Olen 50v ja nyt vasta elämä alkaa, tuntuu että monilla samanikäisillä se on jo ohi

Oon aatellut alkaa strippibaarin pitäjäksi kun on tätä energiaakin!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä oon 52. Ei muuta moittimista kun rumuus. Oikein sitä säikähtää kun peiliin katsoo. Huonosti nukuttu yö se vasta näkyykin.

Mulla 2 teiniä kotona. Odotan niiden muuttamista niin saan nukkua!! Se parasta elämässä.

Ankeaa siis.

Voin lohduttaa, että jos sinusta tykätään töissä ja olet aidosti ystävällinen nuoremmille/ikäisillesi, se jää mieleen naamasi sijaan.

Kun olin nuori parikymppinen likka kesätöissä, mieleen jäivät ne ystävälliset ja lempeät vanhemmat naiset, joiden ei tarvinnut päteä. Sellainen haluan itsekin olla ja alan lähestyä sitä ikää. Eli kyllä se sisäinen kauneus lopultakin ratkaisee, edelleen, tänäkin päivänä.

Pidän siitä, että elämä on jo ohi. Ei tarvitse leikkiä sitä aikuista. Ei tarvitse haalia itselleen hienoja harrastuksia, käydä tapahtumissa, sivistää itseään, tavata ystäviä, jne. Ei tarvitse ottaa paineita siellä työelämässä, että niitä töitä olisi jatkossakin, että saisi sen lainan maksettua ja lapset elätettyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä koetaan nuorena.5kymppisten yritys saada nuoruus takaisin on lähinnä säälittävää 🥸

Olipa tyhmä kommentti. Ei kukaan saa nuoruuttaan takaisin ja tuskin edes luulee saavansa. Mutta 50-vuotiaan ei pidä vielä jäädä kotiin odottamaan kuolemaa. Siihen on keskiarvon mukaan kuitenkin 20-40v aikaa. 

Ei toki pidäkkään, mutta siinä ei ole mitään kaunista tai arvokasta kun 50v lähtee viihteelle ehkä jopa sen tyttärensä kanssa ja yrittää osoittaa ympäristölleen kuinka on alkanut vihdoinkin taas elää. Umpitunnellissa huudetaan sille portsalille, joka ei päästä sisään kun mä vihdoinkin olen päässyt ulos.

Nyt on kyllä pakko kommentoida vaikka en viiskymppinen olekaan..mutta ei kannattane leimata kokonaista sukupolvea joidenkin tiettyjen, yksittäisten, mielenterveyspotilaiden takia. Ap:han juurikin puhui omanikäisestä seurasta ja eiköhän kaikissa ikäluokissa ole sitä ns. normaaleinta käytöstä, että liikutaan ja käydään viihteellä omanikäisten seurassa ja pyrkien näyttämään omanikäiseltä. 

Joka sukupolvessa ja ikäluokassa on nämä nolot ikäluokkansa edustajat (jotka valitettavasti usein on niitä kaikkein näkyvimpiä). Olisi aivan sama kuin vertaisi että kaikki kaksikymppiset bilettää minihame vyötärölle rullautuneena, ripulit pikkupöksyissä ja oksennus pitkään tukkaan kuivaneena (ja kyllä, esim. Poliisit- sarjassa ollut useita esimerkkejä). Jokainen järkevä ihminen kuitenkin ymmärtää, että nämä ovat niitä ääripäitä, eivätkä onneksi edusta enemmistöä. 

En ymmärrä mistä tämä vihamielisyys ja negatiivisuus tällä palstalla kumpuaa, ihan asiallisiin aloituksiin ei saa kuin negatiivista palautetta ja osan agendalla tuntuu olevan kaikkien ihmistyyppien ja ikäluokkien lyttääminen. Ilmeisesti korona todellakin menee aivoihin ihan sairastamattakin, sen verran tuntuu nyt mielenterveysongelmia ja pahoinvointia porukalla olevan...

Tämä.

Nähtävästi oma paha olo on purettava ihan mihin tahansa ns helppoon maaliin.

Ikä on jossain mielessä vain numeroita: on ihmisiä, jotka eivät suostu kehittymään, kasvamaan, oppimaan virheistään. Heidän kustannuksellaan on helppo mustamaalata kokonaisia ikäryhmiä, kansallisuuksia ja sukupuolia - täällä se onnistuu. Ja mikäpä se ihanampaa kuin anonyymi ihmisten pilkkaaminen ja mitätöinti. Tässä taas yksi loistoesimerkki aiheesta, jota täällä veivataan säännöllisesti: nolo ikääntyminen. Mikähän pakkomielle tämäkin on.

Ette tunnista itsestänne käytöstä, josta syytätte muita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ryyppääminen ole = eläminen? Itse en juo ollenkaan.

Itselle tulee mieleen harrastukset, matkustelu, itsensä kehittäminen, ystävien kanssa ajan viettäminen, kulttuuritapahtumissa käyminen, kaiken uuden kokeilu. Harmi kun koronan takia kaikki nyt tauolla.

Ap.

Mutta se on = elämä on jo ohi,  kun nuo asiat on jo koettu ja halutaan enemmän sitä joutoaikaa? 

Moni alkaa toteuttaa itseään kun pääsee eläkkeelle.

Hyi s**tana, en halua koskaan täyttää 50v

Juuri täytin 37v,tunnen olevani oksettava vanhus! :(

50 vuotiaana ei todellakaan pidä elämän olla vielä ohi, eläkeikäänkin on matkaa yli 15 vuotta!

Tarkoitatko 20+ tyyppistä itselleen elämistä? Biletystä ja sinkkuilua.

Ei vedätä yhtään, kun sitä silloin tuli tehtyä tarpeeksi. Moni 50+ on parisuhteessa, eikä eronneena tai karanneena.

Vierailija kirjoitti:

Olen viisikymppinen ja ei se elämä todennäköisesti ja toivottavasti ole puolessavälissä vaan kovasti yli, nyt on vielä hyvää elämää mutta tuskinpa yli 80v haluan elää, ehdottomasti lähden vaikka itse avustettuna tästä elämästä jos johonkin laitokseen siirtyminen jossain vaiheessa uhkaa. Oikeastaan elän ihan samalla tavalla kuin aina, ei ole lapsia, en ole ikinä ollut bailaaja tyyppiä, rakastan nimenomaan mökkeilyä ja luonnossa samoilua. Jotkut sanoivat kun täytin 50, että nyt repäiset ja ostat moottoripyörän, laitat menokengät jalkaan ja alat elämään! Elän koko ajan ja juuri sellaista elämää kuin haluan. En myöskään kuvittele meneväni kolmekymppisestä edes farmareissa ja tennareissa ;) Olen ikäiseni näköinen ja hyvä niin.

Itse olen "vasta" nelikymppinen, mutta samaistun tähän. Olen aina elänyt täyttä ja ihanaa elämää. Minun käsitykseni siitä vaan on se, että luen kaiken liikenevän ajan ja taapertelen metsissä kaivelemassa sammalia. Vielä jonain päivänä opin tunnistamaan enemmän kuin viisi sammallajia. Olen vakavasti alkanut epäillä itselläni aivovauriota, mikään muu ei selitä sitä etten kykene erottamaan sammalia toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetään sauvakävelee ja mennään avantoon.On niin ihanaa elää täyttä elämää.ostetaan pätkä ja nahkatakki.

Prätkää pidetään viidenkympin villityksen merkkinä, mutta voisiko sen ostaminne kuitenkin liittyä enemmän siihen, että silloin siihen on varaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei kysymys ole vanhuudesta vaan siitä, että oikeasti on nähnyt, kokeillut ja kokenut jo lähes kaiken. Asiat mitkä sinua nyt innostaa, on monille jo tylsää ja tuttua. Sinkkujen elämä on ollut vauhdikasta tähän ikään mennessä.

Yksi ihminen ei voi kokea kuin pikkuriikkisen palan asioista, vaikkei nukkuisi ollenkaan 100 v. pituisen elämänsä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Pidän siitä, että elämä on jo ohi. Ei tarvitse leikkiä sitä aikuista. Ei tarvitse haalia itselleen hienoja harrastuksia, käydä tapahtumissa, sivistää itseään, tavata ystäviä, jne. Ei tarvitse ottaa paineita siellä työelämässä, että niitä töitä olisi jatkossakin, että saisi sen lainan maksettua ja lapset elätettyä. 

Ja ei enää tarvitse rakennella niitä pilvilinnoja. Olen vasta nyt alkanut nauttia yksin olosta ja ihan mahtavaa kun voi vetää ne kumpparit jalkaa ja kaivaa sieltä kompostista niitä matoja. Pääsiäisenä sain kolme siikaa, joka sai enemmän aikaa hyvänolon tunnetta kuin yksikään vastaus deitti ilmoitukseen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetään sauvakävelee ja mennään avantoon.On niin ihanaa elää täyttä elämää.ostetaan pätkä ja nahkatakki.

Prätkää pidetään viidenkympin villityksen merkkinä, mutta voisiko sen ostaminne kuitenkin liittyä enemmän siihen, että silloin siihen on varaa?

Tämä! Nyt minulla on varaa hankkia se prätkä, josta olen koko ikäni haaveillut.

Aiemmin piti laittaa rahat asuntoon, autoon, lasten kurahousuihin tai fillareihin tai lukiokirjoihin. Mutta nyt: nyt viisikymppisenä on vihdoinkin varaa olla itsekäs ja ostaa se prätkä. Ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä koetaan nuorena.5kymppisten yritys saada nuoruus takaisin on lähinnä säälittävää 🥸

Olipa tyhmä kommentti. Ei kukaan saa nuoruuttaan takaisin ja tuskin edes luulee saavansa. Mutta 50-vuotiaan ei pidä vielä jäädä kotiin odottamaan kuolemaa. Siihen on keskiarvon mukaan kuitenkin 20-40v aikaa. 

Ei toki pidäkkään, mutta siinä ei ole mitään kaunista tai arvokasta kun 50v lähtee viihteelle ehkä jopa sen tyttärensä kanssa ja yrittää osoittaa ympäristölleen kuinka on alkanut vihdoinkin taas elää. Umpitunnellissa huudetaan sille portsalille, joka ei päästä sisään kun mä vihdoinkin olen päässyt ulos.

Nyt on kyllä pakko kommentoida vaikka en viiskymppinen olekaan..mutta ei kannattane leimata kokonaista sukupolvea joidenkin tiettyjen, yksittäisten, mielenterveyspotilaiden takia. Ap:han juurikin puhui omanikäisestä seurasta ja eiköhän kaikissa ikäluokissa ole sitä ns. normaaleinta käytöstä, että liikutaan ja käydään viihteellä omanikäisten seurassa ja pyrkien näyttämään omanikäiseltä. 

Joka sukupolvessa ja ikäluokassa on nämä nolot ikäluokkansa edustajat (jotka valitettavasti usein on niitä kaikkein näkyvimpiä). Olisi aivan sama kuin vertaisi että kaikki kaksikymppiset bilettää minihame vyötärölle rullautuneena, ripulit pikkupöksyissä ja oksennus pitkään tukkaan kuivaneena (ja kyllä, esim. Poliisit- sarjassa ollut useita esimerkkejä). Jokainen järkevä ihminen kuitenkin ymmärtää, että nämä ovat niitä ääripäitä, eivätkä onneksi edusta enemmistöä. 

En ymmärrä mistä tämä vihamielisyys ja negatiivisuus tällä palstalla kumpuaa, ihan asiallisiin aloituksiin ei saa kuin negatiivista palautetta ja osan agendalla tuntuu olevan kaikkien ihmistyyppien ja ikäluokkien lyttääminen. Ilmeisesti korona todellakin menee aivoihin ihan sairastamattakin, sen verran tuntuu nyt mielenterveysongelmia ja pahoinvointia porukalla olevan...

hmm. aika negatiivisesti aloittajakin suhtautuu omiin ikätovereihin ja lyttää samalla oman ikäluokkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetään sauvakävelee ja mennään avantoon.On niin ihanaa elää täyttä elämää.ostetaan pätkä ja nahkatakki.

Osta myös Pekka tai Pätkälle tulee yksinäistä.

Miehet vaihtavat yleensä 50-vuotiaana vaimonsa nuorempaan ja kauniimpaan painokseen.

Viisikymppisenä olen vihdoin sinut vartaloni kanssa (vaikka ei olekaan timmi/huippu, mutta olen oppinut olemaan itselleni armollinen).

Lapset on kasvatettu ja ovat jo omillaan, ei heistäkään ihan hirveää huolta enää.

Työelämässä olen jo vähän hellännyt eli teen vain osa-aikaista, joten aikaa olla puolison kanssa on mukavasti. Talous on kunnossa eikä tarvitse miettiä mitään asuntolainoja kun kaikki on maksettu.

Elämä on ihan parasta viisikymppisenä!

Vierailija kirjoitti:

Oon aatellut alkaa strippibaarin pitäjäksi kun on tätä energiaakin!

Ap

Hyvä, anna mennä vaan jos siltä tuntuu ja siihen on mahdollisuus.. Muuten ihmetyttää tuo negatiivisuus joka tällä palstalla kumpuaa vähän kaiken ikäisiä kohtaan.

Onko viisikymppisillä oikeasti muka kremppoja jo?

Se, mistä itse huomaan ikäni (48) on kasvojen iho. Vaatii jo ponnistuksia saada itsestään hyvännäköinen, mutta se onnistuu liikkumalla, nukkumalla hyvin, meikkaamalla, nauramalla jne. Mutta ihan ilman yrittämistä ei hyvältä näytä. Sama kropan suhteen, ei kremppoja mutta pitää tehdä töitä että näyttää hyvältä.

Sama fiilis, lapsi täysikäinen, uusi ihana miesystävä, joka sattuu olemaan 10-vuotta nuorempi, aikaa harrastuksille ja itselleen. Työkin maistuu ja sujuu, asuntolaina kohta maksettu. On myös sellainen olo, että elämää on vielä ainakin se puolet jäljellä ; ) vaihdevuodetkaan ei vielä kolkuttele, olen timmissä kunnossa, nuorekas ikäisekseni, terve ja elämä on kiihkeetä ja ihanaa! En valita. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä koetaan nuorena.5kymppisten yritys saada nuoruus takaisin on lähinnä säälittävää 🥸

Missä kohtaa aloittaja mainitsee yrittävänsä saada nuoruus takaisin? Itse viisikymppisenä (toki vanhenen mutta olen hyvässä kuosissa kiitos aktiivisen urheilun) nautin elämästä ja vapaudesta täysin rinnoin. Nyt kun lapset ovat aikuisia saamme puolisoni kanssa tehdä mitä haluamme. On kakkos asunto ulkomailla, upea koti Suomessa, hyvä taloudellinen tilanne ja intoa ja kiinnostusta vaikka mihin. Kun seuraa nuorempien perheiden lapsiperhe arkea niin voi salaa olla kiitollinen siitä että se on jo koettu ja takana päin. Niin että tarkennatko mikä siinä on säälittävää? Aiotko itse kaivata kuopan ja haudata itsesi kun täytät viisikymmentä vai oletko muuten vaan jo elämääsi kyllästynyt?