Mitä sellaista sinulle on tapahtunut mitä luulet että kovin monelle muulle ihmiselle täällä ei ole tapahtunut?

Löysin isäni hirttäyteenä alle kouluikäisenä.

Pääni jäi osaksi traktorin takapyörän alle kun olin reilu neljä ja puolivuotias. Takaraivoon tuli pyöränkumin kuvio, leukaluut sijoiltaan. Kaksi viikkoa sairaalassa lepoa ja sitten elämä jatkui normaalisti. Olen kyllä ollut senkin jälkeen kahden kissan elämien verran läheltäpititilanteissa, onnettomuuksissa, nyt jo ikää 66 v. 

Pahoinpitelin kaverini kanssa nuorena itsellemme tuntemattoman keski-ikäisen puliukon henkihieveriin. Alkoholilla ja huumeilla oli osuutta asiaan, ja mies selvisi ihmeen kaupalla hengissä vaikka jätimme hänet hankeen makaamaan teon jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen höyhentänyt entisen koulukiusaajani ja pahoinpitelijäni oikeudessa.

Hienoa että pystyit nousemaan hänen yläpuolelle ja teit sen oikein oikeudessa? Veitkö siis koulukiusaajan oikeuteen ja pahoinpitelit hänet siellä? "Silmä silmästä ja koko maailma on sokea" ja valehtelia on voittaja kunnes jää kiinni valehtelusta.

Ei, vaan tämä kiusaaja haastoi minut oikeuteen kunnianloukkauksesta, vaikka itse myönsi tapahtuneet asiat ja syyllistyi myös itse kunnianloukkaukseen väittäen minua mielenterveyspotilaaksi ja hoidon tarpeessa olevaksi! Ei katsonut anteeksipyyntöä tarpeelliseksi! Minulle olisi riittänyt se! Kyseinen henkilö työskentelee vielä hoitoalalla!

Vein autoni korjaamoon.

Lähdin korjaamoyrittäjän kanssa osanhakureissulle ja hän ostatti kossupullon.

Seuraavana päivänä piti lähteä korjaamomiehelle ostamaan pontikkaa, mutta juuri ennen saapumistamme oli poliisi ratsannut pontikanmyyjän ja tuhonnut pannut. Pihalla oli lyttyyn poljettu pontikkapannu.

Uskomaton tarina, jonka olen kokonaisuudessaankin joskus tänne postannut.

Söin vip illallisen Havannan hotel Nationalissa.

5 tähden hotelli se.

Hallinnon, diplomaattien, julkkisten ja miljonäärien hotelli siis.

Ruoka maksoi puolet keskiverto kuubalaisen kk palkasta. Länkkärille ok taksa.

Puoliso ja lapsi kuolivat auto-onnettomuudessa. Itse heräsin teholta parin kk:n kuluttua.

Exäni, jonka kanssa seurustelimme lyhyesti, noin puoli vuotta, oli äkkipikainen, pitkävihainen ja jyrkkä tyyppi. Hän jätti minut yhtäkkisesti (ilman rahaa ja tavaroitani, jotka olivat hänen mökillä) minulle vieraaseen kaupunkiin, jossa hän virallisesti asui, vaikka asui oikeasti siellä mökillä. Meidän piti siis vain käväistä siellä kaupungissa ja hän sitten jätti, ja eroa ei käsitelty mitenkään. Ei pidetty yhteyttä.

Muutamaa kuukautta myöhemmin päädyin muuttamaan kyseiseen kaupunkiin exästä riippumattomista syistä. Edelleenkään ei pidetty yhteyttä. Hän ei tietääkseni tiennyt, että olen muuttanut sinne.

Exän koira oli jo aloittaessamme tutustumaan niin vanha ja vaivainen, että hän mietti milloinkahan se täytyy viedä piikille. Kun olimme eronneet, mietin usein mitenköhän exäni voi ja vieläkö koira, joka oli hänelle kaikki kaikessa elää. Onko hän kovin surullinen, kun meillä meni mönkään ja jos koirakin on kuollut? Ehdin itsekin kiintyä siihen koiraan ja mietin elääköhän se vielä? Tiesin kuitenkin, että on turha yrittää ottaa yheyttä. Exäni on sellainen jyrkkä... Kaikki hänen minua edelliset entisensä olivat hänen puheissaan kauheita ihmisiä.

Olin asunut 3-4kk siellä uudessa kaupungissa ja en ollut törmännyt exääni. Eräänä päivänä kävelin kadulla ja näin jonkin matkan päässä pysäköitynä tutun näköisen auton. Sitten näin miehen pukeutuneena tutun näköiseen takkiin. Tajusin että se on exäni ja päätin mennä moikkaamaan, kerran tämmöinen sattuma. Kiirehdin sinne, noin 200m päähän. Se on avara katu, ei missään keskustassa kuitenkaan, mutta sen lähiön pääkatu. Sanoin: "Hei! Miten menee?" Vastaus: "Oon just viemässä Donnaa lopetettavaksi". En uskaltanut puhua enää mitään tilanteen herkkyyden ja outouden ja exäni luonteen (hänelle on suunnittelemattomat, yllättävät asiat tosi vaikeita) takia, mutten samoista syistä viitsinyt lähteä poiskaan. Mies siinä houkutteli koiraa pitsanpalalla ulos autosta ja koira ei millään halunnut tulla. Kesti aikansa. Kun se lopulta tuli ulos sanoin vaan "Hei hei Donna". He menivät sinne eläinlääkäriin sisälle, mies, miehen sisko ja koira.

Menin aidan taakse kyttäämään, että k*setettiinko minua, tuleeko koira takaisin omin jaloin? Kyllä he lopettivat sen. Ennen kuin lähtivät autolla näin miehen siskon harppovan järkyttävää vauhtia katua alas. Luulen, että hän etsi minua. Joko mies olisi sittenkin halunnut minun kanssa jutella/että olisin ollut hänen kanssaan surussa tai he luulivat minun jotenkin stalkanneen ja tulleen tarkoituksella paikalle.

En ollu stalkannu. Se on sattumaa. Sattumaa ja sattumaa, on sattunu muitaki tosi sattuvia sattumia elämässä. Asuin vielä 9kk kaupungissa ja sinä aikana en jälleen törmännyt kuin yhden kerran exään ja sekin oli tosi outo tilanne...

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut hautajaisissa, joissa kaksi sukulaistani haudattiin yhtä aikaa (kuolivat eri aikaan, viikon sisään kuitenkin). Pappi kertoi tämän olevan aika harvinaista.

Minä myös, miehen kaksi sukulaista kuoli viikon sisällä toisistaan. Siunaustilaisuudessa toinen vainaja oli uurnassa, toinen arkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtanut työpaikkaa ihan hiton monta kertaa. Kymmeniä paikkoja, koska en viihtynyt missään.

Onnea sinulle siitä,että uusi työ on aina löytynyt.

Alapeukut on hammaslääkäreiltä.

Kesken työpäivän poliisit saapuivat työpaikkani toimistolle ja tenttasivat minulta, missä pomoni on ja missä hän säilyttää tavaroitaan, ja alkoivat takavarikoida työvälineitämme esim. läppäreitä ja muistitikkuja.

Löysin itselleni hyvän vaimon.

Voitin lotossa 2008 yksin kierroksen. Sain silloisesta päävoitosta 4.8 miljoonaa euroa.

Asunto auto ja vene meni luonnollisesti vaihtoon. Panki auttoi sijoitustoiminnassa, johon alkujaan sijoitin 3.6 miljoonaa, tammikuussa oli salkku kasvanut 5.1 miljoonaan.

Vakituisen päivätyön lopetin melkein heti voiton jälkeen. Olen tehnyt viimeisen kymmenkunta vuotta lumen aurausta myös pienimuotoisesti ulkopuolisillekkin, hankittuani auraus kaluston alun alkaen omaa tietä ja pihaa ylläpitämään.

Riitaannuin ystäväni kanssa ja tämän jälkeen hän alkoi levittää väitettä, että olen pedofiili.

Ikinä en ole edes ajatellut mitään sellaista, saati että vähään hyväksyisin moista. Rikosilmoituksen tekeminen edelleen suunnitteilla mutta minua painostetaan, etten saisi. Varmaan helppo arvata, että vihaan ihmisiä tällä hetkellä. Osa ystävistä ei onneksi mennyt mukaan tuohon.

Olen edustanut Suomea cosplayn(pukeudu fiktionaaliseksi hahmoksi) maailmanmestaruuskisoissa

uskoontulo (kristinusko)

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut useamman kerran adoptoidun lapseni biologiset vanhemmat. He eivät tiedä että kasvatan heidän lastaan. Myös lapseni on tavannut heidät,.eikä siis hänkään tiedä ketä nämä äidin ystävät ovat.

Miksi ihmeessä lapsi on joutunut adoptoitavaksi useamman kerran?

Mä olen evakuoinut kummitusjunan muutaman kerran 👻

Vierailija kirjoitti:

Puoliso ja lapsi kuolivat auto-onnettomuudessa. Itse heräsin teholta parin kk:n kuluttua.

Krzysztof Kieślowskin elokuva Sininen alkaa tuosta ja syvästi liikuttuneena aina katsoessani elokuvan olen miettinyt miten tuosta voi selviytyä vähänkään eheään elämään.