Lue keskustelun säännöt.
Mun huono kyseenalainen maine
08.04.2021 |
Mulla on huono maine. Oon sekoillut elämässäni nuorempana paljon päihteiden kanssa ja siitä on tullut julkista, musta puhutaan paljon pahaa. Ketään en oo koskaan kuitenkaan satuttanut enkä ollut paha kellekään. Vieläkin kun mut googlettaa saattaa löytää musta pahan puhumis keskusteluja. Nää mun sekoilut oli kun olin tulin täysi-ikäiseksi josta on nyt lähemmäs 10 vuotta.
Tänä päivänä musta ei nää päälle päin että jotain tämmöstä taustaa olisi mutta aina kaikki lopulta kuulee jostain että ai sulla onkin tollanen tausta. Oon ihan normaali aikuinen asiallinen ihminen nykyään.
Mun ongelma on että mulla on tosi vaikea olla mun menneisyyden takia. Tuntuu että ihmiset kattoo mua aina kieroon, pitää epäluotettavana ja huonompana. Loppuuko tämä koskaan? Saako koskaan anteeksi näitä sekoiluijaan? Vuosia kuluu ja näyttöä on että asiat on hanskassa mutta tunne että selän takana puhutaan ja kieroon katotaan jatkuu.
Onko kellään mitään vastaavaa? Itselle tää on tosi traumaattista ettei menneisyyttään pääse pakoon, nuoruuden idiootti juttuja kun ne edelleen netistä löytää. Mitä mä voin tehdä?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä pystyyn vaan ja jatkat elämää rohkesti! Mullakin on tililläni kaikenlaista epämääräistä sekoilua, tuoreempiakin kuin sun täysikäistymises aikaiset ja en voi edes luvata että ne on loppu :D mutta olen huomaavinani että ihmiset puhuu vaan viihteen nimessä kun itsellään on tylsää ja tasaista, ei ne silti yleensä vihaa juorun kohteita, ja toisekseen on niitä muitakin sekoilijoita, emme vaan kuule kuin itsestämme puhuttavan. Jos synnittömiä on, niin tylsää niillä on ainakin oltava, en vaihtais sellaiseen!
Mä oon yrittänyt ajatella näin ja yrittänyt miettiä että kun ne googlettaa mut ne ymmärtää että se on juoruilua ja että tämmöstä tää nyt netissä on ja että ne on vanhoja asioita ja jos tuntevat mut tänä päivänä tietävät etten ole enää sellainen. Silti hirveät alemmuus kompleksit. Nytkin olisi hakea yhtä työtä ja pelkään edes yrittää kun tiedän että taas mut googlataan ja kaikki tuo p*ska lävähtää silmille. Kiusallista olla töissä tai mennä minne vaan uuteen paikkaan kun kerron nimeni tai he pian kuulevat musta jossain niin tuntuu että kaikesta tulee ihan kiusallista kun harvemmin multa mitään kysytään suoraan mun menneisyydestä. En tiedä pitää kai alkaa tästä lähtien julistaa joka paikassa heti ekana että hei olen ex narkomaani ja toitottaa sitä joka paikassa 24/7 ja että olen paikkakuntani nolo pikku julkkis heh heh niin ei tarvitse sitten kenenkään enää miettiä.
Ap
Jos olisin itse tuossa tilanteessa, niin lähtisin varmaan ulkomaille. Riippuu tietty iästäsi ( vanhemmalla iällä vaikeampaa), mutta ulkomaillahan voi asua vaikka 5 vuotta ja palata kotiin. Työskennellä tai opiskella tutkinnon. Lisäksi voit kait ottaa Googleen yhteyttä, ja pyytää heitä poistamaan hakutuloksia, jos ensimmäisenä nimeäsi hakiessa tulee joku Suomi24-keskustelu, jossa sinua parjataan tunnistettavalla nimellä. EU on taannut tämän hakutulosten muokkausoikeuden, voit ihan lainmukaisesti ottaa yhteyttä Googleen ja vaatia heiltä toimia tämän suhteen.
Tuossa joku tuollainen Googlen hakemuslomake https://www.google.com/webmasters/tools/legal-removal-request?complaint…;
Jos tuolla ei onnistu, niin en vielä lannistuisi, vaan ottaisin suoraan soittamalla yhteyttä Googlen Suomen maakonttoriin.
Hei kiitos sulle tosi paljon! Ja muille jotka tätä google hommaa tajusivat mulle ehdottaa, joskus tästä olin kuullut mutta jotenkin sitten jäänyt ja unohtunut kun niin voimattomalta tässä on tuntunut. Täytyy yrittää jos tästä saisi avun. En tahtoisi mun nimeä vaihtaa, sen on mun vanhemmat mulle kuitenkin antaneet.. Ja ulkomaillekin muuttaminenkin tuntuu pelottavalta ja mulla on huonokuntoiset vanhemmat joista huolehdin.
Ap
Toivotaan että onnistuu, Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
Minäkin olin vähän samanlaisessa tilanteessa. Oli turha hakea töitä kotiseudulta, ei valittu mihinkään. Siirryin toiselle puolelle Suomea, ja johan rupesi lyyli taas kirjoittamaan. Nimeä ei tarvinnut vaihtaa.
Osaako vielä joku sanoa kuinka kauan mahdollisesti Googlella kestää käsitellä näitä hakemuksia, kellään kokemusta tai tietoa? Tämä on kyllä mahdollisesti paras juttu ikinä, tuntuu vaikealta ajatella että Suomen sisällä muuttaminen tähän auttaisi kun netissä se ongelmien lähde olisi ja pysyisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
Joo, kyllä hän ei ole tuominnut minua ja siksi onkin lasteni isä ja puolisoni ❤️ En ole myöskään tehnyt sukulaisilleni mitään pahaa tai heiltä vaikka varastanut tai muuta. Ihan puhtaasta tuomitsemisen ilosta ovat minulle ikäviä 🙍.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeäisivät ihmiset, jotka haukkuu eikä tajua että ihmiset voivat muuttua! Pikkusieluisia.
En sitten tiedä kumpiko olisi parempaa, täysi avoimuus vai peittely. Itsekin olen taipuvainen varovaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Häpeäisivät ihmiset, jotka haukkuu eikä tajua että ihmiset voivat muuttua! Pikkusieluisia.
En sitten tiedä kumpiko olisi parempaa, täysi avoimuus vai peittely. Itsekin olen taipuvainen varovaisuuteen.
Olen itse vielä hieman introvertti jonka vuoksi myös jaksan huonosti tälläistä "julkisuuden painetta" ja jotenkin olen ajatellut että kyllä nuo asiat unohtuvat vielä joskus kun itse en niistä huutele ja muuten osoitan olevani ihan normaali tasapainoinen ihminen. Olen joskus ajatellut että entiset päihteidenkäyttäjät jotka hirvittävästi mainostavat sitä menneisyyttä ja ovat todella ulospäinsuuntautuneita siitä niin leimaantuvat vaan enemmän siihen ex narkki muottiin ja sitten ei voida nähdä sua enää minään muuna ja tuntuu että ihmiset kokevat tämänkin lähestymistavan joskus rasittavana mutta ehkä jos mikään ei auta alan julistamaan sitten tätä sanomaa maailmalle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaistun todella isosti. Musta on levitetty todella nöyryyttäviä kuvia, mun tietokone hakkeroitiin ja sieltä löytyneet jututkin leviteltiin joiden olemassaolon olin jopa itse unohtanut. Oon näistä kuullut muiden puhumana paljon ja osa mulle tapahtuneista jutuista olisi ihan heittämällä rikoksia mut eipä niille enää oikein mitään voi.
Ihmiset toisinaan haukkuu porukalla, nauraa, tuijottaa, ottaa kännykän esille kuvatakseen, mun ikkunan takana on huudeltu ja mun oven takana on puhuttu musta ikävästi. Näiden asioiden kasaantuminen johti lopulta sairastumiseen. Kieltämättä on tuntunut usein loppuelämän tuomiolta, ja oon miettinyt että moni murhaajakin varmaan selviää vähemmällä halveksunnalla kuin minä, jonka suurin rikos oli alunperin juoda itsensä ihan järkyttävään humalaan ja vielä väärässä seurassa. Toivon että en olisi tehnyt niitä virheitä joita tein, mutta koen myös että mua on rangaistu niistä jo kohtuuttoman paljon. Osa musta myös ajattelee että tää kirjoitus on liian samaistuttava, onkohan tää tehty "syöttimielessä", mutta toisaalta tuli olo että hyvä jos edes joku ymmärtää, että miltä tällainen voi tuntua. Olen enimmäkseen kuitenkin aika hissukka ja toivoisin niin paljon rauhaa ja yksityisyyttä joka tuntuu mahdottomalta, ellei sitten lukittaudu loppuelämäksi kotiin.
He jotka jauhavat pahaa kokevat itsensä arvottomiksi. Arvonsa tuntevan ihmisen huomaa puheistaan ja käyttäytymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun todella isosti. Musta on levitetty todella nöyryyttäviä kuvia, mun tietokone hakkeroitiin ja sieltä löytyneet jututkin leviteltiin joiden olemassaolon olin jopa itse unohtanut. Oon näistä kuullut muiden puhumana paljon ja osa mulle tapahtuneista jutuista olisi ihan heittämällä rikoksia mut eipä niille enää oikein mitään voi.
Ihmiset toisinaan haukkuu porukalla, nauraa, tuijottaa, ottaa kännykän esille kuvatakseen, mun ikkunan takana on huudeltu ja mun oven takana on puhuttu musta ikävästi. Näiden asioiden kasaantuminen johti lopulta sairastumiseen. Kieltämättä on tuntunut usein loppuelämän tuomiolta, ja oon miettinyt että moni murhaajakin varmaan selviää vähemmällä halveksunnalla kuin minä, jonka suurin rikos oli alunperin juoda itsensä ihan järkyttävään humalaan ja vielä väärässä seurassa. Toivon että en olisi tehnyt niitä virheitä joita tein, mutta koen myös että mua on rangaistu niistä jo kohtuuttoman paljon. Osa musta myös ajattelee että tää kirjoitus on liian samaistuttava, onkohan tää tehty "syöttimielessä", mutta toisaalta tuli olo että hyvä jos edes joku ymmärtää, että miltä tällainen voi tuntua. Olen enimmäkseen kuitenkin aika hissukka ja toivoisin niin paljon rauhaa ja yksityisyyttä joka tuntuu mahdottomalta, ellei sitten lukittaudu loppuelämäksi kotiin.
Mä ymmärrän sua hyvin ja voin samaistua :( Voimia sulle ihan tosi paljon ❤️ Monella unohtuu just tämä että näiden juttujen takana on ihan oikeita ihmisiä jotka kärsii näistä tosi paljon. Meitä löytyy ja on varmasti ihan tosi paljon nyky päivänä kun niin yleistä tää on että nettiin vuotaa yksityisasiat, yritän myös lohduttautua ajattelemalla tätä etten oo yksin ja ehkä moni ymmärtääkin millaista tää tuska on eikä tuomitse. Mä itse olen myös aika hissukka ja hirveen kiltti ja ujo ehkä vähän reppanakin sosiaalisesti tietyllä tavalla niin on tää vaan tosi raskasta kestää ja pitää pää pystyssä ja vaan kantaa tätä omaa ristiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Samaistun todella isosti. Musta on levitetty todella nöyryyttäviä kuvia, mun tietokone hakkeroitiin ja sieltä löytyneet jututkin leviteltiin joiden olemassaolon olin jopa itse unohtanut. Oon näistä kuullut muiden puhumana paljon ja osa mulle tapahtuneista jutuista olisi ihan heittämällä rikoksia mut eipä niille enää oikein mitään voi.
Ihmiset toisinaan haukkuu porukalla, nauraa, tuijottaa, ottaa kännykän esille kuvatakseen, mun ikkunan takana on huudeltu ja mun oven takana on puhuttu musta ikävästi. Näiden asioiden kasaantuminen johti lopulta sairastumiseen. Kieltämättä on tuntunut usein loppuelämän tuomiolta, ja oon miettinyt että moni murhaajakin varmaan selviää vähemmällä halveksunnalla kuin minä, jonka suurin rikos oli alunperin juoda itsensä ihan järkyttävään humalaan ja vielä väärässä seurassa. Toivon että en olisi tehnyt niitä virheitä joita tein, mutta koen myös että mua on rangaistu niistä jo kohtuuttoman paljon. Osa musta myös ajattelee että tää kirjoitus on liian samaistuttava, onkohan tää tehty "syöttimielessä", mutta toisaalta tuli olo että hyvä jos edes joku ymmärtää, että miltä tällainen voi tuntua. Olen enimmäkseen kuitenkin aika hissukka ja toivoisin niin paljon rauhaa ja yksityisyyttä joka tuntuu mahdottomalta, ellei sitten lukittaudu loppuelämäksi kotiin.
Ai niin ja vielä itsellä myös alkanut olemaan tuota etten enää ole varma kuvittelenko osan katseista ja kuiteista, ihan varmasti sillä moni ei varmaan todellakaan tiedä kuka olen ja seuraa sellaisia palstoja joissa musta on puhuttu. Se on vaan niin valtaava tunne että kun susta on netissä puhuttu että nyt koko maailmaa tietää ja tieto on kaikkien saatavilla ja nähtävillä eikä enää oman itsensä hallittavissa niin että kerrot luotetulle, nyt kuka tahansa vastaan tulija saattaa tietää sun elämän kipeimmät asiat.. :( Tuntuu tosi kamalalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaistun todella isosti. Musta on levitetty todella nöyryyttäviä kuvia, mun tietokone hakkeroitiin ja sieltä löytyneet jututkin leviteltiin joiden olemassaolon olin jopa itse unohtanut. Oon näistä kuullut muiden puhumana paljon ja osa mulle tapahtuneista jutuista olisi ihan heittämällä rikoksia mut eipä niille enää oikein mitään voi.
Ihmiset toisinaan haukkuu porukalla, nauraa, tuijottaa, ottaa kännykän esille kuvatakseen, mun ikkunan takana on huudeltu ja mun oven takana on puhuttu musta ikävästi. Näiden asioiden kasaantuminen johti lopulta sairastumiseen. Kieltämättä on tuntunut usein loppuelämän tuomiolta, ja oon miettinyt että moni murhaajakin varmaan selviää vähemmällä halveksunnalla kuin minä, jonka suurin rikos oli alunperin juoda itsensä ihan järkyttävään humalaan ja vielä väärässä seurassa. Toivon että en olisi tehnyt niitä virheitä joita tein, mutta koen myös että mua on rangaistu niistä jo kohtuuttoman paljon. Osa musta myös ajattelee että tää kirjoitus on liian samaistuttava, onkohan tää tehty "syöttimielessä", mutta toisaalta tuli olo että hyvä jos edes joku ymmärtää, että miltä tällainen voi tuntua. Olen enimmäkseen kuitenkin aika hissukka ja toivoisin niin paljon rauhaa ja yksityisyyttä joka tuntuu mahdottomalta, ellei sitten lukittaudu loppuelämäksi kotiin.
Oot super vahva
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itsellä myös liittyy hommaan arkaluontoisia kuvia, exän levittämänä :(
Ap
Sivustot joilla puhutaan ovat velvollisia ne poistamaan. Ota yhteyttä ylläpitoon. Jos eivät ota pois, lakimies hoitaa.
Ap, anna itsellesi anteeksi! Olet ollut toisenlainen ennen, etkä voi enää asiaan vaikuttaa. Tällä ajatuksella olen itse päässyt häpeästä yli ja kyennyt aloittamaan puhtaalta pöydältä (tosin uudella paikkakunnalla). Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Itseasiassa olet ihan oikeassa. Vielä kun deittailin itselle kävi useimmin kuin kerran juuri samoin! Kaverilta tai tutun tutulta oltiin kuultu jotain musta ja että ai _senkö_ kanssa sä olet?! Hyvin äkkiä on voinut aistia näistä miehistä että ovat alkaneet minua häpeämään tai laittaneet homman poikki hienovaraisesti. Ehken siksi uskallakkaan deittailla ja tuolloinkin nuo miehet olivat reippaasti alta riman kaikilla tasoilla. Silti häpesivät mua.
Ap
Tiesin naisen jolla vastaavanlainen tilanne. Sekoili Pahasti ihmisten ja aineiden kanssa joskus 25-15 vuotta sitten. Oli media-alalla, julkkisten perään muttei ollu sitä.
Hän hakeutu hoitoon, tai joutu en tiedä, ja meni täysin maan alle vuosiksi. Palasi vaatimattomasti työelämään 10-luvulla ja raitistui. Tuntu että olisi saanu asiat kuntoon. Työpaikoilla ei välitetty hänen menneisyydestään, hän sai useita uusia mahdollisuuksia.
Onni ei kestäny kauaa, tätä ihmistä ei enää Ole.
Toivottavasti jaksat elää menneisyytesi kanssa ja saat uusia mahdollisuuksia. Käsittääkseni tää tyyppi ei mokannu töissä, mutta yksityiselämässä ei oikein päässy eteenpäin mikä koitui kohtaloksi. Olisi pitäny jättää kaikki ihmiset entisestä elämästä. Varsinkin kun ei ollu niitten kaa naimisissa tai lapsia.
Muutto ulkomaille?
Vierailija kirjoitti:
Samaistun todella isosti. Musta on levitetty todella nöyryyttäviä kuvia, mun tietokone hakkeroitiin ja sieltä löytyneet jututkin leviteltiin joiden olemassaolon olin jopa itse unohtanut. Oon näistä kuullut muiden puhumana paljon ja osa mulle tapahtuneista jutuista olisi ihan heittämällä rikoksia mut eipä niille enää oikein mitään voi.
Ihmiset toisinaan haukkuu porukalla, nauraa, tuijottaa, ottaa kännykän esille kuvatakseen, mun ikkunan takana on huudeltu ja mun oven takana on puhuttu musta ikävästi. Näiden asioiden kasaantuminen johti lopulta sairastumiseen. Kieltämättä on tuntunut usein loppuelämän tuomiolta, ja oon miettinyt että moni murhaajakin varmaan selviää vähemmällä halveksunnalla kuin minä, jonka suurin rikos oli alunperin juoda itsensä ihan järkyttävään humalaan ja vielä väärässä seurassa. Toivon että en olisi tehnyt niitä virheitä joita tein, mutta koen myös että mua on rangaistu niistä jo kohtuuttoman paljon. Osa musta myös ajattelee että tää kirjoitus on liian samaistuttava, onkohan tää tehty "syöttimielessä", mutta toisaalta tuli olo että hyvä jos edes joku ymmärtää, että miltä tällainen voi tuntua. Olen enimmäkseen kuitenkin aika hissukka ja toivoisin niin paljon rauhaa ja yksityisyyttä joka tuntuu mahdottomalta, ellei sitten lukittaudu loppuelämäksi kotiin.
Voi ei :(
Olen tosi pahoillani sun ja ap.n vuoksi. Jokainen meistä tarvitsee sen yhden, kahden ja miksei kahdennensadankin mahdollisuuden aloittaa uusi elämä kun siihen pystyy.
Muuttakaa pois paikkakunnaltanne, toisen nimen voi ottaa käyttöön ja sukunimen voi myös vaihtaa. Googlesta kuvat pois, some pois ja osoitetiedot ja numero salaisiksi.
Olen itse tehnyt uuden alun uudella paikkakunnalla ja vaikka joudunkin pitämään menneisyyteni salassa, olen todella tyytyväinen ratkaisuuni. Jätin ihan kaiken kun lähdin ja muutin elämässäni kaiken, nyt korjaan satoani rauhassa, yksin eläen.
Hei kiitos sulle tosi paljon! Ja muille jotka tätä google hommaa tajusivat mulle ehdottaa, joskus tästä olin kuullut mutta jotenkin sitten jäänyt ja unohtunut kun niin voimattomalta tässä on tuntunut. Täytyy yrittää jos tästä saisi avun. En tahtoisi mun nimeä vaihtaa, sen on mun vanhemmat mulle kuitenkin antaneet.. Ja ulkomaillekin muuttaminenkin tuntuu pelottavalta ja mulla on huonokuntoiset vanhemmat joista huolehdin.
Ap