***HELMISIMPUKAT alkuviikkoon ma-ke***

Jäi päivällä kirjoitukset puolitiehen, kun pallero ilmoitti olevansa hereillä.



Minä haluaisin olla kotona siihen asti, kunnes Joona täyttää kolme, mutta rahan takia on todennäköisesti pakko mennä aiemmin töihin. Ja kun siitä kolmannestakin ipanasta haaveillaan, niin pitää käydä vähän nostamassa päivärahojen määrää=) Minäkin rakastan tätä kotiäitinä olemista, enkä todellakaan haluaisi viedä lapsia pienenä hoitoon, mutta taitaa olla vähän pakko jossain vaiheessa. Toistaiseksi aion kyllä olla kotona, vaikka se kotihoidon tuki onkin naurettava-tai itkettävä!



Pikri: Minä osasin odottaa Joonan reaktiota siitä vellin antamisesta, koska meidän esikoinenkin inhosi aluksi velliä ja maissia ja myös sitä kaakaota. Vellit Veetille alkoivat kelvata jossain 7 kuukauden iässä, tosin neljän viljan velli silloinkin. Kaakaota Veeti ei juo vieläkään, eikä maissikaan kuulu herran herkkuruokiin=)



Joona inhoaa sitä antibioottia mikä nyt on menossa. Aamulla poika alkoi yökkäillä heti, kun olin tyhjentänyt ruiskun suuhun ja heti nieltyään poika oksensi kaikki maidot ja lääkkeet tietysti siinä mukana ulos. Koko poika oli yltä päältä siinä puklussa. Illalla alkoi itku heti, kun näki ruiskun mun kädessä. Tämä oli jo toinen kerta, kun lääkkeet öklättiin pihalle ja koska se pullo piti antaa loppuun asti, niin nyt kuuri loppuu sitten päivää liian aikaisin. Pitänee soittaa sille lääkärille ja kysyä onko siitä kovastikin haittaa vai pitääkö hakea vielä lisää sitä lääkettä. Ainakin toivon, että tuo poika nyt vihdoin saadaa kuntoon ja tämä jatkuva lääkkeiden syöttäminen voidaan lopettaa.



Nyt taidan siirtyä sänkyyn lukemaan.

nonnu78 ja nukkuvat mukelot

No heippa siis kaikille ja kiitos vielä kovasti.



No meillähän siis ripuloitiin perjantaille saakka -elämä oli yhtä h***vettiä. Mä valvoin ja kuuntelin huutavaa Oskua. Mikään ei kelvannu ei tissi ei ruoka ei mikään. Kaikki siis mitä yritti suusta laittaa alas tuli toisesta päästä pihalle. Onneksi siis selvittiin kotihoidolla mutta ei ollu hymy herkässä pariin päivään kellään meistä.

Selvitty on huoh ....



No launatai aamuna sitten olin ihan puhki -tuli moottoripyörämies ja käski kyytiin ;) Siis paluuta ei ollut , polttari meno oli alkanut -huono omatunto oli pojasta mutta mies sanoi että pärjäävät -mieshän syöttää Oskua aina niin että se syö oikein kunnolla .

Kamal pyörälenkki -vauhti mieletön päättyi piknikkiin rannalle josta meno jatkui x-on puistoon -mä jouduin hyppää katapultti hypyn, tsorbipallon hypykiikkun yms. ihan hullua ja kreisiä. Katapulttihan on niiku bentsi mut väärinpäin eli sut ammutaan taivaalle -vitsi et oli ihana kokemus :)

Sit oli perinteinen sauna yms. muuta kivaa tehtävää -tienata rahaa, esittää jalkapalloiliaa yms. loppuilta menikin sit baarissa sellaisissa bimbovaatteissa. Kivaa oli ja vielä siis tistainakin oli kapula ;)



Josta tulikin mieleen Viljaa : Joko oot toipunu viikonlopusta ?



Tämä viikko menee siis häiden järjestelyyn :) lauantai lähestyy ja mua jännittää :)

Mut ny kahveelle

Toipunu Minkki ja Oskuboy kohta 6kk

Että onkin huono-äiti-olo! Veikko meni perhepäivähoitajalle tänään. Meillä on ollu kertakaikkiaan niin kamalaa että en enää jaksanu enkä keksiny mitään muuta. Se haluaa huomiota eikä mikään määrä päivässä riitä. Tuntuu että sillä on niin hirveesti purkautumatonta energiaa, että sitä vois rueta vaikka myymään. Katotaan nyt miten tänään menee. Mun äiti lupas maksaa päivähoitomaksut ja ajattelin, että pidän sitä siellä vaan tarpeen mukaan. Tänään esimerkiksi Veikko on siellä vaan leikkimässä 9-11 ja 15-16, kotona syö ja nukkuu. Hoitaja on tuossa kahden metrin päässä niin voi tehdä tämmösiä viritelmäratkaisuja. Joka tapauksessa pojat nukkuu eri aikoihin siihen asti kun Aaro tulee yks vee, eikä niille siksi oo vielä toisistaan kuitenkaan seuraa. Nyt täytyy sitten vaan totutella tähän ajatukseen, että epäonnistuin enkä pystynytkään hoitamaan näitä kahta kotona.



Meillä syödään soseita ihan prikulleen niinku Larvantokin kuvaili, paitsi että aamupuuroo ei olla ihan vielä alotettu, mut just äsken sanoin miehelle, että pitäs ottaa se kuvioihin kun tuntuu että on niiiiin nälkä aamulla ja aamupäivällä. Meillä on kans melkonen viihdytys-show päällä kun syötetään, Aarolle ei mene muuten mitään (paitsi tuore päärynä jota se söis ihan loputtomiin). Monesti rupee ihan naurattaan ku aattelee että jos joku näkis kun äiti heiluttaa toisessa kädessä jotain helistintä, vetää jotain omakeksimää räppiä ja ilveilee samalla kun yrittää ujuttaa sen lusikan suuhun. Onhan se vähän ehkä väärin totuttaa toinen tuohon, mutta oon ajatellu että jos saisin sen tottumaan vähän ensin makuihin niin sitten se vois helpottaa sen verran että voitas keskittyä olennaiseen ja siihen syömisen opetteluun enemmänki. Oon vaan huomannu, että se suukin toimii kaverilla paremmin kun se menee niinku selkäytimestä, huomaamatta. Joka tapauksessa nälkä tuntuu olevan, jostain syystä nyt on vaan joku vastenmielilsyys noita soseita kohtaan, maitoo pitäs vaan saada vaikkei se tunnu nälkää pitävänkään.



Ai, huomasin just, että Minkki on kirjottanu. Tosi kiva kuulla että Osku on jo toipumaan päin! Jospa teillä nyt helpottais välillä vähän. Ja hieno juttu, että pääsit silti polttareita viettämään! Kuulosti aika hurjalta menolta! Mulla on edelleen mahassa tutinaa lauantain jäljiltä. On se vaan niin, että tällä iällä ja harjotuksella nää toipumiset kestää vähintään puoli viikkoa!



Gallupiin: mä oon aina sanonu, että yritän jaksaa olla kotona mahdollisimman pitkään senkin mukaan miten meillä rahat riittää. Virkavapaata mulla on nyt joulukuun alkuun asti haettuna, haen sitä ainakin tuohon kesän alkuun asti vielä lisää, sitten pitää taas harkita. Se työhän mua ei enää houkuttele, pitää katoo jos sitä keksis jotain muuta mielenkiintosempaa. Minäkin nautin tästä kotona olosta tosi paljon vielä joku aika sitten, mutta nyt on ollu kyllä ihan mahdottoman rankkaa kun tuo esikoinen on ollu niin hirveen hankala. Pitää kattoo tästä sitten eteenpäin, näitten kanssa kun on niin vaikee sanoo aina että miten jutut muuttuu. Sitten kun pojat voi tehdä jotain yhdessä, voi olla että onkin taas tosi kivaa. Meillä kun Aaro ei vielä istu vaunuissakaan, niin se ei oikein viihdy tuolla hiekkalaatikolla, vaan on ihan sylissäkanniskeltava ja voitte arvata lähteekö meidän 2-v heti karkureissuille, tahtoo keinuun tai heittelee hiekkaa kun vauva on sylissä. Kärryttelemässä se yrittää kiivetä vaunusta tai raplaa vauvaa koko ajan. Mä ootan että se oppis tuolla pph:ssa vähän sitä, miten ollaan toisten kanssa, mun sanaan se ei näytä luottavan ollenkaan, vuoden ollaan jo näitä asoita opeteltu. Ikätovereitakin tuolla hiekkalaatikolla potkii ja pökkii päällä, mitä ei kukaan nuorempikaan siellä tee. Meidän Veikko on jotenki niin fyysinen kaveri että sen mielestä noi jutut on hauskoja, eikä mitenkään ilkeilyä. Se ei vaan jotenki tunnu ymmärtävän että niin ei ruukata oikeesti tehdä.



Huomaatte varmaan, että mulla kääntyy tämä ajatus jatkuvasti tuohon isompaan. Lopetan nyt teidän kiusaamisen näillä taapero-ongelmilla. Nyt vois mennä vaikka siivoomaan varastoo kun Aaro nukkuu. Kerranki voi tehdä jotain kotihommia!



Vilja, Aaro (9 päivän päästä puoli vee) ja Veikko (perjantaina kaks vee)

Jos neiti nyt nukkuis edes puoli tuntia niin ehtisin vähän huokaisemaan.. Ilmeisesti on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että ei malttaisi ollenkaan nukkua! Ja nyt sit yritetään kontata, kun ryömimällä ei pääse tarpeeksi nopeesti eteenpäin! Ja hermostutaan, kun ei onnistu.. Olis vaan pysyny vielä vähän aikaa paikoillaan.. Kauhee vahtiminen on koko ajan, kun neiti on niiiiin kiinnostunu meidän koirasta, mut koira ei niin kiinnostunu siitä. Kattoo aina vähä kulmiensa alta kun Iita lähestyy.. En oikein tiedä pitäiskö olla enemmänkin varuillaan, kun eihän tuo koira ole ennen lasten kanssa ollu. Jotenkin sitä vaan omaansa luottaa, mutta onhan noita esimerkkejä kun on vaikka mitä sattunu. On vielä niin isokin tuo koira..



Töihin menosta.. Mulla ei ole vakituista työpaikkaa joten paineita töihin palaamisesta ei siinä mielessä ole. Taloudellisia paineita kyllä alkaa olemaan kunhan äitiysloma loppuu, miten se kotihoidontuki voi olla niin mitätön?! Mielelläni hoitaisin Iitaa kotona ja kun se toinen lapsikin on haaveissa melko pian niin voipi olla että en ihan heti töihin lähde..



Meilläkin tuo syöminen on aikamoista teatteria. Pitää olla yksi jos toinenkin lelu heilutettavana. Pari lusikallista menee ihan hyvin, sit alkaa kitinä. En tiedä johtuuko siitä, että ei olla vieläkään saatu aikaiseksi ostaa syöttötuolia ja Iita ei enää oikein viihdy sitterissä. Sitten kun syö, niin melkein kaikki kyllä maistuu.. Ja nukahtaminen on iltaisin ihan hirveetä! Oli jo aiemminkin vaikeeta, mut nyt on jo tosi vaikeeta. Neiti nukahtaa enää vain meidän viereen, eilenkin illalla oikein roikkui minussa kiinni kun yritin laskea omaan sänkyyn. Huuto on aivan järkyttävää, ei auta tassuttelu, ei.. Kai meidän täytyy pitää unikoulu jossain vaiheessa. Nyt se on vaan hankalaa kun miehen täytyy nousta niin pirun aikaisin aamulla ja illat menee raksalla, joten eipä viitsis sitä enää yhtään enempää valvottaa.



Ringaelle tapaamisesta.. Me asutaan noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kuopiosta, joten se käy tapaamispaikaksi ainakin mulle ihan hyvin. Auto mulla pitäis olla käytettävissä joten matka ei ole ongelma. Sopivasta ajasta en osaa vielä sanoa, riippuu ihan mikä on tilanne tuolla rakennuksella. Meille tulee se paketti ensi viikolla niin sit tiedän paremmin!



Neiti taitaa kutsua eli mentävä on..



-elmiina ja Iita 5,5 kk

Viljaa, tuo sun ratkaisu oli kaikkien kannalta oikea. Kumpikin lapsi saa nyt tarvitsemaansa huomiota. Älä suotta siellä murehdi :).



Minkki75, helpotti kuulla että Osku on toipunut!



Ja Pikri, tervetuloa mukaan taas :).



Fassiloora, nostan hattua sinulle. Ihailen kotiäitejä, jotka jotenkin ihmeen kaupalla osaavat pyörittää toimivaa huushollia -mulla kun on vaan yksi lapsi ja kämppä välillä hävityksen kauhistus. Rutiinit on täysin hakusessa, en tiedä mihin mun aika menee, muttei ainakaan ruoanlaittoon ja siivoamiseen. Noh, eilisestä osaan sanoa, että sen vapaa-ajan joka Pukelolta jäi käytin Harry Potteriin... Ja tietokoneisiin. Niin, siinäpä ne. Minusta ei siis ole kotiäidiksi, ei millään :I.



Työjuttuja olen miettinyt paljon viime aikoina. Tekisi niin mieli luopua noista opettajan hommista ja alkaa tehdä jotain muuta. Ei vaan meillä KM:lla taida olla kovinkaan suuri kysyntä työmarkkinoilla.



Ruokailusta. Mulla on periaate, että leluja ei ruokapöytään, mutta kuten mummoni sanoi periaatteet alkavat siitä mihin järki loppuu. Eli luultavasti niihin joskus turvaudutaan. Pukernaattori syö nyt melko nätisti ja jos kovin menee huitomiseksi, annan oman lusikan käteen. Huitokoon sillä. Olen nyt koettanut saada aamupuuron ohjelmaan, mutta se uppoaa huonosti. Alkuun annoin niitä tetrapuuroja, mutta kalliiksi tulevat, joten vedin tehosekoittimella kaurahiutaleet jauhoksi. Tetrapuurot upposivat edes jotenkuten, tätä mun puuroa syö pari lusikallista hedelmän kanssa tai ilman. Mutta harjoitellaan.



Ruokailuaikataulu meillä menee suurin piirtein niin, että aamulla yhdeksän huitteilla puurolusikalliset ja päälle maitoa. Kun herää aamupäiväunilta niin kasvissosetta 1 prk, noin tunnin-puolentoista kuluttua maitoa. Välipalana hedelmäsosetta, yleensä menee vain puolisen purkillista. Maitoa päälle. Illalla noin klo 18-19 lihasose ja ennen nukkumaanmenoa velli.



Silppu nukahti istualleen mun polvelle. Ihme, vaikka samalla hyräilin " We all live in a yellow submarine" , nuotin vierestä luonnollisestikin. Toi julmettu biisi on soinut jo kaksi päivää mun päässä. Tartutinko sen johonkuhun teistä tässä samalla :)?



KL.

Blaah, töissä taas. Enää 7½ päivää jäljellä, sitten saa taas olla kotona mielin määrin! Kävin just ruokalassa syömässä, onhan se ihan luksusta syödä rauhassa ilman että kukaan kitisee vieressä...



Ruoka-asiasta: Tuntuu, että teidän muiden lapset syö ihan mahdottoman paljon!! Meillä Senni on saanut viikon perunaa ja nyt muutaman päivän on sylkenyt suustaan peruna-porkkanaa. Muilla on jo monta ateriaa päivässä, jopa purkillinen kerralla :o No, jahka tämä töissäolo loppuu, niin päästään mekin urakalla syömään.



[color=lime]Kaalilaatikko - Kiitos vaan tervetulotoivotuksesta! Vai että olet KM. Mulla ollut K mielessä koko päivän, kun olen miettinyt opiskelujuttuja. Olen tehnyt avoimessa yliopistossa kasvatustieteen perus- ja aineopinnot, ja Sennin syntymän takia psykologian perusopinnot jäi kesken (oli muuten dorkaa porukkaa, 13.2. olin viimeistä kertaa " koulussa" ja tutor+oppilaat ihmettelivät miksi lopetan. Viikon päästä siitä Senni syntyi...). 20.syyskuuta olisi 1 tentti, ja ainakin 4-5 tehtävää vielä tekemättä. Onneksi on se kultainen mummu, joka hoitaa innolla lastenlapsiaan :) Avoimen väylän kautta siis olisi tarkoitus hakea OKL:een joskus sadan vuoden päästä... Toinen vaihtoehto on tämä toimistoneitinä olo, kauppiksenkin kun kerta olen käynyt. Saas nähä ny, miten maailma mua vie...[/color]



[color=green]Mites tapaaminen sujui Rengossa?[/color]



On muuten pikkasen huono äiti-olo! Sonjalla (4,5 v.) oli pari viikkoa sitten flunssa, ja sen jälkeen sen kuulo on ollut toooosi huono. Ei kuule kuiskauksia, ja on muutenkin " Mitäh?" koko ajan. Varasin ajan lääkäriin ja mummu kuskas sitä, ja arvatkaa vaan: korvatulehdus molemmissa korvissa :´( Kuinkakohan monta tulehdusta sillä on jäänyt huomaamatta?! Pienempänä on 1 ollut, kun valitti hiukan korvaansa ja lääkäriin hänet kiikutettiin.



-Pikri