Mihin/miten ystävyytenne loppui?

Miksi jotku sanoo ettei joka päiä kerkeä viestitellä? Ei se ole oikea ystävä

Koska kuitenkin joka päivä käy whatsapissa ja näkee ne viestit ja ignoraa ne vaa

M19

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotku sanoo ettei joka päiä kerkeä viestitellä? Ei se ole oikea ystävä

Koska kuitenkin joka päivä käy whatsapissa ja näkee ne viestit ja ignoraa ne vaa

M19

Samaa mieltä!!

Vierailija kirjoitti:

Apua🥺

Kaikilla ihan samoja syitä, kuin itselläni:

Yksipuolinen yhteydenpito. Meillä on kyläilty, syöty, juhlittu ja leikitty, mutta meitä ei kutsuta mihinkään 🥺

Oharit ja sanaton vittuilu ja keskisormen näyttäminen sekä ulkopuolelle jättäminen. Esitetään kiireistä, päivitetään instastoryihin koko ajan kun ollaan jonkun eri ystäväpariskunnan kanssa cin cin 🤍🥂 mutta meitä ei ehditä kutsua kylään, ja asumme tyyliin naapureina. First things First, tullut todellakin olo,

että me emme ole edes tuttavia saati kavereita puhumattakaan ystävyydestä. Kaikki muut mummon kummin kaimatkin ehditään tavata mieluummin kuin meidät.

Mä lamaannun näistä heti, en jaksa tykkäillä stooreista enkä lähettää enää Whatsappia tai soitella yksipuolisesti, kun havaitsen tälläistä. Kukaan ei ole ottanut takaisin päin yhteyttä... 🥺☹️

Tuli paha mieli puolestasi, saman olen kokenut.

Tälläkin hetkellä kuvio menee joidenkin ihmisten kanssa jotenkin niin, että heille pitäisi aina olla menossa mutta he eivät pääse meille, kun "asutte niin kaukana", "ei jaksa ajaa" jne. Näissä jää vähän suu auki että jaa, yhtä pitkä matkahan meiltä on teille kuin teiltä meille mutta ehkäpä se matka mitataan sitten jossain muussa kuin kilometreissä.

Niin tai näin, en jaksa aina olla se, joka lähtee. Perheenä kylään tai lasten kanssa leikkimään. Ja olen paljon jäänytkin kotiin. En itse hae mitään täsmällistä tasapuolisuutta tässä asiassa, mutta jos toinen on viisivuotisen ihmissuhteen aikana käynyt minun luonani kylässä vaikka neljä kertaa ja itse taas kymmeniä kertoja, niin eikö tässä nyt hieman epäsuhtaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotku sanoo ettei joka päiä kerkeä viestitellä? Ei se ole oikea ystävä

Koska kuitenkin joka päivä käy whatsapissa ja näkee ne viestit ja ignoraa ne vaa

M19

Samaa mieltä!!

Itse en ainakaan kerkeä reagoida jokaiseen viestiin joka päivä, koska saan viestejä useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä. Usein nämä ovat vielä pitkiä ääniviestejä, joihin haluan paneutua ajatuksen kanssa.

En myöskään ehdi jatkuvasti roikkua puhelimessa, kun työt, perhe, parisuhde ja muut asiat odottaa osaansa.

Ihmisillä on myös erilaisia tarpeita.

Oma ala-asteelta 2.luokalta n.21 vuotiaaksi kestänyt ystävyyssuhde katkesi siihen kun tämä ystäväni petti miestään ja lähti Helsinkiin. Tää mies oli mun toinen paras kaveri ja tämän nais puolisen kanssa aina tultu juttuun periaatteiden, huumorin ja hyvän itsetunnon yhdistäminä. No, se kaikki rikkoutui siihen, otin miehen puolen ja ihmettelin kaverin käytöstä, ei vastannut mulle enää ja lähti Hesaan. Ei ollu ikävä sen jälkeen kun huomas millainen käärme hän oikeasti oli tai millainen käärme hänestä oikeastaan kasvoi.

"kaveri" jätti lainan maksamatta ja teki katoamistempun.

Perutti jatkuvasti sovittuja juttuja, koska uusi poikaystävä ehtiikin tapaamaan. Kun sitten sanoin, ettei tollanen käy, oli ihan ihmeissään että mitä on muka tehnyt.

Toinen ystävä taas sai jäädä, koska en kestänyt katsella millaiseksi haluttomaksi ja elottomaksi ihmiszombiksi hän muuttui uuden parisuhteen myötä. Mies todella kontrolloiva.

Kolmas sai jäädä, koska en jaksanut jatkuvaa nälvimistä ja tuittuilua. Ihan kaikista asioista alkoi vääntö ja kettuilu. Sanoit niin tai näin niin aina oli väärinpäin ja perään mökötystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ystävältä sitten voi vaatia?

Minusta se perustuu vapaaehtoisuuteen.

Sehän se että ystävältä ei voi vaatia mitään. Pitää vain päättää että haluaako esimerkiksi enää pitää yllä ystävyyttä jos ystävä pitää tosi nihkeästi yhteyttä. Minulla päättyi ystävyys siihen, en nähnyt syytä enää matkata pitkää matkaa pari kertaa vuodessa tapaamaan ystävää jonka viestit oli yhtä harvoja kuin lyhyitäkin.

Sen sijaan minulla on kaveri joka ei ikinä matkaa minua katsomaan. En voi sitä vaatia ja meillä on hyvä yhteys muuten ja pidän hänestä. En halua menettää. Se kai se pääasia on: että pitää toisesta ja ystävyys on iso ilo.Se tunne kun häviää, mitä järkeä enää panostaa.

Sain tästä kuvan että käytännössä et vain pitänyt tuosta toisesta ystävästäsi. Hän varmaan halusi kuitenkin nähdä ja matkusti sinun luo, viestit vain olivat harvoin. Sitten tämä toinen ei edes panosta saman verran kuin sinä, mutta se onkin sitten ihan ok että juokset hänen perässään. Koska pidät hänestä enemmän. Siis se on ihan ok, mutta myönnä se suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ystävältä sitten voi vaatia?

Minusta se perustuu vapaaehtoisuuteen.

Sehän se että ystävältä ei voi vaatia mitään. Pitää vain päättää että haluaako esimerkiksi enää pitää yllä ystävyyttä jos ystävä pitää tosi nihkeästi yhteyttä. Minulla päättyi ystävyys siihen, en nähnyt syytä enää matkata pitkää matkaa pari kertaa vuodessa tapaamaan ystävää jonka viestit oli yhtä harvoja kuin lyhyitäkin.

Sen sijaan minulla on kaveri joka ei ikinä matkaa minua katsomaan. En voi sitä vaatia ja meillä on hyvä yhteys muuten ja pidän hänestä. En halua menettää. Se kai se pääasia on: että pitää toisesta ja ystävyys on iso ilo.Se tunne kun häviää, mitä järkeä enää panostaa.

Sain tästä kuvan että käytännössä et vain pitänyt tuosta toisesta ystävästäsi. Hän varmaan halusi kuitenkin nähdä ja matkusti sinun luo, viestit vain olivat harvoin. Sitten tämä toinen ei edes panosta saman verran kuin sinä, mutta se onkin sitten ihan ok että juokset hänen perässään. Koska pidät hänestä enemmän. Siis se on ihan ok, mutta myönnä se suoraan.

Totta! Tämä jonka kanssa välit meni poikki oli vanha ystävä jonka seurassa viihdyin yhä vähemmän. Saattoi neuvoa pyytämättä ja olla tuomitseva sekä mielenkiinnon kohteet jo eriytyneet. En oikeastaan enää halunnut tavata.

Kun taas tämä jonka kanssa haluan olla ystävä aina on enemmän sielunsisko.Hänen kanssaan toimii viestein ja puheluin ylläpidettävä ystävyys, viestitellään usein ja pitkästi ja kumpaakin kiinnostaa kommentoida toisen ajatuksia. En missään nimessä koe itseäni laiminlyödyksi vaan ihan huomioiduksi vaikka ei tavatakaan usein.

Ei ystävyys mene vaihtokaupppa kaavioihin tyyliin pitää tavata x kertaa, viestitellä x kertaa ja kestitä x kertaa.

Vierailija kirjoitti:

"kaveri" jätti lainan maksamatta ja teki katoamistempun.

Mulla ihan samanlainen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden parhaisiin kavereihin suhteet viilenivät, kun he jäivät lapsuusmaisemiin asumaan, saivat lapset nuorena ja ovat nyt kaikki lähihoitajia kunnan vanhainkodissa / päiväkodissa. Itse lähdin ensin ulkomaille, sitten yliopistoon opiskelemaan ja lopulta Helsinkiin töihin. Elämistä, arvoista ja kiinnostuksenkohteista vain tuli kovin erilaisia. En ole enää vuosiin tavannut heistä ketään, somessa joku joulutoivotus joskus laitetaan.

Opiskeluaikojen ystävistä pari katosi siinä vaiheessa, kun minä sain lapsen. Heistä kumpikaan ei ole koskaan halunnut eikä hankkinut lapsia, ja ilmeisesti minun raskauteni ja vauva-arki oli jotakin todella vierasta heille. Se oli itselleni aikoinaan kova pala, kun huomasi että parhaat ystävät eivät pystykään hyväksymään minulle kaikkein tärkeintä: lastani. Onneksi uusia ihania ystäviä löytyi sitten aikanaan puistosta ja vauvakerhoista äitien joukosta. Olen aina ollut aika nopea ja hyvä tutustumaan, enkä ymmärrä puhetta siitä, kuinka aikuisena on vaikeaa löytää ystäviä. Itse olen hyviä ystäviä löytänyt ihan näin yli nelikymppisenäkin vielä useita. 

Siis jätit lapsuudenseudun lähihoitajaksi kouluttautuneet ystäväsi kylmästi kun he saivat lapsia ja perheen, sinua ei kiinnostanut.

Sitten nyyhkit täällä kun sait maistaa omaa lääkettäsi: opiskelukaverisi eivät pitäneet vauva-arjestasi, siitä että sait lapsen.

Sinua kohtaan vain käyttäydyttiin samalla tavalla kuin itse olit aiemmin käyttäytynyt lapsuudenkavereitasi kohtaan. Ehkä lapsuudenkaverisi olivat helpottuneita kun tuollainen "ystävä" häipyi pois kuvioista.

Välimatka pitkä ja yhteydenpito hiipui

Asutaan etäällä ja nähdään noin kerran puolessa vuodessa. Ennen nähtiin enemmän, kuin asuimme lähempänä ja hän kutsui itsensä yökylään. Hänen luonaan ei voinut käydä, kun oli silloin parisuhteessa ja heillä oli ahdasta. Eniten rasittaa se, että hän on pihi ja olettaa, että kuskaisin heitä, kun he liikkuvat julkisilla. Ehkä hänen pitäisi muuttua, jos ystävyytemme jatkuisi.

Vanha ketju, mutta aina ajankohtainen. Mulla meni mielenkiinto, kun ei oltu nähty useampaan kuukauteen ja ehdotin näkemistä, niin tuli vastaus rupean siivoamaan en ehdi nyt. Siinäpä se arvostus näkyi, sen koommin en ole häirinnyt ehdotuksilla ja minun puolelta on mielenkiinto loppu.

Ei ystävyys, mutta kaveruus. Muutin pois paikkakunnalta ja kaveri ei enää koskaan kysynyt kuulumisia. Tein itse aina aloitteen. Jos kysyin viestillä kuulumisia, vastasi ääniviestillä, jossa lapset huusi taustalla. Ja puhui aina asioita joita en tosiaan halunnut kuunnella omien lasten kuullen. Kerran päätin sitten kokeilla, että koska kysyy kuulumisia. Eipä ole kuulunut. Kolme vuotta on mennyt. Ei kyllä edes harmita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävyys, mutta kaveruus. Muutin pois paikkakunnalta ja kaveri ei enää koskaan kysynyt kuulumisia. Tein itse aina aloitteen. Jos kysyin viestillä kuulumisia, vastasi ääniviestillä, jossa lapset huusi taustalla. Ja puhui aina asioita joita en tosiaan halunnut kuunnella omien lasten kuullen. Kerran päätin sitten kokeilla, että koska kysyy kuulumisia. Eipä ole kuulunut. Kolme vuotta on mennyt. Ei kyllä edes harmita. 

Siis hän omien lastensa kuullen selitteli jotain ei-lasten-korville juttuja joita sinä et halunnut omien lapsiesi kuulevan? Et tainnut menettää mitään

Aina kun yritin ehdottaa että tavattaisiin pitkästä aikaa, ei ystävälle lopulta sopinut mikään aika tai ensimmäinen vapaa aika tavata oli tyyliin kuukauden päästä. Ymmärrän vähemmälläkin ettei seuraani kaivata enkä ala väkisin ylläpitämään ystävyyttä jota toinen ei halua.

Koska ei ollut todellista ystävyyttä eikä edes kaveruutta, olin vain tarvittaessa hätiin kutsuttu kuunteleva korva, koiran- ja/tai kissanhoitaja, kerran vuodessa jouluisin mieleen tuleva "voi muru, mitä kuuluu... kuule nyt on kiire ja pitää mennä... palataan...".

Osassa mä olen vetäytynyt, osassa toinen osapuoli.

Eli onhan noita ollut monenlaisiakin syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotku sanoo ettei joka päiä kerkeä viestitellä? Ei se ole oikea ystävä

Koska kuitenkin joka päivä käy whatsapissa ja näkee ne viestit ja ignoraa ne vaa

M19

 

Samaa mieltä!!

 

Itse en ainakaan kerkeä reagoida jokaiseen viestiin joka päivä, koska saan viestejä useammalta kuin yhdeltä ihmiseltä. Usein nämä ovat vielä pitkiä ääniviestejä, joihin haluan paneutua ajatuksen kanssa.

En myöskään ehdi jatkuvasti roikkua puhelimessa, kun työt, perhe, parisuhde ja muut asiat odottaa osaansa.

Ihmisillä on myös erilaisia tarpeita.

Voi olla, mutta tuli mieleeni kun tuttavaltani meni päiviä reagoida viesteihini, mutta yhdessä ollessamme näpräili koko ajan puhelintaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ollut todellista ystävyyttä eikä edes kaveruutta, olin vain tarvittaessa hätiin kutsuttu kuunteleva korva, koiran- ja/tai kissanhoitaja, kerran vuodessa jouluisin mieleen tuleva "voi muru, mitä kuuluu... kuule nyt on kiire ja pitää mennä... palataan...".

Osassa mä olen vetäytynyt, osassa toinen osapuoli.

Eli onhan noita ollut monenlaisiakin syitä.

Niin tämä. Mullekin oli varattu tietämättäni rooli jossain hänen "hyvän joulun teatterissaan" jossa nyyhkiten soitetaan kaverille jouluterveisiä ja sitten kun en omilta joulukiireiltäni joutanut vastaamaan, mulle suututtiin. Entinen kaveri tämä.