Onko syöpähoitoihin pakko suostua?
Olen 50-vuotias nainen, ja minulta löydettiin kasvain vasemmasta rinnasta. Möykystä otettiin koepalat, enkä ole siis saanut vielä tuloksia, mikä se on. Lääkäri kyllä totesi, että syöpää se aika isolla todennäköisyydellä on. Aloin tässä miettimään, että jos/kun se on syöpäkasvain, niin onko syöpähoitoihin, leikkaukseen jne. pakko suostua? Voiko lääkäri pakottaa? Ikää kuitenkin on jo paljon, hoidot ovat kajoavia ja aiheuttavat kärsimystä. Eikö olisi helpompaa vain antaa olla ja hiipua pikkuhiljaa pois. Eivät hoidotkaan minua kuitenkaan pelasta. En sano, ettenkö suostuisi lopulta hoitoihin, mutta olen miettinyt muita vaihtoehtoja.
Kommentit (72)
On erilaisia hoitoja- toiset äärimmäisen rankkoja, toiset keveämpiä joilla voidaan hoitaa kipuja ja hidastaa leviämistä. Valitettavasti myöskään syöpään, kuten ei hoitoihin "hiljaa hiivu" . Kannattaa keskustella lääkärin kanssa eri vaihtoehdoista, esim pelkkä leikkaus voi jo auttaa jonkin aikaa, eli pelkästään rankat hoidot voi jättää väliin.
Perehdy potilaslakiin. Mutta en tiedä miksi kieltäytyisit jo etukäteen. Jos jokin hoito on helppo ja vähäriskinen, niin se kai kannattaa haluta jos vastapainona on esimerkiksi älyttömän kipeä möllykkä rinnassa, joka kasvaa vuosia eikä edes tapa äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Steve Jobs kieltäytyi, yritti parantaa itsensä miljardeillaan luonnollisesti.
Ei sen paremmin pärjännyt. Mutta en tiedä, olisi tietysti todennäköisesti kuollut tekipä mitä hyvänsä. Ei tiedä valitsiko sen kivuttomamman tavan, vai eikö.
No aivan varmasti ainakin osti kaikki maailman morfiinit miljardeillaan.
No tod näk menisi näin...
Rankat hoidot.. "syöpä poissa"..
Parin vuoden päästä
"syöpä palannut ja levinnyt laajalti, mitään ei voi tehdä".
Eli rankat hoidot jotta saat ehkä kolme vuotta kurjuutta lisää. Mieti kuinka tärkeä oot omaisillesi. Tarvitseeko ne sua johonkin.
85-90% rintasyöpäpotilaista paranee nykyisillä hoidoilla. Ennuste on yleensä erittäin hyvä, jos kasvain on paikallinen eikä ole levinnyt kainaloimusolmukkeisiin eikä muualle elimistöön. 50-v. rintasyöpäpotilad on vielä suhteellisen nuori. Jopa 90-100 v. rouvien rintasyövät hoidetaan, heillä toki voidaan pidättäytyä leikkauksessa ja hormonihoidossa, kun nuoremmilla käytetään myös säde- ja sytostaattihoitoa tarvittaessa lisänä estämään taudin leviämistä ja uusiutumista ja pidentämään elinikää. Sädehoito ei sinänsä satu, iho voi kutista ja hilseillä hoitojen jälkeen. Sytostaateista on omat haittavaikutuksensa (pahoinvointi, väsymys, hiustenlähtö) mutta niistäkin kyllä selviää. Hoitokertoja on yleensä yhteensä 4-6, hoito annetaan kerran kuussa. Sen jälkeen elämä voittaa, tukka kasvaa entistä ehompana takaisin.
Ap ei siis vielä ole edes saanut syöpädiagnoosua mutta on jo luovuttamassa taistelun. Nyt ensin odotetaan vastaus ja sitten mennään siitä eteenpäin. Jos kyseessä on syöpä, ei kannata luovuttaa ja lannistua, vasn hanskat käteen ja itseä puolustamaan! Elämää voi hyvin olla vielä melkein toiset 50 v jäljellä!
Ei ole pakko tietenkään. Olet kuitenkin varsin nuori ja rintasyövän hoitoennuste on tavattoman hyvä. Tunnen useita, jotka ovat läpikäyneet sen useampaankin kertaan. Mahdollisuutesi parantua on korkea.
Äitini kuoli rintasyöpään 5 vuodessa. Oli "hoidot".
Kai sä ymmärrät, että rintasyöpään ei kuolla hiljaa hiipumalla, vaan ihan helvetillisten kipujen jälkeen?
Ei tietenkään. Jos sulla on fyrkkaa voit ostaa kalliita syöpähoitoja yksityiseltä ja saada muutama kk lisää.
Eikös rintasyövästä parane nykyisin yli 80%. Ei mielestäni kovin pieni toipumisprosentti.
Kaikkea sitä täältä lukeekin. Olen itse 28-vuotias, mutta en kyllä pidä viiskymppisiä minään ikäloppuina, elämäähän on vielä vuosikymmeniä helposti monella edessä, ihan typerää kirjoittaa kuin olisi joku raihnainen vanhus. Mikä tän kirjoituksen todellinen pointti on? Jotain ikärasismiprovoa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko sinua. Ensinnäkään lääkärit ei sano mitään tuollaista, että todennäköisesti on syöpää. Toiseksi, kukaan terve 50-vuotias ei ajattele, että tämän ikäisenä jo joutaakin kuolla pois, saati johonkin rintasyöpään, josta on 99-prosenttinen paranemismahdollisuus. Häpeä kun trollaat vakavalla asialla.
Kiva, kun osaat puhua kaikkien puolesta. Hyvinkin voi haluta jo tästä elämästä pois, jos se elämä on vuodesta toiseen ankeaa yksinäisyyttä ja muuta mukavaa, eikä näe tulevaisuudessa muutosta tapahtuvan.
Minun tulevaisuudessani on ainakin sellaisia vallan mukavia virstanpylväitä tiedossa, kuten vanhempieni kuolema ja todnäk kaikenlaisten tyypillisten terveysvaivojen kanssa kamppailu sitten kun itse olen vanha. Kyllähän noita nyt kannattaa odottaa.
Mikä siinä on että ihmiset tulevat tuputtamaan OMAA näkemystään siitä kuka on nuori kuolemaan. Jos henkilö itse kokee että 50v on tarpeeksi tätä elämää niin sitten se on. Sitä pitää kunnioittaa eikä päsmäröidä.
Ei ole pakko. Vain sinä päätät omasta hoidostasi. Minun isä otti joitakin mutt teki sitten itse päätöksensä lopettaa ne. Hän vai perui ne ja ilmoitti, ettei enää ota. Aikanaan tuli palliatiivisen päätös. Sitä vauhditti korona osaltaan. En yrittänyt taivutella enkä painostaa häntä, vaikka toki olisin toivonut kaiken mahdollisen käytettävänö
Joillekin on ilmeisesti vaikea kestää sitä ettei kaikki halua elää pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea sitä täältä lukeekin. Olen itse 28-vuotias, mutta en kyllä pidä viiskymppisiä minään ikäloppuina, elämäähän on vielä vuosikymmeniä helposti monella edessä, ihan typerää kirjoittaa kuin olisi joku raihnainen vanhus. Mikä tän kirjoituksen todellinen pointti on? Jotain ikärasismiprovoa vai?
Olen omat vanhempani saattohoitanut. Ensin sairastui äiti, jolla oli vielä hyvät mahdollisuudet toipua ennalleen. Syöpähoidot vei voimat ja altisti muille taudeille ja viruksille. Kuoli virallisesti keuhkokuumeeseen. Isäni sairastui myöhemmin, syöpä oli jo levinnyt, eikä leikkaus ollut vaihtoehto. Sädehoito toi 10kk lisää elinaikaa mutta myös valtavat kivut, jatkuvan sairaalassa olon, pahoinvointia ja huimausta. Ei pärjännyt enää hetkeäkään valvomatta. Minusta se, että onko kannattavampaa olla loppuaika pelkällä kivunlievityksellä kotona ja läheisten lähellä on ihan järkevää pohtia, jos vaihtoehtona on maata se loppuaika sairaalassa ja todella huonossa kunnossa. Jos ennuste olisi hyvä, suostuisin itse leikkaukseen mutta en sädetykseen. Tässä vaiheessa voi vielä päättää omasta vapaasta tahdosta omasta elämästään.
No oma on asiasi, älä ota hoitoja, mutta älä myöskään dissaa 50-vuotiaita joiksikin muumioiksi, joilla elämä on joka tapauksessa jo ohi.
Uskoin tuohon "ikää on jo" - kohtaan asti. Hohhoijaa.