Mihin/miten ystävyytenne loppui?

Yksi kaveri peruutti viime tingassa tapaamisen mun kanssa, koska halusikin mennä tinder-treffeille ja kun toin esille, että tuo on epäkohteliasta peruuttaa kun toinen on jo varannut aikaa sun tapaamiseen ja laittautunut valmiiksi niin suuttuikin sitten mulle kun toin asian esille. Enpä kuullut sen koommin siitä kaverista ehkä parempi niin. 

Mulla on pari kertaa muutama ystävyys päättynyt siihen, että toinen vain lopettaa yhteyden pidon ja nuo on ollut sellaisia ystäviä joiden kanssa ollaan nähty paljon ja eikä ole ollut mitään riitaa, joten kyllä on vähän kummastuttanut kun toinen itse on ollut ennen tosi aktiivisesti hakeutunut mun seuraan ja sitten yhtäkkiä katoaa.

Ystäväni suhtautui minuun ja virheeseeni vihamielisesti. Olen myöhemmin tajunnut hänen olleen narsisti(nen). En saanut apua lähteäkseni ystävyydestä, koska koitin saada tukea äidiltäni ja olen vasta aikuisiällä tajunnut, että hänkin oli narsisti(nen). En varmaan olisi tätä "ystävää" saanutkaan, ellei vanhempani olisi ollut narsistinen. 

Jouduin suunnittelemaan eroa hänestä 3 vuotta, mutta lopulta näin tilaisuuteni tulleen, kun menin pitämään välivuotta täysin toiselle paikkakunnalle. Kun palasin, en enää ottanut yhteyttä. Hän soitti minulle kerran ja hämmästeli tätä, mutta sanoin, että minulla on nyt uusi pää, eikä enää kiinnosta jatkaa ystäyyttä. 

Hän sen onneksi hyväksyi, mutta itse masennuin sen seurauksena vakavasti vuosiksi ja oma äitini jatkoi kiusaamistani ja syyttelemistäni kaikesta. 

Sittemmin olen päässyt ylös tuolta ja minua maireuttaa, kun perin noin 2 miljoonan euron perinnön, josta äitini ei saanut penniäkään, ja tämä vanha ystäväkin loisii miehensä rahoilla ostettuna naisena eli hänelle kuuliaisena vaimona. Jos ovat enää edes yhdessä. Lisäksi hän kärsi mahona lapsettomuudesta ja sai lapsen vasta 41-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri peruutti viime tingassa tapaamisen mun kanssa, koska halusikin mennä tinder-treffeille ja kun toin esille, että tuo on epäkohteliasta peruuttaa kun toinen on jo varannut aikaa sun tapaamiseen ja laittautunut valmiiksi niin suuttuikin sitten mulle kun toin asian esille. Enpä kuullut sen koommin siitä kaverista ehkä parempi niin. 

Et ollut itsekään oikea ystävä, kun et ajatellut ystäväsi parasta vaan vain itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Myrkyllisiä ihmisiä kirjoitti:

Näitä lukiessa tajusin että mullahan on melkein kaikki ystävät tällaisia, jotka puhuvat vain omia asioitaan ja sitten kun ovat saaneet purettua sydäntään minulle, niin johan tuleekin kiire kotiin.

Eräskin on sellainen ettei hän kestä yhtään, jos minulle tai lapsilleni on tapahtunut jotain hyvää. 

Taidan ryhtyä erakoksi.

 

Mulla oli myös sellainen ystävä joka ei kestänyt yhtään että meidän lapsilla meni hyvin. Esim. yo-kirjoitusten tulosten jälkeen hän ei moneen viikkoon pitänyt mitään yhteyttä. Ei edes onnitellut meidän lasta :(  Silloin ymmärsin että tällä ihmisellä on jotain pahasti vialla nupissa ja annoin olla. Eipä ole kuulunut mitään sieltä enkä kyllä vastaisikaan jos vielä joskus jotain yrittäisi pitää yhteyttä. 

Aika monet ei jaksa vanhempia, jotka jauhaa lapsistaan.. Ei ystävyyteen kuulu kummankaan lasten kuulumiset.

Mä vaan lakkasin pitämästä yhteyttä.. Oli itsekeskeinen ja jauhoi vain omia juttujaan..Lisäksi olin hänen ainoita ystäviään ja oli musta jotenkin mustasukkainen muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävyys, mutta kaveruus. Muutin pois paikkakunnalta ja kaveri ei enää koskaan kysynyt kuulumisia. Tein itse aina aloitteen. Jos kysyin viestillä kuulumisia, vastasi ääniviestillä, jossa lapset huusi taustalla. Ja puhui aina asioita joita en tosiaan halunnut kuunnella omien lasten kuullen. Kerran päätin sitten kokeilla, että koska kysyy kuulumisia. Eipä ole kuulunut. Kolme vuotta on mennyt. Ei kyllä edes harmita. 

Siis hän omien lastensa kuullen selitteli jotain ei-lasten-korville juttuja joita sinä et halunnut omien lapsiesi kuulevan? Et tainnut menettää mitään

Juuri näin. Mm. puhui ikävään sävyyn yhteisistä tutuista, jotka sekä hänen lapset että minun lapsenikin tunsi. 

Puukotti työpaikalla selkään.

Akka sano se on moro ja näkemiin.

Hän sanoi, ettei jaksa eikä halua puhua eikä kuunnella asian x tiimoilta mitään, vaikka se koskettikin koko elämistä ja lähes kaikkea olemista. Loput aiheet olivat sellaisia työasioita, joihin mulla ei ollut juurikaan kosketuspintaa. Ei jäänyt mitään puhumista, en keksinyt mitään " turvallista" häntä rasittamatonta puheenaihetta. Ymmärsin jättää hänet rauhaan, enää edes laittanut viestiä, kun vastaukset alkoivat olla vain " nyt en pysty/ jaksa puhua." 

Toinen tärkeä ystävyys kaatui valehteluun, joka loukkasi todella syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri peruutti viime tingassa tapaamisen mun kanssa, koska halusikin mennä tinder-treffeille ja kun toin esille, että tuo on epäkohteliasta peruuttaa kun toinen on jo varannut aikaa sun tapaamiseen ja laittautunut valmiiksi niin suuttuikin sitten mulle kun toin asian esille. Enpä kuullut sen koommin siitä kaverista ehkä parempi niin. 

Et ollut itsekään oikea ystävä, kun et ajatellut ystäväsi parasta vaan vain itseäsi.

Jos toinen on varannut aikaa, nähnyt vaivaa ja odottanut tapaamista, on minusta täysin kohtuullista odottaa että sovitusta tapaamisesta pidetään ja sen tinder-deitin voi aivan hyvin nähdä toisena kertana. Ja ei se nyt ole ystävän paras etu sekään, että juoksee ensimmäisen miehen pillin mukaan ja laittaa kaiken muun syrjään. Jos vieras mies voi yhdellä viestillä muuttaa sun suunnitelmat ja prioriteetit se on ennemminkin merkki siitä, että omat rajat ja itsekunnioitus ovat vielä vähän hukassa.

Huomasin, että hän vinoilee ja pilkallisesti hymyilee päälle. Pitää minua tyhmänä. No, menköön ylimielisyytensä kanssa kaltaistensa seuraan. Luulin, että olimme ystäviä, mutta luulin väärin. Hän yritti ovelasti hyötyä minusta, huomasin sen, enkä suostunut siihen. Yhteydenpito jäi. "Ystävyys" on loppunut.

Laitoin välit poikki lukioaikaiseen kaveriin. Jatko-opiskelimme tahoillamme ja olimme sopineet tapaamisesta. Kaveri soitti, että hän haluaa perua tapaamisemme, koska uudet opiskelukaverit ovat lähdössä baariin ja hän haluaa mennä heidän kanssaan. Tyrmistyin niin, että en saanut puhelimessa sanaa sanottua. Kaverini närkästyi ja tiuskaisi, että kyllä hän saa mennä heidän kanssaan, jos haluaa. Sanoin, että selvä, mene sitten. En enää ollut yhteyksissä sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kaveri peruutti viime tingassa tapaamisen mun kanssa, koska halusikin mennä tinder-treffeille ja kun toin esille, että tuo on epäkohteliasta peruuttaa kun toinen on jo varannut aikaa sun tapaamiseen ja laittautunut valmiiksi niin suuttuikin sitten mulle kun toin asian esille. Enpä kuullut sen koommin siitä kaverista ehkä parempi niin. 

Et ollut itsekään oikea ystävä, kun et ajatellut ystäväsi parasta vaan vain itseäsi.

 

Jos toinen on varannut aikaa, nähnyt vaivaa ja odottanut tapaamista, on minusta täysin kohtuullista odottaa että sovitusta tapaamisesta pidetään ja sen tinder-deitin voi aivan hyvin nähdä toisena kertana. Ja ei se nyt ole ystävän paras etu sekään, että juoksee ensimmäisen miehen pillin mukaan ja laittaa kaiken muun syrjään. Jos vieras mies voi yhdellä viest

Ehkä, joten se ei olekaan mikään syy hylätä ystävää, tai sanoa hänelle, miten nyt loukkaannuit, kun hän ei ajatellutkaan vain sinun omaa etuasi. 

Vierailija kirjoitti:

Laitoin välit poikki lukioaikaiseen kaveriin. Jatko-opiskelimme tahoillamme ja olimme sopineet tapaamisesta. Kaveri soitti, että hän haluaa perua tapaamisemme, koska uudet opiskelukaverit ovat lähdössä baariin ja hän haluaa mennä heidän kanssaan. Tyrmistyin niin, että en saanut puhelimessa sanaa sanottua. Kaverini närkästyi ja tiuskaisi, että kyllä hän saa mennä heidän kanssaan, jos haluaa. Sanoin, että selvä, mene sitten. En enää ollut yhteyksissä sen jälkeen. 

Eli et sinäkään ollut hänen oikea ystävänsä.

muutama juoruakka kadonnut vuosien myötä

Ystäväni ei kutsunut häihinsä. Kysyin sitten nätisti asiasta ja vastaus oli aivan outo: ajattelivat, että en halua tulla häihin, koska olin aiemmin eronnut, niin päättivät olla kutsumatta.

Ei mennyt "selitys" läpi ja ystävyys kuihtui sitten

Lopetan yhteydenpidon silloin kun ystävä alkaa kohdella minua epäkunnioittavasti sanomalla loukkaavia asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitoin välit poikki lukioaikaiseen kaveriin. Jatko-opiskelimme tahoillamme ja olimme sopineet tapaamisesta. Kaveri soitti, että hän haluaa perua tapaamisemme, koska uudet opiskelukaverit ovat lähdössä baariin ja hän haluaa mennä heidän kanssaan. Tyrmistyin niin, että en saanut puhelimessa sanaa sanottua. Kaverini närkästyi ja tiuskaisi, että kyllä hän saa mennä heidän kanssaan, jos haluaa. Sanoin, että selvä, mene sitten. En enää ollut yhteyksissä sen jälkeen. 

Eli et sinäkään ollut hänen oikea ystävänsä.

Miten niin en ollut? Jos on jotakin sovittu, niin siitä pidetään kiinni, ellei tule sairastumisia tms.

Minun erittäin hyvä ystäväni (tai niin luulin) katkaisi välit tuntemattomasta syystä. Tai ei hän oikeastaan katkaissut niitä, hän vaan ei enää koskaan ottanut yhteyttä. Kaikki yhteydenpito oli vuosien ajan minun vastuullani, lopuksi hän ei enää juurikaan vastannut edes niihin harvoihin viesteihini. Eli kun tajusin että ei tässä ole mitään järkeä, lopetin viestimästä hänelle. En ota asiaa henkilökohtaisesti, sillä tiedän että hän on tehnyt niin monen muunkin "ystävänsä" kanssa. En tiedä mikä hänen ongelmansa on, mutta sen tiedän että ongelma on hänessä, ei muissa. Silti välillä surettaa että jouduin luopumaan ystävästä, minulla niitä ei liikaa ole.