Miten 10-vuotias lapsi kestää äitinsä itsemurhan?
Selviääkö koskaan? Joutuisi myös asumaan isänsä luo, kun aiemmin on nähnyt isää vain joka toinen viikonloppu.
Kommentit (31)
Huonosti. Tuttavapoika oli jo huomattavasti vanhempi, mutta masentui äitinsä itsemurhan jälkeen ja päätyi narkomaaniksi. Ei olisi uskonut; aurinkoinen, suosittu ja urheileva poika oli lapsena.
Hae nyt ihmeessä ennemmin apua äläkä mieti tuollaisia.
Jos et jaksa lasta, hän voi muuttaa isänsä luo ja sinä pääset vähemmällä ja jaksat paremmin eikä ole tarpeen tuottaa lapselle elinikäistä traumaa. Itseäänhän lapsi sinun itsemurhasta syyttäisi.
Lapsen itsemurhariski kasvaa todella monenkertaiseksi.
Soita terkkariin ja kerro itsetuhoisuudesta niin saat kunnollisen masennuslääkityksen.
Muista että masennus on aaltoliikettä, se ei ole pysyvä.
Jos olet lapsen maailmaan saattanut, olet hänestä myös vastuussa.
Älä tee sitä lapsesi tähden! Selviät kyllä - tavalla tai toisella.
Lapsi kantaa murhetta ja syyllisyyttä koko elinikänsä. Ja miettii, miten olisi voinut tehdä toisin.
Mummini on 92v ja edelleen suree lapsena menetettyä toista vanhempaa ja joulut ovat aina pilalla, kun kuolema oli tapahtunut jouluaattona.
Taakka on lapselle raskas kantaa, joka vaikuttaa monen sukupolven yli.
Hae apua mietteisiisi! Kriisipuhelin päivystää suomeksi 24h numerossa 09 2525 0111.
Kaikenlaisista kriiseistä selviää ja tulevaisuus muuttuu valoisammaksi, vaikka se nyt tuntuisi synkkääkin synkemmältä. Tiedän, mistä puhun.
Muistan sinua iltarukouksissani. 💛🙏
Käyttäjä38529 kirjoitti:
Hae apua mietteisiisi! Kriisipuhelin päivystää suomeksi 24h numerossa 09 2525 0111.
Kaikenlaisista kriiseistä selviää ja tulevaisuus muuttuu valoisammaksi, vaikka se nyt tuntuisi synkkääkin synkemmältä. Tiedän, mistä puhun.
Muistan sinua iltarukouksissani. 💛🙏
Samat sanat täältä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kantaa murhetta ja syyllisyyttä koko elinikänsä. Ja miettii, miten olisi voinut tehdä toisin.
Mummini on 92v ja edelleen suree lapsena menetettyä toista vanhempaa ja joulut ovat aina pilalla, kun kuolema oli tapahtunut jouluaattona.
Taakka on lapselle raskas kantaa, joka vaikuttaa monen sukupolven yli.
Tekikö mummosi vanhempi itsemurhan?
Vierailija kirjoitti:
Lapselle parempi jos luovut heti huoltajuudesta ja annat hänet isälleen. Tuskin olet nyt sopiva ottamaan lapsesta vastuuta.
Mahtaakohan se isä pystyä huolehtimaan lapsestaan? Miksi 10-vuotias näkee isäänsä vain joka toinen viikonloppu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kantaa murhetta ja syyllisyyttä koko elinikänsä. Ja miettii, miten olisi voinut tehdä toisin.
Mummini on 92v ja edelleen suree lapsena menetettyä toista vanhempaa ja joulut ovat aina pilalla, kun kuolema oli tapahtunut jouluaattona.
Taakka on lapselle raskas kantaa, joka vaikuttaa monen sukupolven yli.Tekikö mummosi vanhempi itsemurhan?
En ole se jota lainasit mutta tuossahan on ihan selkeää että kysymys on mummon puolisosta eli hänen lapsensa isästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi kantaa murhetta ja syyllisyyttä koko elinikänsä. Ja miettii, miten olisi voinut tehdä toisin.
Mummini on 92v ja edelleen suree lapsena menetettyä toista vanhempaa ja joulut ovat aina pilalla, kun kuolema oli tapahtunut jouluaattona.
Taakka on lapselle raskas kantaa, joka vaikuttaa monen sukupolven yli.Tekikö mummosi vanhempi itsemurhan?
En ole se jota lainasit mutta tuossahan on ihan selkeää että kysymys on mummon puolisosta eli hänen lapsensa isästä.
Lapsena menetetty puoliso. Asia kunnossa.
Välinpitämätön vanhempi voi olla pahempi pettymys, kun baarit kiinnostavat enemmän kuin lapsi. Näistä lapsista tulee sitten työntekijöitä Vauvalle, ilkeilijöiksi ja ihmisten puhelinten stalkkaajiksi, pitäähän heidän jostain elämisen mallia saada.
10-vuotias on jo aika itsenäinen ihminen, lähellä sukukypsyyttä.
Äiti on vielä tärkeä silti; ihanteellisesti rakas läpi elämän.
Mutta jos äidillä on vakava puute luonteessa, kenties on lapselle jopa parempi, ettei ole äidin armoilla. Riippuu tietysti siitä, kuinka epäitsekkäästi äiti kykenee lapsen kanssa toimimaan ts. ongelmat eivät välttämättä kerro siitä, kuinka hyvä äiti - ehkä jopa päinvastoin.
Miten lapsi pärjää, riippuu siitä kuinka hyviä aikuisia on pitämässä hänestä huolta: yksikin hyvä riittää. Huoltaja tai joku muu. Tai kaveripiiri, jos joku aikuinen hoitaa edes asumisen yms.
Lapsen pärjääminen riippuu myös siitä, onko hänelläkin psyykkisiä ongelmia ja millaisia. Jos lapsen ja äidin suhde on ollut takertuva, voi olla hyväkin asia, että lapsi vapautuu riipasta.
Äidin menetys on shokki, mikäli lapsella oli mitä menettää; "kuollut äiti" ei voi enää kuolla.
Velvollisuus olisi ainakin hoitaa lapselle uusi koti, eikä nauttia tragediasta, että jättäisi lapsen itse huolehtimaan tilanteesta, jossa hänen kodissaan on huoltajan sijaan vainaja.
Mä tiedän yhden tapauksen, ollut kai jotain 12. Päälle päin hyvin, korkeasti koulutettu, sai heti töitä - mutta ei, ei ole selvinnyt. Saa selittämöttämiä raivokohtauksia ihan pienistä asioista. On käynyt yli 70-vuotiaan mummelin päälle (ei sukua) kun tämä on sanonut jotain mikä ei miellytä. Tää tyyppi ei näytä pysyvän samassa työpaikassa kovin pitkään, vaihtanut valmistumisen jälkeen jo monta kertaa ja vaihtaa paikkakuntaa aika kauas edellisestä joka kerta.
Lapset ovat uskomattoman elämä haluisia ja sopeutuvaisia. Kun lapsen elämässä vaan on hänelle turvallisia ihmisiä läsnä niin lapsi pärjää kyllä. Ikävä silti jää.