Lue keskustelun säännöt.
Mun huono kyseenalainen maine
08.04.2021 |
Mulla on huono maine. Oon sekoillut elämässäni nuorempana paljon päihteiden kanssa ja siitä on tullut julkista, musta puhutaan paljon pahaa. Ketään en oo koskaan kuitenkaan satuttanut enkä ollut paha kellekään. Vieläkin kun mut googlettaa saattaa löytää musta pahan puhumis keskusteluja. Nää mun sekoilut oli kun olin tulin täysi-ikäiseksi josta on nyt lähemmäs 10 vuotta.
Tänä päivänä musta ei nää päälle päin että jotain tämmöstä taustaa olisi mutta aina kaikki lopulta kuulee jostain että ai sulla onkin tollanen tausta. Oon ihan normaali aikuinen asiallinen ihminen nykyään.
Mun ongelma on että mulla on tosi vaikea olla mun menneisyyden takia. Tuntuu että ihmiset kattoo mua aina kieroon, pitää epäluotettavana ja huonompana. Loppuuko tämä koskaan? Saako koskaan anteeksi näitä sekoiluijaan? Vuosia kuluu ja näyttöä on että asiat on hanskassa mutta tunne että selän takana puhutaan ja kieroon katotaan jatkuu.
Onko kellään mitään vastaavaa? Itselle tää on tosi traumaattista ettei menneisyyttään pääse pakoon, nuoruuden idiootti juttuja kun ne edelleen netistä löytää. Mitä mä voin tehdä?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Itseasiassa olet ihan oikeassa. Vielä kun deittailin itselle kävi useimmin kuin kerran juuri samoin! Kaverilta tai tutun tutulta oltiin kuultu jotain musta ja että ai _senkö_ kanssa sä olet?! Hyvin äkkiä on voinut aistia näistä miehistä että ovat alkaneet minua häpeämään tai laittaneet homman poikki hienovaraisesti. Ehken siksi uskallakkaan deittailla ja tuolloinkin nuo miehet olivat reippaasti alta riman kaikilla tasoilla. Silti häpesivät mua.
Ap
Jep, just tuota kävi silloin kun vielä elin tätä "sekoiluaikaani" ja vaikka se tuntui hton pahalta niin siihen jotenkin tottui ja turtui eikä sitten enää kenestäkään deitistä edes odottanut sen suurempia, vaan tavallaan alkoi jo itse ruokkia sitä omaa kyseenalaista mainettaan toimimalla "odotusten" mukaan..
Sitten menikin vuosia etten deittaillut ketään ja kaikki sekoilukin jäi samalla kun lopetin alkoholin käytön joka ei todellakaan mulle sopinut vaan teki musta kuin toisen ihmisen joka oli liki kaikessa ihan täydellinen vastakohta todellisesta minusta. Eikä tullut tosiaan edes mieleen, että olisin voinut ketään alkaa tapailemaankaan koska niin täydellisen ryvettynyt maine mulla oli ja on varmasti edelleenkin.
Sitten tapasin muutaman mutkan kautta tuon miehen (hän asui toisella paikkakunnalla) ja ei tosiaan tullut mieleenkään, että yksi keikalla käynti mun kotikaupungin baarissa voi olla noin suuri riski ja kohtalokas koko suhteelle.. Mä todellakin kuvittelin, että mennyt on mennyt mutta näemmä sitä ei saa tekemättömäksi mikään määrä aikaa eikä katumusta. Se pettymys ja halveksunta tuon miehen katseessa saa vieläkin olon todella nöyryytetyksi ja tulee jotenkin todella likainen olo kun muistaa miten holtiton sitä onkaan ollut. yöks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Itseasiassa olet ihan oikeassa. Vielä kun deittailin itselle kävi useimmin kuin kerran juuri samoin! Kaverilta tai tutun tutulta oltiin kuultu jotain musta ja että ai _senkö_ kanssa sä olet?! Hyvin äkkiä on voinut aistia näistä miehistä että ovat alkaneet minua häpeämään tai laittaneet homman poikki hienovaraisesti. Ehken siksi uskallakkaan deittailla ja tuolloinkin nuo miehet olivat reippaasti alta riman kaikilla tasoilla. Silti häpesivät mua.
Ap
Jep, just tuota kävi silloin kun vielä elin tätä "sekoiluaikaani" ja vaikka se tuntui hton pahalta niin siihen jotenkin tottui ja turtui eikä sitten enää kenestäkään deitistä edes odottanut sen suurempia, vaan tavallaan alkoi jo itse ruokkia sitä omaa kyseenalaista mainettaan toimimalla "odotusten" mukaan..
Sitten menikin vuosia etten deittaillut ketään ja kaikki sekoilukin jäi samalla kun lopetin alkoholin käytön joka ei todellakaan mulle sopinut vaan teki musta kuin toisen ihmisen joka oli liki kaikessa ihan täydellinen vastakohta todellisesta minusta. Eikä tullut tosiaan edes mieleen, että olisin voinut ketään alkaa tapailemaankaan koska niin täydellisen ryvettynyt maine mulla oli ja on varmasti edelleenkin.
Sitten tapasin muutaman mutkan kautta tuon miehen (hän asui toisella paikkakunnalla) ja ei tosiaan tullut mieleenkään, että yksi keikalla käynti mun kotikaupungin baarissa voi olla noin suuri riski ja kohtalokas koko suhteelle.. Mä todellakin kuvittelin, että mennyt on mennyt mutta näemmä sitä ei saa tekemättömäksi mikään määrä aikaa eikä katumusta. Se pettymys ja halveksunta tuon miehen katseessa saa vieläkin olon todella nöyryytetyksi ja tulee jotenkin todella likainen olo kun muistaa miten holtiton sitä onkaan ollut. yöks.
Mun eteen on joskus syljetty entisessä kotikaupungissa. Muistan ikuisesti kuinka se tuntui nöyryyttävältä, tuntuu vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Sori, mut nyt meitäkin alko kiinnostaa :D no ei vais, ilmeisesti et päättäny kenenkää päiviä ku et ole kuven sisässä, ni anna olla sen mitä olikaan. Moni on luultavasti jo toistanut saman toilailun. Se oli oppitunti, ei elinkautinen ;)
Oliko sulla jotain rikoksia vai miten ihmeessä kokonimellänne teitä haukutaan? Sellaiset kyllä saa poistettua googlen hakutuloksista.
Kyseessä on kuitenkin varmasti hyvin pieni määrä ihmisiä jotka nuo juorut tietävät saati ajattelevat pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko sulla jotain rikoksia vai miten ihmeessä kokonimellänne teitä haukutaan? Sellaiset kyllä saa poistettua googlen hakutuloksista.
Kyseessä on kuitenkin varmasti hyvin pieni määrä ihmisiä jotka nuo juorut tietävät saati ajattelevat pahaa.
Sehän siinä onkin kun muistavat kutsua etu ja sukunimellä, lempinimellä ja vielä päälle linkittää sosiaalisenmedianprofiilit ja kaikki kyseenalaiset kuvat joita ikinä kiertänyt. Aina tulee uusia keskusteluja, ei usein enää mutta aina joku piinaaja sitten päättää että aika perustaa keskustelu minusta. Vähintään että mitä minulle kuuluu ja taas käydään läpi mun elämäni.
Ap
Ja ei ole rikoksista kyse itsellä ja tuskin näillä muillakaan. Ihmiset aina vaan tahtovat tietää kaiken ja sitten kaikki nimet pengotaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Itseasiassa olet ihan oikeassa. Vielä kun deittailin itselle kävi useimmin kuin kerran juuri samoin! Kaverilta tai tutun tutulta oltiin kuultu jotain musta ja että ai _senkö_ kanssa sä olet?! Hyvin äkkiä on voinut aistia näistä miehistä että ovat alkaneet minua häpeämään tai laittaneet homman poikki hienovaraisesti. Ehken siksi uskallakkaan deittailla ja tuolloinkin nuo miehet olivat reippaasti alta riman kaikilla tasoilla. Silti häpesivät mua.
Ap
Toi on just pahinta, että jopa ne "väärät" miehet piti alempiarvoisena ja häpesivät tulla nähdyiksi mun seurassa. Sitten sitä yritti olla "cool" ja esittää olevansa itsekin ihan vaan kevyen kertapanon perässä..
Ja silti joka kerta kun joku mies teki aloitteen sitä kuvitteli ja antoi uuden tilaisuuden, että okei nyt sitten kaikki on toisin ja tämä mies on ihan aidosti kiinnostunut ja haluaa tutustua ja mennä treffeille kuten normi-ihmiset ym. Sitten se ainoa syy aloitteelle olikin se, että mies vaan testasi irtoaako sitä hällekin niin herkästi kuin mitä puhutaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Sori, mut nyt meitäkin alko kiinnostaa :D no ei vais, ilmeisesti et päättäny kenenkää päiviä ku et ole kuven sisässä, ni anna olla sen mitä olikaan. Moni on luultavasti jo toistanut saman toilailun. Se oli oppitunti, ei elinkautinen ;)
Melkoisella varmuudella uskon että tuskin on toistanut. Tai oikeastaan kyllä toivonkin ettei ole, koska tuollaisen hyväksyminen osaksi omaa menneisyyttä on ainakin itselle tekemätön paikka. Ja varsinkin siis se, että se oli ihan musta itsestäni ihan vatun hyvä idea eli kukaan ei edes yllyttänyt vaan enemminkin se taisin olla minä oikeinkin sopivasti päihtyneenä..
Enkä siis ole tehnyt mitään pahaa (ainakin tarkoitus oli tehdä oikeinkin hyvää, if u know what i mean) mutta se meni ihan kaikilla tavoilla överiksi eikä sitä voi kaunistella millään humalallakaan vaan se oli niin noloa ja täydellisen asiatonta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Saako kysyä että millainen/mikä tuo asia oli? En usko että kukaan tällaisessa anonyymissa keskustelussa tunnistaa, ja suakin saattaisi helpottaa, jos sanot koko jutun kaikessa "kauheudessaan" eikä sitä tuomita. Ymmärrän silti, jos kokemus on sen verran vaikea ettet halua kertoa. Vaikea kuitenkin uskoa että asia olisi mitään kovin pahaa, jos et kenellekään ole tehnyt väkivaltaa.
Asutteko kovin pienessä kaupungissa tai liikutteko joissakin pikkuisissa ja vanhoillisissa piireissä? Kummallista että joistakin seksuaalisista kännitörttöilyistä aloitetaan tuollaiset vainot, ihan keskiaikaista touhua. Naisten kohdalla pelkkä seksuaalinen aktiivisuuskin on demonisoitu, siinä missä ahdistelevia ja kourivia kännisiä miehiä riittää, harvoin niille kukaan edes itse tilanteessa viitsii sanoa mitään.
Tuokin kertoo paljon että miehet ovat testailleet "irtoaako" joltakin helposti, mutta eivät kuitenkaan "kehtaa" liikkua samassa seurassa. Mitenköhän ne itsensä kanssa voivat tuolla logiikalla liikkua, kun selvästi heiltäkin irtoaa tuosta vain, ovatpa vielä se aloitteellisempi osapuoli. Enkä muutenkaan tajua, miksi seksin pitäisi olla jokin synti.
Kannattaa tuon nettikiusaamisen ja mahdollisten hyväksikäyttötapausten tiimoilta olla yhteydessä poliisiin ja asianajajaan, jos rikoksen kriteerit täyttyvät niin rikosilmoitus kannattaa tehdä. Muutenkin tuo kuulostaa traumaattiselta kokemukselta, jonka käsittelyyn olisi hyvä hankkia apua terveydenhuollosta. Toivottavasti olette tehneetkin sen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melkoisella varmuudella uskon että tuskin on toistanut. Tai oikeastaan kyllä toivonkin ettei ole, koska tuollaisen hyväksyminen osaksi omaa menneisyyttä on ainakin itselle tekemätön paikka. Ja varsinkin siis se, että se oli ihan musta itsestäni ihan vatun hyvä idea eli kukaan ei edes yllyttänyt vaan enemminkin se taisin olla minä oikeinkin sopivasti päihtyneenä..
Enkä siis ole tehnyt mitään pahaa (ainakin tarkoitus oli tehdä oikeinkin hyvää, if u know what i mean) mutta se meni ihan kaikilla tavoilla överiksi eikä sitä voi kaunistella millään humalallakaan vaan se oli niin noloa ja täydellisen asiatonta käytöstä.
Oletko siis seksuaalisesti ahdistellut jotakuta? Jos et, niin olet itsellesi liian ankara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut miettiä hetki ennen niitä päihdesekoiluja silloin nuorempana? Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Olisi mutta en mä saa tehtyä tekemättömäksi. Enkä mä enää tiedä miten voin elää paremmin, olla parempi? Mä vierottauduin, kuntoutin itseni, opiskelin ja käyn töissä. Oon ihan normaali ihminen normaaleilla unelmilla ja kiltti ja ystävällinen muille. En mä tiedä enää mitä tehdä. Mitä te ajattelette ihmisistä joilla on ollut vaikeeta joskus teidän työkavereina, opiskelukavereina tai vastaavina? Täälläkin tuntuu olevan tosi ymmärtäväistä porukkaa mutta jotenkin se ei vain sitten tosi elämässä näy ainakaan itselleni että ihmiset kyllä myös ymmärtää.
Ap
Olisikohan sinulle saatavilla jostain vertaistukea? Ei ole vertaistuen voittanutta. Toiseksi ihan ammattilaisen kanssa puhuminen voisi auttaa. Sinua hyödyttäisi varmaan nähdä ja kuulla muiden myöhemmin elämässä menestyneiden/normaaliin elämään palanneiden ihmisten tarinoita. Kaikilla meillä on asioita elämässämme, joista emme ole ylpeitä ja asioita, joita emme missään nimessä halua muille jakaa. Et sinä ole yhtä kuin menneisyytesi. Monet täällä kehottavat vaihtamaan maisemaa - en missään nimessä kannata ajatusta että joutuisit kodistasi pakenemaan pikkusieluisten junttien vuoksi, mutta maisemanvaihdos saattaisi tehdä sinulle uuden alun muodossa pelkästään hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Saako kysyä että millainen/mikä tuo asia oli? En usko että kukaan tällaisessa anonyymissa keskustelussa tunnistaa, ja suakin saattaisi helpottaa, jos sanot koko jutun kaikessa "kauheudessaan" eikä sitä tuomita. Ymmärrän silti, jos kokemus on sen verran vaikea ettet halua kertoa. Vaikea kuitenkin uskoa että asia olisi mitään kovin pahaa, jos et kenellekään ole tehnyt väkivaltaa.
En halua ottaa riskiä että joku tunnistaa koska ihan riittävän laajalle se juttu silloin levisi. Enkä mä siinä pahaa tehnyt kuin itselleni tai ehkä oikeammin vaan todella väärin omaa todellista arvomaailmaani vastaan kuten niin usein muulloinkin humalassa. Joku toinen, hyvin erilainen ihminen olisi voinut vaan kohauttaa olkiaan että kerrankos sitä.. Tuo vaan oli siis niin kaikin tavoin alta riman ja pohjanoteeraus jopa munkin sekoilu-mittapuulla, että jos en tuota muistaisi niin en mä sitä todeksi edes uskoisi. Toisaalta sekin olisi kamalaa jos muut juoruaisi asiasta jota ei edes itse muistaisi tapahtuneeksi.
Sinänsä tuo olisi merkityksetöntä, koska toistamiseen en sitä tule tekemään ikinä jos siitä ei ulkopuoliset tietäisi (ja muistuttelisi) mutta ymmärrän oikein hyvin ettei tuollainen ole ok sellaisille miehille joiden arvomaailma on samanlainen kuin mulla. Jos olisin itse kuullut vastaavaa tuosta tapailumiehestä (siis ilman omaa historiaani) niin kyllähän se suhde olisi silloinkin ollut siinä. Eikä siinä olisi auttanut yhtään sen enempää vetoamiset humalaan/nuoruuteen kuin rehellisyyteenkään.
Se ihminen ei vaan olisi ollut enää se sama.
Hyvä ap,
Ensinnäkin, onneksi olkoon ja toivottavasti olet ylpeä siitä että olet päässyt kuiville! Se, jos jokin osoittaa että sinussa on paljon kykyjä ja selkärankaa. Niiden avulla tulet vielä selviämään tästäkin.
Tämä, että huumeidenkäyttäjät voivat traumatisoitua käytön aikaisista tapahtumista, on Yleistä mutta siitä harvemmin puhutaan. Tässä vielä tämä netin tuoma trauman ylläpitäminen on todella valitettavaa ja harmillista. Mutta et ole ansainnut sitä! Olet todellakin ansainnut uuden mahdollisuuden, kuten jokainen meistä ja ihminen voi todella muuttua nuoruusvuosistaan.
Kehottaisin nyt, että menisin ammattilaisen pakeille keskustelemaan, jotta pääsisit irti menneisyyden aiheuttamasta häpeästä. Sen jälkeen pystyt kyllä kukistamaan nuo irvileuat jollakin keinolla. Vaihtamalla nimeä, ignooraamalla tms. Joskus voi käydä myös niin että kun itse todella antaa itselleen anteeksi ja unohtaa, se heijastuu myös maailmaan.
Nyt älä anna periksi! Tämä ainutkertainen elämä on sun! Etsi apua ja ota sitä vastaan. Toivon sulla paljon voimia ja rakkautta!<3
Minulla vähän samaa kokemusta. Tosin ne jutut olivat täysin keksittyjä, mutta kiusaajat laittoivat ( kaiken muun kiusaamisen jälkeen) jutut liikkeelle ja moni lähti siihen mukaan. Puhuivat esim, että olen sellainen joka harrastaa seksiä kaikkien kanssa. Nämä jutut levisivät ihan paikkakunnalta toiselle ja jopa lapsuuden paikkakunnallekin saakka. Häpesin paljon sitä kaikkea ja tuntui epäreilulta koska ne olivat ihan keksittyjä ja olen vieläkin neitsyt ja en ole ollut edes kännissä. Silti en todellakaan halua, että kenestäkään puhutaan pahaa, mutta omassa tapauksessa se kaikki tuntuu niin väärältä ja ei minulle ole ystäviä tai muitakaan ihmisiä todistamaan puheita vääriksi. Tämä kaikki on vaikuttanut paljon elämääni ja en pysty luottamaan ihmisiin. Vieläkin tämä asia on ajankohtainen sillä saan kuulla huutelua ja ihmiset välillä pilkkaavat minua ja esittelevät, että tuolla se pahin h'''' menee. Kaiken kokemani jälkeen tämä on ollut jo liikaa ja en olisi ikinä uskonut, että minulle käy näin. Olen täysi vastakohta heidän puheilleen ja kiltti sekä ujo ihminen.
Hieman outoja kommentteja. Oletko ollut koskaan terapiassa? Kuulostaa siltä, että menneisyytesi painaa sinua ja siksi se vaikuttaa niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla suku ja perhe eivät unohda ja latistavat aina, kun olen vähääkän tekemisissä. Heitä en pakoon pääse edes sulkemalla konetta, puhelinta ym. Olen nuorempana juonut alkoholia ja tehnyt lieviä rikoksia. Olen myös ollut erittäin seksuaalisesti holtiton humalassa. On kurjaa kuulla näistä aina, kun nykyään olen perheellinen reippailua ja salia harrastava keski-ikäinen perheenäiti ja onnellisesti naimisissa ja kiva normaali elämä. Mieheni tietää menneisyyteni ja sovimme, että voi kysyä mitä vaan ja kerron rehellisesti.
Kuulostaa tosi samalta mitä itselläni. :( Itsekin vielä haaveilen lapsista ja perheestä yleinsäkin mutta pelottaa edes alkaa deittailemaan. Tosin koen että miehet ovat anteeksiantavajsempia ja helpommin heille selittää itsensä kun tulevalle mahdolliselle työnantajalle tai työkavereille töissä jossa kannat isoa vastuuta.
Ap
No en kyllä sanoisi että miehet on ymmärtäväisempiä. Tai tietysti riippuu miehestä, mutta ainakin itse olen todellisuudessa tosi konservatiivinen ja hieman jopa ehkä vanhanaikainenkin ajatusmaailmaltani niin siksi ne miehet joiden kanssa koen muuten olevani samalla aaltopituudella ei todellakaan ymmärrä menneisyyttäni. Sitten taas ne jotka saattaisi ymmärtääkin on taas minulle liian vapaamielisiä tai muuten arvomaailmaltaan aivan erilaisia :-/
On käynyt nimittäin niinkin, että yksi jo suhteellisen vakavaksi muotoutunut tapailusuhde muuttui enemmän kuin jäiseksi muutamassa minuutissa. Tapailemani mies sattui kuulemaan baarin vessassa käydessään "totuuden" minusta. En tiedä oliko tarkoitus niin paha kuin lopputulos eli oliko kyse enemmän vaan naljailusta, mutta yhtä kaikki tämän miehen huumorintaju ei siihen riittänyt (sinänsä ihan ymmärrettävää) ja itselleni se koko tilanne tuli niin puskista, että menin jotenkin ihan lukkoon ja paniikkiin enkä edes osannut selittää tai kieltää mitään.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.
No tässä tapauksessa tuo torvi kyllä oli ihan totuudenmukainen, valitettavasti. Ja siksi siitä varmaan meninkin niin täydellisen paniikkiin, koska tuo asia oli oikeasti se kaikkien sekoilujen sellainen pohjanoteeraus jota häpesin oikeasti enemmän kuin mitään ikinä. Ja häpeän vieläkin, just meni oikein kunnon puistatus koko kropan läpi ja mahaa alkaa vääntää.
Ja siis ei tuo mieskään ollut ottanut sitä totena ennen kuin näki mun reaktion.
Saako kysyä että millainen/mikä tuo asia oli? En usko että kukaan tällaisessa anonyymissa keskustelussa tunnistaa, ja suakin saattaisi helpottaa, jos sanot koko jutun kaikessa "kauheudessaan" eikä sitä tuomita. Ymmärrän silti, jos kokemus on sen verran vaikea ettet halua kertoa. Vaikea kuitenkin uskoa että asia olisi mitään kovin pahaa, jos et kenellekään ole tehnyt väkivaltaa.
En halua ottaa riskiä että joku tunnistaa koska ihan riittävän laajalle se juttu silloin levisi. Enkä mä siinä pahaa tehnyt kuin itselleni tai ehkä oikeammin vaan todella väärin omaa todellista arvomaailmaani vastaan kuten niin usein muulloinkin humalassa. Joku toinen, hyvin erilainen ihminen olisi voinut vaan kohauttaa olkiaan että kerrankos sitä.. Tuo vaan oli siis niin kaikin tavoin alta riman ja pohjanoteeraus jopa munkin sekoilu-mittapuulla, että jos en tuota muistaisi niin en mä sitä todeksi edes uskoisi. Toisaalta sekin olisi kamalaa jos muut juoruaisi asiasta jota ei edes itse muistaisi tapahtuneeksi.
Sinänsä tuo olisi merkityksetöntä, koska toistamiseen en sitä tule tekemään ikinä jos siitä ei ulkopuoliset tietäisi (ja muistuttelisi) mutta ymmärrän oikein hyvin ettei tuollainen ole ok sellaisille miehille joiden arvomaailma on samanlainen kuin mulla. Jos olisin itse kuullut vastaavaa tuosta tapailumiehestä (siis ilman omaa historiaani) niin kyllähän se suhde olisi silloinkin ollut siinä. Eikä siinä olisi auttanut yhtään sen enempää vetoamiset humalaan/nuoruuteen kuin rehellisyyteenkään.
Se ihminen ei vaan olisi ollut enää se sama.
En tiedä kiinnostaako tämä enää ketään ja onko ihan turha nosto, mutta eilen tuli niin kiire tuon viestin kanssa kun palsta oli menossa kiinni että jäi sitten tuosta se ehkä tärkein pois.
Eli vaikka sellainen ihme olisi tapahtunutkin, että tuo tapailumies olisi ottanut kaiken huumorilla/mennyt on mennyttä-asenteella niin itse en kuitenkaan olisi kehdannut enää olla tämän miehen kanssa missään tekemissä, koska hän olisi tiennyt mitä olen tehnyt. Se olisi ollut aivan liian noloa ja kamalaa..
En siis halua nähdä ketään muutakaan sellaista ihmistä joka tuon tietää ja vaikka en tietysti asiaa mitenkään päivittäin ajattelekaan, niin aina ja ikuisesti se sama toive on voimassa etten keneenkään "tuttuun" törmää missään. Monesti on käynyt mielessä sekin, että muutan ja vaihdan paikkakuntaa mutta nyt tämä korona on pistänyt kaikki tuollaiset suunnitelmat jäihin ja toisaalta nyt taas se riskikin "tuttuihin" törmäämisestä on normia pienempi ja käytännössä olematon vaikka kauppareissulla.
Vierailija kirjoitti:
Hieman outoja kommentteja. Oletko ollut koskaan terapiassa? Kuulostaa siltä, että menneisyytesi painaa sinua ja siksi se vaikuttaa niin paljon.
Kyllä kai ihan jokaisen menneisyys painaisi, jos vieraat ihmiset nostaisi toistuvasti ne menneet "synnit" esiin eikä niiden annettaisi olla ollutta ja mennyttä. Ei niillä enää pitäisi olla mitään väliä kenellekään.
Minusta tuollaisen ilkeilyn harrastajat on enemmänkin niitä, jotka joutaisi terapiaan koska eivät osaa jättää vanhojen kaivelua ja antaa omaan elämään kuulumattomien ihmisten elää ja olla ilman moista nälvintää.
Sieltä baarin vessastahan ne totuuden torvet - paino sanalla "torvet" - usein löytyvätkin.