Miten on mahdollista, että hoitajista on niin kova pula, kun heitä aloittaa joka vuosi opinnoissa sadoittain?

Hoitajapula ei myöskään vaivaa kaikenlaisia paikkoja samoissa määrin. Hyvissä työpaikoissa varmasti viihdytään ja niitäkin on, siellä henkilökunta ei vaihdu jatkuvasti.

Jos mietitään, montako uutta hoitajaa meillekin yksikköön X palkataan vuosittain, määrä kuulostaa todella hyvältä. Mutta kun ne uudet innokkaat hoitajat eivät yleensä viihdy kuin sen ensimmäisen sopimuskauden loppuun. Säännöllisesti joku lopettaa myös kesken, ilmoittaen vain, että eivät suostu enää tulemaan yhteenkään vuoroon. Ja vika ei mielestäni yleensä ole noissa hoitajissa.

Vuoteen 2035 mennessä 5arvitaan sotealalla 200 000 työntekijää eläköitymisestä johtuen.

Hoitotyöstä jäädään aikaisemmin eläkkeelle, koska työ on niin fyysisesti raskasta, että harva kestää eläkkeelle asti. Lisäksi hakijamäärät alalle romahtaneet. Työvoimapulasta johtuen muilla aloilla on tarvetta työntekijöistä, joten hoitajat hakeutuvat muiden alojen hommiin koska oms ala niin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Hoitajapula ei myöskään vaivaa kaikenlaisia paikkoja samoissa määrin. Hyvissä työpaikoissa varmasti viihdytään ja niitäkin on, siellä henkilökunta ei vaihdu jatkuvasti.

Jos mietitään, montako uutta hoitajaa meillekin yksikköön X palkataan vuosittain, määrä kuulostaa todella hyvältä. Mutta kun ne uudet innokkaat hoitajat eivät yleensä viihdy kuin sen ensimmäisen sopimuskauden loppuun. Säännöllisesti joku lopettaa myös kesken, ilmoittaen vain, että eivät suostu enää tulemaan yhteenkään vuoroon. Ja vika ei mielestäni yleensä ole noissa hoitajissa.

Sama juttu meillä. Paljon palkataan, mutta enemmän lähtee kuin jää.

Yritin 10 vuotta kestää lähihoitajan töitä. Kokeilin eri yksiköitä, mutta samat ongelmat oli joka paikassa. Osassa yksiköissä oli työpaikkakiusaamista esimiestä myöten. Yhdessä työpaikassa viihdyin pitempään, koska siellä oli todella mukavat työkaverit. Yhdessä työpaikassa viihdyin erikoisalan vuoksi, mutta siellä oli vain pari lähihoitajan paikkaa ja ne oli täytetty, joten jouduin lähtemään sijaisuuden päätyttyä (jota jatkettiin puolen vuoden jälkeen kolme viikkoa kerrallaan, kunnes loeptettiin). Pohdin aikani mitä teen. Olisin voinut lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mikä olisi kestänyt joka tapauksessa melkein 3,5 vuotta. Totesin, että haen ennemmin yliopistoon, koska maisterin tutkinnolla todennäköisesti saa paremmin palkattua työtä paremmilla ehdoilla. Uuden työpaikkani palkka ei ole huikea maisterin palkka (n 4000 euroa), mutta parempi kuin sairaanhoitajalla. Lisäksi minun ei tarvitse enää koskaan tapella viikonloppuvapaista tms. Kannatti vaihtaa! Miksi ihmeessä olisin jäänyt hoitoalalle, kun on mahdollisuus muuhunkin?

Viimeisten kolmen vuoden aikana opiskelijoista ollaan saatu edes kesätöihin noin 1/10. Loput on olleet täysin kykemättömiä työelämään. Työpaikkaohjaajat joutuvat aloittamaan täysin nollasta, näille opiskelijoille on täysin vieraita työpaikkojen normaalit pelisäännöt - kuten vaikka se että kesken palaverin ei oteta kännykkää, töihin saavutaan ja lähdetään ajallaan. Tietotaitoa heillä ei ole, koulussa ei nykyään ilmeisesti opeteta edes verenpaineen mittausta, saati että tietäisivät mitä tarkoittaa diastolinen/systolinen. Valitettavasti resurssi on tosi pieni aloittaa perusasioista ja opettaa kansansairauksien hoitoa. Ryhmätöitä kuulemma tekevät koulussa suurimman osan aikaa, eli googlettavat. Osa ei uskalla edes puhua asiakkaille/potilaille, tervehtiä, esitellä itseään.

On opiskelijoita joita ei päästettäisi harjoitteluista läpi, mutta ne pusketaan väkisin koulun puolesta ”no jos nyt ykkösen arvoisesti”. Näin koska koulu saa rahaa valmistuvista, pääsykokeita ei ole ja alalle pakotetaan työttömät. Kaikista ei ole hoitajiksi, mutta se tosiaan näkyy, kuluttaa suuren osan työpaikkojen resursseista joka johtaa hoitajien uupumiseen, kun taas työnantajapuoli ei mahdollista tarpeellista resurssia oikeasti opettamiseen. Puhumattakaan siitä että työpaikkaohjaajat eivät ole käyneet minkäänlaista opettajakoulutusta, sellaista ammattitaitoa ei ole. Toki ovat työnsä asiantuntijoita mutta on inhimillistä että opiskelijaohjaus koetaan kuormittavana oman työn ohessa.

Ja kun joku vastavalmistunut hyvä työntekijä töitä saa, niin esimiehet eivät pidä näistä kiinni vaan tarjolla on vain pätkätyötä. Ja tekijät menee sinne mistä pidemmän sopimuksen saa. Ja taas ollaan viikon päästä siinä tilanteessa että mistäs sijaiset? Hyvät ei jää huonoihin pätkähommiin. Jatkuva työntekijöiden vaihtuvuus, heidän ja opiskelijoiden perehdyttäminen/opettaminen taas johtaa vakiväen loppuunpalamiseen.

Työkkäri yrittää työntää kaikki työttömäksi jäävät lähihoitajakoulutukseen, ihan sama onko henkilöstä siihen, vai ei. Lähihoitajakoulutusryhmät oli ennen täynnä, eivät ole enää.

Vierailija kirjoitti:

Miksei alalta poisteta soveltuvuus kokeita? Ns. Myrkkyhoitaja pääsi hommiin, vaikka ei empaattisuudesta tietoakaan vaan tulisi mitata ihan toissijaisia asioita kuin oppimista. Esim. Paineen sieto kyky ja kyky asettua toisen asemaan. Lääkepurkkien kyljessä on annostelu ja lääkäri on määrännyt minkä verra vrk saa ottaa. Mä en ymmärrä tätä logiikkaa.

Rehellinen syy on siinä, että soveltuvuuskokeet ovat bisnes ja siellä liikkuu paljon rahaa. Niitä käytetään mysö sen vuoksi, että saadaan sanottua, että suomesta ei saatu tarpeeksi hoitajia, niinpä täytyy heitä tuoda ulkomailta ja tämä sitten taas mahdollistaa alan pysymisen matalasti palkattuna.

Sama juttu uin aikoinaan pankeilla, kun halusivat alkaa poistamaan pankkikonttoreitaan. Ensin heikennetään aukioloaikoja, jotta voidaan vuoden parin päästä selittää, että kun asiakkaita ei käynyt enää konttoreissa (no eihän niitä siellä käy, jos konttorit eivät ole auki silloin, kun asiakkaat sinne pääsisivät).

Tämä ilmiö on osa korruptiota, tai oikeammin piilokorruptiota, jossa ei ole tarkoituskaan tuottaa laadukasta palvelua ihmisille (olipa sittne kyse terveydenhoidosta tai pankkisektorista), vaan järjestää omistajasektorille mahdollisimman suuret voitot.

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään enää kasva ihmisiä, jotka kestävät rankkaa työtä.

Hoitotyö ei olisi niin rankkaa, jos palkattaisiin riittävästi henkilöstöä, ja olisi hyvät välineet ja tilat.

Vuosi sitten törmäsin Abu Dhabissa kauppakeskuksen ruokakiskan jonosss suomalaiseen sairaanhoitsuun, niissä hommissa siis sielläkin. Kun kysyin mikäs niin kauaksi ajanut töihin niin hyvinkin sarkasminsävyinen vastaus "yli tuplasti parempi palkka, tarpeeksi väkeä tekemässä hommia eikä jokaista kumihanskaa lasketa pilkuntarkasti..."

Vierailija kirjoitti:

koska soveltuvuuskokeet eivät osaa tunnistaa niitä henkilöitä, joilla on oikeasti kyky pysyä työssään ja jotka oikeasti haluavat sitä tehdä. SIksi sinne valitaan porukkaa, joka vaihtaa alaa  pian oikeat työt aloitettuaan huomattuaan ettei ala sovi heille.

Pitäisi myös testata, että henkilöillä on kyky pysyä työssään, jonka olosuhteiden pakosta joutuvat tekemään huonosti ja silti ovat juridisesti vastuussa asiasta.

Ja tietty pitää testata, että kyseiset henkilöt nimenomaan myös HALUAVAT työskennellä näin.

Näin alalle hakeutuneet eivät sitten "oikeat työt alotettuaan" joutuisi toteamaan, että kyseinen työ ei sovi heille.

Problem solved?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään enää kasva ihmisiä, jotka kestävät rankkaa työtä.

Hoitotyö ei olisi niin rankkaa, jos palkattaisiin riittävästi henkilöstöä, ja olisi hyvät välineet ja tilat.

Lisäisin vielä tähän, että miksi ihmeessä pitää tehdä rankkaa työtä, jos helpommallakin pääsee? Ei kukaan saa mitään lisäpalkkiota turhasta kärsimyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis kouluttaa enemmän esim. pitkäaikaistyöttömistä.

Itselläni olisi juurikin tuo suunnitelma. Olen pitkäaikaistyötön enkä kelpaa enää töihin kun cv:ssä on niin pitkä aukko.

Sen sijaan hoitoalalla on pakko ottaa se pitkäaikaistyötönkin hommiin koska on niin huutava pula henkilökunnasta. Hoitaa vain koulun ja työharjoittelun kunnolla niin eiköhän se työ löydy. Nyt pitäisi vain valita mitä lähtee opiskelemaan. Motivaatio hoitoalalle on olematon mutta halu päästä töihin suuri. Ehkä päiväkotiin hommiin. Jotain simppeliä työtä.

Tervetuloa alalle. Jos tällä hetkellä kiinnostusta alaa kohtaan ei vielä olekaan, niin se voi hyvinkin herätä opintojen aikana. Työssäoppimisissa pääsee tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin ja näkemään, että hoitotyö on varmasti niin hyvässä kuin pahassakin paljon muuta, kuin olet etukäteen kuvitellut. :)

Itse aloitin hoitajaopinnot vain saadakseni ammattitutkinnon ja sitä myötä korkeamman työttömyyskorvauksen, mutta suunnitelma meni pieleen siltä osin, että että ala alkoikin todella kiinnostaa. Nyt olen työskennellyt hoitajana kymmenen vuotta ja tykkään työstäni aivan älyttömästi.

Itse olen hoitaja enkä kokenut työtahtia ollenkaan liian raskaaksi. Tehtaalla ja kaupassa oli todella paljon pahempi työtahti kun niistäkin minulla kokemusta. Itsellä syy haluun vaihtaa alaa oli palkka. Vaikka palkka on numeroina ihan ok ja keskivertopalkka niin en kokenut sitä tarpeeksi hyväksi työn vastuuseen nähden. Työssä on todella vastuussa jopa ihmishengistä (toki riippuu työpaikasta) ja minä vaan mietin, että miksi tehdä niin vastuullista duunia kun lähes saman palkan saa paljon helpommasta ja stressittömämmästä duunista. Siinä oma syyni. Viimeisessä alan työpaikassani muuten lähes jokainen mietti alanvaihtoa ja oli hakemassa opiskelemaan muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska soveltuvuuskokeet eivät osaa tunnistaa niitä henkilöitä, joilla on oikeasti kyky pysyä työssään ja jotka oikeasti haluavat sitä tehdä. SIksi sinne valitaan porukkaa, joka vaihtaa alaa  pian oikeat työt aloitettuaan huomattuaan ettei ala sovi heille.

Soveltuvuuskokeen tarkoitushan ei lopulta ole ennustaa, mitä ihminen loppuelämällään haluaa tehdä vaan pelkästään karsia alalle täysin soveltumattomat henkilöt pois. 

Suomessa pääsykokeet on ihan ihme kultti, joita säätämällä kuvitellaan voitavan ratkaista kaikki ongelmat. Koulutusjärjestelmässä nyt pitäisi olla paikkoja kaikille nuorille ja järjestelmä parhaimminkin ohjaa nuoria vain välttämään pahimmat virheet. 

Ei hoitaja pula sillä poistu, että soveltuvuus kokeessa annetaan verivala pysyä alalla kuolemaan saakka. Tämä vain pienentäisi sisäänottoa. 

on yhteiskunnan rahojen tuhklausta kouluttaa opiskelija lähihoitajaksi, joka sitten vuoden töissä oltuaan tajuaa ettei pärjää töissään. Siksi soveltuvusskokeita tulisi kehittää siihen suuntaan, että löydetään ihmiset, jotka pärjäävät siellä töissään.

Hyvin usein ongelma ei ole siinä, että joku ei pärjäisi työssä, johon hänet on koulutettu, vaan KOSKA hänet on koulutettu, hän ymmärtää, että hänen oletetaan työskentelevän tilanteissa ja tavoilla, jotka ennenpitkään sairastuttavat hänet ja / tai vievät raastupaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska soveltuvuuskokeet eivät osaa tunnistaa niitä henkilöitä, joilla on oikeasti kyky pysyä työssään ja jotka oikeasti haluavat sitä tehdä. SIksi sinne valitaan porukkaa, joka vaihtaa alaa  pian oikeat työt aloitettuaan huomattuaan ettei ala sovi heille.

Alalla on yllättävän paljon yksinkertaisia ihmisiä, jotka luulevat että hoitoalan ongelmat liittyvät ihmisten epäsopivuuteen eikä äärimmilleen kiristettyyn henkilöresurssointiin ja sitä myötä kiireeseen, koulutuksen puutteisiin, raskaaseen vuorotyöhön ja johtamisongelmiin jotka ajavat hyviä ja alasta pitäviä hoitajia pois. Kehittämishalu ja -kyky puuttuu ja terveen kriittistä työkaveria aletaan vieromaan ja itse tehdään tyytyväisenä ilmaisia ylitöitä "kun ei tätä rahan takia tehdä ja itse olen mukisematta tehnyt 40 vuotta". Ollaan liian kilttejä ja nössöjä, kytätään joskus työkaveria toisarvoisissa asioissa. Organisaatiorakenne ei suosi hoitajien omaa aloitekykyä työolojen parantamisessa vaan on jähmeä ja hierarkinen.

on aikamoista yksinkertaisuutta, jos ei osaa alalla ollessaan, terveysenhuoltoyksikön sisällä, laittaa asioita muuttumaan. Mutta ehkä teiltä hoitajilta ei voi vaatia niin älyllistä toimintaa.

Tunnet siis itse hoitoalan ja tyypillisten työskentely-yksiköiden (vuodeosastot, muut sairaalayksiköt kuten valvonnat ja päikyt, vanhusten hoitoyksikkö, poliklinikat, tk-vastaanotot) toimintaan vaikuttavat tekijät, organisaatiorakenteet ja budjetit sekä yksittäisen hoitajan tai vaikka kaikkien osaston hoitajien mahdollisuudet vaikuttaa esim. sairaalayksikön päivittäiseen aikatauluun ja muiden ammattiryhmienkin toimenkuviin?

Eli et tunne, joten älä puutu asiaan. Jos oikeasti haluaisit tietää kysyisit asiallisesti, joten jätäpä kommentointi muille.

Nykytilanteessa työkierto, jaloillaan äänestäminen eli eroaminen ja ylitöistä kieltäytyminen (ei aina mahdollista) ovat käytännössä ainoita mahdollisuuksia. No, itse sanoin tuon nössön mutta näin vähemmän nössönä en kyllä itsekään nähnyt muuta mahdollisuutta aikani yritettyäni. Alalla ei edes ehdi kehittämään mitään koska kentältä ei voi poistua tai tulee kaaos. Muutos tulee vain jos tarpeeksi moni joko lähtee tai lyö nyrkkiä pöytään ja kieltäytyy tekemästä ylitöitä, ilmaistöitä ja työpäiviä ilman taukoja.

Tunnen oikein hyvin. Edelleen: jos ei itse viitsi laittaa asioita muuttumaan, on turha pillittää työn rankkuutta. 

Pillityksestä puhuminen ja yksinkertaistavat lauserakenteet sekä asenteesi eivät anna erityisen älykästä kuvaa sinusta.

Annapa esimerkki miten sairaalamaailmassa laitat yksittäisenä ihmisenä asiat muuttumaan muuten kuin edeltävillä mainitsemillani tavoilla? Ihan konkreettisia esimerkkejä nyt. Älä tule sanomaan niitä vanhoja latteuksia kuten työn järkeistäminen ja uudelleen ajatteleminen, koska niitä tehdään joka ainoa päivä joka ainoa minuutti, mutta esimerkiksi kirjaaminen on pakko tehdä ja yleensä vielä tuplakirjata koska ohjelmat on suunniteltu päin peetä. Työaikojen muuttamista ja työaikaergonomiaa on ehdotettu, mutta kun työvoimapulan takia ei onnistu samat kuviot kuin teollisuudessa ja tiettyjä tehtäviä ei voida siirtää eri vuoroihin. Muut kuin hoitajat näkyvät aina olevan terävänä kertomassa miten ne hommat pitäisi tehdä, mutta eivät tajua että työ liittyy lääkäreiden, labran ja siivoustyötä tekevien töihin ja ruokalan toimintaan. Hoitologistikkoja ei palkata jotta koulutettujen ihmisten aika meneekin juostessa huoneesta varastoihin hakemaan sitä sun tätä huoneesta puuttuvaa tai sitten joku on varastovastaava oman työnsä ohella.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hoitaja enkä kokenut työtahtia ollenkaan liian raskaaksi. Tehtaalla ja kaupassa oli todella paljon pahempi työtahti kun niistäkin minulla kokemusta. Itsellä syy haluun vaihtaa alaa oli palkka. Vaikka palkka on numeroina ihan ok ja keskivertopalkka niin en kokenut sitä tarpeeksi hyväksi työn vastuuseen nähden. Työssä on todella vastuussa jopa ihmishengistä (toki riippuu työpaikasta) ja minä vaan mietin, että miksi tehdä niin vastuullista duunia kun lähes saman palkan saa paljon helpommasta ja stressittömämmästä duunista. Siinä oma syyni. Viimeisessä alan työpaikassani muuten lähes jokainen mietti alanvaihtoa ja oli hakemassa opiskelemaan muuta.

Korostan vielä sitä, että se palkka esim. Jostain toisesta, stressittömämmästä työstä olisi kyllä ok ja kyllä sillä elää. Ongelma on se, että sairaanhoitajan työnkuvan kanssa se palkka ei vaan todellakaan kohtaa. Kyllä työn ja palkan pitäisi olla jokseenkin tasapainossa, jotta työssä motivoi olla jatkossakin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen hoitaja enkä kokenut työtahtia ollenkaan liian raskaaksi. Tehtaalla ja kaupassa oli todella paljon pahempi työtahti kun niistäkin minulla kokemusta. Itsellä syy haluun vaihtaa alaa oli palkka. Vaikka palkka on numeroina ihan ok ja keskivertopalkka niin en kokenut sitä tarpeeksi hyväksi työn vastuuseen nähden. Työssä on todella vastuussa jopa ihmishengistä (toki riippuu työpaikasta) ja minä vaan mietin, että miksi tehdä niin vastuullista duunia kun lähes saman palkan saa paljon helpommasta ja stressittömämmästä duunista. Siinä oma syyni. Viimeisessä alan työpaikassani muuten lähes jokainen mietti alanvaihtoa ja oli hakemassa opiskelemaan muuta.

Työtahti vaihtelee kyllä paikoittain. Olen itsekin ollut paikassa jossa työt ehti periaatteessa tehdä, mutta aikaa esim. perehtymiselle johonkin uuteen asiaan tai laitteeseen ei ollut kunnolla. Jossain psykan osastoilla on rauhallista paitsi silloin kun tulee ns. tilanne, somatiikalla ei niinkään.

Muuten samaa mieltä. Jos saa saman verran ilman stressiä niin miksi ei tekisi niin.

Tiedän montakin entistä hoitajaa, jotka ovat nykyään ihan eri alalla. Insinööri, toimistotyöntekijä, opettajia tiedän jopa kolme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis kouluttaa enemmän esim. pitkäaikaistyöttömistä.

Itselläni olisi juurikin tuo suunnitelma. Olen pitkäaikaistyötön enkä kelpaa enää töihin kun cv:ssä on niin pitkä aukko.

Sen sijaan hoitoalalla on pakko ottaa se pitkäaikaistyötönkin hommiin koska on niin huutava pula henkilökunnasta. Hoitaa vain koulun ja työharjoittelun kunnolla niin eiköhän se työ löydy. Nyt pitäisi vain valita mitä lähtee opiskelemaan. Motivaatio hoitoalalle on olematon mutta halu päästä töihin suuri. Ehkä päiväkotiin hommiin. Jotain simppeliä työtä.

Tervetuloa alalle. Jos tällä hetkellä kiinnostusta alaa kohtaan ei vielä olekaan, niin se voi hyvinkin herätä opintojen aikana. Työssäoppimisissa pääsee tutustumaan erilaisiin työpaikkoihin ja näkemään, että hoitotyö on varmasti niin hyvässä kuin pahassakin paljon muuta, kuin olet etukäteen kuvitellut. :)

Itse aloitin hoitajaopinnot vain saadakseni ammattitutkinnon ja sitä myötä korkeamman työttömyyskorvauksen, mutta suunnitelma meni pieleen siltä osin, että että ala alkoikin todella kiinnostaa. Nyt olen työskennellyt hoitajana kymmenen vuotta ja tykkään työstäni aivan älyttömästi.

Voihan siinä noinkin käydä, se jää nähtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisten kolmen vuoden aikana opiskelijoista ollaan saatu edes kesätöihin noin 1/10. Loput on olleet täysin kykemättömiä työelämään. Työpaikkaohjaajat joutuvat aloittamaan täysin nollasta, näille opiskelijoille on täysin vieraita työpaikkojen normaalit pelisäännöt - kuten vaikka se että kesken palaverin ei oteta kännykkää, töihin saavutaan ja lähdetään ajallaan. Tietotaitoa heillä ei ole, koulussa ei nykyään ilmeisesti opeteta edes verenpaineen mittausta, saati että tietäisivät mitä tarkoittaa diastolinen/systolinen. Valitettavasti resurssi on tosi pieni aloittaa perusasioista ja opettaa kansansairauksien hoitoa. Ryhmätöitä kuulemma tekevät koulussa suurimman osan aikaa, eli googlettavat. Osa ei uskalla edes puhua asiakkaille/potilaille, tervehtiä, esitellä itseään.

On opiskelijoita joita ei päästettäisi harjoitteluista läpi, mutta ne pusketaan väkisin koulun puolesta ”no jos nyt ykkösen arvoisesti”. Näin koska koulu saa rahaa valmistuvista, pääsykokeita ei ole ja alalle pakotetaan työttömät. Kaikista ei ole hoitajiksi, mutta se tosiaan näkyy, kuluttaa suuren osan työpaikkojen resursseista joka johtaa hoitajien uupumiseen, kun taas työnantajapuoli ei mahdollista tarpeellista resurssia oikeasti opettamiseen. Puhumattakaan siitä että työpaikkaohjaajat eivät ole käyneet minkäänlaista opettajakoulutusta, sellaista ammattitaitoa ei ole. Toki ovat työnsä asiantuntijoita mutta on inhimillistä että opiskelijaohjaus koetaan kuormittavana oman työn ohessa.

Ja kun joku vastavalmistunut hyvä työntekijä töitä saa, niin esimiehet eivät pidä näistä kiinni vaan tarjolla on vain pätkätyötä. Ja tekijät menee sinne mistä pidemmän sopimuksen saa. Ja taas ollaan viikon päästä siinä tilanteessa että mistäs sijaiset? Hyvät ei jää huonoihin pätkähommiin. Jatkuva työntekijöiden vaihtuvuus, heidän ja opiskelijoiden perehdyttäminen/opettaminen taas johtaa vakiväen loppuunpalamiseen.

Tästä kirjoituksestasi tuli mieleen juurikin kaksi ongelmaa, eli hoitajakoulutuksen tason ja surkean laadun ja toisaalta valitettavasti sen, että harjoittelijan ei anneta olla aloittelija vaan oletetaan että ihminen osaa kaiken tullessaan työpaikkaan, ohjaajat kiinnittävät joskus huomiota vääriin asioihin eli siihen oppiko jotain vitkutinta käyttämään ensimmäisellä vai kolmannella kerralla (ei mitään väliä, kaiken oppii) tai naamakerroinkin vaikuttaa. Toisaalta peruskoulun päättäneet pakotetaan hakemaan koulutukseen ja juuri näitä kyseisiä lapsia joutuu paimentamaan ja vielä kun omat työt pitäisi tehdä eli kaikki osaaminen pitäisi hankkia harjoitteluissa. Ymmärrän kyllä sen, että ei nuori ihminen voi olla sosiaalisesti yhtä kyvykäs kuin aikuinen. Jos alan työolosuhteet saisi kuntoon ala houkuttelisi myös osaavampaa kokeneempaa tai motivoituneempaa porukkaa ja olisi enemmän aikaa oppia työssä.

Ei työttömyys muuten ole mikään vamma ja tiedän tämän koska itse olen vaihtanut alaa.