasta siinä vaiheessa kun on jo levinnyt, niin sitä ei nykylääketiede pysty parantamaan - eli käytännössä paranemisprosentti on 0% - mutta moni heistäkin on elossa vielä 10v diagnoosin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä täältä lukeekin. Olen itse 28-vuotias, mutta en kyllä pidä viiskymppisiä minään ikäloppuina, elämäähän on vielä vuosikymmeniä helposti monella edessä, ihan typerää kirjoittaa kuin olisi joku raihnainen vanhus. Mikä tän kirjoituksen todellinen pointti on? Jotain ikärasismiprovoa vai?

Olen omat vanhempani saattohoitanut. Ensin sairastui äiti, jolla oli vielä hyvät mahdollisuudet toipua ennalleen. Syöpähoidot vei voimat ja altisti muille taudeille ja viruksille. Kuoli virallisesti keuhkokuumeeseen. Isäni sairastui myöhemmin, syöpä oli jo levinnyt, eikä leikkaus ollut vaihtoehto. Sädehoito toi 10kk lisää elinaikaa mutta myös valtavat kivut, jatkuvan sairaalassa olon, pahoinvointia ja huimausta. Ei pärjännyt enää hetkeäkään valvomatta. Minusta se, että onko kannattavampaa olla loppuaika pelkällä kivunlievityksellä kotona ja läheisten lähellä on ihan järkevää pohtia, jos vaihtoehtona on maata se loppuaika sairaalassa ja todella huonossa kunnossa. Jos ennuste olisi hyvä, suostuisin itse leikkaukseen mutta en sädetykseen. Tässä vaiheessa voi vielä päättää omasta vapaasta tahdosta omasta elämästään.

Oletko varma, että kivut johtuivat sädehoidosta eivätkä itse syövästä? Ainakin luuston etäpesäkkeissä sädehoitoa käytetään nimenomaan kivunhoitona.

Ei tarvitse suostua mutta aika ruusuiset kuvat syövästä. Tuskat voivat olla kovat ilman hoitoja ja täysin turhaa hukata elämänsä jos hoitoja on tarjolla. Rintasyövästä paranee nykyään suurin osa. Tuollaisia kannattaa miettiä vasta kun tilanne on paha ja hoitojen vaste hiipunut

Vaihdetaan paikkaa. Minä voin ottaa rintasyöpäsi ja toivon ja hoidot. Terveisin haimasyöpä ja ei leikata, vaikka itken ja pyydän.

Vierailija kirjoitti:

Juuri hoidot läpi kyneenä ja lääkärin terveeksi julistamana, Syöpäkasvain oli vain 2cm, osapoisto, 4kk solumyrkky ja 3vkon sädehoidot.

Hoidot vaativat henkisesti jonkinverran kestämistä, mutta keskustelin syöpälääkärin kanssa kun se normi 6kk solumyrkkyjä tuntui itselle liialta.  Hän hämmästyi ja sanoi, yleensä kaikki haluaa niin paljon hoitoja kuin vain.  Kuitenkin katseli ja laskeskeli ennusteita jne, ja sanoi 1% verran riski uusiutumista nousee lukujen mukaan jos annetaan vain se 4kk.

Sanoin se on ok, ja näin tapahtui, myös päädyimme siihen ettei minulle annettu kortisonia suoneen vaan sain niin sanotun "vanhus-sekoituksen" johon se ei kuulu. Pahoinvoitia ja osin hiustenharvennusta tuli silti, mutta sen kestää.

Sädehoitojen jälkeen iho "vaihtui kainalossa" eli samoin kuin auringossa palamisen jälkeen, viikon verran oli vaikeaa, itse hoito ei satu, eikä aihuta kipua.

Syöpä oli paikallinen, ei levinnyt.

Jos vaikka 10 v päästä löydettäisi useampaan eri elimeen tms levinneenä, ehkä sitten jo yli 70v alakaisin harkita ettei ehkä hoideta, nyt sua kuitenkin patistan ilman muuta ensin leikkaukseen ja sen jälkeen hyvään ja avoimeen keskusteluun syöpälääkärisi kanssa.

Rinta voidaan osaleikata, kokonaan poistaa, ja jos niin käy, saat ilmaisen rinnankorjaus leikkauksen, eli et jää rinnattomaksi.  Hiukset kasvaa takaisin vuodessa, ja sitä ennen saat ilmaisen peruukin.

Onpa kiva. Tuskin monikaan ottaisi sitä täyttä kuutta kuukautta jos tuon tietäisi.

Et voi tietää, mitä hoitoja saat. Sairaistuin 2009 ja rinta poistettiin ja vatsarasvasta tehtiin uusi.

Ainoa hoito 5 v antiestrogeenia.

Sivuoireita oli, mutta samat oireet on muutenkin tässä iässä.

Olen nyt 71 v ja ilm terve.🤗

Tänä aikana olen saanut 3 lapsenlasta ja hoitanut heitä, rakentanut kesämökin ja tehnyt vaikka mitä.

Ota vastaan rohkeasti mitä tulee.

Mene rintasyöpäyhdistyksen vertaistukipalstalle.

No ap onko diagnoosi jo valmis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä täältä lukeekin. Olen itse 28-vuotias, mutta en kyllä pidä viiskymppisiä minään ikäloppuina, elämäähän on vielä vuosikymmeniä helposti monella edessä, ihan typerää kirjoittaa kuin olisi joku raihnainen vanhus. Mikä tän kirjoituksen todellinen pointti on? Jotain ikärasismiprovoa vai?

Olen omat vanhempani saattohoitanut. Ensin sairastui äiti, jolla oli vielä hyvät mahdollisuudet toipua ennalleen. Syöpähoidot vei voimat ja altisti muille taudeille ja viruksille. Kuoli virallisesti keuhkokuumeeseen. Isäni sairastui myöhemmin, syöpä oli jo levinnyt, eikä leikkaus ollut vaihtoehto. Sädehoito toi 10kk lisää elinaikaa mutta myös valtavat kivut, jatkuvan sairaalassa olon, pahoinvointia ja huimausta. Ei pärjännyt enää hetkeäkään valvomatta. Minusta se, että onko kannattavampaa olla loppuaika pelkällä kivunlievityksellä kotona ja läheisten lähellä on ihan järkevää pohtia, jos vaihtoehtona on maata se loppuaika sairaalassa ja todella huonossa kunnossa. Jos ennuste olisi hyvä, suostuisin itse leikkaukseen mutta en sädetykseen. Tässä vaiheessa voi vielä päättää omasta vapaasta tahdosta omasta elämästään.

Oletko varma, että kivut johtuivat sädehoidosta eivätkä itse syövästä? Ainakin luuston etäpesäkkeissä sädehoitoa käytetään nimenomaan kivunhoitona.

Kivut tuli hoitojen aloittamisen jälkeen. Isälläni syöpä havaittiin kuivan yskän pitkittyessä, muita oireita ei ollut. Kyseessä oli keuhkosyöpä jota ei voinut leikata. Hoidot heikensi oloa oleellisesti ja aiheuttivat mm. keuhkokuumetta.