Lue keskustelun säännöt.
Mun huono kyseenalainen maine
08.04.2021 |
Mulla on huono maine. Oon sekoillut elämässäni nuorempana paljon päihteiden kanssa ja siitä on tullut julkista, musta puhutaan paljon pahaa. Ketään en oo koskaan kuitenkaan satuttanut enkä ollut paha kellekään. Vieläkin kun mut googlettaa saattaa löytää musta pahan puhumis keskusteluja. Nää mun sekoilut oli kun olin tulin täysi-ikäiseksi josta on nyt lähemmäs 10 vuotta.
Tänä päivänä musta ei nää päälle päin että jotain tämmöstä taustaa olisi mutta aina kaikki lopulta kuulee jostain että ai sulla onkin tollanen tausta. Oon ihan normaali aikuinen asiallinen ihminen nykyään.
Mun ongelma on että mulla on tosi vaikea olla mun menneisyyden takia. Tuntuu että ihmiset kattoo mua aina kieroon, pitää epäluotettavana ja huonompana. Loppuuko tämä koskaan? Saako koskaan anteeksi näitä sekoiluijaan? Vuosia kuluu ja näyttöä on että asiat on hanskassa mutta tunne että selän takana puhutaan ja kieroon katotaan jatkuu.
Onko kellään mitään vastaavaa? Itselle tää on tosi traumaattista ettei menneisyyttään pääse pakoon, nuoruuden idiootti juttuja kun ne edelleen netistä löytää. Mitä mä voin tehdä?
Kommentit (75)
Loppuu, älä ota stressiä, voit sanoa että niin onkin sellainen tausta, etkä kaipaa että siitä puhutaan, jokaisella on menneisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko koittanut saada somesta pois noi keskustelut esim nettipoliisi vois osaa auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Saako kysyä että millainen/mikä tuo asia oli? En usko että kukaan tällaisessa anonyymissa keskustelussa tunnistaa, ja suakin saattaisi helpottaa, jos sanot koko jutun kaikessa "kauheudessaan" eikä sitä tuomita. Ymmärrän silti, jos kokemus on sen verran vaikea ettet halua kertoa. Vaikea kuitenkin uskoa että asia olisi mitään kovin pahaa, jos et kenellekään ole tehnyt väkivaltaa.
En halua ottaa riskiä että joku tunnistaa koska ihan riittävän laajalle se juttu silloin levisi. Enkä mä siinä pahaa tehnyt kuin itselleni tai ehkä oikeammin vaan todella väärin omaa todellista arvomaailmaani vastaan kuten niin usein muulloinkin humalassa. Joku toinen, hyvin erilainen ihminen olisi voinut vaan kohauttaa olkiaan että kerrankos sitä.. Tuo vaan oli siis niin kaikin tavoin alta riman ja pohjanoteeraus jopa munkin sekoilu-mittapuulla, että jos en tuota muistaisi niin en mä sitä todeksi edes uskoisi. Toisaalta sekin olisi kamalaa jos muut juoruaisi asiasta jota ei edes itse muistaisi tapahtuneeksi.
Sinänsä tuo olisi merkityksetöntä, koska toistamiseen en sitä tule tekemään ikinä jos siitä ei ulkopuoliset tietäisi (ja muistuttelisi) mutta ymmärrän oikein hyvin ettei tuollainen ole ok sellaisille miehille joiden arvomaailma on samanlainen kuin mulla. Jos olisin itse kuullut vastaavaa tuosta tapailumiehestä (siis ilman omaa historiaani) niin kyllähän se suhde olisi silloinkin ollut siinä. Eikä siinä olisi auttanut yhtään sen enempää vetoamiset humalaan/nuoruuteen kuin rehellisyyteenkään.
Se ihminen ei vaan olisi ollut enää se sama.
En tiedä kiinnostaako tämä enää ketään ja onko ihan turha nosto, mutta eilen tuli niin kiire tuon viestin kanssa kun palsta oli menossa kiinni että jäi sitten tuosta se ehkä tärkein pois.
Eli vaikka sellainen ihme olisi tapahtunutkin, että tuo tapailumies olisi ottanut kaiken huumorilla/mennyt on mennyttä-asenteella niin itse en kuitenkaan olisi kehdannut enää olla tämän miehen kanssa missään tekemissä, koska hän olisi tiennyt mitä olen tehnyt. Se olisi ollut aivan liian noloa ja kamalaa..
En siis halua nähdä ketään muutakaan sellaista ihmistä joka tuon tietää ja vaikka en tietysti asiaa mitenkään päivittäin ajattelekaan, niin aina ja ikuisesti se sama toive on voimassa etten keneenkään "tuttuun" törmää missään. Monesti on käynyt mielessä sekin, että muutan ja vaihdan paikkakuntaa mutta nyt tämä korona on pistänyt kaikki tuollaiset suunnitelmat jäihin ja toisaalta nyt taas se riskikin "tuttuihin" törmäämisestä on normia pienempi ja käytännössä olematon vaikka kauppareissulla.
Mitä sitten teit? Onko kyse jostain irtosuhteista tms.? En ymmärrä, mikä skandaali sellaiset edes olisivat 2020-luvulla vai asutko jossain todella pienessä ja vanhoillisessa kylässä, jossa kaikki juoruilevat? Jos mulle joku sanoisi, että "sillä x-nimisellä olikin taas joku miesseuralainen", niin olisin vain että "aha, mitä sitten?".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän samaa kokemusta. Tosin ne jutut olivat täysin keksittyjä, mutta kiusaajat laittoivat ( kaiken muun kiusaamisen jälkeen) jutut liikkeelle ja moni lähti siihen mukaan. Puhuivat esim, että olen sellainen joka harrastaa seksiä kaikkien kanssa. Nämä jutut levisivät ihan paikkakunnalta toiselle ja jopa lapsuuden paikkakunnallekin saakka. Häpesin paljon sitä kaikkea ja tuntui epäreilulta koska ne olivat ihan keksittyjä ja olen vieläkin neitsyt ja en ole ollut edes kännissä. Silti en todellakaan halua, että kenestäkään puhutaan pahaa, mutta omassa tapauksessa se kaikki tuntuu niin väärältä ja ei minulle ole ystäviä tai muitakaan ihmisiä todistamaan puheita vääriksi. Tämä kaikki on vaikuttanut paljon elämääni ja en pysty luottamaan ihmisiin. Vieläkin tämä asia on ajankohtainen sillä saan kuulla huutelua ja ihmiset välillä pilkkaavat minua ja esittelevät, että tuolla se pahin h'''' menee. Kaiken kokemani jälkeen tämä on ollut jo liikaa ja en olisi ikinä uskonut, että minulle käy näin. Olen täysi vastakohta heidän puheilleen ja kiltti sekä ujo ihminen.
Ketjun perusteella moisen mustamaalauksen uhriksi joutuu juurikin sinun kaltaiset, kiltit ja ujot ihmiset.
Miksi nämä pskanjauhajat ei keskity toistensa haukkumiseen jos jotakuta on pakko pilkata tai keksiä ja levitellä juoruja? Eniten ihmetyttää se, että etenkin näiden h#oritteluiden ym keksijät ja levittäjät on liki poikkeuksetta naisia. Ihan kuin naisen seksuaalisuudessa olisi jotain väärää ja siksi muita naisia on ihan ok nimitellä ties miksi jakorasiaksi.
Tämä on totta. Se kertoo niiden nimittelijöiden omasta arvomaailmasta ja asenteellisuudesta. Mua on luultu joskus pahikseksi, vaikka menetin neitsyyden päälle parikymppisenä ja olin tupakoimaton, nuhteeton ja ylikiltti absolutisti. Ja koskaan en ole ainoatakaan yhden illan suhdetta tai irtosuhdetta kokenut. Silti jotkut tulivat toisinaan kyselemään kadulla hintaa ja poikaystävän saaminen on ollut käytännössä mahdotonta. :(
Voit pyytää tietojen poistoa
https://tietosuoja.fi/-/millainen-hakutulos-voidaan-poistaa-hakukoneest…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä aloituksessa on provon maku. Tällä palstalla on runsaahkosti aloituksia, joissa ikäänkuin tekeydytään toiseksi ihmiseksi ja sitten tehdään joitain sensaatiomaisia paljastuksia. Eli kiusaaja kirjoittaa tekstin "kiusatun nimissä" vihjaillen. Toivon hartaasti, että tämä ketju ei ole sellainen.
Nimittäin ap:n kuvaama tilanne on epäuskottava, ellei hän ole joku (edes puoli-)julkkis oikeasti. Kun siis suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta joidenkin yksityisasiat vähääkään, eivätkä niin monet ihmiset tunne toisiaan, että juorut jostain taviksesta voisivat levitä paikkakunnalta toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Saako kysyä että millainen/mikä tuo asia oli? En usko että kukaan tällaisessa anonyymissa keskustelussa tunnistaa, ja suakin saattaisi helpottaa, jos sanot koko jutun kaikessa "kauheudessaan" eikä sitä tuomita. Ymmärrän silti, jos kokemus on sen verran vaikea ettet halua kertoa. Vaikea kuitenkin uskoa että asia olisi mitään kovin pahaa, jos et kenellekään ole tehnyt väkivaltaa.
En halua ottaa riskiä että joku tunnistaa koska ihan riittävän laajalle se juttu silloin levisi. Enkä mä siinä pahaa tehnyt kuin itselleni tai ehkä oikeammin vaan todella väärin omaa todellista arvomaailmaani vastaan kuten niin usein muulloinkin humalassa. Joku toinen, hyvin erilainen ihminen olisi voinut vaan kohauttaa olkiaan että kerrankos sitä.. Tuo vaan oli siis niin kaikin tavoin alta riman ja pohjanoteeraus jopa munkin sekoilu-mittapuulla, että jos en tuota muistaisi niin en mä sitä todeksi edes uskoisi. Toisaalta sekin olisi kamalaa jos muut juoruaisi asiasta jota ei edes itse muistaisi tapahtuneeksi.
Sinänsä tuo olisi merkityksetöntä, koska toistamiseen en sitä tule tekemään ikinä jos siitä ei ulkopuoliset tietäisi (ja muistuttelisi) mutta ymmärrän oikein hyvin ettei tuollainen ole ok sellaisille miehille joiden arvomaailma on samanlainen kuin mulla. Jos olisin itse kuullut vastaavaa tuosta tapailumiehestä (siis ilman omaa historiaani) niin kyllähän se suhde olisi silloinkin ollut siinä. Eikä siinä olisi auttanut yhtään sen enempää vetoamiset humalaan/nuoruuteen kuin rehellisyyteenkään.
Se ihminen ei vaan olisi ollut enää se sama.
En tiedä kiinnostaako tämä enää ketään ja onko ihan turha nosto, mutta eilen tuli niin kiire tuon viestin kanssa kun palsta oli menossa kiinni että jäi sitten tuosta se ehkä tärkein pois.
Eli vaikka sellainen ihme olisi tapahtunutkin, että tuo tapailumies olisi ottanut kaiken huumorilla/mennyt on mennyttä-asenteella niin itse en kuitenkaan olisi kehdannut enää olla tämän miehen kanssa missään tekemissä, koska hän olisi tiennyt mitä olen tehnyt. Se olisi ollut aivan liian noloa ja kamalaa..
En siis halua nähdä ketään muutakaan sellaista ihmistä joka tuon tietää ja vaikka en tietysti asiaa mitenkään päivittäin ajattelekaan, niin aina ja ikuisesti se sama toive on voimassa etten keneenkään "tuttuun" törmää missään. Monesti on käynyt mielessä sekin, että muutan ja vaihdan paikkakuntaa mutta nyt tämä korona on pistänyt kaikki tuollaiset suunnitelmat jäihin ja toisaalta nyt taas se riskikin "tuttuihin" törmäämisestä on normia pienempi ja käytännössä olematon vaikka kauppareissulla.
Mitä sitten teit? Onko kyse jostain irtosuhteista tms.? En ymmärrä, mikä skandaali sellaiset edes olisivat 2020-luvulla vai asutko jossain todella pienessä ja vanhoillisessa kylässä, jossa kaikki juoruilevat? Jos mulle joku sanoisi, että "sillä x-nimisellä olikin taas joku miesseuralainen", niin olisin vain että "aha, mitä sitten?".
No kyllä mä olen nuorena nähnyt sellaisia kännisekoiluita, että varmasti näitä hävettää jos vaan muistavat mitä on tullut tehtyä :D Kerrankin tuli todistettua s*ihinottoa naapuripöydässä tai siis sen alla terassilla.. Eikö edes oltu ainoat yleisössä.
Tuskin kukaan mistään irtosuhteista jaksaa ihmeemmin stressata vaikka kyllä niilläkin saa kyseenalaisen maineen ikävämielisten ihmisten toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva ihminen Suomessa on niin supersosiaalinen ja verkostoitunut, että kymmenet tai jopa sadat ihmiset tietäisivät hänen yksityisasiansa. Olet ollut nuoruudessasi joku aivan äärisosiaalinen ja -suosittu, jos aloitus on totta. Tai julkkis. Tai olet hengaillut joissain todella suljetuissa piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Saako kysyä että millainen/mikä tuo asia oli? En usko että kukaan tällaisessa anonyymissa keskustelussa tunnistaa, ja suakin saattaisi helpottaa, jos sanot koko jutun kaikessa "kauheudessaan" eikä sitä tuomita. Ymmärrän silti, jos kokemus on sen verran vaikea ettet halua kertoa. Vaikea kuitenkin uskoa että asia olisi mitään kovin pahaa, jos et kenellekään ole tehnyt väkivaltaa.
En halua ottaa riskiä että joku tunnistaa koska ihan riittävän laajalle se juttu silloin levisi. Enkä mä siinä pahaa tehnyt kuin itselleni tai ehkä oikeammin vaan todella väärin omaa todellista arvomaailmaani vastaan kuten niin usein muulloinkin humalassa. Joku toinen, hyvin erilainen ihminen olisi voinut vaan kohauttaa olkiaan että kerrankos sitä.. Tuo vaan oli siis niin kaikin tavoin alta riman ja pohjanoteeraus jopa munkin sekoilu-mittapuulla, että jos en tuota muistaisi niin en mä sitä todeksi edes uskoisi. Toisaalta sekin olisi kamalaa jos muut juoruaisi asiasta jota ei edes itse muistaisi tapahtuneeksi.
Sinänsä tuo olisi merkityksetöntä, koska toistamiseen en sitä tule tekemään ikinä jos siitä ei ulkopuoliset tietäisi (ja muistuttelisi) mutta ymmärrän oikein hyvin ettei tuollainen ole ok sellaisille miehille joiden arvomaailma on samanlainen kuin mulla. Jos olisin itse kuullut vastaavaa tuosta tapailumiehestä (siis ilman omaa historiaani) niin kyllähän se suhde olisi silloinkin ollut siinä. Eikä siinä olisi auttanut yhtään sen enempää vetoamiset humalaan/nuoruuteen kuin rehellisyyteenkään.
Se ihminen ei vaan olisi ollut enää se sama.
En tiedä kiinnostaako tämä enää ketään ja onko ihan turha nosto, mutta eilen tuli niin kiire tuon viestin kanssa kun palsta oli menossa kiinni että jäi sitten tuosta se ehkä tärkein pois.
Eli vaikka sellainen ihme olisi tapahtunutkin, että tuo tapailumies olisi ottanut kaiken huumorilla/mennyt on mennyttä-asenteella niin itse en kuitenkaan olisi kehdannut enää olla tämän miehen kanssa missään tekemissä, koska hän olisi tiennyt mitä olen tehnyt. Se olisi ollut aivan liian noloa ja kamalaa..
En siis halua nähdä ketään muutakaan sellaista ihmistä joka tuon tietää ja vaikka en tietysti asiaa mitenkään päivittäin ajattelekaan, niin aina ja ikuisesti se sama toive on voimassa etten keneenkään "tuttuun" törmää missään. Monesti on käynyt mielessä sekin, että muutan ja vaihdan paikkakuntaa mutta nyt tämä korona on pistänyt kaikki tuollaiset suunnitelmat jäihin ja toisaalta nyt taas se riskikin "tuttuihin" törmäämisestä on normia pienempi ja käytännössä olematon vaikka kauppareissulla.
Mitä sitten teit? Onko kyse jostain irtosuhteista tms.? En ymmärrä, mikä skandaali sellaiset edes olisivat 2020-luvulla vai asutko jossain todella pienessä ja vanhoillisessa kylässä, jossa kaikki juoruilevat? Jos mulle joku sanoisi, että "sillä x-nimisellä olikin taas joku miesseuralainen", niin olisin vain että "aha, mitä sitten?".
No kyllä mä olen nuorena nähnyt sellaisia kännisekoiluita, että varmasti näitä hävettää jos vaan muistavat mitä on tullut tehtyä :D Kerrankin tuli todistettua s*ihinottoa naapuripöydässä tai siis sen alla terassilla.. Eikö edes oltu ainoat yleisössä.
Tuskin kukaan mistään irtosuhteista jaksaa ihmeemmin stressata vaikka kyllä niilläkin saa kyseenalaisen maineen ikävämielisten ihmisten toimesta.
Olen mäkin sellaisista kuullut, mutta ei sellaisia muista vuosien jälkeen ja jos tai kun tunnen ihmisen itse (ja hänet hyvät puolensa ja olemuksen selvin päin), niin en anna tietenkään haitata. Melkein kaikki ihmiset mokailevat joskus ja se on inhimillistä. Kuulostaa enemmänkin todella pikkumaiselta mässäillä muiden ihmisten vuosien takaisilla virheillä vuodesta toiseen. Tosin jotkut ihmiset ehkäpä ovat sellaisia. Mutta epäuskottavaa, että kovin moni lähtisi moiseen mukaan siten, että se haittaisi sen kyseisen ihmisen elämää nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP kuulostaa hyvin pieneltä paikkakunnalta. Kaupungissa ei mahdollista koska kaupungeissa tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista ja pelkästään huumeidenkäyttäjiä on tuhansia. Olet joku perähikiän ainut käyttäjä.
Suomi on oikeasti ihan helvetin pieni paikka, aina joku tuntee jonkun joka tietää jonkun joka on tuntenut sut. Ja jos netissä on mitään kuvia ja nimiä kierrossa, niin ei ne katoa ajan kanssa ja voivat hyvinkin nousta pinnalle aina vaan uudestaan. Tämän ketjun epäilijät ei selvästikään tiedä miten laajamittaisia seurauksia maineen menetyksellä ja toistuvalla juoruilulla voi olla, ja miten moni näihin osallistuu vähintään nauramalla mukana.
Ja ei muka ketään kiinnosta toisten asiat? Telkkari on täynnä tavallisia tyyppejä sekoilemassa, laihduttamassa tai etsimässä romantiikkaa ja näistä kirjoitetaan kymmeniä ja kymmeniä sivuja pelkästään tällä palstalla, räävitään esille vanhat jutut, somet ja kaikki muukin, eikä kerta telkkarissa täytä vielä julkkiksen määritelmää. Toki olen iloinen että elätte erilaisessa todellisuudessa kuin minä ja monet tässä ketjussa, mutta kehotan että yrittäisitte ymmärtää muitakin tilanteita kuin omanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häntä pystyyn vaan ja jatkat elämää rohkesti! Mullakin on tililläni kaikenlaista epämääräistä sekoilua, tuoreempiakin kuin sun täysikäistymises aikaiset ja en voi edes luvata että ne on loppu :D mutta olen huomaavinani että ihmiset puhuu vaan viihteen nimessä kun itsellään on tylsää ja tasaista, ei ne silti yleensä vihaa juorun kohteita, ja toisekseen on niitä muitakin sekoilijoita, emme vaan kuule kuin itsestämme puhuttavan. Jos synnittömiä on, niin tylsää niillä on ainakin oltava, en vaihtais sellaiseen!
Mä oon yrittänyt ajatella näin ja yrittänyt miettiä että kun ne googlettaa mut ne ymmärtää että se on juoruilua ja että tämmöstä tää nyt netissä on ja että ne on vanhoja asioita ja jos tuntevat mut tänä päivänä tietävät etten ole enää sellainen. Silti hirveät alemmuus kompleksit. Nytkin olisi hakea yhtä työtä ja pelkään edes yrittää kun tiedän että taas mut googlataan ja kaikki tuo p*ska lävähtää silmille. Kiusallista olla töissä tai mennä minne vaan uuteen paikkaan kun kerron nimeni tai he pian kuulevat musta jossain niin tuntuu että kaikesta tulee ihan kiusallista kun harvemmin multa mitään kysytään suoraan mun menneisyydestä. En tiedä pitää kai alkaa tästä lähtien julistaa joka paikassa heti ekana että hei olen ex narkomaani ja toitottaa sitä joka paikassa 24/7 ja että olen paikkakuntani nolo pikku julkkis heh heh niin ei tarvitse sitten kenenkään enää miettiä.
Ap
Tuskin kovin monissa työpaikoissa googlataan tai ollaan kiinnostuneita työntekijöiden menneisyydestä tai maineesta. Vaikka olisi tehnyt jotain hienoakin, itse siitä on ajan saatossa kerrottava.
Itselläni oli joskus epäilys, että kun olin lyhyesti ollut ihastunut kaukoihastukseni työkaveriin ja käynyt hänellä kylässä, jotenkin sana leviäisi omaan työyhteisööni. Tyypit olivat keskenään samassa työpaikassa töissä ja olin tavannut miehen työporukan baari-iltana. Täysin järjetön juttu siis pelätä, että eri paikassa kuin he työskentelevänä huono maineeni kantautuisi työpaikalleni. Myöhemmin tuo ohimenevä ihastus kyllä kävi asiakkaana toisessa työpaikassani. Mitään erikoista ei tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun perusteella moisen mustamaalauksen uhriksi joutuu juurikin sinun kaltaiset, kiltit ja ujot ihmiset.
Miksi nämä pskanjauhajat ei keskity toistensa haukkumiseen jos jotakuta on pakko pilkata tai keksiä ja levitellä juoruja? Eniten ihmetyttää se, että etenkin näiden h#oritteluiden ym keksijät ja levittäjät on liki poikkeuksetta naisia. Ihan kuin naisen seksuaalisuudessa olisi jotain väärää ja siksi muita naisia on ihan ok nimitellä ties miksi jakorasiaksi.