Lue keskustelun säännöt.
Mihin/miten ystävyytenne loppui?
Ap
08.04.2021 |
Otsikossa siis kysymys: eli mistä/miten huomasit, että ystävyytenne on loppumassa eikä sitä kannata enää yrittää pitää yllä?
Itsellä alkoi tulla vastaan tilanteita missä tuntui, kuin ei saisi näkyä tai kuulua. Ystäväni esim. jutteli toisen seurassa olevan kanssa iloisesti, mutta kun hän poistui, niin käytös muuttui kuin minulle oltaisiin vihaisia. Selitystä en ole koskaan saanut. Ylipäätään häiritsevistä asioista puhuminen oli melko mahdotonta. Tuli tunne, ettei niistä saa puhua eikä niitä haluta käydä läpi. Lähes kaikkeen epämukavaan vastattiin vaikenemisella ja ohittamisella. Tuli jotenkin sellainen manipuloitu olo, niin kuin toinen kävisi välillä näkymätöntä sotaa rangaisten jostakin, mihin en saa edes kysyttäessä selvyyttä. Lopulta tuli myös epäusko, kuin en tuntisikaan koko ihmistä. Päätin, että nyt laitan jonkinlaiset rajat. Siihen tosin liittyi paljon muitakin asioita. Tämän jälkeen ei sitten olekaan toisesta kuulunut.
Kommentit (153)
Koska kaveruuden ylläpito olisi toisen mielestä vaatinut jonkinlaista "välienselvittelyä", johon minulla sillä hetkellä ei ollut energiaa (sukulainen oli sairaalassa ja itsellä oli töissä huono tilanne). Myöhemmin tajusin, ettei minulla ole koskaan energiaa mihinkään draamailuun ja välienselvittelyyn siinä mittakaavassa kuin kaverini odotti. Erilaiset odotukset siis sille, mitä ystävyydestä voi vaatia. Kaverini oli muutenkin vaativa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ystävältä sitten voi vaatia?
Minusta se perustuu vapaaehtoisuuteen.
Nuoruuden parhaisiin kavereihin suhteet viilenivät, kun he jäivät lapsuusmaisemiin asumaan, saivat lapset nuorena ja ovat nyt kaikki lähihoitajia kunnan vanhainkodissa / päiväkodissa. Itse lähdin ensin ulkomaille, sitten yliopistoon opiskelemaan ja lopulta Helsinkiin töihin. Elämistä, arvoista ja kiinnostuksenkohteista vain tuli kovin erilaisia. En ole enää vuosiin tavannut heistä ketään, somessa joku joulutoivotus joskus laitetaan.
Opiskeluaikojen ystävistä pari katosi siinä vaiheessa, kun minä sain lapsen. Heistä kumpikaan ei ole koskaan halunnut eikä hankkinut lapsia, ja ilmeisesti minun raskauteni ja vauva-arki oli jotakin todella vierasta heille. Se oli itselleni aikoinaan kova pala, kun huomasi että parhaat ystävät eivät pystykään hyväksymään minulle kaikkein tärkeintä: lastani. Onneksi uusia ihania ystäviä löytyi sitten aikanaan puistosta ja vauvakerhoista äitien joukosta. Olen aina ollut aika nopea ja hyvä tutustumaan, enkä ymmärrä puhetta siitä, kuinka aikuisena on vaikeaa löytää ystäviä. Itse olen hyviä ystäviä löytänyt ihan näin yli nelikymppisenäkin vielä useita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ystävältä sitten voi vaatia?
Minusta se perustuu vapaaehtoisuuteen.
En tiedä. Minä en halua hyvien hetkien ystäviä - eli pidetään kivaa kun molemmista siltä tuntuu. Noi on mulle kavereita tai tuttavia.
Oikeastaan kaikki ystävyyssuhteeni ovat loppuneet siihen, että pikkuhiljaa vaan lakkasin pitämästä mitään yhteyttä. En vastannut viesteihin enkä puheluihin. Nyt saan olla rauhassa. En jaksa muiden akkojen tyhjänpäiväistä länkytystä ja juoruilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valheisiin. Eli kaksoiselämää minua, parasta ystäväänsä, kohtaan.
Kaveri harrasti aina isommalla porukalla sellaista muhun kohdistuvaa piilovittuilua ja julkista nolaamista. Sanoin sitten kahden kesken että älä tee tuota. Jatkoi sitten ihan kiusallaan seuraavalla kerralla heti kun sai vaan tilaisuuden. Oikein varmisti että ymmärrän mistä on kyse. Ajatteli varmaan etten kuitenkaan sano mitään.
Poistin kaverilistalta. Huomasi tämän ja laittoi heti viestiä ja kyseli että mitä ihmettä tämä on. Selitin että sanoin ettet yrittäisi nolata minua julkisesti. Vastaus oli että sun pitää kestää vittuilua. Sanoin että eikä tarvitse ja en tarvi tuollaista "kaveria" mihinkään.
Ruikutti vielä sitten pitkään tuon jälkeen ja oli olevinaan pahoillaan, mutta ei olla oltu enää missään yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverini alkoi hurahtaa syvemmälle enkeleihin, tarot-kortteihin, horoskooppeihin yms., joihin vetosi aina kun tapahtui jotain mikä ei miellyttänyt hänen maailmankuvaansa. Alkoi myös heittää rasistisia kommentteja.
Sama, tähän liitettynä vielä jatkuva rahan ruinaaminen ja muu kerjääminen. Kun ei saanut rahaa tms alkoi uhkailu. En tarvitse elämääni ketään, jonka mielestä minulla on velvollisuus kustantaa hänen enkelihömppänsä, koska käyn joka päivä töissä.
Kaksi ystävyyttä on päättynyt ikävästi.
Ensimmäinen tajusi, että olen saamassa huomattavan perinnön vanhemmiltani. Kateus oli niin paha, että katkaisi itse välit.
Toinen, kun itse katkaisin välit, kun huomasin, että yhteydenpito hänen puoletaan meni vain hänen aikataulujensa mukaan. Tapaamiset olisi pitänyt sopia aina spontaanisti heti. Kun sanoin, ettei nyt sovi, miten olisi esim. ensi viikolla, niin ei käynyt mitenkään. Aina puhuttiin hänen ongelmistaan loputtomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri harrasti aina isommalla porukalla sellaista muhun kohdistuvaa piilovittuilua ja julkista nolaamista. Sanoin sitten kahden kesken että älä tee tuota. Jatkoi sitten ihan kiusallaan seuraavalla kerralla heti kun sai vaan tilaisuuden. Oikein varmisti että ymmärrän mistä on kyse. Ajatteli varmaan etten kuitenkaan sano mitään.
Poistin kaverilistalta. Huomasi tämän ja laittoi heti viestiä ja kyseli että mitä ihmettä tämä on. Selitin että sanoin ettet yrittäisi nolata minua julkisesti. Vastaus oli että sun pitää kestää vittuilua. Sanoin että eikä tarvitse ja en tarvi tuollaista "kaveria" mihinkään.
Ruikutti vielä sitten pitkään tuon jälkeen ja oli olevinaan pahoillaan, mutta ei olla oltu enää missään yhteyksissä.
Kerrankin tyydyttävä lopputulos! Ärsyttää tuollaiset toisia tahallaan ärsyttävät tyypit. Kerrankin tuollainen sai mitä tilasi.
Kaveri alkoi rikkaan miehen siivellä aina vaan "hienostuneemmaksi". Arvosteli asuinaluettani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenystävä ei suostunut maksamaan nettikasinovelkojani, joten otin hänen polkupyöränsä ja tiemme erosivat siten lopullisesti. Jos joskus ne saatanan baarit vielä aukeaisivat, niin pummaisin häneltä tuopin, jos sattuisimme samaan aikaan terdelle. Ahne tyyppi kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ystävältä sitten voi vaatia?
Minusta se perustuu vapaaehtoisuuteen.
Sehän se että ystävältä ei voi vaatia mitään. Pitää vain päättää että haluaako esimerkiksi enää pitää yllä ystävyyttä jos ystävä pitää tosi nihkeästi yhteyttä. Minulla päättyi ystävyys siihen, en nähnyt syytä enää matkata pitkää matkaa pari kertaa vuodessa tapaamaan ystävää jonka viestit oli yhtä harvoja kuin lyhyitäkin.
Sen sijaan minulla on kaveri joka ei ikinä matkaa minua katsomaan. En voi sitä vaatia ja meillä on hyvä yhteys muuten ja pidän hänestä. En halua menettää. Se kai se pääasia on: että pitää toisesta ja ystävyys on iso ilo.Se tunne kun häviää, mitä järkeä enää panostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain töitä. Samalla tipuin sinne soittoliston perälle kun lähellä asuvat ystävät tuumaa olla työttömiä. Vinkkejä olen kysyttäessä antanut, mutta ikävä kyllä huomaa että aika harvalla on jalat maassa odotusten suhteen. Pitkään asunnotomana ollut, jolla työ viimeksi joku kesä teininä ja ajattelee että sopparille pääsee ilman mitään uhrauksia. Jotku kotiviiniprojektit kyllä lähtee tulille vaikka lainarahalla, mutta mikään omaa tilannetta vähänkään parantava (vaikkapa parturi) ei vaan onnistu. Ei se mitään jos se on se juttu, mutta sitten kuitenkin päissään valitetaan että pitäis jonnekkin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri harrasti aina isommalla porukalla sellaista muhun kohdistuvaa piilovittuilua ja julkista nolaamista. Sanoin sitten kahden kesken että älä tee tuota. Jatkoi sitten ihan kiusallaan seuraavalla kerralla heti kun sai vaan tilaisuuden. Oikein varmisti että ymmärrän mistä on kyse. Ajatteli varmaan etten kuitenkaan sano mitään.
Poistin kaverilistalta. Huomasi tämän ja laittoi heti viestiä ja kyseli että mitä ihmettä tämä on. Selitin että sanoin ettet yrittäisi nolata minua julkisesti. Vastaus oli että sun pitää kestää vittuilua. Sanoin että eikä tarvitse ja en tarvi tuollaista "kaveria" mihinkään.
Ruikutti vielä sitten pitkään tuon jälkeen ja oli olevinaan pahoillaan, mutta ei olla oltu enää missään yhteyksissä.
Ei helvetti nää on ihan omaa sarjaansa. Joku puolituttu porukka esim. uuden tyttöystävän kaverit ja sitten lähtee tarina juhannukselta vuodelta 2001, tietenkin muiden ihmisten toilailuista. Sitten justiinsa tuo joku "vittuilun romantisointi" joka toimii ehkä jossain sketsissä, mutta oikeasti tarkoituksena on nostattaa itseään kiusaamalla. Näissä roikkumalla et saa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri harrasti aina isommalla porukalla sellaista muhun kohdistuvaa piilovittuilua ja julkista nolaamista. Sanoin sitten kahden kesken että älä tee tuota. Jatkoi sitten ihan kiusallaan seuraavalla kerralla heti kun sai vaan tilaisuuden. Oikein varmisti että ymmärrän mistä on kyse. Ajatteli varmaan etten kuitenkaan sano mitään.
Poistin kaverilistalta. Huomasi tämän ja laittoi heti viestiä ja kyseli että mitä ihmettä tämä on. Selitin että sanoin ettet yrittäisi nolata minua julkisesti. Vastaus oli että sun pitää kestää vittuilua. Sanoin että eikä tarvitse ja en tarvi tuollaista "kaveria" mihinkään.
Ruikutti vielä sitten pitkään tuon jälkeen ja oli olevinaan pahoillaan, mutta ei olla oltu enää missään yhteyksissä.
Ei helvetti nää on ihan omaa sarjaansa. Joku puolituttu porukka esim. uuden tyttöystävän kaverit ja sitten lähtee tarina juhannukselta vuodelta 2001, tietenkin muiden ihmisten toilailuista. Sitten justiinsa tuo joku "vittuilun romantisointi" joka toimii ehkä jossain sketsissä, mutta oikeasti tarkoituksena on nostattaa itseään kiusaamalla. Näissä roikkumalla et saa mitään.
Hyvä termi tuo "vittuilun romantisointi". Sitähän se tuppaa usein olemaan, kuvitellaan, että vittuilu on välittämistä ja terveen ihmisen kuuluu vähän kestää sitä. Varsinkin ystäviltä ja muilta läheisiltä ihmisiltä. Tosiasiassa sillä ei ole mitään tekemistä läheisyyden tai välittämisen kanssa, eikä se nykyään enää anna vittuilijasta itsestään mitenkään coolia kuvaa. Ihmiset alkavat luojan kiitos olla sen verran valistuneita, että vittuilijaa pidetään lapsen tasolle jääneenä länkyttäjänä, jolla ei oikeasti ole mitään uutta tai oivaltavaa annettavaa.
Harvalla vittuilijalla on toimiva itsereflektiokyky empatiakyvystä puhumattakaan, joten heidät on vain parasta ulkoistaa elämästään ilman sen syvällisempiä selityksiä. Moni heistä on siinä vaiheessa havahtunut ja yrittänyt ruinata menetettyä ystävää takaisin mutta huonolla tuurilla. Itse olen kerran sanonut eräälle tällaiselle henkilölle, että minua et enää takaisin saa mutta jatkossa voit opetella käyttäytymään fiksummin ja täten olla mokaamatta ihmissuhteitasi. En tiedä, onko näin käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ystävältä sitten voi vaatia?
Minusta se perustuu vapaaehtoisuuteen.
Ei mitään.
No ei oltu ystäviä mutta hän ei hyväksynyt faktoja koronasta vaan leimasi minut itsekkääksi salaliittoteoreetikoksi kun en käytä maskia.
Eikä sen takia voinut muka jutella
Ja toisen kerran menetin kaverin kun meillä ei ollut muuta yhteistä kun jääkiekko ja hän ei ikinä aloittanut keskusteluja ja kun ite olin kuukauden laittamatta sille mitää ei se laittanut VITT# mitään ja mul ei oo montaa kaveria ja meni vielä sanomaan että miksiköhän sul ei oo kavereita.
Minussa ei ole vikaa vaan siinä toisessa joka ei halua olla mun kaveri mulle on opetettu että sinussa ei ole vikaa ja Autot 2 elokuvassa sanottiin että
"jos muut ei ota sinua vakavasti niin niiden täytyy muuttua ei sinun"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ystävältä sitten voi vaatia?
Minusta se perustuu vapaaehtoisuuteen.Sehän se että ystävältä ei voi vaatia mitään. Pitää vain päättää että haluaako esimerkiksi enää pitää yllä ystävyyttä jos ystävä pitää tosi nihkeästi yhteyttä. Minulla päättyi ystävyys siihen, en nähnyt syytä enää matkata pitkää matkaa pari kertaa vuodessa tapaamaan ystävää jonka viestit oli yhtä harvoja kuin lyhyitäkin.
Sen sijaan minulla on kaveri joka ei ikinä matkaa minua katsomaan. En voi sitä vaatia ja meillä on hyvä yhteys muuten ja pidän hänestä. En halua menettää. Se kai se pääasia on: että pitää toisesta ja ystävyys on iso ilo.Se tunne kun häviää, mitä järkeä enää panostaa.
No minulla on vaan 1 kaveri joka pitää yhteuttä. Itse en olisi instassa jos en etsisi lisää kaveeita sieltä
Yhden kohdalla huomasin itse olevani se joka pitää yhteyttä. Se alkoi vaivata, joten lopetin, eikä soittoja tai viestejä ole kuulunut.
Yksi puolestaan alkoi vetää rajoja hyvin erikoisella tavalla. Kannatan rajojen vetämistä, jos niitä ei ole koskaan luonut, mutta tämä ihminen koki, että jos muut eivät toimi hänen moraalinsa mukaan, häntä loukataan ja hänen rajojensa yli kävellään. Näissä asioissa ei edes ollut kyse hänestä tai häneen liittyvistä valinnoista, vaan ihan muista asioista. Otinkin reilusti etäisyyttä. Nyt jälkikäteen tämä ihminen ihmettelee, mikä oikein meni vikaan. En ole katsonut aiheelliseksi selittää, koska aiempien keskustelujen perusteella hän ei todellakaan ymmärtäisi toimineensa väärin. Matkan varrella olen myös kuullut hänen tehneen samaa monen muun kohdalla. Ihmettelee heidänkin suhteensa, että mikä nyt oikein on, kun nämä ihmiset eivät kykene olemaan tekemisissä.
Vuosia sitten kaverini suuttui, kun tutustuin harrastuksen merkeissä mukavaan ihmiseen, joka myöhemmin paljastui jo ennestään tutuksi tälle kaverille. Itse en tätä tiennyt, kuten en myöskään sitä, että jos joku alkaa tekemään aloitetta tutustumisen suhteen, pitäisi olla suunnilleen kirjallinen lupa tältä kaverilta. Myöhemmin kaveri pahoitteli omaa käytöstään, mutta asiasta nousi sellainen haloo, että en vain enää kyennyt palaamaan entiseen.
Joskus erottavana tekijänä on voinut olla elämäntilanne tai hyvin voimakkaasti toisistaan eroavaiset arvot. En tarkoita nyt mitään kotona vs. töissä, lapseton tai vanhemmaksi tullut - tyyppisiä juttuja, vaan muuta.