Miten on mahdollista, että hoitajista on niin kova pula, kun heitä aloittaa joka vuosi opinnoissa sadoittain?

Olen työskennellyt sairaanhoitajana, vaativassa erikoistason työssä kohta 9 vuotta. Suomessa en kelvannut edes lähihoitajaksi, koopäisen soveltusvuuskoepsykologin mukaan olin nimittäin soveltumaton alalle, koska olen add. Lähdin sitten ulkomaille opiskelemaan ammattia itselleni. Aika nopeasti minulle alettiin harjoittelupaikasta ja koulusta käsin ehdotella, jos opiskelisin pidemmälle. Niinpä päädyin tänne missä olen nyt. Add:ni ei haitannut, se otettiin huomioon jo koulussa. Töissä ilman muuta minua tarkkailtiin enemmän, ihan niinkuin kuuluu, ja huomattiin, että add ei vaivaa minua enkä saata potilaita vaaraan, niinkuin suomessa sain kuulla, että add:ni takia en voisi soveltua alalle.... Se on aina kiva, että joku sinua tuntematon ihminen yksinekrtaisesti vain päättää tulevaisuduestasi ja ilmoittaa, että et sovellu olemaan hoitaja.

Täällä toisessa maassa sanottiin heti, että add ei ole mikään ongelma, tehdään testejä, ei ketään voi tuomita ennenkuin on kokeiltu käytännössä. Tuntui heti siltä, että minua kohdellaan ihmisenä, eikä tuomita pelkän oletuksen perusteella niinkuin suomen neuvostoliitossa.

 Olin aina havainnut, että olen muita tarkempi paineisessa nopeatahtisessa työssä ja osaan havainnoida nimenomaan hätätilanteissa keskimääräistä tarkemmin. Kas kummaa... tämä tuli myös testeissä ilmi ja se vahvistettiin myös aikanaan opiskeluaikana harjoittelussa ja on tullut nähtyä myös töissä.

Se missä olen menettänyt eniten, on kyynisyys suomea kohtaan. En yksinkertaisesti osaa enää kunnioittaa suomen koulutuskulttuuria puhumattakaan valintakoepsykologeista tai muista soveltuvuuskokeista. Jos jotain voi halveksia enemmän kuin elämää, niin sitä minä koen suomen terveydenhuoltosektroia kohtaan mitä tulee opiskelijoiden valintaan ja sitten työntekijöiden kunnioitukseen.

Uudessa kotimaassaani saan tuplasti enemmän palkkaa, on enemmän lomia, minulla on aikaa töissä istua potilaan vierellä ja jutella, vaikka pitää kädestä, jos potilas sitä kaipaa. Voin lääkettä antaessani kertoa potilaalle lääkkeen vaikutuksesta (täällä on myös lainsäädäntö tiukempaa kuin suomessa), täällä terveydehoito on yksinkertaisesti huikeasti parmepaa verrattuna suomen holhousmentalitettiin. En voi kuin toivoa, että käytännöt ovat muuttuneet vuosien saatossa ja suomi on siirtynyt poi neuvostoliittolaisesta tavasta hoitaa asioita, mutta tätä ketjua lukiessani tajuan että ei.

Itse olen labrahoitaja ja meitä on jäämässä todella suuri määrä eläkkelle tulevina vuosina. Nuoret käväisevät työelämässä, mutta lähtevät opiskelemaan toista alaa tai jatkavat jatko-opintoihin hyvin pian, kun huomaavat kiireen, vastuun, työolojen ja palkan ongelmat. Ilmeisesti iso osa keskeyttää jo opiskeluaikana. Parhaiten alalle jäävät vähän vanhemmat alanvaihtajat, mutta eivät he riitä ja etenkin kokeneista ja osaavista labratekijöistä tulee kyllä olemaan pula. Monilla erikoisaloilla perehdytys kestää vähintään kuukausia, usein vuosia, että osaa kokonaisuuden. Päteviä labrahoitajia korvataan näytteenotossa päivätyötä kaipaavilla lähi- ja sairaanhoitajilla, mutta toki olisi suotavaa, että myös näytteenotossa olisi osaavaa henkilökuntaa, joka ei ota näytteitä miten sattuu ja osaa ottaa myös vaikeista suonista.

Minä olen töissä sotealan organisaatiossa ja juu, hoitajapula on jatkuva. Koko ajan rekrytään, mutta mitä se auttaa kun toisesta päästä vuotaa ja hoitajat lähtee pois. Sairaanhoitajia on varsinkin vaikea saada, koska usein he joutuvat olemaan se paikan ainoa sairaanhoitaja, jonka pitäisi sitten tietää kaikki, eikä esimiehistä ole juuri apua kun he eivät useimmiten ole hoitajia vaan esim sosionomeja. Lisäksi työ on fyysisesti rankkaa ja meidän asiakkaat on aika arvaamattomia, he saattavat olla väkivaltaisia tai vaikkapa sylkeä päälle. Palkka ja työolot muuten on kai keskivertoa parempia, talous on kunnossa joten ei tarvitse säästää jokaisen kumihanskan kohdalla ja koulutusta ym. on tarjolla, mutta ei se auta jos työ on niin rankkaa. Mutta pakko jonkun on nämäkin työt hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen labrahoitaja ja meitä on jäämässä todella suuri määrä eläkkelle tulevina vuosina. Nuoret käväisevät työelämässä, mutta lähtevät opiskelemaan toista alaa tai jatkavat jatko-opintoihin hyvin pian, kun huomaavat kiireen, vastuun, työolojen ja palkan ongelmat. Ilmeisesti iso osa keskeyttää jo opiskeluaikana. Parhaiten alalle jäävät vähän vanhemmat alanvaihtajat, mutta eivät he riitä ja etenkin kokeneista ja osaavista labratekijöistä tulee kyllä olemaan pula. Monilla erikoisaloilla perehdytys kestää vähintään kuukausia, usein vuosia, että osaa kokonaisuuden. Päteviä labrahoitajia korvataan näytteenotossa päivätyötä kaipaavilla lähi- ja sairaanhoitajilla, mutta toki olisi suotavaa, että myös näytteenotossa olisi osaavaa henkilökuntaa, joka ei ota näytteitä miten sattuu ja osaa ottaa myös vaikeista suonista.

Näinhän se on, ja sama hoitajien puolella. Tuntuu todella ikävältä sanoa näin, mutta kun se perehdytys ei vielä oikeasti perehdytä siihen erikoisalaan vaan on lähinnä pelkästään sitä hiljaisen tiedon kaivamista mitä en ollenkaan väheksy.

Usein hoitaja ei lähes vuodenkaan jälkeen ei ole saanut oikeasti koulutusta kyseiseen erikoisalaan vaan kaikki täytyy opetella kantapään kautta ja tiedonmurusia kysellen samalla juosten tukka putkella tekemässä hoitotyötä ja keräilemässä tarjottimia pöydiltä. Miksei uusien ihmisten ja miksei vanhojenkin kanssa voisi rauhassa käydä läpi hoitoketjuja tietyssä tilanteessa, luoda ja käydä läpi ohjeistuksia, opetella hoitoja alusta asti rauhassa niin että pystyisit myös hoidettavalle kertomaan mitä tässä tehdään ja miksi tehdään, mistä tässä on kysymys. Mitkä labrat otetaan hoidon yhteydessä ja miten, mitä on huomioitava kokonaisvaltaisesti.

Samaistun jonkin verran tuohon äsken postanneeseen add-diagnoosiseen hoitajaan. En sovi nykyiseen hoitajasabluunaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tästä kirjoituksestasi tuli mieleen juurikin kaksi ongelmaa, eli hoitajakoulutuksen tason ja surkean laadun ja toisaalta valitettavasti sen, että harjoittelijan ei anneta olla aloittelija vaan oletetaan että ihminen osaa kaiken tullessaan työpaikkaan, ohjaajat kiinnittävät joskus huomiota vääriin asioihin eli siihen oppiko jotain vitkutinta käyttämään ensimmäisellä vai kolmannella kerralla (ei mitään väliä, kaiken oppii) tai naamakerroinkin vaikuttaa. Toisaalta peruskoulun päättäneet pakotetaan hakemaan koulutukseen ja juuri näitä kyseisiä lapsia joutuu paimentamaan ja vielä kun omat työt pitäisi tehdä eli kaikki osaaminen pitäisi hankkia harjoitteluissa. Ymmärrän kyllä sen, että ei nuori ihminen voi olla sosiaalisesti yhtä kyvykäs kuin aikuinen. Jos alan työolosuhteet saisi kuntoon ala houkuttelisi myös osaavampaa kokeneempaa tai motivoituneempaa porukkaa ja olisi enemmän aikaa oppia työssä.

Ei työttömyys muuten ole mikään vamma ja tiedän tämän koska itse olen vaihtanut alaa.

Meillä mitataan opiskelijalta ensisijaisesti asennetta työhön ja sitä, kuinka hän kohtaa potilaat. On pääasia, että haluaa yrittää tehdä eri juttuja, kun luvataan opastaa joka vaiheessa, ja uskaltaa jutella potilaille kuin ihmisille.

Ja kuten yksi aiempi kirjoittikin, niin töihin tuleminen ja siellä päivän loppuun asti pysyminen on monille vaikeaa. Jos sen osaa, niin menee jo kohtuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei alalta poisteta soveltuvuus kokeita? Ns. Myrkkyhoitaja pääsi hommiin, vaikka ei empaattisuudesta tietoakaan vaan tulisi mitata ihan toissijaisia asioita kuin oppimista. Esim. Paineen sieto kyky ja kyky asettua toisen asemaan. Lääkepurkkien kyljessä on annostelu ja lääkäri on määrännyt minkä verra vrk saa ottaa. Mä en ymmärrä tätä logiikkaa.

Rehellinen syy on siinä, että soveltuvuuskokeet ovat bisnes ja siellä liikkuu paljon rahaa. Niitä käytetään mysö sen vuoksi, että saadaan sanottua, että suomesta ei saatu tarpeeksi hoitajia, niinpä täytyy heitä tuoda ulkomailta ja tämä sitten taas mahdollistaa alan pysymisen matalasti palkattuna.

Sama juttu uin aikoinaan pankeilla, kun halusivat alkaa poistamaan pankkikonttoreitaan. Ensin heikennetään aukioloaikoja, jotta voidaan vuoden parin päästä selittää, että kun asiakkaita ei käynyt enää konttoreissa (no eihän niitä siellä käy, jos konttorit eivät ole auki silloin, kun asiakkaat sinne pääsisivät).

Tämä ilmiö on osa korruptiota, tai oikeammin piilokorruptiota, jossa ei ole tarkoituskaan tuottaa laadukasta palvelua ihmisille (olipa sittne kyse terveydenhoidosta tai pankkisektorista), vaan järjestää omistajasektorille mahdollisimman suuret voitot.

Soveltuvuuskokeet ovat vain niin hyvät ja tehokkaat kuin niiden pitäjät. Tiedän ihmisiä, jotka on katsottu epäsopiviksi em. hommaan, kouluttautuneet sitten pidemmälle vastuulliselle ja paineiselle alalle ihmissuhdetyöhön ja pärjänneet erinomaisesti. Jopa rankimmissa päivystysluonteisissa tehtävissä.

No, ei ollut lopulta menetys, vaan onnenkantamoinen heille. Paremmat työehdot, koulutuksen tuomat mahdollisuudet ja vakivirka saatu. Mutta ihmetyttää kyllä. Ehkä olivat liian fiksuja/itsenäisiä? Todennäköisemmin on katsottu jotain aivan epäolennaista seikkaa tai menty mielipiteiden mukaan.

Keskeiset syyt tulivatkin jo selville. Työura on kuitenkin vuosikymmeniä ja sinä aikana voi tapahtua mitä tahansa. Minä ehdin olla 10 vuotta sairaanhoitajan hommissa ja sitten mulla todettiin nivelreuma. Tiesin diagnoosin saadessani, että en pysty tekemään sairaanhoitajan työtä eläkeikään asti. Oli siis järkevämpää lähteä vaihtamaan alaa heti, kun olin vielä kohtuullisen nuori, eikä vasta viiskymppisenä, kun en olisi sairaanhoitajan työhön enää reumani vuoksi pystynyt. Alan vaihto on siis parempi tehdä silloin, kun todennäköisyys työllistyä uudelle alalle on vielä varsin hyvä, eikä vasta sitten, kun olet ikäsi puolesta "liian vanha".

En kenellekään tutulle suosittele hoitotyötä. Varsinkin nuorten kannattaa miettiä tarkkaan ja hakeutua mielellään toiselle alalle. Opiskelijat alkavat jo ymmärtää millaista se on, eikä heitä esim. minunkaan työpaikalle ole kesätöihin hakeutunut. Vasta valmistuneet ovat täysin piipussa. Kaikki, joilla on mitään mahdollisuuksia, miettivät alanvaihtoa. Ja hyvä niin. Palkkaus ja työolot muuttuvat, kun ihmiset eivät enää alistu huonoihin työoloihin ja pomputteluun. Kun ala ei enää vedä, on pakko tehdä muutoksia. Näköjään ei osata pitää huolta nykyisistä työntekijöistä, joten sitten pitää korjata isompia vaurioita, kun hoitajat loppuu, eikä heitä saa pakottamallakaan töihin. 

Hoitotyö voisi olla ja hyvänä päivänä onkin mielenkiintoista ja ihmisläheistä työtä. Itse työssä ei ole vikaa, potilaiden hoitamisessa ei ole vikaa. Mutta organisaatiot eivät välitä hoitajista. Itsekin opiskelen toista alaa ja lähden heti kun pääsen. Kadun ammatinvalintaani, mutta siihen suuntaan minut ohjattiin, enkä paremmasta tiennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole pulaa hoitajista.

Suomessa on pulaa hoitajista, jotka suostuvat mihin vaan.

-- näitä sitten aika ajoin halutaan tuoda ulkomailta. Sopivan kielitaidottomiakin ovat, eivätkä ole vaatimassa työlainsäädännön ja muiden turhien direktiivien noudattamista.

Ja kun nämäkin lähtevät nostelemaan, niin aina voidaan vedota huonoon ilmastoon ja kulttuurieroihin.

Juu ei ne viihtynyt pidempään, kun oli niin kurja sää 😂.

Tämä olis tosiaan ihan hauska juttu, jos olis pelkkä vitsi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei alalta poisteta soveltuvuus kokeita? Ns. Myrkkyhoitaja pääsi hommiin, vaikka ei empaattisuudesta tietoakaan vaan tulisi mitata ihan toissijaisia asioita kuin oppimista. Esim. Paineen sieto kyky ja kyky asettua toisen asemaan. Lääkepurkkien kyljessä on annostelu ja lääkäri on määrännyt minkä verra vrk saa ottaa. Mä en ymmärrä tätä logiikkaa.

Rehellinen syy on siinä, että soveltuvuuskokeet ovat bisnes ja siellä liikkuu paljon rahaa. Niitä käytetään mysö sen vuoksi, että saadaan sanottua, että suomesta ei saatu tarpeeksi hoitajia, niinpä täytyy heitä tuoda ulkomailta ja tämä sitten taas mahdollistaa alan pysymisen matalasti palkattuna.

Sama juttu uin aikoinaan pankeilla, kun halusivat alkaa poistamaan pankkikonttoreitaan. Ensin heikennetään aukioloaikoja, jotta voidaan vuoden parin päästä selittää, että kun asiakkaita ei käynyt enää konttoreissa (no eihän niitä siellä käy, jos konttorit eivät ole auki silloin, kun asiakkaat sinne pääsisivät).

Tämä ilmiö on osa korruptiota, tai oikeammin piilokorruptiota, jossa ei ole tarkoituskaan tuottaa laadukasta palvelua ihmisille (olipa sittne kyse terveydenhoidosta tai pankkisektorista), vaan järjestää omistajasektorille mahdollisimman suuret voitot.

Soveltuvuuskokeet ovat vain niin hyvät ja tehokkaat kuin niiden pitäjät. Tiedän ihmisiä, jotka on katsottu epäsopiviksi em. hommaan, kouluttautuneet sitten pidemmälle vastuulliselle ja paineiselle alalle ihmissuhdetyöhön ja pärjänneet erinomaisesti. Jopa rankimmissa päivystysluonteisissa tehtävissä.

No, ei ollut lopulta menetys, vaan onnenkantamoinen heille. Paremmat työehdot, koulutuksen tuomat mahdollisuudet ja vakivirka saatu. Mutta ihmetyttää kyllä. Ehkä olivat liian fiksuja/itsenäisiä? Todennäköisemmin on katsottu jotain aivan epäolennaista seikkaa tai menty mielipiteiden mukaan.

Joo mulle kävi just näin. Lähihoitajan sovareissa sain alalle soveltuvuudesta 4/5 ja muutenkin hyvät arviot, mutta sitten paineensietokyky oli lukenut ensin 4/5 ja vaihdettu 1/5. Siihen pomppasi sitten.

Teen nykyään paljon vaativampaa työtä kuin lähihoitajana ikinä. Se on kyllä totta, että en ole parhaimmillani tekemässä hyvin rutiiniluontoisia töitä kauheassa kiireessä. Mielenkiintoinen työ kiireessä sopii paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen labrahoitaja ja meitä on jäämässä todella suuri määrä eläkkelle tulevina vuosina. Nuoret käväisevät työelämässä, mutta lähtevät opiskelemaan toista alaa tai jatkavat jatko-opintoihin hyvin pian, kun huomaavat kiireen, vastuun, työolojen ja palkan ongelmat. Ilmeisesti iso osa keskeyttää jo opiskeluaikana. Parhaiten alalle jäävät vähän vanhemmat alanvaihtajat, mutta eivät he riitä ja etenkin kokeneista ja osaavista labratekijöistä tulee kyllä olemaan pula. Monilla erikoisaloilla perehdytys kestää vähintään kuukausia, usein vuosia, että osaa kokonaisuuden. Päteviä labrahoitajia korvataan näytteenotossa päivätyötä kaipaavilla lähi- ja sairaanhoitajilla, mutta toki olisi suotavaa, että myös näytteenotossa olisi osaavaa henkilökuntaa, joka ei ota näytteitä miten sattuu ja osaa ottaa myös vaikeista suonista.

Näinhän se on, ja sama hoitajien puolella. Tuntuu todella ikävältä sanoa näin, mutta kun se perehdytys ei vielä oikeasti perehdytä siihen erikoisalaan vaan on lähinnä pelkästään sitä hiljaisen tiedon kaivamista mitä en ollenkaan väheksy.

Usein hoitaja ei lähes vuodenkaan jälkeen ei ole saanut oikeasti koulutusta kyseiseen erikoisalaan vaan kaikki täytyy opetella kantapään kautta ja tiedonmurusia kysellen samalla juosten tukka putkella tekemässä hoitotyötä ja keräilemässä tarjottimia pöydiltä. Miksei uusien ihmisten ja miksei vanhojenkin kanssa voisi rauhassa käydä läpi hoitoketjuja tietyssä tilanteessa, luoda ja käydä läpi ohjeistuksia, opetella hoitoja alusta asti rauhassa niin että pystyisit myös hoidettavalle kertomaan mitä tässä tehdään ja miksi tehdään, mistä tässä on kysymys. Mitkä labrat otetaan hoidon yhteydessä ja miten, mitä on huomioitava kokonaisvaltaisesti.

Samaistun jonkin verran tuohon äsken postanneeseen add-diagnoosiseen hoitajaan. En sovi nykyiseen hoitajasabluunaan ollenkaan.

Ohiksena huutelen, että tästä tuli mieleen lastensuojelun rekrytointiongelmat tai oikeastaann juuri tuo pysyvyysongelma. Perehdytys on umpisurkeaa ja kaikki pitää oppia kantapään kautta. Työyhteisöt ovat täynnä kirjoittamattomia sääntöjä, joista kerrotaan vasta, kun virhe on tapahtunut. Koko ajan saa tuntea itsensä tyhmäksi ja osaamattomaksi, kun paljastuu "asioita mitkä nyt vaan pitää tietää". Osa esimiehistä tulee täysin ilman esimieskokemusta ja jälki on sen mukaista. Huvittava seurata, miten osassa tiimeissä uudetkin työntekijät pysyvät, mutta sitten on niitä tiimejä, joissa uusi työntekijä on kuukauden ja lähtee. Samaan aikaan myös ne pidempään olleet etsivät uusia työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska soveltuvuuskokeet eivät osaa tunnistaa niitä henkilöitä, joilla on oikeasti kyky pysyä työssään ja jotka oikeasti haluavat sitä tehdä. SIksi sinne valitaan porukkaa, joka vaihtaa alaa  pian oikeat työt aloitettuaan huomattuaan ettei ala sovi heille.

Alalla on yllättävän paljon yksinkertaisia ihmisiä, jotka luulevat että hoitoalan ongelmat liittyvät ihmisten epäsopivuuteen eikä äärimmilleen kiristettyyn henkilöresurssointiin ja sitä myötä kiireeseen, koulutuksen puutteisiin, raskaaseen vuorotyöhön ja johtamisongelmiin jotka ajavat hyviä ja alasta pitäviä hoitajia pois. Kehittämishalu ja -kyky puuttuu ja terveen kriittistä työkaveria aletaan vieromaan ja itse tehdään tyytyväisenä ilmaisia ylitöitä "kun ei tätä rahan takia tehdä ja itse olen mukisematta tehnyt 40 vuotta". Ollaan liian kilttejä ja nössöjä, kytätään joskus työkaveria toisarvoisissa asioissa. Organisaatiorakenne ei suosi hoitajien omaa aloitekykyä työolojen parantamisessa vaan on jähmeä ja hierarkinen.

on aikamoista yksinkertaisuutta, jos ei osaa alalla ollessaan, terveysenhuoltoyksikön sisällä, laittaa asioita muuttumaan. Mutta ehkä teiltä hoitajilta ei voi vaatia niin älyllistä toimintaa.

Tunnet siis itse hoitoalan ja tyypillisten työskentely-yksiköiden (vuodeosastot, muut sairaalayksiköt kuten valvonnat ja päikyt, vanhusten hoitoyksikkö, poliklinikat, tk-vastaanotot) toimintaan vaikuttavat tekijät, organisaatiorakenteet ja budjetit sekä yksittäisen hoitajan tai vaikka kaikkien osaston hoitajien mahdollisuudet vaikuttaa esim. sairaalayksikön päivittäiseen aikatauluun ja muiden ammattiryhmienkin toimenkuviin?

Eli et tunne, joten älä puutu asiaan. Jos oikeasti haluaisit tietää kysyisit asiallisesti, joten jätäpä kommentointi muille.

Nykytilanteessa työkierto, jaloillaan äänestäminen eli eroaminen ja ylitöistä kieltäytyminen (ei aina mahdollista) ovat käytännössä ainoita mahdollisuuksia. No, itse sanoin tuon nössön mutta näin vähemmän nössönä en kyllä itsekään nähnyt muuta mahdollisuutta aikani yritettyäni. Alalla ei edes ehdi kehittämään mitään koska kentältä ei voi poistua tai tulee kaaos. Muutos tulee vain jos tarpeeksi moni joko lähtee tai lyö nyrkkiä pöytään ja kieltäytyy tekemästä ylitöitä, ilmaistöitä ja työpäiviä ilman taukoja.

Tunnen oikein hyvin. Edelleen: jos ei itse viitsi laittaa asioita muuttumaan, on turha pillittää työn rankkuutta. 

Pillityksestä puhuminen ja yksinkertaistavat lauserakenteet sekä asenteesi eivät anna erityisen älykästä kuvaa sinusta.

Annapa esimerkki miten sairaalamaailmassa laitat yksittäisenä ihmisenä asiat muuttumaan muuten kuin edeltävillä mainitsemillani tavoilla? Ihan konkreettisia esimerkkejä nyt. Älä tule sanomaan niitä vanhoja latteuksia kuten työn järkeistäminen ja uudelleen ajatteleminen, koska niitä tehdään joka ainoa päivä joka ainoa minuutti, mutta esimerkiksi kirjaaminen on pakko tehdä ja yleensä vielä tuplakirjata koska ohjelmat on suunniteltu päin peetä. Työaikojen muuttamista ja työaikaergonomiaa on ehdotettu, mutta kun työvoimapulan takia ei onnistu samat kuviot kuin teollisuudessa ja tiettyjä tehtäviä ei voida siirtää eri vuoroihin. Muut kuin hoitajat näkyvät aina olevan terävänä kertomassa miten ne hommat pitäisi tehdä, mutta eivät tajua että työ liittyy lääkäreiden, labran ja siivoustyötä tekevien töihin ja ruokalan toimintaan. Hoitologistikkoja ei palkata jotta koulutettujen ihmisten aika meneekin juostessa huoneesta varastoihin hakemaan sitä sun tätä huoneesta puuttuvaa tai sitten joku on varastovastaava oman työnsä ohella.

Kuule ihan puhumalla, vastuuttamalla esimiehet, muistuttamalla heitä laista ja asetuksista, vaatimalla heitä viemään asia omille esimiehilleen, jne. Ihan sellaisella arkijärjellä, jossa tosin täytyy käyttää älyään, mutta ei ihme ettet sinä sitä tajua. Sallinet haukkumisen, koska itse sen aloitit.

Lääkäreistä pulaa vaikka hakijoita on pilvin pimein.

Olen valmistunut v. 2018. Suomessa työolosuhteet on tosiaan niin hankalat että aloittaneista noin 70 sairaanhoitajasta vain vajaa puolet on enää hoitoalan töissä Suomessa. Noin kymmenen on lopettaneista lähtenyt ulkomaille parempien palkkojen ja työolosuhteiden perässä, noin kymmenen lopetti kesken opinnot ja noin kymmenen haki välittömästi valmistumisen jälkeen jatko-opiskelemaan koska totesivat ettei hoitoala Suomessa ole se mitä he jaksavat loppuelämänsä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska soveltuvuuskokeet eivät osaa tunnistaa niitä henkilöitä, joilla on oikeasti kyky pysyä työssään ja jotka oikeasti haluavat sitä tehdä. SIksi sinne valitaan porukkaa, joka vaihtaa alaa  pian oikeat työt aloitettuaan huomattuaan ettei ala sovi heille.

Alalla on yllättävän paljon yksinkertaisia ihmisiä, jotka luulevat että hoitoalan ongelmat liittyvät ihmisten epäsopivuuteen eikä äärimmilleen kiristettyyn henkilöresurssointiin ja sitä myötä kiireeseen, koulutuksen puutteisiin, raskaaseen vuorotyöhön ja johtamisongelmiin jotka ajavat hyviä ja alasta pitäviä hoitajia pois. Kehittämishalu ja -kyky puuttuu ja terveen kriittistä työkaveria aletaan vieromaan ja itse tehdään tyytyväisenä ilmaisia ylitöitä "kun ei tätä rahan takia tehdä ja itse olen mukisematta tehnyt 40 vuotta". Ollaan liian kilttejä ja nössöjä, kytätään joskus työkaveria toisarvoisissa asioissa. Organisaatiorakenne ei suosi hoitajien omaa aloitekykyä työolojen parantamisessa vaan on jähmeä ja hierarkinen.

on aikamoista yksinkertaisuutta, jos ei osaa alalla ollessaan, terveysenhuoltoyksikön sisällä, laittaa asioita muuttumaan. Mutta ehkä teiltä hoitajilta ei voi vaatia niin älyllistä toimintaa.

Tunnet siis itse hoitoalan ja tyypillisten työskentely-yksiköiden (vuodeosastot, muut sairaalayksiköt kuten valvonnat ja päikyt, vanhusten hoitoyksikkö, poliklinikat, tk-vastaanotot) toimintaan vaikuttavat tekijät, organisaatiorakenteet ja budjetit sekä yksittäisen hoitajan tai vaikka kaikkien osaston hoitajien mahdollisuudet vaikuttaa esim. sairaalayksikön päivittäiseen aikatauluun ja muiden ammattiryhmienkin toimenkuviin?

Eli et tunne, joten älä puutu asiaan. Jos oikeasti haluaisit tietää kysyisit asiallisesti, joten jätäpä kommentointi muille.

Nykytilanteessa työkierto, jaloillaan äänestäminen eli eroaminen ja ylitöistä kieltäytyminen (ei aina mahdollista) ovat käytännössä ainoita mahdollisuuksia. No, itse sanoin tuon nössön mutta näin vähemmän nössönä en kyllä itsekään nähnyt muuta mahdollisuutta aikani yritettyäni. Alalla ei edes ehdi kehittämään mitään koska kentältä ei voi poistua tai tulee kaaos. Muutos tulee vain jos tarpeeksi moni joko lähtee tai lyö nyrkkiä pöytään ja kieltäytyy tekemästä ylitöitä, ilmaistöitä ja työpäiviä ilman taukoja.

Tunnen oikein hyvin. Edelleen: jos ei itse viitsi laittaa asioita muuttumaan, on turha pillittää työn rankkuutta. 

Pillityksestä puhuminen ja yksinkertaistavat lauserakenteet sekä asenteesi eivät anna erityisen älykästä kuvaa sinusta.

Annapa esimerkki miten sairaalamaailmassa laitat yksittäisenä ihmisenä asiat muuttumaan muuten kuin edeltävillä mainitsemillani tavoilla? Ihan konkreettisia esimerkkejä nyt. Älä tule sanomaan niitä vanhoja latteuksia kuten työn järkeistäminen ja uudelleen ajatteleminen, koska niitä tehdään joka ainoa päivä joka ainoa minuutti, mutta esimerkiksi kirjaaminen on pakko tehdä ja yleensä vielä tuplakirjata koska ohjelmat on suunniteltu päin peetä. Työaikojen muuttamista ja työaikaergonomiaa on ehdotettu, mutta kun työvoimapulan takia ei onnistu samat kuviot kuin teollisuudessa ja tiettyjä tehtäviä ei voida siirtää eri vuoroihin. Muut kuin hoitajat näkyvät aina olevan terävänä kertomassa miten ne hommat pitäisi tehdä, mutta eivät tajua että työ liittyy lääkäreiden, labran ja siivoustyötä tekevien töihin ja ruokalan toimintaan. Hoitologistikkoja ei palkata jotta koulutettujen ihmisten aika meneekin juostessa huoneesta varastoihin hakemaan sitä sun tätä huoneesta puuttuvaa tai sitten joku on varastovastaava oman työnsä ohella.

Kuule ihan puhumalla, vastuuttamalla esimiehet, muistuttamalla heitä laista ja asetuksista, vaatimalla heitä viemään asia omille esimiehilleen, jne. Ihan sellaisella arkijärjellä, jossa tosin täytyy käyttää älyään, mutta ei ihme ettet sinä sitä tajua. Sallinet haukkumisen, koska itse sen aloitit.

Määräaikaiset ja keikkatyösuhteet on erittäin kätevä tapa karsia porukasta ne hankalat, jotka tosiaan vastuuttavat esimiehiä ja muistuttavat heitä laista ja asetuksista.

Tämä on alalla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raskas työ suhteessa palkkaan. Haetaan alalle tietämättä sen olosuhteista ja vaatimuksista, joka ei sovellu itselle.

Kyllästytään tai väsytään työolosuhteisiin.

Tämän vuoksi vaihdetaan opiskelupaikka tai kouluttaudutaan myöhemmin uudelle alalle.

Hoitoalalla on myös paljon suuria ikäluokkia, jotka eläköityvät.

Tiedän myös yllättävän useita täysin soveltumattomia henkilöitä hoitoalalle, jotka myöhemmin pettyneenä vaihtavat alaa (siis niiden lisäksi, jotka on mainittu yllä). Jotenkin heidän valitessaan jo opintoalaa niin olin yllättynyt. En sitten tiedä.. Onko itsekkyys, oman uran tavoittelu ja itsekeskeisyys sekä omien mielipiteiden oikeutus loukata toista ihmistä yleistä hoitoalalle pyrkivillä vai vain nämä muutama tuntemani henkilö nuoruudestani ja myöhemmin aikuisiän tuttavissa? Ovat hämmentävän ilkeitä ja kaikki entisiä hoitajia, vai tekikö alan olosuhteet heistä ilkeitä muille?

En siis todellakaan sano, että kaikki on, mietin vain näitä muutamaa tapausta - oli erikoista ja tuli tässä yhteydessä mieleen.

Mikä vika on siinä, jos hoitaja haluaa oman uran? Eivätkö kaikki halua?

Millaisen uran hoitaja voi saada?

Vierailija kirjoitti:

Kun totuus paljastuu, moni vaihtaa alaa.

Kyllä meillä hoitajia olisi jos vaan työolosuhteet olisi kunnossa. Ei edes palkka ole se suurin puute vaan ne olosuhteet ja tap potahtinen työ.

Koulutus on ilmeisen hyvää ja opiskelijat lahjakkaita, mutta sitten tosiaan taitaa olla nuo työolosuhteet miltei tappotahtisine töineen se tekijä mikä vaikuttaa siihen että lahjakkaina he pärjäävät sitten muuallakin ilman että tarvitsisi kyynistyneenä aivan nääntyä. Muu kansa kun ei halua maksaa siitä että olisi henkilöstöä enemmän, sitä saa mitä tilaa - tai ei saa ollenkaan jos ei maksa tarpeeksi.

Hoitsukouluun mennään koska ei  muuta keksitä tai muualle päästä, eli motivaatio voi olla tasan nolla.

Sisäänpääy ei ole vaikeaa normaalille ihmiselle.

Monelle selviää sitte paremmat alat onneksi ja jättävät kesken.

Se aines joille ne lääkelaskut (1+1) on vaikeita,yleensä jää sinne ja saa tutkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

koska soveltuvuuskokeet eivät osaa tunnistaa niitä henkilöitä, joilla on oikeasti kyky pysyä työssään ja jotka oikeasti haluavat sitä tehdä. SIksi sinne valitaan porukkaa, joka vaihtaa alaa  pian oikeat työt aloitettuaan huomattuaan ettei ala sovi heille.

Alalla on yllättävän paljon yksinkertaisia ihmisiä, jotka luulevat että hoitoalan ongelmat liittyvät ihmisten epäsopivuuteen eikä äärimmilleen kiristettyyn henkilöresurssointiin ja sitä myötä kiireeseen, koulutuksen puutteisiin, raskaaseen vuorotyöhön ja johtamisongelmiin jotka ajavat hyviä ja alasta pitäviä hoitajia pois. Kehittämishalu ja -kyky puuttuu ja terveen kriittistä työkaveria aletaan vieromaan ja itse tehdään tyytyväisenä ilmaisia ylitöitä "kun ei tätä rahan takia tehdä ja itse olen mukisematta tehnyt 40 vuotta". Ollaan liian kilttejä ja nössöjä, kytätään joskus työkaveria toisarvoisissa asioissa. Organisaatiorakenne ei suosi hoitajien omaa aloitekykyä työolojen parantamisessa vaan on jähmeä ja hierarkinen.

on aikamoista yksinkertaisuutta, jos ei osaa alalla ollessaan, terveysenhuoltoyksikön sisällä, laittaa asioita muuttumaan. Mutta ehkä teiltä hoitajilta ei voi vaatia niin älyllistä toimintaa.

Tunnet siis itse hoitoalan ja tyypillisten työskentely-yksiköiden (vuodeosastot, muut sairaalayksiköt kuten valvonnat ja päikyt, vanhusten hoitoyksikkö, poliklinikat, tk-vastaanotot) toimintaan vaikuttavat tekijät, organisaatiorakenteet ja budjetit sekä yksittäisen hoitajan tai vaikka kaikkien osaston hoitajien mahdollisuudet vaikuttaa esim. sairaalayksikön päivittäiseen aikatauluun ja muiden ammattiryhmienkin toimenkuviin?

Eli et tunne, joten älä puutu asiaan. Jos oikeasti haluaisit tietää kysyisit asiallisesti, joten jätäpä kommentointi muille.

Nykytilanteessa työkierto, jaloillaan äänestäminen eli eroaminen ja ylitöistä kieltäytyminen (ei aina mahdollista) ovat käytännössä ainoita mahdollisuuksia. No, itse sanoin tuon nössön mutta näin vähemmän nössönä en kyllä itsekään nähnyt muuta mahdollisuutta aikani yritettyäni. Alalla ei edes ehdi kehittämään mitään koska kentältä ei voi poistua tai tulee kaaos. Muutos tulee vain jos tarpeeksi moni joko lähtee tai lyö nyrkkiä pöytään ja kieltäytyy tekemästä ylitöitä, ilmaistöitä ja työpäiviä ilman taukoja.

Tunnen oikein hyvin. Edelleen: jos ei itse viitsi laittaa asioita muuttumaan, on turha pillittää työn rankkuutta. 

Pillityksestä puhuminen ja yksinkertaistavat lauserakenteet sekä asenteesi eivät anna erityisen älykästä kuvaa sinusta.

Annapa esimerkki miten sairaalamaailmassa laitat yksittäisenä ihmisenä asiat muuttumaan muuten kuin edeltävillä mainitsemillani tavoilla? Ihan konkreettisia esimerkkejä nyt. Älä tule sanomaan niitä vanhoja latteuksia kuten työn järkeistäminen ja uudelleen ajatteleminen, koska niitä tehdään joka ainoa päivä joka ainoa minuutti, mutta esimerkiksi kirjaaminen on pakko tehdä ja yleensä vielä tuplakirjata koska ohjelmat on suunniteltu päin peetä. Työaikojen muuttamista ja työaikaergonomiaa on ehdotettu, mutta kun työvoimapulan takia ei onnistu samat kuviot kuin teollisuudessa ja tiettyjä tehtäviä ei voida siirtää eri vuoroihin. Muut kuin hoitajat näkyvät aina olevan terävänä kertomassa miten ne hommat pitäisi tehdä, mutta eivät tajua että työ liittyy lääkäreiden, labran ja siivoustyötä tekevien töihin ja ruokalan toimintaan. Hoitologistikkoja ei palkata jotta koulutettujen ihmisten aika meneekin juostessa huoneesta varastoihin hakemaan sitä sun tätä huoneesta puuttuvaa tai sitten joku on varastovastaava oman työnsä ohella.

Kuule ihan puhumalla, vastuuttamalla esimiehet, muistuttamalla heitä laista ja asetuksista, vaatimalla heitä viemään asia omille esimiehilleen, jne. Ihan sellaisella arkijärjellä, jossa tosin täytyy käyttää älyään, mutta ei ihme ettet sinä sitä tajua. Sallinet haukkumisen, koska itse sen aloitit.

Itse väsyin juuri tähän, että koko ajan olisi pitänyt kulkea lakikirja kainalossa laatimassa vastineita ja vetoamassa milloin mihinkin itsestäänselvään lakipykälään.

Ja kaikki tämä toistuvasti työajan ulkopuolella.

Kyllä johtoportaankin tulee hoitaa tehtävänsä ilman, että alaisten tarvitsee joka pykälästä ja nippeleistä toistuvasti muistuttaa ja vääntää kättä.

Ihan käsittämätöntä touhua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun totuus paljastuu, moni vaihtaa alaa.

Kyllä meillä hoitajia olisi jos vaan työolosuhteet olisi kunnossa. Ei edes palkka ole se suurin puute vaan ne olosuhteet ja tap potahtinen työ.

Koulutus on ilmeisen hyvää ja opiskelijat lahjakkaita, mutta sitten tosiaan taitaa olla nuo työolosuhteet miltei tappotahtisine töineen se tekijä mikä vaikuttaa siihen että lahjakkaina he pärjäävät sitten muuallakin ilman että tarvitsisi kyynistyneenä aivan nääntyä. Muu kansa kun ei halua maksaa siitä että olisi henkilöstöä enemmän, sitä saa mitä tilaa - tai ei saa ollenkaan jos ei maksa tarpeeksi.

Ja osakkaille pitää saada osinkoja!

Mitä suurempi (ja kansainvälisempi) firma, sitä vähemmän piitataan mistään muusta, kun voitontavoittelusta. Ja tällaisiin firmoihin mielellään palkataan "johtajia", jotka ovat valmiita tekemään likaisen työn.

Jokunen hävitty oikeudenkäynti silloin tällöin jättää kuitenkin aina voiton puolelle.